Me kuljettiin porukalla koko ajan omalla autolla kuljettajan ja vartijan kanssa. Me ei kävelty minnekään. Siis minnekään. Kaikkialle siirryttiin autolla (joka näkyy myös siinä että itse kaupungista minulla ei ole turhan paljon kuvia). Jokapuolella näkyi poliiseja aseiden kanssa. Omassa hotellissamme niitä oli pari kappaletta porttien ulkopuolella, pari sisäpuolella, yksi sisäänkäynnin kohdalla ja pari takapihalla. Ihmiselle joka ei ole tottunut näkemään niin paljon aseistettuja vartijoija, se tuntui aika hurjalta. Ja aseistettujen vartijoiden määrä ei todellakaan saanut tuntemaan minun oloani yhtään turvallisemmaksi, koska onhan se huolestuttavaa että niitä ylipäätänsä tarvitaan niin paljon. Ympäri Islamabadin keskustaa oli poliisin check pointteja, varsinkin kun tultiin ns. red zonella jossa kaikki hallintorakennukset sijaitsee, sekä hienoimmat hotellit (ja jonne kulku oli rajoitettua).
Kuitenkin, kaiken tämän jälkeen se mistä haluan kertoa on kuinka meillä oli niin kivaa. Kuinka Islamabad yllätti positiivisesti. Kuinka kaupunki ja sen ihmiset on paljon muutakin kuin terroriskuja ja huonoja uutisia. Koska vaikka turvatoimet oli tiukat, en missään vaiheessa tuntenut oloani turvattomaksi.
 |
| Supermarket |
Islamabadiin oli tänä vuonna valmistunut juuri ensimmäinen kunnon ostoskeskus jossa on leffateatterikin josta paikalliset oli tosi innoissaan. Muuten kaupat on rypäleinä erilaisissa "supermarketeissa". On pienenmpää supermarkettia ja sitten supersupermarkettia. Se mikä minut yllätti oli ihmisten määrä. Tai itseasiassa pikemminkin puute. Olin odottanut täyteen ammuttua kaupunkia mutta kaupungin asukasluku olikin pienempi mitä luulin ja se näkyi. Se teki itseasiassa kaupungista todella rauhallisen ja viihtyisän kaikinpuolin. Tosin ihmisten puutteen korjasi liikenteen kaaoottisuus. Tässäkin maassa mennään isomman oikeudella, pienempien autojen pitää heti siirtyä ja toista autoa mennään niin läheltä että näkee kyllä tarkkaan mitä toisessa autossa puuhataan.
Faisal Moskeija joka on suurin moskeija Etelä-Aasiassa ja neljänneksi suurin koko maailmassa sijaitsee myös Islamabadissa. Siitä hieman myöhemmin lisää juttua koska siellä tapahtui juuri virallinen hääseremonia johon osallistuttiin (ihan mieletöntä että se pidettiin juuri tässä moskeijassa). Tämän moskeijan on muuten suunnitellut turkkilainen arkkitehti ja se on rahoitettu Saudi-Arabian rahoilla (kuulemma tiettyjä palveluksia vastaan Pakistanilta).
Se mikä Islamabadissa näkyy on sen hallinnollinen asema Pakistanissa. Ja siinä juuri se, kuinka elitistinen kaupunki loppuenlopuksi on. Rivissä on toinen toistaan hienompi asuntoja vartijoineen, isoja huviloita ja upeita diplomaattien residenssejä. Ajat 5 min toiseen suuntaan ja näet köyhyyttä, roskia ja todella vaatimattomampia asuntoja aina telttoihin saakka. Tosin samalla kuulemma se kaikista pahin köyhyys näkyy Rawalpindissä joka on kaupunki ihan Islamabadin vieressä.
Tiedättekö mikä oli hauskin juttu Islamabadin katukuvassa? Nämä allaolevassa kuvassa näkyvät rekat! Rekkojen maalaaminen värikkääksi ja kauniilla kuvioilla on ihan oma ammattinsa ja voi vitsit ne näytti söpöltä katukuvassa! Kuva on otettu erään museon pihalta mutta tuollaisilta ne rekat oikeasti näytti. Niitä käytetään erilaisten ruoka-aineiden ja tavaroiden kuljetukseen ja niistä roikkuu vaikka mitä killutinta. Ne oli todella hauskoja.
Tiedostan siis sen että näimme varmasti kaupunkia hieman ruusunpunaisten lasien läpi mutta se silti yllätti positiivisesti. Eniten minut kuitenkin yllätti pakistanilaisten vieraanvaraisuus ja ystävällisyys, mutta niistä ehkä tarinoin taas toisen blogipostauksen verran koska niin monta juttua on kerrottavana jossa korostuu oikein eri kulttuurien rikkaus.
.JPG)
.JPG)
