Nurinkurisia tapoja part.2

Olen jo sen verran aikaa asunut ulkomailla ja vaikka säännöllisesti Suomessa käynkin ( ja kielikin taittuu ihan ihan normaalisti), tulee aina välillä eteen tilanteita kun ei vaan tajuu...Tiettyjä juttuja on juurtunut mieleen Briteissä asuessa ja ne aiheuttaakin sitten naurun tilanteita kun Suomessa vierailen. Olenkin jo aikaisemmin kirjoittanut kuinka jotkut tavat on mennyt päälaelleen Briteissä asuessa, ja kaikki tuon postauksen jutut pätee kyllä edelleen. Tässä nyt hieman lisää juttuja mitä olen huomannut kesän aikana.

Yksi näistä on ruokakaupassa käynti ja niiden saakelien vihannesten punnitseminen. Ihan oikeesti. Briteissähän nämä punnitaan kassalla ja Suomessa ollessa vienkin aina vihannet suoraan vaan pusseissa kassalle ja hymyilen aina yhtä hölmistyneesti kun kassaneidit ilmottaa, että "näitä ei ole punnittu". Ja samalla muistan että piru vieköön, nämä täytyy punnita itse. Nolointa on kun takana on kamalan pitkä jono ja sä juokset sit punnitsemaan ja pohtimaan kurkkujen, tomaattien ja muiden epämääräisten möykkyjen numeroita. Luulis että sitä oppis mutta tää käy kaupassa joka kerta. Varsinkin kurkkujen kanssa

Suomen kieli on mulla ihan hyvin säilynyt, vaikka välillä saattaa joitan sanoja unohtua. Suurimmat ongelmat mulla kyllä tulee siitä että nykyään jos haluan tehdä sanasta "negatiivisen", liitän sanan alkuun aina liitteen "epä". Kuten englanniksi tehdään (tajusiko tätä selitystä kukaan?). Selitin isälleni taannoin kuinka "Kambodza oli aika epäkehittynyt maa". Pankkiin soittaessa (olin vahingossa näppäillyt pin-koodin liian monta kertaa väärin) mutisin pankkineidille että josko hän voisi "epälukita" pankkikorttini. Koska en vaan keksinyt että miten muuten sanon että haluan kortin takaisin käyttöön jos vaan mahdollista... Luurin päässä oli hetken hiljaista.

Se että orange on suomeksi appelsiini (eikö?) ei myöskään mene kaaliin..useimmiten ne menee meikäläisen kielessä ihan vaan tuttavallisesti oranssina. Mitä sitä turhaan hienostelemaan. Onneksi äiti tajuaa tän jo nykyään.

Minulle on myös tullut ihan pakonomainen tarve täyttää hiljaisuudet vaikka millä small talkilla vähän tuntemattomimpien ihmisten kanssa. En ole ikinä muutenkaan ollut se hiljaisin tyyppi mutta nyt sana papupata on saanut ihan uuden merkityksensä. Suomessahan ei välttämättä tarvitse koko ajan puhua pälpättää jos ei ole asiaa, mutta minulle on iskostunut päähän se ajatusmaailma että hiljaisuutta ei saa syntyä, sitten jauhataan säästä vaikka puoli tuntia (ei ollenkaan mahdoton tehtävä Briteissä). Välillä se aika uuvuttavaa kun täytyy yrittää keksiä tikusta asiaa.

Toinen tapa joka on jäänyt päähän ja jonka tämä kuva tiivistää todella hyvin:

www.pinterest.com

Eli ylellinen "kohteliaisuusanojen" ja konditionaalien käyttö. Possibly, kindly, perhaps, if you could be so kind, please, maybe ...Ja ne on eksynyt suomen kieleenikin. Kaikki täytyy yrittää sanoa mutkan takaa superkohteliaasti. Vähempikin kyllä riittäisi. Nykyään jos joku töksäyttää asiat hyvin suoraan tulee mulle ensimmäisenä mieleen että henkilö on hyvin epäkohtelias.

Lontoo on tainnut tehdä tästä jo valmiiksi kärsimättömästä ihmisestä vielä kärsimättömämmän. Nimittäin jouduin eräänä päivänä odottamaan 5 min (siis voitteko kuvitella, 5 min!!) ratikkaa Helsingin keskustassa ja siitäkös puhisin ainakin puoli tuntia. Typerintä oli, ettei mulla edes ollut kiire minnekään, kunhan vaan luulin. Lontoossa kun 2 min metron odotus tuntuu jo pieneltä ikuisuudelta.

Tottakai kulttuuri- ja kielierot vaikuttaa myös toisin päin. Tapahtui kerran päiväkävelyllä Hyde Parkissa:

Poikaystäväni: "I used to like Yorkies but now.. I'm not big fan of them anymore"
Minä: "Yeah, I used to like them as well, but nowadays I think they are just too skinny and bony"
Poikaystäväni: "What an earth are you talking about?"
Minä: "Yorkies. Wasn't that what we were talking about?"

Joo, poikaystäväni puhui Yorkie-nimisestä suklaasta, minä taas koirarodusta nimeltä Yorkshirenterrieri. Ja kuulemma Yorkie-suklaapatukat on tosi täyttäviä ja pulleita. Ei yhtään bony.

Tälläistä aina sattuu ja tapahtuu ja mun mielestä nää on yleensä vaan niin huvittavia tilanteita :) Mites teillä, onko mitään outoja tapoja tai juttuja tarttunut ulkomailla asuessa mitkä Suomessa aiheuttavat hauskoja (tai noloja) tilanteita?

P.S. Arvatkaa kenen lopputyö on periaatteessa valmis ja kuka pääsee huomenna lähtee lempparikaupunkiinsa tapaamaan lemppari-ihmisiä?Me, me,me!!!

Kauniissa maisemissa

Eilen juhlittiin iskän synttäreitä näin hieman etukäteen käymällä syömässä kauniissa Westerby Gårdissa. Kamerakin kulki mukana ja löysin taas uusia asetuksia mitkä teki kuvista jotenkin erityisen kivoja mun mielestä.

Olen taas nähnyt monessa blogissa niin mielettömän ihania kuvia että on itsellekin taas tullut himo oppia valokuvaamaan ihan kunnolla. Pitäis mennä varmaan jonnekkin kurssille että oppis käyttämään erilaisia säätöjä paremmin..

Takaisin asiaan. Westeby Gård sijaitsee suoraan sanottuna aika keskellä metsää Inkoossa, mutta meiltä ei ole onneksi sinne turhan pitkä matka. Siellä on kiva käydä koska maisetmat on kauniit, tunnelma leppoisa ja ruoka hyvää. Siellä käydessä tulee aina kesätunnelma vaikka melkeen syksyssä ollaankin jo.

Heillä on myös kaunis omenapuutarha ja terassi mutta eikös Suomen kesän tyypilliseen tapaan ulkona alkanut sataa ennen kuin päästiin nauttimaan ulkoilmasta. Toisaalta, oli sisälläkin aika kiva tunnelma :D

Synttärisankari oli ainakin mielissään jo hieman etukäteisestä synttäriylläristä, ja meillä oli kiva ilta. Suomessa lomailun ehdottomia parhaita puolia on tietysti se että saa ottaa kaiken ilon irti siitä että voi juhlia erityispäiviä perheen kanssa tai viettää vaan muuten aikaa yhdessä!

Ja takaisinpäin ajaessa saatiinkin jo nauttia ihan mielettömästä auringonlaskusta peltojen taakse.

Sadepäivän masis

1) Miksi sää vaikuttaa suoraan mielialaan?

2) Miksi tulee heti känkkäränkkä olo kun sataa?

3) Miksi tee maistuu paremmalta kun ulkona sataa?

4) Miksi Elisan asiakaspalvelu on ihan hanurista?

5) Miksi mun puhelimessa ei ole yhtään verkkoa vaikka asun vai 30 min meidän PÄÄKAUPUNGISTA enkä missään Torniossa (sori, no offense torniolaiset)?

www.pinterest.com

6) Miksi kampaajan jälkeen hiukset on suoraan kuin Pantenen mainoksesta mutta auta armias kun peset ne itse (vaikka niillä samoilla tuotteilla) niin hiukset näyttää ihan lehmän nuolemilta?

7) Miksi tämän viimeisen yliopistotyön teko (ever!!) on niin vaikeeta?

8) Miksi hammaslääkäri ajan varaaminen tuntuu ihan ylivoimaiselta? Aha, tähän tiedän vastauksen..Koska kuka nyt vapaaehtoisesti haluaa mennä edes sinne?

9) Miksi en voi olla ikuinen opiskelija ihan vaan sen takia et saisin ostaa uudet koulutarvikkeet joka syksy?

10) Miksi Cheekin Syypää sun hymyyn on niin koukuttava?

11) Miten voi olla niin vaikeeta muistaa ottaa sateenvarjo mukaan? Tai jos muistaa ottaa niin se on just sit se rikkinäinen yksilö?

Nyt yritän kuitenkin noudattaa tämän kuvan neuvoa...

www.pinterest.com

Kohtalotovereiden tarinoita otetaan vastaan kommentiboksissa :)

Turistioppaana

Olen tässä viimeisen viikon aikana hostannut ex-kämppistäni ja hänen kaveriansa. Pojat tulivat juoksemaan Helsinki City Marathonin ja tietysti ex-kämppis yhdisti samalla reissun vanhan kaverinsa tapaamiseen. Pojat oli täällä maalla yötä ja sitten olen yrittänyt töiden ohessa näyttää heille vähän Helsinkiä ja suomalaista maaseutua.

On muuten superhankala toimia turistioppaana Helsingissä. En oikein tiennyt että mitä näyttää. Sitten tehtiinkin vaan rundi keskustassa (akselilla Senaatintori, Kauppatori, Stockan alue, Espa, Torni...) ja käytiin myös Suomenlinnassa. Pojat oli ihan ihastunut Helsinkiin (ja maaseutuun) ja koska tytötkin kuulemma on nättejä, olisi tänne kuulemma kiva muuttaa. Ja ihmiset ovat olleet kamalan ystävällisiä heille.

Maanantaina käytiin sitten Suomenlinnassa joka on tietysti kesäaikaan aivan ihana. Täytyy kyllä myöntää, että varsinkin näin kesäaikaa on Helsinkiä ja sen ympäristöä kiva näyttää vierailijoille koska onhan täällä kaunista.

 

Minusta taas oli hauskaa toimia maratoonarien huoltojoukoissa ensimmäistä kertaa elämässä lauantaina :) Minulle oli määrätty oma paikka Ursulan edestä ja siinä istuin nurtsilla kirjaa lukien kun juoksijat mennä pinkoi ohi ( niin ja siis ojensin juoman ja epämääräisen geelin kahdelle niistä ohimenevistä juoksijoista). Oli hauskaa. Lounaan nautin Cafe Ursulassa ja totesin ruokaa mutustaessani ja juoksijoita katsellessa että ei minusta ehkä maratoonaria tulisi, mutta puoli maratonin sitä voisi vielä juosta.. Kantamani britti-lippu myös aiheutti huomiota ja sainpahan itsekin kokea minkälaista on turistin olo Helsingissä..Ja onnistuin myös saamana brittijuoksijat iloisiksi kun näkivät tutun lipun matkan varrella :D

Nyt onkin pojat lähtenyt jo kotiin ja mulla alkaa loppukiri dissen parissa. Ja ensi viikolla Lontooseen!

London, I've missed you..