 |
| Kuva |
Me laitettiin tällä viikolla miehen kanssa meidän hääkutsut menemään. Se oli aika kuumottavaa. Mutta siitäkin selvittiin. Kuitenkin sitä seurannut keskustelu toimistolla oli mielenkiintoinen. Juttelin yhden meidän toimiston nuorimman (23-vuotta) työntekijän kanssa ja puhuttiin aikuisuudesta. Koska sitä muuttuu aikuiseksi? Hän sitten kysyi minulta että tuntuuko nyt minusta siltä, että olen ihan oikeasti aikuinen kun olen menossa naimisiin?
No ei. Ei kyllä tunnu. Asunnon osto tuntui aika aikuiselta teolta. En itse koe että naimisiinmeno muuttaisi minua jotenkin aikuisemmaksi (vaikka äiti huomauttikin tulevasta rouva-tittelistä). Ja kai sitä tässä on ihan oikeasti aikuinen kun täytän ensi viikolla 29-vuotta. Siis viimeistä vuotta vedellään kaksikymppisenä! Voi apua. Pitäisikö siis oikeasti tuntua siltä että olen aikuinen?
En vieläkään koe itseäni ns. kunnon aikuiseksi (mikä se määritelmä sitten ikinä onkaan) koska...
Minusta on täysin hyväksyttävää syödä nutellaa suoraan purkista. Aamiaiseksi, lounaaksi tai illalliseksi. Sama juttu pätee Ben&Jerrysiin.
Olen maailman huonoin ostamaan juttuja joita oikeasti tarvitsisin. Kuten esimerkiksi sukkia. Mielestäni mikään ei ole ärsyttävämpää kun tuhlata rahaa johonkin niin tyhmään juttuun kuin sukkiin, joten en osta niitä. Kävelen sitten vaikka rikkinäisillä sukilla. Kunnes mies toteaa että olen idiootti ja ostaa minulle uusia sukkia. Sama juttu oli hiustenkuivaajan kanssa. Oli muuten aika ärsyttävää elää vaikka kuinka pitkään ilman hiustenkuivaajaa tälläisen reuhkan kanssa.
Olen pitkään miettinyt että minun pitäisi alkaa käyttää silmienympärysvoidetta (koska kuulemma sitä piti alkaa käyttää jo 25-vuotiaana) mutta en vaan jaksa. Hyvä kun jaksan meikit pestä iltaisin pois.
En pysty pitämään elossa yhden yhtäkään viherkasvia. Tuleva anoppi toi taas uuden kukan minulle (edellisen kuolleen tilalle) ja voisin löydä 50 eurosta vetoa että se on kuollut kuukauden sisään. Siinähän kantaa minulle uusia kasveja tulevina vuosina...
Olen maailman huonoin hoitamaan asioita. Lääkärien varaukset, kenkien vieminen suutarille, napin ompeleminen takkiin. En omista mitään silitettäviä vaatteita koska INHOAN silitystä ja olen päättänyt olla ikinä silittämättä mitään. Nyt kaapissa olisi yksi paita jota en voi käyttää koska se on jostain syystä mennyt ruttuun mutta en jaksa silittää sitä. Voi tuskaa. Mietin jos saisin sen ujutettua miehen silitettävien paitojen joukkoon jolloin hän voisi silittää sen puolestani.
Inhoan syödä normaalia salaattia. Tiedättekö sellaista salaattia jotka tulee aina lautasen täytteenä ns. ekstrana ja sisältää sitä typerää (jäävuori)salaattia, kurkkua ja tomaattia. Ja se niinkuin kuuluisi syödä koska olen aikuinen ja tiedän että salaatti on hyvästä minulle. No yök. Sorry vaan, mutta inhoan sitä ja ne vihreät rehut heivaan aina miehen lautaselle.
Soitan vieläkin niille omassa mielessäni ns. "oikeille aikuisille" eli äidille ja isille jos on joku pulmatilanne. Tai siis jommallekummalle, riippuen asiasta. Olen täysin sitä mieltä että isi ja äiti tietää kaiken ja osaa ratkaista kaikki pulmat.
Minun pitäisi selvittää eläkemaksuja hieman tarkemmin mutta tuntuu siltä että sellainen homma kuuluisi aikuiselle ja sen vuoksi olen vaan siirtänyt ja siirtänyt senkin selvittelyä...
Joskus ruokakaupassa käyminen tuntuu ylitsevoimaisen vaikealta. Mm. niissä tilanteissa kun avaan jääkaapin oven vain huomatakseni että sieltä ei löydy mitään muita lounastarvikkeita kuin juustoa. Voisin käydä kaupassa, mutta toisaalta voisin syödä vain juustoa lounaaksi. Ja aika usein tuo jälkimmäinen skenaario voittaa.
Omassa mielessäni olen vielä nuori parikymppinen ja sellainen yliopistoikäinen mimmi kunnes miehen sisko (joka on oikeasti sellainen parikymppinen ja yliopistossa) huomatti minulle ja miehelleni että me ollaan oikeasti "cooleja aikuisia". Sain melkein slaagin. Siis siitä että joku (joka tuntuu ihan samanikäiseltä mun kanssa) mieltää meidät aikuisiksi mutta siitä vielä että hänen mielestään me ollaan cooleja....Siis tottakai me ollaan cooleja!! Mutta tuli silti vähän sellainen tosi vanha olo kyseisestä kommentista.
 |
| Kuva |
Listaa voisi jatkaa lopputomiin, mutta en kyllä koe itseäni aikuiseksi ja en tiedä koska sellainen olo sitten tulee? Mutta toisaalta, itseni tuntien syön vielä varmaan mummonakin nutella purkista ja käytän rikkinäisiä sukkia. Sillä mennään eteenpäin!
Hahah, joo, tiedän tunteen. Onneks sä olet vähän mua vanhempi :P Vieläkin miellän itseni "reilu kakskymppiseksi", vaikka tosiasiassa ollaan aika kaukana siitä. Just tällä vkolla mietin, että pitäiskö mun oikeesti ruveta käyttämään silmänympärysvoidetta, mutta sitten muistin lukeneeni tämän vain pari päivää aiemmin ja totesin, että ei ole tarvetta! :D
VastaaPoistaHmm....en nyt tiedä hyväksyisinkö tuota 4 kuukauden ikäeroa argumenttina ;) Ihan loistava toi sun linkkaama teksti, hyvä syy olla käyttämättä mitään ylimääräisiä voiteita!
PoistaIhana Laura. :D Tää oli niin hauska kirjoitus. Allekirjoitan sun fiilikset ihan täysin, ja oon varma, että mulla ei ole "aikuinen olo" vielä eläkeläisenäkään - ja hyvä niin!
VastaaPoistaP.S. Poikaystävä silittää aina ne mun harvat vaatteet, jotka kaipaa silitystä. Se on siinä miljoona kertaa parempi.
Haha, kiva että tästä tykättiin! Ja selvästi aihe joka koskettaa monia :D Mun mielestä se on kanssa hyvä jako että jos kerran mies on niin hyvä silittämään niin samalla voi silittää minunkin paidat! Eipähän tarvitse tuhlata siihenkään aikaa...
PoistaEhkä turhan vakava kommentti, mutta aikuiseksi tulee viimeistään siinä kohtaa kun kummatkin vanhemmat ovat kuolleet. Isäni kuoltua (äitini kuoli minun ollessa vain 23-vuotias) kun sisarukseni alkoivat kysyä minulta asioita, joita ennen kysyivät isältä ja kun suvun hautapaikat ja niihin liittyvät hautakirjat olivat yllättäen asioita, joita minun piti hoitaa, tajusi jotenkin olevansa se suvun vanhin ja aikuinen. No olin minä silloin jo 40-vuotiaskin.
VastaaPoistaJoo, mietin itseasiassa tätä kirjoittaessa että ihan vakavasti mietittynä (kun tätä blogipostausta kirjoitin kuitenkin kieli poskessa) varmasti sellaiset isot elämänmuutokset kuten juuri omien vanhempien kuoleminen tai vaikkapa oman lapsen saaminen varmasti muuttavat ihmistä ja siinä varmasti kokee aika nopeasti sellaisen "aikuistumisprosessin".
PoistaMä täytin 28 tammikuussa. En mäkään kyllä itteäni aikuiseksi tunne. Haluaisin vaan itseasiassa matkustella ja tehdä vapaaehtoistöitä mutta aikuisempaa olisi ehkä hankkia se vakityö ja maksaa opintolaina. Anoppikin kysy, että aijonko asettua aloilleni kun oon muuttanu ennen niin paljon. Niin ja aikuiseen tapaan äsken keittiössä päätin, että jääkööt illalliset ja tein itelle 6 hapankorppua ruuaksi :D
VastaaPoistaMä täytän todella sen 29-vuotta ensi viikolla ja minulla on vakiduuni ja asuntolaina mutta en silti koe itseäni aikuiseksi :D Kaikki on siis suhteellista! Ja mä sanoisin ehdottomasti että tässä vaiheessa pitää mennä ja kokea ja lähteä vaikka vapaaehtoistöihin jos on vaan mahdollisuus! Kyllä sitä sit ehtii "aikuiselämää" viettää myöhemminkin!
Poista6 hapankorppua kuulostaa hyvältä illalliselta, mulla on kanssa vakkarina tehdä vaan leipä itselleni jos en jaksa kokata kunnon illalista :D
Ihan samoja juttuja pohdin ja aiemmin illalla juuri ystävien kanssa (taas) tuli puheeksi. Vastauksia en osaa antaa, mutta aion jatkaa samaan malliin. Ja en aio silittää mitään! :-)
VastaaPoistaT. Linda
Ehkä tässä pitäisi muodostaa joku kannatusryhmä silitystä vastaan kun kaikki tuntuaa inhoavan sitä :D Mä olen vaan onnellinen että niin moni teistä on tunnustanut ettei jaksa silittää, mä selitin mun antipatiaa silitystä kohtaan yhdelle työkaverille ja se ei tajunnut sitä yhtään!
PoistaJatketaan siis samaan malliin!
Hahaa :D Mä olen ollut jo useamman vuoden kolmekymppinen ja silti mun melkein kaikki sukat on saatu äidiltä joululahjaksi ja silittäminen on jotain ihan kamalaa (ikkunoiden pesun ohella). Omakotitalon ostaminen tuntui tosi aikuiselta, mutta silti olen edelleen todella saamaton hoitamaan juurikin lääkäriaikojen varauksi yms. Olen ajatellut, että niin kauan kuin ei ole lapsia, ei tarvitse kasvaa ihan täysin aikuiseksi, vaan voi elellä tyhjän jääkaapin kanssa ja syödä joskus jäätelöä ja sipsejä aamupalaksi (koska nutellan olen kieltänyt itseltäni täysin, syön nimittäin melkein koko purkin kerralla). :D
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä toi sun mentalitetti, tosin olen aika vaikuttanut siitä että olet pystynyt kieltämään nutellan syömisen kokonaan! Mä olen yrittänyt mutta en pysty :D Mulla oli kyllä sama että talon osto on toistaiseksi tuntunut kaikkein "aikuisimmalta" jutulta omassa elämässäni, varsinkin kun enää ei voi soittaa vuokranantajalle jos joku juttu talossa täytyy fiksata.
PoistaMiten sukkien ostaminen voikin muuten olla niin vaikeaa? Ei ne edes maksa hirveästi mutta ne on vaan jotenkin niin tylsä juttu ostaa....
Mä täytän kesällä 28 enkä tosiaan tunne itseäni aikuiseksi :D just selitin jollekin, että aikuiset on välillä vähän noloja facebookissa ja sit piti korjata, että siis ne aikuiset aikuiset :D. Kauhee kokemus parin kk takaa on myös, kun olin kaverini luona illallisella ja siellä oli jotain vaihtareita. Yksi tyttö kyseli multa kaikkea ja sit kysyi ikääni ja vastaukseksi ikäni 27 kuultuaan totesi "oh, so you are older". Tuli ihan sellainen olo kuin oisin joku dinosaurus vaikka miellän olevani vieläkin parikymppinen :D
VastaaPoistaSe on muuten ihan totta! Siis että ne oikeat aikuiset on välillä vähän noloja Facessa...koska me ollaan sitä coolia ikäpolveä vielä (en tosin tiedä laskeeko ne nuoremmat teinit meitä enää tähän coolimpaan ikäpolveen)!
PoistaHaha, noi on parhaita hetkiä kun joku toteaa sulle että olet vanha vaikka itsellä on vielä ihan nuori, parikymppinen olo! Mä olin eräässä tilaisuudessa jossa 16-vuotiaat opiskelijat miettivät projektia nuorille ihmisille ja yksi heistä totesi että kyllä ikäraja pitää laittaa siten että "13-18 nuorille suunnattu projekti" koska yli 18-vuotiaita ei voi enää laskea nuoriksi...voi apua kun tuli vanha olo!
Hahah, taa oli niin hyva! Minakaan en tunne itseani aikuiseksi, mutta en toisaalta edes tieda, mika maaritellaan aikuiseksi ja tarvitseeko minut lokeroida siihen kategoriaan. Elamantyyleja on niin monia ja tuskin muutkaan on olleet niin aikuisia kuin on lapsena ja nuorena kuvitellut. On vaan sattunut nakemaan sen yhden puolen elamasta, eika sita kun aiti on kenties nauttinut Nutellaa suoraan purkista :D Tai mika sen vastine kasari-ysariluvulla ois ollutkin.
VastaaPoistaMina en edes omista enaa silitysrautaa, koska en halua haaskata arvokasta elamaani, nautin siita ettei kukaan komenna vaikka jatan jotain hujanhajan, tykkaan edelleen piirretyista ja kissajutuista ja olen ihan jarjettoman huono hoitamaan asioita kuten juuri noita ajanvarauksia. En omista mitaan vaatetta suurempaa, elaketta en jaksa edes ajatella tassa maassa, en ole naimisissa ja hengailen monen ikaisten ihmisten kanssa. Tykkaan elamastani nain, joten mikas tassa :)
En mäkään oikein tiedä mikä on aikuisen määritelmä, mutta toisaalta en tiedä tarvitseeko sitä oikein edes olla, niin kauan kun on itse tyytyväinen itseensä ja omaan elämäänsä niin ei kai sillä ole niin väliä? Kuten sanoit, elämäntyylejä on niin valtavasti! Haha, totta, mistäs sitä tietää mitä omat vanhemmat on tehnyt kun he ovat olleet nuoria!
PoistaJa toi on kyllä ehkä parasta että kukaan ei ole komentelemassa jos jättää kamoja hujanhajan! Aikuisuudessa on siis selvästi paljon myös hyviä puolia :)
😂 Hahah, kuulosti kyllä aika tutulta... mutta mä oon jo tullut siihen lopputulokseet että that's just me... mutta jos joku pistää väkisin aikuisemmaksi ruoan ja muun suhteen ni se on lapsi...
VastaaPoistaHaha, voin vaan kuvitella että lapsi varmasti muuttaa perspektiiviä aika monen jutun suhteen!!
PoistaJos silittäminen on tuskaa, kannattaa kokeilla sitä höyrytinvempainta :) Ite koin sen miljoona kertaa helpommaksi kuin silitysraudan, ja on muuten valmista todella nopeesti. Tosin jos mies suostuu niin antaa silittää :D
VastaaPoistaHmm...luulen että yritän silti suostutella miehen ensin silittämään mun paidan vaikka hyörytinvempain kuulostaakin aika kätevältä!
PoistaMulla ei ainakaan oo mikään kiire kasvaa aikuiseksi :D Voin yhtyä sun kanssa siis moneen kohtaan!
VastaaPoistaHaha, hyvä kuulla että muillakin on samoja fiiliksiä!
PoistaNi miten sinä voisit olla iakuinen kun en itsekään tunne itseäni " oikeaksi" ikuiseksi
VastaaPoistaÄiti
Sä olet kyllä ihan "oikea, oikea" aikuinen äiti ;)
PoistaMä voisin yhtyä sun kanssa suunnilleen joka kohtaan (omaa asuntoa ei ole enkä naimisiin ole menossa mutta muuten :D). Töissäkin on ollut ihan hassua,kun itse nään sen mahdollisesti väliaikaisena pätkänä, joka rahoittaa hyvin matkusteluja kun viimeistelen tutkintoa ja yritän päättää mitähän sitä elämällä tekisin..et kunhan "hengailen" siellä väliaikaisesti, mutta sitten on nuorempia työntekijöitä joiden esimies oon ja jotka taas tuntuu näkevän mut suhteellisen aikuisena työssäkäyvänä perustyyppinä..joka täyttää pelottavan pian 30 :D
VastaaPoistaHaha :D No niinpä, ymmärrän tuon tunteen niin hyvin! Mä vieläkin joskus tajuan sanovani uusille ihmisille että olen "recent university graduate" kunnes tajuan että valmistumisesta on jo kolme vuotta että ehkä se on vähän totuuden venyttämistä että väitän olevani vasta yliopistosta valmistunut :)
Poista