Kolmen lista

3 asiaa, joista pidän...
- Hitaista viikonloppuaamuista jolloin voi valmistaa maukkaan ja spesiaalin aamiaisen, syödä rauhassa ja selailla sydämensä kyllyydestä Pinterestiä
- Muistikirjoista, erilaisista paperitarvikkeista, korteista ja kaikesta krääsästä joka liittyy jollain tavalla paperitarvikkeisiin. Se on addiktioni.
- Eläimistä. Eläimet ja eläinvauvat varsinkin tekee minut aina niin iloiseksi!

3 asiaa, joista en pidä...

- Siivoamisesta. Inhoan, inhoan yli kaiken siivoamista ja valitinkin tästä juuri hetki sitten Instagramin puolella. Mies on yhtä laiska siivoamisen suhteen kun minä, joten meidän taloudessa siivotaan kunnolla vain kun vieraita tulee.

- Yhdistelmästä nimeltä lentokenttien turvatarkastukset ja hitaat ihmiset. Hermo menee.
- Herneistä. Inhoan herneitä. 

3 asiaa, joita tein viikonloppuna...
- Possuttelin kunnolla ja käytiin kahtena iltana syömässä ulkona ja kolmantena tilattiin take-awayta koska ei jaksettu käydä kaupassa. Perjantaina sushia kavereiden kanssa ja lauantaina pizzaa ystäväperheen kera
- Sain tehtyä ja tilattua kuvakirjan meidän häämatkan kuvista mistä olen hyvin tyytyväinen
- Käytiin miehen kanssa testaamassa lähellä sijaitseva Go Ape temppurata joka sijaitsee korkealla puiden lomassa. Ihan superhauska kokemus, siinä mentiin zip linea pitkin, hypeltiin Tarzan-hyppyjä ja taiteiltiin pitkospuilla 5 m korkeudessa.

3 asiaa, jotka osaan...
- Olla super organisoitunut. Tämä taitaa olla suurin valttikorttini erityisesti työelämässä. Tai siis, itseasiassa juuri töissä olen super organisoitunut mutta sitten kotona hieman vähemmän...
- Osaan kokata ja leipoa omasta mielestäni hyvin. Teen maukkaita kakkuja ja kivoja kasvisruokia
-  Olen hyvä suunnittelemaan ja organisoimaan isompia ja pienempiä tapahtumia ja juhlia

3 asiaa, joita en osaa...
- Selvästikään pitää kotia siistinä. En vaan osaa sitä.
- Olen ihan surkea matikassa ja lasken maailman yksinkertaisimmatkin laskutoimitukset puhelimen laskimella
- Olen surkea kokoamaan Ikean huonekaluja. Onnistun aina saamaan jonkun osan väärinpäin ja sit menee hermo!

3 asiaa, jotka haluaisin osata...

- Haluaisin osata enemmän kieliä. Tai edes oppia yhden uuden kielen jonka saisin sellaiselle edes kohtuulliselle tasolle. Vaikka espanjan.

- Haluaisin myös oppia ottamaan parempia valokuvia. Erityisesti sellaisia Pinterestmaisia valokuvia!

- Olla murehtimatta. Olen kyllä sellainenkin ryppyotsainen murehtija  ja en tiedä miten tästä pääsisi eroon koska se on todella ikävää. Murehdin siis omista kuin myös muiden asioista ja ja pohdin niitä päässäni niin paljon että aivot menee solmuun.

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä...

- Kirjoittaa häiden kiitoskortteja, olen asettanut meille tavoitteeksi että kirjoitetaan meidän kesken vähintään 10 korttia illassa. Noh, se ei ole sitten toteutunut mikään ilta.

- Valmistautua töissä käytävään jokavuotiseen kehityskeskusteluun
- Purkaa laukut, olin koko viime viikon tien päällä ensin töiden vuoksi ja sitten treffasin äitiä Lontoossa. Tämän vuoksi kävinkin vain kotona kääntymässä ja täyttämässä uuden laukun ja tuolla ne kaikki laukut nyt odottaa purkua

3 asiaa, joista stressaan...
- Töistä.
- Tulevista jutuista
- Vähän kaikesta muusta. Olen stressierkki. 

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan...
- Urheilu. Jos on pää kipeä ja otsalohkoa painaa murheet niin kunnon hikitreeni auttaa aina. Tykkään tehdä nykyään lyhyitä mutta kovatempoisia treenejä ja niiden aikana ei kyllä ehdi miettiä paljon muuta kuin mikä seuraava liike on.
- Pinterestin selailu. Nautin kauniiden kuvien katselusta ja se jotenkin aina rauhoittaa ihanasti
- Sauna. Koska saunan jälkeen ei ole mahdollista olla muuta kuin rento olo!

3 asiaa, joista puhun usein...

- Tulevat ja menneet matkat. Koska haloo, reissuista on vaan niin ihana puhua!

- Maailman tapahtumat/politiikka (ja erityisesti naisten ja miesten väliset tasa-arvo erot)

- ja tämän hetkisestä innostuksen aiheestani eli bullet journalista. Jos et tiedä mikä se on, kehotan selvittämään, olen ihan koukussa tähän uuteen tapaan pitää kalenteria/päiväkirjaa/tehtävälistaa!

3 asiaa, jotka puen päälle mielelläni...

- Urheilutrikoot - onko mukavampaa vaatetta olemassa?

- Bikinit (koska se tarkoittaa että olen jossain missä on tarpeeksi lämmintä bikineille)!!!

- Mekot, koska ne on nyt vaan niin mukavia

3 asiaa, joita en pue päälleni...
- Liian lyhyet mekot
- Napapaidat, en oikeasti tajua tätä muotia sitten ollenkaan
- Epämukavia korkkareita. Ikä on selvästi opettanut jotain ja enää en suostu pitämään epämukavia ja huonolaatuisia kenkiä vaikka ne olisi kuinka nätit

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia...
- Niken mustat lenkkarit ovat olleet jo ikuisuuden ostoslistalla
- Uuden sängyn meille. Inhoan meidän vanhaa Ikean sänkyä koska se on ärsyttävän matala.
- Ja yöpöydät siihen uuden sängyn viereen sillä tällä hetkellä lasketaan kaikki vaan lattialle sängyn viereen

3 asiaa, joista unelmoin...

- Perheenlisäyksestä sellaisen karvaisen kaverin muodossa. Eli olen nyt tässä jo viimeiset kolme vuotta suunnitellut ja haaveillut koirasta ja toivon että jossain vaiheessa elämäntilanne sallisi sellaisen hankkimisen
- Terveellisestä ja onnellisesta elämästä niin itselleni kuin kaikille läheisilleni
- Ammatillisten tavotteiden saavuttamisesta

3 asiaa, joita pelkään...
- Läheisten kuolema tai terveyden menetys (tai oman terveyden menetys)
- Maailman nykytilaa ja sitä mihin suuntaan tämä maailma on menossa
- Ötököitä

3 asiaa, joita toivon tapahtuman lähitulevaisuudessa...

- No se koira. Tahdon, tahdon, tahdon!

- Kylppäriremonttia. Avattiin meidän kylpyammeen etureuna tuossa taannoin koska oltiin varmoja että siellä on joku vesivuoto ja sen jälkeen kun tehtiin se (ja näin mitä siellä kylpyammeen alla oli) olen halunnut tehdä kylppäriremontin
- Kivaa 30-vuotis synttärimatkaa ensi huhtikuulle

Mukavaa uuden viikon alkua kaikille!

Saapuminen upeaakin upeammalle Bazaruton saarelle/Mosambik

Meidän häämatkan viimeinen kohde oli Mosambikin rannikon edustalla sijaitseva Bazaruton-saari. Täytyy kyllä sanoa että päädyimme tähän viimeiseen kohteeseen aivan puhtaan sattuman kautta - mies googletteli erilaisia upeita paratiisikohteita Intian Valtamerellä ja googlettelun tuloksena hän löysi Mosambikin Bazaruton saariston. Ilmoitettiin matkatoimistolle joka suunnitteli meidän matkan että tänne halutaan ja sieltä tuli sitten eri hotellivaihtoehtoja. Me päädyimme Anantara Bazaruto Island Hotel & Spa hotelliin joka kuulosti juuri täydelliseltä häämatkaa varteen.

Meidän piti kyllä hieman tehdä matkaa tänne. Ehkä sen takiakin kun päästiin saarella oltiin yhtä hymyä. Botswanasta lennettiin Kasanen kentältä ensin Johannesburgiin jossa jouduttiin olemaan yksi yö kun lentoaikataulut eivät natsanneet. Seuraavana aamuna otettiin lento Johannesburgista Nelspruittiin (eli Krugerin kansallispuistoon) jossa noustiin ulos koneesta, mentiin turva-ja passintarkastuksen läpi ja noustiin taas samaan koneeseen. Nelspruitista jatkettiin Vilankulokseen joka on ihan Mosambikin rannikkolla. Ja joo, leuka loksahti auki jo siinä vaiheessa kun kone kaarteli Vilankuloksen yllä. Siis katsokaa tuon veden väriä! Ihan älytöntä.

Vilankuloksen kentällä meitä odotti hotellin henkilökunta vastassa ja sitten autolla ajettiin kaupungin läpi satamaan, jossa odotti ihana pieni vene jonne me kiivettiin sitten valmiina matkustamaan saarelle. Itse venematka saarelle kesti 45 min ja jo tässä vaiheessa todettiin että ihan sama minkälainen hotelli on mutta tälläisissä maisemissa ei voi millään olla "huonoa" viettää viimeinen häämatka viikko. Siinä sitten istuttiin veneessä typerä virne naamalla ihaillen upeita saaria, turkoosia vettä ja ylipäätänsä nauttien elämästä. Ja mitä sitten tapahtui?

Yhtäkkiä veneen edessä hyppi delfiinilauma ja me oltiin tässä vaiheessa jo miehen kanssa yhdessä silleen että "tää ei vaan voi olla todellista. Siis miten joku matka voi olla näin järisyttävän upea?". Siinä sitten kapteeni hidasti veneen jotta me pystyttiin ihastelemaan ohi hyppiviä delfiineja. Kaiken kruunasi se kun nähtiin delfiiniemo pikkuisen vauvansa kanssa. Ihan älytöntä.

45 min venematkan jälkeen meidän saari häämötti edessä. Siinä vaiheessa kumpikaan meistä ei ollut pysyä housuissaan. Näytti siltä että oltiin saavuttu meidän omaan paratiisiin. Kello oli about 3 iltapäivällä ja hiekkarannalla ei näkynyt ketään ensisilmäyksellä. Meitä oli vastaanottamassa vaan hotellin henkilökuntaa drinkit valmiina ja paikallisia tanssimassa ja laulamassa. Olimme saapuneet paratiisiin.

Meidän omaan Beach villaan päästyämme, korkkasimme skumpan rannalla ja nautimme tästä maisemasta. Elämä tuntui aika loistavalta juuri silloin! Täytyy myöntää että meidän saapuminen hotelliin enteili loistavaa loppulomaa ja sitähän se oli... Lisää siitä seuraavissa postauksissa!

30.07.2016 - Meidän häät

"Kun aamulla herään, mä tuntee voin sen, tää on kaunis päivä, mä oon onnellinen....Me puhutaan tai ollaan hiljaa, meidän on helppo olla kahdestaan, meillä on tää juttu joka kestää, nuoret sydämet jotka tykyttää"

Herään hääpäivän aamuun klo.05.45 verhon välistä pilkistävään auringonsäteisiin. Robinin Onnellinen-kappale tulee heti mieleen jonka sanat kolahtivat kovaa juuri ennen häitä. Hipsuttelen alakertaan vain aamutakki päällä ja yritin olla hiljaa jotten herätä lopputaloa. Ajattelin hiipiä itsekseni katsomaan markiisia jonka olimme saaneet valmiiksi edellisiltana. Päästessäni alakertaan ulko-ovesta ovat juuri astumassa ulos äiti, isi ja meidän Marski-koira. Näköjään en ollut ainoa joka ei saanut unta. Kävelemme yhdessä koko perhe alas katsomaan telttaa aamukasteessa, aamuauringon lämmittäessä. Äiti kuiskaa hiljaa: "Tänään on sun hääpäivä".

Kirkonkellot soivat ikuisuudelta tuntuvan 3 minuutin ajan. Minä ja isä odotamme kirkon ovien avautumista. Kirkon ovet avautuvat ja säkkipillin soittaja kajauttaa yhdessä urkurin kanssa Highland Cathedralin sävelet ilmoille.

Odottelen isän kanssa yhdessä kirkon ovien puolella. Suntio on ihanan rauhallinen ja toteaa meille, että sitten kun tuntuu siltä että ollaan valmiita, hän aloittaa kirkonkellojen soittamisen merkistäni. Annan merkin ja sen jälkeen alkaakin hermostuttaa niin että kädet ja kimppu vaan tärisee. Isä nykii solmuketta ja nostelee silmälasejansa. 3 minuuttia tuntuu ikuisuudelta. Ovet avautuu ja säkkipillin soittaja astelee käytävälle ja alkaa soittamaan skottilaisen Highland Cathedralin sävelmää. Katson mieheni ilmettä koska kyseinen kappale oli hänelle totaalinen yllätys. Ja ihana yllätys olikin, hänen ilme oli näkemisen arvoinen. Kävelen yhdessä isän kanssa alttarille ja minä keskityn vaan syväänhengittämiseen koska vieläkin jännitti ihan hirveästi. Mieheni astuu käsipuoleeni kun päästään kirkon käytävän päätyyn ja puristaa kättäni. Noustaan yhdessä portaat alttarille.

"31 vuotta sitten vihkin sinun vanhempasi ja 29 vuotta sitten minä kastoin sinut. Nyt on aika juhlistaa teidän avioliittoanne"

Meidät vihki sama pappi joka on aikoinaan vihkinyt minun vanhempani sekä kastanut myös minut. 31 vuotta sen jälkeen kun hän vihki omat vanhempani, hän seisoi nyt minun ja mieheni edessä valmiina vihkimään meidät.

"On sussa kaikki vaan niin kohdallaan, teet teistä yhdessä niin täydelliset".

Isäni lainaa suomalaisen reggae artistin sanoja pitäessään puheen ja osoittaessaan sen miehelleni. Hän on täydellinen juuri minulle. Vieraita naurattaa ja aika moni pyyhki silmäkulmiansa. Meidän häämme ohjelman muodosti koskettavat ja upeat puheet, tanssiminen (niin skottilaiset ceilidh-tanssit kun sitten hieman perinteisemmät tanssit), hyvä ruoka ja yhdessäolo. Oli meille myös morsiuskimpun heittoa, hääkakun leikkausta sekä tietysti skottilainen viskibaari. Menu koostui niin skotlantilaisista ruuista (ilman haggista tosin) kuin myös perinteisimmistä suomalaisista kesäruuista. Olimme saaneet mielestäni yhdistettyä juuri kivasti meidän molempien kulttuureja jotta häistä tuli juuri meidän näköisemme.

"And darling I will be loving you 'til we're 70. And baby my heart could still fall as hard at 23. And I'm thinking 'bout how people fall in love in mysterious ways. Maybe just the touch of a hand, Oh me I fall in love with you every single day"

Olimme valinneet Ed Sheeranin Thinking out Loud meidän häätanssikappaleeksi. Sen sanat vain iskivät meihin juuri täydellisesti. Ja sitä se oli. Olin yhtä hymyä koko häätanssin ajan. Mietin todella että ihmiset kyllä rakastuvat välillä mitä ihmeellisemmin, ottaen huomioon että en ymmärtänyt sanaakaan mieheni puheesta kun hänet ensimmäisen kerran tapasin. Ja tässä me nyt olimme. Naimisissa ja tanssimassa ensimmäistä häätanssiamme.

Olin askarrellut tienviitan muutamista kaupungeista joista meidän vieraat oli kotoisin

"Friendships last forever"

Klo.04.00 tanssilattialla on enää minä ja mies, miehen sisko, veli ja hänen kihlattu sekä miehen serkut. Laulamme täyttä kurkkua Spice Girlsien Wannaben tahtiin joka yleisön pyynnöstä (kuka lies pyysi) pistettiin Spotifysta soimaan. Lähdemme miehen kanssa kävelemään minun mökkiini samalla kun aurinko nousee hiljakseen horisotin takaa. Hymyilyttää niin paljon, mikä mieletön päivä.

Marski sai myös asiaankuuluvasti oman skottiruutu rusetin kaulaansa

Meidän hääpäivämme oli ihan mieletön.

On vaikea pukea sanoiksi sitä onnellisuuden ja kiitollisuuden tunnetta mikä päivästä jäi.

Kiitollisuuden tunnetta siitä kuinka onnekkaita olemme että meillä on niin mahtavia ystäviä ja perhettä. Monet matkustivat merten ja manterten takaa meidän häihimme. Ja siitä olen niin kiitollinen koska meidän häät eivät olisi ollut mitään ilman meidän vieraita.

Onnellinen siitä että saimme juhlia häitä kotona, paikassa joka kantaa niin paljon ihania muistoja meidän yhteisistä hetkistä.

Ja tietysti niin super onnekas siitä että olen löytänyt rinnalleni aivan upean miehen.

Yhdessä olemme juuri täydellisiä.  

Kaikki kuvat ovat super lahjakkaan hääkuvaajamme Rasmus Hartikaisen/Musta & Valkoinen käsialaa, ethän kopio. Voin muuten erittäin lämpimästi suositella hääkuvaajaamme, Rasmus onnistui tallentamaan niin upeita hetkiä ja tunteita kuviin että monta kertaa olen herkistynyt kun olen katsonut kuvia ja niistä paistavia tunteita läpi. Sen takia tässäkin postauksessa joudutte pällistelemään vain meikäläistä, jotenkin kaikki loput kuvat tuntuivat niin henkilökohtaisilta etten halunnu niitä julkisessa blogissa jakaa. 

Ensimmäinen jokisafari Choben kansallispuistossa/Botswana

Olin alkuun kirjoittanut postauksen siten, että olisin käsitellyt meidän koko safariosuuden vain yhdessä postauksessa. Mutta sitten rupesin muokkaamaan niitä satoja kuvia. Meillä on niin paljon ihania eläinkuvia että pakkohan näitä postauksia oli jakaa useampaan osaan. Nyt siis piisaa oikein olan takaa safarikuvia varmaan parin postauksen verran!

Victorian putousten jälkeen matkamme jatkui kohti Botswanaa. Sinne päästiin onneksi ihan vain autokyydillä, tällä kertaa ei tarvinnut lentää kun Choben kansallipuisto sijaitsi kätevästi juuri rajan toisella puolella. Monet matkalaiset tuolla tekevät tälläisiä yhdistelmiä eli Victoria Falls + Chobe ja osa jatkaa sitten vielä Okawangon Deltalle. Me hurautettiin putouksilta raja-asemalle ja siitä eteenpäin meidän safarilodgelle noin reilussa kahdessa tunnissa (sisältäen rajamuodollisuudet joissa ei kyllä nokka kauan tuhissut). Tosin tähän väliin pitäisi ehkä mainita ettemme itse ajaneet tuota väliä vaan meillä oli kyyti järjestettynä.

Saavuimme Sanctuary Chobe Chilweron safarilodgeen puolenpäivän aikaan ja se toimikin seuraavan kahden yön aikana meidän tukikohtana. Chobe Chilwero sijaitsi ihan Choben kansallispuiston rajamailla mikä oli kätevää. Kyseiseltä lodgelta oli myös aivan tajuttoman upeat näkymät suoraan Choben joelle ja siellä käveleviin norsuihin, kuten allaolevasta kuvasta näkee!

Lodgen hyvän sijainnin vuoksi saimme myös nauttia eläinten läsnäolosta myös Lodgen puutarhassa. Lodge-alue oli kyllä aidattu mutta norsut hengaili aidan toisella puolella joka ilta ja kuten manageri pariskunta totesi: "kyllä ne läpi siitä sähköaidasta tulee jos ne niin haluaa". Pumbat oli myös säännöllisiä vierailijoita!

Näitä maisemia ihastelimme myös suoraan lounaspöydästämme heti saapumisemme jälkeen. Hyvään aikaan saavuttiin paikalle kun heti saatiin sapuskaa naamariin! Lounaan jälkeen olikin aika lähteä iltapäivän safarille joka oli tällä kertaa jokisafari - ja vielä ihan meidän ensimmäinen sellainen ikinä!

Ajoimme lyhyen hetken jeepin kyydissä kohti jokea ja pian saavuimmekin omalle veneellemme. Chilwerossa oli aika hiljaista meidän koko siellä olon ajan (mikä oli ihanaa) ja jokisafarille meidän seuraamme liittyikin vain yksi toinen pariskunta Saksasta. Ja mitäs me nähtiin heti ensimmäisenä kun oltiin vaan ehditty lipumaan joelle päin? No tietysti norsuja!

Chobe on erityisen tunnettu alueen suuresta norsupopulaatiosta ja niitä me kyllä nähtiin aivan hurjasti. Norsuja ilmestyi joka nurkan takaa. Oltiin tietysti asiaan kuuluvan innostuneita näistä kahdesta norsusta jotka nähtiin ensimmäisenä mutta kyllä me jaksettiin vielä innostua seuraavanakin päivänä niistä vaikka norsut tuntuivat olevan Chobessa yhtä tavallisia kuin seeprat muissa kansallispuistoissa.

Nämä norsut olivat juuri syömässä ja en muuten tiennyt tätä, mutta norsut putsaavat nämä mutaiset ruohot vedessä ennenkuin he suostuivat syömään niitä. Siinä me sitten katsottiin veneestä käsin kun norsut ensin nostivat ruohot esiin, sitten putsasivat ne kärsänsä avulla ennenkuin ne vihdoin suostuivat laittamaan ne ruohonkorret suuhunsa.

Näimme myös paljon matelijoita. Mies innostui niistä. Minä en. Mies rakastaa kaikki liskoja, krokotiilejä ja sen sellaisia otuksia. Minun mielestä ne on kaikki vähän ällöttäviä. Ja krokotiilit on vaan tylsiä koska joka kerta kun sellainen nähtiin niin ne paistatteli vaan päiväänsä auringossa. Mutta koska miehen ansiosta niiden kuvia on about tuhat meidän muistikortilla, tässä nyt siis yksi kuva krokotiilistä, olkaa hyvä.

Sen sijaan rakastan virtahepoja. On vaikea uskoa että nämä isot lylleröt pystyvät oikeasti liikkumaan niin nopeasti kunhan ne vaan haluavat sitä. Tällä virtahevolla ei tosin ollut kiire minnekään. Se makasi ihan onnellisenä mudassa....

Nousi ylös hetkeksi....

Haukotteli....

Jonka jälkeen se lösähti takaisin mutaan...

Virtahepojen elämä näyttää kyllä aika leppoiselta!

Jatkettiin matkaa ja yhtäkkiä nähtiin kuinka puskien takaa marssi pieni elefanttilauma nauttimaan joen antimista. Nyt olikin siis loistava aika ottaa meidän sundowner-drinkit esiin (Savanna-siideri minulle tietysti!) ja nauttia norsulauman seurasta!

Ihasteltiin norsuja pitkä tovi ja nautittiin drinksuista kunnes alettiin suuntaamaan takaisin kohti rantaa samalla kun aurinko laski horisontissa ja norsut tekivät matkaa takaisin kotiin...Mikä siinä onkin että nämä auringonlaskut ovat niin upeita tuolla päin maailmaa?

Saavuttiin takaisin lodgella hämärän aikaan ja mentiin nauttimaan drinksuista tämän upean näkymän ja nuotion ääreen kunnes oli aika nauttia illallista. Meidän ensimmäinen safaripäivä oli päättynyt!