Viikon kuulumiset

Maanantaina oli vielä niin paljon energiaa viikonlopun jäljiltä että illalla päätin kokeilla mielenkiintoista keksireseptiä. Kyseessä oli gluteiinittomat suklaakeksit ja reseptin nappasin täältä. Salainen ainesosa oli avokado ja niistä tuli kyllä tosi hyviä keksejä! Tosin olisi ehkä pitänyt pilkkoa vieläkin lisää suklaata joukkoon...Keksit ja kylmä maito muumi-mukista juotuna kyllä paransi maanantai-iltaa huomattavasti!

Olen aivan varma siitä että kevät on tulossa nyt jo kovaa vauhtia! Lähdin tiistaina töistä jo viiden aikaa ja taivas oli vielä sininen ja ulkona oli valoisaa. IHANAA! Askeleeseen tuli pieni lisäpomppu tämän ansiosta ja hyvällä mielellä talsin asemalle.

Kuluneen viikon aikana innostuin selvästi maisemakuvauksesta mutta tämä näkymä oli niin nätti etten voinut jättää kuvaamatta. Jotenkin mielestäni kuvan tunnelma ja värit ovat aivan mahdottoman kivat. Kello on siis n.8.20 ja juna on juuri saapumassa Birminghamiin.

Torstaista kirjoittelinkin jo blogiin, mutta laitetaan nyt vielä yksi kuva siltä päivältä. Tässä kello on kahdeksan illalla ja olen juuri saapumassa kotiin. Olo ja ulkonäkö on aika nuutuneen näköistä, kaiken lisäksi takkikin tuntuu märältä kun joutui kävelemään kotiin sateessa. Torstai oli ehdottomasti viikon rankin päivä - kesä tule jo!

Perjantaina fiilistelin taas kevättä (joku muka hieman innoissaan?). Oli todella kaunis ja aurinkoinen päivä ja ihastelin tätä näkymään kun kävin ostamassa lounasta.

Perjantai-iltana tehtiin pizzat ja katseltiin hieman vielä Olympialaisten avajaisseremoniaa (hiemanko muuten kyrsii että Filppula joutuu jättämään pelit väliin). Avajaisethan alkoi jo neljältä Brittien aikaa joten minä en nähnyt muuta kuin ihan loppuhulinat, mutta pääsin kuitenkin vähän Olympialaisten fiiliksiin.

Lauantaina kävinkin täydentämässä työvaatevarastoa (hups) kaupungilla ja fiksasin samalla kynnet (varoitus nakkisormi-kuvasta). Täällä on edullista käydä laittamassa kynnet (meikäläiseltä löytyy siis tekokynnet) ja käyn yhdessä pienessä paikassa keskustassa. Sitä johtaa sellainen taskukokoinen aasialainen nainen sellaisellakin tehokkuudella että siinä ei kauan ihmetellä. Hauska paikka ja kynsistä tuli taas kivat!

Illalla katselin telkkarista Step Up 2 (rakastan tanssileffoja) ja saatoin hieman ihastella taas Channing Tatumia. Olen nähnyt tämänkin kyseisen leffan vaikka kuinka monta kertaa mutta piti ottaa ilo irti siitä ettei toinen puolisko ollut kotona ja valittanut mun leffamausta. Alla paras toteamus ikinä jonka kerran yksi kaveri linkkasi Facessa meikäläiselle.

Sunnuntai-aamu alkoi katselemalla naisten lumilautailua Olympialaisissa ja hienosti veti Suomi kotiin hopeamitalin! Mutta tällä kertaa liikutuksen kyyneleet toi silmiin Brittien Jenny Jones. BBC:ltä tietysti kisoja katsoin ja siinä vaiheessa kun Jenny Jonesin pronssimitali varmistui alkoi molemmat toimittajat selostamossa itkemään. Kyseessä on Britannian ensimmäinen ikinä mitali lumilautailussa. Tämän jälkeen näytettiin kun Jenny tapasi vanhemmat ekaa kertaa mitalin voitettuaan ja siinä alkoi taas niin Jenny, vanhemmat kuin toimittajakin itkemään. Ihanaa. Urheilua parhaimmillaan.

Suomen lätkä on kyllä pakko saada katsottua suomalaisella selostuksella, eihän tästä muuten tule mitään. Täytyy varmaan ostaa Tv-kaista taas kun livestreamaus ei ainakaan onnistu alkumatseissa kun minä olen vielä töissä siihen aikaan kun ne alkaa.

Nyt ajattelinkin käydä vaatekaappini kimppuun ja siivota sen niin että mun on helppo valita vaatteet sieltä joka aamu (ja possut lentää)....

Päivä Lauran kanssa

Olin pitkään yrittänyt tehdä tälläistä arkipäiväistä postausta eli "päivä Lauran kanssa", näyttääkseni esimerkiksi vanhemmille mites se aika täällä kuluukaan. Alunperin halusin ottaa tähän todella paljon kuvia kunnes totesin ettei se ikinä tule onnistumaan joten ottelin kuvia päivän aikana aina kun muistin. Kiitoksia itsesiasiassa 1001 Kabul- blogille sain vihdoin loppusysäyksen tämän tekemiseen. Kannattaa käydä kurkkaamassa hänen postaus miltä arkipäivän meno Kabulissa näyttää!

Torstai

06.30. Herätyskello soi. Tuskin koskaan kuitenkaan pääsen sängystä ulos tuohon aikaan vaan torkutan ainakin kerran jonka jälkeen vastahakoisesti saan itseni sängystä ulos. Tänään onnistuin saamaan itseni ylös vasta klo.6.50. Tämän jälkeen olikin jo kiire vetää vaatteet niskaan ja meikit naamaan.

07.10 Lähdetään poikaystävän kanssa ulos ovesta ja hän heittää mut asemalle autolla ja jatkaa itse töihin.

7.27 Nappaan junan kohti Birminghamia. Junamatkat joko nukun tai luen jotain kirjaa puhelimesta. Tänään päätin tarttua kirjaan ja siinä se junamatka menikin leppoisasti. Birminghamissa vaihdan junaa ja jatkan kohti määränpäätä eli Coventryä.

9.10. Junat oli taas vaihteeksi myöhässä joten saavuin vähän myöhässä Coventryyn ja pääsin töihin hieman ysin jälkeen. Ensimmäiseksi menen nappaamaan kahvin viereisestä Costasta ja tänä aamuna otin mukaan myös aamupalaa koska se oli jäänyt kotiin. Joten aamupala tuli kätevästi syötyä koneen ääressä.

9.10-13.00. Aamupäivä menikin tapaamisissa ja muissa normaaleissa työtehtävissä. Päivä oli sen verran kiireinen että söin tekemäni lounasleivän koneen ääressä samalla tehdessä töitä. Onneksi olen nyt alkanut tekemään lounaseväät jo edellisenä iltana valmiiksi jotta aamulla voin vaan napata ne mukaan laukkuun.

18.00 Lähden kotiin töistä ja ulkona onkin taas vaihteeksi pimeätä. Olo oli hippasen nuutunut mutta nopeasti "piristyy" kun huomaa että ulkona tulee vettä ja mulla ei ole sateenvarjoa mukana. Pipo kuitenkin suojaa päätä. Otan taas normaalit junat kotiin ja onneksi ne on tällä kertaa ajoissa (varmaan aistien mun olotilan ne ei halunnut ryppyillä).

20.00 Pääsen kotiin ja suurella vaivalla saan juuri ja juuri keitettyä itselleni pienen annoksen tuorepastaa peston kanssa. Rakas "ruoka" opiskeluajoilta mutta poikaystävä oli jossain koko illan joten en jaksanut sen enempää ruveta ruokaa itselleni tekemään. Pesto pasta toimi hyvin. Illallisen söin loistokkaasti sohvalla!

20.00-22.00 Katselen telkkaria (Big Bang Theory!), lueskelen blogeja ja juttelen poikaystävän kanssa joka saapui kotiin. Mietin jo perjantain ja tulevan viikonlopun ohjelmaa ja pohdin josko pitäisi tehdä jotain aktiivisempaa, kuten varata lennot Pakistaniin (lopputulos on ei).

22.15. Olen jo täysin sikeässä unessa!

Olipa todella jännittävä päivä siis! Mutta tätähän tämä arki on ja se on kyllä yleensä aika kivaa!

Laiskanpulskea viikonloppu

Tämä viikonloppu meni otsikon mukaisesti todella laiskoissa tunnelmissa. Tuli nukuttua hyvin, syötyä hyvin ja laiskoteltua hyvin. Okei, kyllä me oikeesti jotain tehtiinkin mutta ei mitään erikoista. Lauantai meni asioita hoidellessa (inhoan kun lauantait pitää käyttää asioiden hoiteluun).

Alan vihdoinkin ymmärtämään vanhempiani jotka menevät aina superaikaisin nukkumaan. Perjantaina oltiin ulkona syömässä (parasta sushia taas!) ja oltiin jo yhdeksältä takaisin kotona ja kymmeneltä sikeässä unessa. Lauantaina yritin pysyä valveilla pidempään mutta nukahdin sohvalle kymmeneltä poikaystävän kainaloon. Hyvin menee. Sunnuntaina on onneksi on ihan oikeutettua mennä aikaisin nukkumaan kun maanantaina on taas työpäivä.

Jotain hyvää näistäkin nukkumaanmenoajoista seurasi sillä lauantai-aamuna heräsin pirteänä ja rupesin siivoamaan. Nuppi on kyllä ihan sekaisin. Siinä vaiheessa kun poikaystävä heräsi olin siivonnut jo keittiön ja olkkarin putipuhtaaksi. Jotain oli kyllä vialla, koska mä en normaalisti rupeaisi vapaaehtoisesti siivoamaan heti aamusta.

Koska minun työmatkoihin menee aika reippaasti aikaa tällä hetkellä, on yleensä poikaystävä se joka tekee ruuan meille viikolla. Sen takia minä tykkään kokata aina viikonloppuisin jotain hyvää. Sen lisäksi "terveellisen tammikuun" jälkeen tuli vieno toive että voisinko leipoa jotain. Päätin kokeilla sitruuna ja limoncelloa moussea ja voi vitsit että siitä tuli hyvää! Ihanan raikas ja helppo jälkiruoka. Sen lisäksi tuli kokkailtua ihan rehtiä kotiruokaa ja sienipiirakkaa (mun lemppari). Halusin nyt vielä sunnuntai illalla kokeilla yhtä uutta brownie- reseptiä kunnes tajusin että meiltä ei löydy leivinpaperia saatika sopivaa vuokaa. Ja sitten laiskistuin taas.

Nyt on ehkä taas akut ladattu kunnolla uutta viikkoa varten?

Tammikuun luetut

Päätin uuden vuoden kunniaksi herättää taas henkiin tämän "Kuukauden luetut" postauksen joita tein vuonna 2012 aina (luonnollisesti) joka kuukausi. Työmatkailu taas mahdollistaa lukemisen ihan eri tavalla joten onnekseni olen alkanut taas lukemaan enemmän! Kulutan aikaa junassa jonkun verran ja vaikka joskus matkat menee nukkuessa tai töitä tehdessä, usein myös (varsinkin työpäivän jälkeen) pääsen nauttimaan hyvästä kirjasta. Alkuun yritin epätoivoisesti kännykällä selata nettiä mutta 3G ei luonnollisesti toimi niin hyvin junassa. Mikä on itseasiassa loistavaa, tekee ihan hyvää olla katsomatta sitä nettiä koko ajan.

Mhairi McFarlane: Here's looking at you

Kirja kertoo Annasta jolla on kiva ura, mukavia ystäviä ja elämä muutenkin mallillaan. Hän käy treffeillä netin kautta tapaamien miesten kanssa ja kaikki on jollain tapaa "outoja". Kouluvuosina Anna oli kiusattu joka luonnollisesti jätti jälkensä ja uuden työprojektin kautta hän joutuu uudelleen tekemisiin kiusaajansa kanssa. Hän ei kuitenkaan tunnista Annaa ja niin alkaa tarina....

Ostin tämän itseasiassa juna-aseman WHSmithiltä todellakin vain matkalukemiseksi ja ihan leppoisaa chick-littiähän se oli työpäivän jälkeen. Ja kerrankin päähenkilö oli oikeasti fiksu nainen eikä sellainen bimbo jota yleensä tämän genren kirjoissa on. Tälläisistä kirjoista on aina vaikea sanoa sen kummemin koska ne on juuri sopivaa ja viihdyttävää ajanvietettä mutta ei sen enempää. Ja sellaisiakin kirjoja on kiva lukea, aina ei aivot pysty käsittelee raskaita juttuja.

Sheryl Sandberg: Lean in. Women, work and the will to lead

In many parts of the world, women are better off today than ever before, with increased opportunities and the promise of equality. Yet despite all the progress women have made, men still hold the vast majority of leadership positions in government and industry, and women are still not heard equally in the decisions that most affect our lives. In Lean In, Sheryl Sandberg examines why women's progress in achieving leadership roles has stalled, explains the root causes, and offers solutions that can empower women to achieve their full potential. 

Tämä oli taas sieltä toisesta ääripäästä - kirja joka sai ajattelemaan, pohtimaan ja keskustelemaan. Selitin tästä tohkeissani niin poikaystävälle kuin vanhemmillenikin, sekä kaikille muille jotka vain kuunteli. Luulen että kyseinen kirja hieman aivopesi minua. Mielestäni jokaisen naisen olisi hyvä lukea tämä, minulle tämä antoi  jo ihan inspiraatiota työelämään vaikka en vielä koe että minä, naisena, olisin jotenkin parjattu työelämässä (ainakaan tietoisesti). Sandberg tarkastelee mielenkiintoisesti naisten asemaa työelämässä ja käsittelee sitä eri näkökulmista (kuten esimerkiksi miten menestyminen vaatii myös paljon partnerilta). Jotkut jutut saivat enemmän pintapuolista käsittelyä (kuten yritysten ja yhteiskunnan rooli naisten aseman parantamisessa työelämässä), mutta toisaalta ne on jo itsessään sellaisia aiheita joista voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan. Minut kirja sai innostumaan. Ja olotilan hieman sellaiseksi huumaiseksi. Tästä voisin itseasiassa kirjoittaa jopa hieman laajemman postauksen kunhan vaan saan ajatukseni jäsenneltyä jotenkin järkevästi.

Sandbergin kirjoitustyyli on todella mukaansa tempaava ja ahminkin tämän kirjan loppuun ihan muutamassa päivässä. Hän tuo paljon omia tarinoitaan mukaan, mikä oli todella kiva lukijan kannalta.

Loppupätemä on kuitenkin se että kannustan kaikkia lukemaan tämän kirjan, niin teidän naisten kuin myös kumppanien. Minä aion seuraavaksi sysätä kirjan poikaystäväni käteen.

Jee, jee, nyt ollaan jo helmikuussa!