Viikkokuulumisia

Ajattelin pienen tauon jälkeen ja näiden Pakistan-kuulumisten välissä kirjoitella taas hieman menneen viikon kuulumisia. Huomenna päästäänkin sitten häätunnelmiin, siinä meni tovi että sain kaikki jutut häistä kirjoitettua yhteen postaukseen mutta nyt luulen että se on viimeistä silausta varten valmis.

Maanantai alkoi kovin reippaasti heräämällä kuudelta. Ja tällä kertaa todella tarkoitan "reippaasti" ilman ironian häivääkään, sillä aikaero teki sen verran tekojansa että oli suhteellisen helppo herätä kuudelta. Poikaystävä oli puolestaan koko viikon lomailemassa Sveitsissä joten "jouduin" kävelemään joka aamu juna-asemalla joka on sellainen 30 min reipas lenkki. Täytyy sanoa että tuona kauniina, aurinkoisena maanantai-aamuna ei harmittanut kävellä yhtään. Sen jälkeen kun oli tottunut aseistuneisiin vartijoihin ja rajoittuneeseen liikkumiseen Islamabadissa oli aivan ihana kävellä juna-asemalle kauniissa aamu auringonpaisteessa.

Kuten olen saattanut (aika monta kertaa) mainita, en ole mikään aamu-ihminen. Siis todellaan. Mutta ihan tietoisesti pidin kiinni "aikaerosta" ja menin todella aikaisin nukkumaan jonka vuoksi heräsinkin sitten aikaisin. Se taas mahdollisti sen että ihan oikeasti tein aamupalaa melkein joka aamu! Ostin kivan smoothie-mukin Primarkista joten monena aamuna tein smoothien mukaan. Olipa kiva oikeasti syödä aamupalaa. Perjantaina olinkin jo palannut normaaleihin rutiineihin ja ryntäsin ovesta ulos ilman että ehdin edes miettiä aamiaista.

Suosikki smoothie-sekoitukseksi nousi kreikkalainen jugu, banaani, mansikoita ja pinaattia joukkoon.

Onnistuin tietysti nappamaan jonkun pienen flunssapöpön itselleni ja koko viikko meni enemmän tai vähemmän puolikuntoisena. Ja vieläkin olo on vähän kökkö. Joten illat meni aika rauhallisesti, otin ilon irti siitä että poikaystävä ei ollut maisemissa ja katsoin kaikki romanttisia hömppäkomedioita joita poikaystävä ei kestä yhtään. Tässä meneillään Mamma Mia.

Perjantaina osallistuin erääseen konferenssiin ja jatkoimmekin iltaa tuon konferenssiporukan kanssa intialaiseen jossa saatiin syödä sydämemme kyllyydestä curryä. Tosin aikaiset nukkumaanmenoajat viikon aikana varmisti sen että olin jo ihan poikki yhdeksän maissa ja kun vihdoin pääsin majapaikkaani yhdeltätoista kaaduin suoraan sänkyyn. Olin kuitenkin kyseistä konferenssistä tosi innoissani, sai jotenkin taas niin paljon uutta puhtia ja inspiraatiota!

Lauantaina kun viimein pääsin kotiin kuuden jälkeen, päätin kipaista kaupan kautta ostamaan vähän ruokaa sekä kukkia piristykseksi. Tänään täällä vietetään Äitienpäivää joten kukkavalikoimasta ei ollut pula. Tällä kertaa päädyin 3 puntaa maksavaan kimppuun luullakseni neilikoita (eng. carnations). Kukkakimppu kyllä piristää päivää, hassua miten tavat muuttuukaan, aikaisemmin en olisi voinut kuvitellakaan ostavani kukkia (pihistin niistä siis) ja nykyään käytän ilomielin sen kolme puntaa yhteen puskaan viikossa.

Tänään heräsin vasta yhdentoista jälkeen ja ihmettelin tätä suuresti, normaalisti kun olen hereillä viimeistään kympiltä näin viikonloppuisin, mutta sitten onneksi muistin kesäaikaan siirtymisen. Tarkoitus oli ottaa koko tämä päivä ihan rennosti ja aamu menikin aamupalasta nautiskellessa ja ystävän kanssa FaceTimessa.

Tän jälkeen pyöräytinkin blini-taikinan kohoamaan iltaa varten ja rupesin siivoamaan. Sain jonkun yllättävän energiapuuskan ja sain kodin kivan siistiksi. Mun matkalaukku on tosin edelleen purkamatta, hups. Se on vaan niin ärsyttää hommaa, joten jätin sen seuraavalle viikonlopulle :D Ei kaikkea kerralla kannata tehdä...

Jippii, ensi viikolla ollaankin jo huhtikuussa!

Hills of Islamabad

Islamabad on kukkuloiden ympyröimä kaupunki. Kauniiden ja vehreiden kukkuloiden. Heti kun saavuin kaupunkiin, kaikki ulkomaalaiset häävieraat kuiskuttelivat tästä upeasta ravintolasta hienoilla näköaloilla juuri noiden kukkuloiden päällä. Päätettiin että sinne on pakko päästä! Monta kertaa jouduttiin siirtämään retkeämme huonon ja sumuisen sään vuoksi, mutta onneksi viimein lauantaina, viimeisenä kokonaisena päivänä, pääsimme lähtemään sinne!

Matka kukkulan päälle kesti reilu puolituntia ja se oli yhtä kiemuraista ja pelottavaa tietä. Siis itse tie oli hyvässä kunnossa mutta autot ajoivat ihan keskellä kaistoja ja meidän minivani putputteli eteenpäin välillä niin hidasta vauhtia että pelkäsin että me ruvetaan valumaan takaisinpäin. Tuli myös ehkä vähän huono olo, vaikken korkeanpaikankammosta kärsi niin tien reunan ja rotkoon pudotuksen välissä ei ollut turhan montaa senttiä välissä.

Mutta se oli ehdottomasti vaivan arvoista sillä Monal Restaurant kukkulan päällä oli aivan ihana ja saatiin niin hyvää ruokaa! Ja maailman parhaimmat lime-lemonadit. Näkymät kukkulan päältä olivat myös aivan ihanat, vaikka pieni sumupilvi kaupungin päällä leijuikin.

Koska ollaan Pakistanissa, me otettiin luonnollisesti alkuun libanonilainen meze platteri. Libanonilainen ruoka on vaan niin hyvää, ja seurueestamme löytyi myös tyttö joka oli kotoisin Beirutista. Voin sanoa että hän nostatti kyllä samalla hirmuisen kuumeen päästä käymään siellä! Ruoka oli mielettömän hyvää ja maittavaa, mikäs siinä nautiskellessa korkeuksissa.

Viihdyttiinkin ravintolassa hyvä tovi koko seurueemme kera, aurinko lämmitti ja juttua riitti. Pohdittiin pitkään että mitä tai ketä tämä allaolevassa kuvassa oleva vartija oikeasti vartioi. Hänen takanaan oli keittiö ja edessä vain pusikkoa. Ravintola sijaitsi ihan liian korkealla että hän olisi voinut sinne tähdätä. Mietittiin että ehkä heidän ruokansa on erityisen kallista kunnes selvisi että hän vartioi edessä olevaa pusikkoa. Jos joku vaikka päättää hyökätä sieltä.

Pian huomattiinkin että kello lähenee jo kuutta ja meidän pitäisi olla jo seitsemän jälkeen häävastaanotolla. Hups, aika rientää kun on hauskaa!

Islamabad, Pakistan

Täytyy sanoa että en oikein tiennyt mitä odottaa Islamabadista. Sen takia ajattelin näin ensin kirjoittaa hieman yleisiä fiiliksiä kaupungista ennenkuin menen yksityiskohtaisempiin kertomuksiin muutamasta retkestä ja häistä. Maan ja itse Islamabadin turvallisuustilanne hieman huoletti ennen matkaa, varsinkin kun siellä oli pommi-isku juuri ennen matkaani. UM:n matkustiedotteet onnistuu aina pelottamaan kaikkia, niissä kun on mainittu kaikki mahdolliset skenaariot (tietysti pakostakin näin). Pakistaniin matkustamista UM kehottaa välttämään ( ja oli muuten samalla eka kerta kun tein matkustusilmoituksen UM:lle). Yleensä uutiset jotka kuulemma Pakistanista ovat vain huonoja. On pommi-iskuja, ampumistapauksia yms.

Me kuljettiin porukalla koko ajan omalla autolla kuljettajan ja vartijan kanssa. Me ei kävelty minnekään. Siis minnekään. Kaikkialle siirryttiin autolla (joka näkyy myös siinä että itse kaupungista minulla ei ole turhan paljon kuvia). Jokapuolella näkyi poliiseja aseiden kanssa. Omassa hotellissamme niitä oli pari kappaletta porttien ulkopuolella, pari sisäpuolella, yksi sisäänkäynnin kohdalla ja pari takapihalla. Ihmiselle joka ei ole tottunut näkemään niin paljon aseistettuja vartijoija, se tuntui aika hurjalta. Ja aseistettujen vartijoiden määrä ei todellakaan saanut tuntemaan minun oloani yhtään turvallisemmaksi, koska onhan se huolestuttavaa että niitä ylipäätänsä tarvitaan niin paljon. Ympäri Islamabadin keskustaa oli poliisin check pointteja, varsinkin kun tultiin ns. red zonella jossa kaikki hallintorakennukset sijaitsee, sekä hienoimmat hotellit (ja jonne kulku oli rajoitettua).

Kuitenkin, kaiken tämän jälkeen se mistä haluan kertoa on kuinka meillä oli niin kivaa. Kuinka Islamabad yllätti positiivisesti. Kuinka kaupunki ja sen ihmiset on paljon muutakin kuin terroriskuja ja huonoja uutisia. Koska vaikka turvatoimet oli tiukat, en missään vaiheessa tuntenut oloani turvattomaksi.

Supermarket

Islamabad on Pakistanin ainut planned city, ja se suunnitelmallisuus kyllä näkyy. Tai no, suomalaiseen silmään se ei ehkä näytä kovin suunniteltulta mutta kadunnimet on ainakin selkeästi merkitty (ja silti kuski eksyi monen monituista kertaa). Islamabad on myös kaverini mukaan todella vihreä kaupunki verrattuna muihin Pakistanin suuriin kaupunkeihin, ja siellä olikin paljon vehreyttä jonka vastakohtana oli tosin sellaisia harmaita betonimöykkytaloja ja järkyttäviä jätekasoja. Kaupungista löytyy paljon kivoja ravintoloita josta saa todella hyvää pakistanilaista ruokaa huokeaan hintaan. Tosin minä sain valitettavasti vatsapöpön keskellä viikkoa joten otin vähän varovaisemmin ruokien kanssa loppuviikkoa kohden.

Islamabadiin oli tänä vuonna valmistunut juuri ensimmäinen kunnon ostoskeskus jossa on leffateatterikin josta paikalliset oli tosi innoissaan. Muuten kaupat on rypäleinä erilaisissa "supermarketeissa". On pienenmpää supermarkettia ja sitten supersupermarkettia. Se mikä minut yllätti oli ihmisten määrä. Tai itseasiassa pikemminkin puute. Olin odottanut täyteen ammuttua kaupunkia mutta kaupungin asukasluku olikin pienempi mitä luulin ja se näkyi. Se teki itseasiassa kaupungista todella rauhallisen ja viihtyisän kaikinpuolin. Tosin ihmisten puutteen korjasi liikenteen kaaoottisuus. Tässäkin maassa mennään isomman oikeudella, pienempien autojen pitää heti siirtyä ja toista autoa mennään niin läheltä että näkee kyllä tarkkaan mitä toisessa autossa puuhataan.

Faisal Moskeija joka on suurin moskeija Etelä-Aasiassa ja neljänneksi suurin koko maailmassa sijaitsee myös Islamabadissa. Siitä hieman myöhemmin lisää juttua koska siellä tapahtui juuri virallinen hääseremonia johon osallistuttiin (ihan mieletöntä että se pidettiin juuri tässä moskeijassa). Tämän moskeijan on muuten suunnitellut turkkilainen arkkitehti ja se on rahoitettu Saudi-Arabian rahoilla (kuulemma tiettyjä palveluksia vastaan Pakistanilta).

Se mikä Islamabadissa näkyy on sen hallinnollinen asema Pakistanissa. Ja siinä juuri se, kuinka elitistinen kaupunki loppuenlopuksi on. Rivissä on toinen toistaan hienompi asuntoja vartijoineen, isoja huviloita ja upeita diplomaattien residenssejä. Ajat 5 min toiseen suuntaan ja näet köyhyyttä, roskia ja todella vaatimattomampia asuntoja aina telttoihin saakka. Tosin samalla kuulemma se kaikista pahin köyhyys näkyy Rawalpindissä joka on kaupunki ihan Islamabadin vieressä.

Tiedättekö mikä oli hauskin juttu Islamabadin katukuvassa? Nämä allaolevassa kuvassa näkyvät rekat! Rekkojen maalaaminen värikkääksi ja kauniilla kuvioilla on ihan oma ammattinsa ja voi vitsit ne näytti söpöltä katukuvassa! Kuva on otettu erään museon pihalta mutta tuollaisilta ne rekat oikeasti näytti. Niitä käytetään erilaisten ruoka-aineiden ja tavaroiden kuljetukseen ja niistä roikkuu vaikka mitä killutinta. Ne oli todella hauskoja.

Tiedostan siis sen että näimme varmasti kaupunkia hieman ruusunpunaisten lasien läpi mutta se silti yllätti positiivisesti. Eniten minut kuitenkin yllätti pakistanilaisten vieraanvaraisuus ja ystävällisyys, mutta niistä ehkä tarinoin taas toisen blogipostauksen verran koska niin monta juttua on kerrottavana jossa korostuu oikein eri kulttuurien rikkaus.

Upea seikkailu takana

Heipparallaa! Ja terveiset Islamabadista jossa juuri vietin viimeisen viikon. Olo on tällä hetkellä kaikesta matkustamisesta aika nuutunut, 8 h päivälennot eivät sovi minulle. Yleensä onnistun nukkumaan koneessa aina mutta nyt olin koko matkan ajan hereillä. Noh, onnistuinpahan lukemaan 1,5 kirjaa. Minä olin kuitenkin todella onnekas saadessani suorat lennot Islamabadista Birminghamiin kun taas monet ystävät joutuivat luottamaan parin välilaskun varaan. Voisin todella helposti mennä nyt jo nukkumaan mutta jotenkin tarvitsen aina reissaamisen ja kotiin tulemisen jälkeen hieman tasoittumisaikaa (erityisesti näin iltaisin). Eli käydä suihkussa, järjestellä asiat valmiiksi tulevaa työviikkoa varten ja bloggailu toimii tauon jälkeen kivana rentoutuskeinona myös.

Morsiamen hennatatuoinnit

Lähdin reissuun viime sunnuntaina ja matkan tarkoituksena oli osallistua rakkaan pakistanilaisen ystäväni häihin. Ja voi elämä mitkä häät olikaan kyseessä. Ja kokonaisuudessa matka oli aivan mieletön. Paljon on sulattelemista ja niin Islamabadiin ja häiden tunnelmiin palaan pikimmiten myös täällä blogissa. Ystäväni ei turhaan varoitellut kun hän kertoi kuinka pakistanilaiset häät kestävät viikkoja. Me juhlittiin koko viikko putkeen ja nyt kyllä on sellainen olo että voisin helposti ottaa toisen viikon loman vielä tähän putkeen.

Islamabadissa vierailu oli kokemus. Maan turvallisuustilanne huoletti hieman etukäteen mutta kaikki meni hienosti ja kun kaupunkiin saavuin niin en kertaakaan enää tuntenut oloani turvattomaksi. Paitsi tänä aamuna klo.06.00 sain lievän sydärin kun kuulin etäältä todella kovia pamauksia. Todella kovia siis. Onneksi nopeasti selvisi että vietetiin Pakistanin kansallispäivää ja kyseiset pamaukset oli tykkiammuksia!

Pakistanilaisia hääperinteitä

Oli aivan mahtavaa nähdä rakasta ystävää pitkän tauon jälkeen ja vielä ihanampaa oli päästä osallistumaan hänen häihinsä jotka oli aivan upeat kaikinpuolin. En edes tiedä miten niitä parhaiten kuvailisin mutta toivottavasti onnistun sen tekemään tulevissa postauksissa.

Konkreettiseksi muistoksi reissusta jäi sadat valokuvat, upea pakistanilainen juhlamekko ja hennatatuoinnit kädessä jotka ovat jo vähän alkaneet haalentumaan. Upea reissu maassa jonne tuskin olisi koskaan muuten tullut lähdettyä. Maa joka yllätti ainoastaan positiivisella tavalla.

Mutta siitä lisää seuraavissa postauksissa, nyt täytyy organisoitua tulevaan viikkoon!

Islamabadin kukkuloilla

#100happydays

Jos joku seuraa minua Instagramissa (minut löytää nimimerkillä lurabella) siellä ruudun toisella puolella, niin olette saattaneet huomata jo otsikosta löytyneen hastagin. Löysin tämän haasteen Jennin blogista ja heti halusin tarttua siihen, niin kivalta se kuulosti. Homman nimi on yksinkertainen: postata joka päivä sadan päivän aikana yksi kuva siitä jutusta joka teki sinut onnelliseksi sinä päivänä. Kuvan voi postata sosiaalisen median kanavilla, minulle luonnollinen valinta oli Instagram johon olen aivan koukussa (ehkä vähän liikaakin). Projektilla on omat nettisivut jotka löytyy täältä.

Tavoitteena ei ole mikään sosiaalinen kilpailu vaan postata juttuja jotka tekee sinut iloiseksi. Minua on alkanut todella ärsyttää todenteolla Facebookin/Instan mukana tuoma kilpailu siitä kenen elämä on kivointa. Koko ajan postataan ja tuntuu että yritetään oikein kunnolla kilpailla siitä kenellä on parhaimmat lapset, kivoin työ tai ihanin mies. Myönnän tosin itsekin että postaan aina Facebookiin vaan kivoista jutuista jotka tapahtuu elämässäni, mutta joo...

Kuitenkin, olen mielestäni peruspositiivinen ihminen. Täytyy sanoa etten tykkää turhasta negailusta ja siitä kuinka ihmiset jaksaa aina valittaa jostain. Yritän aina löytää asioista sen positiivisen puolen ja tykkään arjen touhuista. Tosin varsinkin maanantait kaipaa aina piristystä meikäläiselle ja pitkän työpäivän jälkeen on mukava miettiä mikä juttu teki juuri sinä päivänä iloiseksi vaikka olo olisi ihan nuutunut. Joten mun mielestä tämä oli tosi kiva projekti, lähtekää tekin mukaan. Ajattelin jakaa täällä näitä kuvia ja tunnelmia aina säännöllisin väliajoin jotta lukijat jotka eivät ole Instassa (kuten mummi ja äiti) pysyvät mukana.

Aloitin haasteen seitsemän päivää sitten ja toistaiseksi minut on tehnyt iloiseksi ainakin nämä jutut:

Lasi (tai kaksi) valkkaria pitkän ja rankan työviikon päätteeksi teki minut todella onnelliseksi eilen. Oli ihana tulla kotiin ja vain rentoutua. Poikaystävä lähti viikonlopuksi Skotlantiin joten minä sain rauhassa katsoa uutta koukutussarjaani Covert Affairsia. 

 Lontoo tekee aina iloiseksi! Vietin pari päivää Lontoossa viime viikolla ja vaikka en paljon ehtinyt ulkona kävelemään niin Lontoon fiilis on aina hyvä! Tämä rakennus oli kaunis laskeutuvassa ilta-auringon valossa.

Chai Latte, lempparijuomani, piristää päivääni aina. Chai Latte on vaan niin hyvää ja käynkin joka aamu hakemassa läheisestä kahvilastani sellaisen mukaan. Kuvassa näkyy myös uusi muistikirjani joka on tehnyt mut erittäin iloiseksi jo monena päivänä. Se on pirteän värinen ja muutenkin kaikinpuolin ihan super toimiva.

Ballerinat ilman sukkia! Jee, kevät on täällä! Okei, täytyy myöntää että mulla tuli vähän kylmä mutta itsepintaisesti jatkoin niiden käyttämistä. Olen päättänyt että nyt on kevät ja ballerinoja voi käyttää. 

Kuten näistä kuvista näkyy, ne on loppuenlopuksi ne pienet arjet asian jotka tekevät iloiseksi!

#IGTravelThursday: Rule Britannia

Sori vähän liian patrioottisesta otsikosta mutta ei runosuoni ei oikeen taas sykkinyt. Vaikka Britit yleensä mielletään yhteiskuntana joka on oikeasti jumittunut jonnekin sinne edellisen vuosituhannen puolella (ja monessa asiassa tämä onkin totta). Moni juttuhan täällä on todella vanhanaikaista ja välillä saattaa mennä ihan hermo. Mutta usein kannattaa jo ihan oman verenpaineen vuoksi keskittyä niihin positiivisiin puoliin. Elämä on paljon kivempaa silloin! Varsinkin kun tuntuu että ärsytyslevelit on noussut ihan uusille tasoille parin viime viikon aikana, joten parempi miettiä jotain muuta kun mikä ärsyttää.  Tässä postauksessa ei siis keskitytä suuriin, yhteiskunnallisesti merkittäviin asioihin vaan niihin pieniin juttuihin jotka tekevät arkielämästä aika kivaa täällä sateisella saarella.

Briteissä asuminen on kivaa koska...

Vasemmalla Derby, oikealla Trafalqar Sq Lontoo

Voin ostaa kukkia kotiin huokeaan hintaan.

Meidän asunto alkaa kohta muistuttamaan pientä kukkatarhaa. Rakastan että kotona on tuoreita leikkokukkia ja sitten sellaisia purkkikukkia (en tiedä mikä niiden oikea nimi on, mutta sellaisia jotka elää kauan, kyllä, mulla on selvästi ura hortonomina edessä). Kuitenkin Suomessa on mielestäni kukat todella kalliita mutta täältä saa onneksi marketista aika kivan puskan kahdella punnalla. Voin hyvin sijoittaa juuri sen summan kukkiin jotka kestää hyvänä 1,5 viikkoa ja tuovat iloa minulle.

Samaten kuin hedelmiä kuten mustikoita ja vadelmia jotka ovat lemppareitani...

Pensasmustikat ovat onneksi ihanan edullisia kuin myös vadelmat. Niitä ostankin kotiin joka kauppareissulla. Ne on yleensä myös tarjouksessa eli saat kaksi pakettia yhden hinnalla. Helppo syödä paljon hedelmiä päivässä kun mustikat on sen verran edullisia.

Edullinen hintataso myös monessa muussa asiassa (kuten elämääkin tärkeämmässä kuivashampoossa)...

Briteissä on onneksi monet asiat mielestäni kivan edullisia, lähinnä tietysti kulutustavarat. Asuminen voi olla aika kallista, riippuen missä päin Brittejä asuu. Kuivashampoo josta olen riippuvainen maksaa täällä niin paljon vähemmän kuin Suomessa!

Coventry

Ihmiset on niin kivan kohteliaita...

Ihmiset on yleensä todella ystävällisiä ja vaikka välillä kaikki honeyt, ja dearit saattaa mennä vähän yli, mutta kun niihin on jo tottunut on se aika kivaa. On myös mukavaa kun ovia pidellään auki, laukkuja autetaan alas hattuhyllyltä (ne on yllättävän korkealla) ja taksissa voidaan pitää yllä small talkia säästä. Se tuo sellaista arjen positiivisuutta kehiin, olen vieläkin yllättynyt kun joku tarjoaa apuaan.

Kaupat on auki pitkään ja myös sunnuntaisin...

Mikään ei ärsyttänyt mua enemmän Belgiassa asuessani kuin se että kaupat oli kiinni sunnuntaisin. Ja varsinkin se että useimmat ruokakaupat oli kiinni. En ole mikään suunnittelija luonteeltani ja varsinkin kun on täällä tottunut asumaan niin olen myös tottunut siihen että kaupat on auki melkeinpä aina. Meidän lähellä on Asda joka on auki 24 h vuorokaudessa, tosin sunnuntaina se joutuu lakien vuoksi menemään kiinni klo.16 ja avaamaan ovensa taas keskiyöllä.

Birmingham New Street , yksi mun lempparikuvista

Kevät tulee aikaisin!

Tämä on tehnyt minut niin iloiseksi viimeisien viikkojen aikana! Ulkona on valoisaa pidempään, ja kukat puskee jo maasta ulos. Ehdottomasti positiivisin puoli Briteissä asuessa (ja tämän maan harmaassa talvessa) on se että kevät tulee onneksi jo aika aikaisin!

Paljon nähtävää ja koettavaa oman maan rajojen sisällä!

Kuten olen aikaisemminkin todennut, Briteissä on paljon nähtävää ja täällä onkin hyvä harrastaa kotimaanmatkailua. Meidänkin lähellä on jo monta kulttuurillisesti/historiallisesti merkittävää kohdetta ja niitä onkin kiva samoilla viikonloppuisin. Pääsiäiseksi ollaan suunniteltu matkaa Cornwalliin ja Wales on sen verran lähellä että sinnekin olisi pakko päästä.

Pubikulttuuri

Viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä on brittiläinen pubikulttuuri. Tykkään siitä ihan mielettömästi ja kaikista parasta on sen rentous. Pubi on kavereiden ja perheen kohtauspaikka. Siellä viihtyy kaikki lapsosista vanhuksiin. Itseasiassa Lena kirjoitti hyvän postauksen brittiläisestä pubikulttuurista viime viikkoisessa Instagram Travel Thursdayssä.

Molemmat kuvat Coventrystä

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday-kampanjaa, joka kokoaa viikottain blogipostauksia yhteen aiheesta Instagram ja matkailu.  Suomessa järjestäjinä toimivat Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running with Wild Horses. Minut löytää Instagramista nimeltä @lurabella.

Ensimmäinen kevätpäivä

Voihan vitsi, sunnuntaina oli ensimmäinen kunnon kevätpäivä täällä Derbyssä. Siis sellainen aivan mieletön, suun pielet korviin nostattava kevätpäivä joka piristää ja antaa uskoa siitä että talvi alkaa olemaan takanapäin.

Me herättiin siinä yhdeksän maissa sunnuntaina ja ruvettiin tekemään aamupalaa, eli perinteisiä ohukaisia joita teemme nykyään joka sunnuntaina. Näin kyllä että ulkona oli aurinkoista mutta ajattelin että siellä on varmaan aika kylmä. Sovittiin että lähdetään kävelylle jossainvaiheessa mutta mikään kiire ei ollut. Kunnes poikaystävä sanoi että ulkona pitäisi olla +15 C lämmintä. Sitten tulikin kiire. Kun kuulin että siellä on niin lämmin, alettiin laittamaan itseämme kuntoon hippulat vinkuen ja kohti oltiinkin valmiita lähtemään puistoon.

Minä tietysti tyypilliseen suomalaiseen mentaliteettiin olin valmistautunut matkaan topilla, välipaidalla ja tuulitakilla. Ensimmäisen 5 min jälkeen oli pakko ottaa takki pois kun olin niin lämmin! Britit luonnollisesti käveli kaduilla maksimekoissa tai lyhyeissä hameissä sääret paljaina, ja sandaalit jalassa. +15 astetta kun on täällä selkeästi jo kesä!

Käveltiin lähempään puistoon joka onneksi sattuu olemaan aika iso ja sinne oli saapunut koko naapurusto. Nähtiin myös lemmikkikäärme (!!!) joka oli tuotu ulos auringonvaloon luomaan nahkansa. Siinä se makoili nurmikolla ja kiemurteli omistajansa sylissä. Olisi tehnyt mieli kysyä että missäs sen hihna on. En ole mikään käärme- fani.

Meidän oli tarkoitus tehdä semmoinen power walk-tyyppinen kävelylenkki mutta eihän siitä mitään tullut. Pysähtelin ottamaan kuvia, nauttimaan auringonsäteistä ja lopulta luovutettiin ja päätettiin kävellä ympäri puistoa ihan rauhakseen. Niin rauhallisesti että päädyttiin paikalliseen pubiin yhdelle tuopille ja sen jälkeen käytiin vielä ostamassa jätskit. Kaikki nautittiin tietysti ulkona. Aivan mahtava keli ja Derby näytti parhaat puolensa!

Tultiin kolmeksi kotiin koska meidän piti alunperin lähteä lätkämatsiin kavereiden kanssa, mutta he sitten peruuttivatkin. Joten otettiin sitten ilo irti kauniista säästä ja pestiin meidän ikkunat koska saatiin niistä huomautusta vuokranvälitysfirmalta (joo, todella). Onneksi pystyttiin pesee ne edes auringonpaisteessa tai muuten olisi ärsyttänyt.

Kun ikkunat oli pesty, päätettiin lähteä vielä uudestaan läheiseen pubiin jossa on tosi kiva beer garden. Oli kyllä ihan mieletön keli ja pystyttiin nauttimaan siideristä terassilla pelkkä neule päällä.

Nautittiin hämärtyvästä illasta ja mahtavan epäterveellisestä illallisesta pubin terassilla ja totesin että tälläisinä päivinä ei voi muuta kuin hymyillä. Kevät tulee kovaa vauhtia ja olen niin valmis siihen!

Äiti-tytär loma Lontoossa

Sain ihanan äidin tänne sateiselle saarelle seurakseni tällä viikolla! Äiti tuli työmatkalle Lontooseen joten minäkin pääsin viettämään mamman kanssa aikaa aina keskiviikko illasta perjantaihin saakka. Tosin minäkin jouduin menemään töihin torstaina mutta sentään perjantain olin vapaalla.

Oli aivan ihana nähdä äitiä taas, meillähän on nyt aina vaan niin kivaa! Toivottavasti kohta saan molemmat vanhemmat vierailee tänne ja katsastamaan meidän "uuden" kodin!

Otettiinkin kaikki ilo irti yhteisestä ajastamme Lontoosta äidin kanssa - syötiin hyvin ja käytiin drinkeillä. Tiedän että sanon tämän joka kerta kun olen Lontoossa käynyt, mutta kyllä se on vaan niin ihana kaupunki. Käytiin hyväksi todetussa Masala Zonessa Covent Gardenissa syömässä torstai-iltana ja lopputuloksena oli ähky. Mun mielestä Masala Zonen ruoka on todella hyvää ja aina jaksan suositella sitä muillekin vaikka se onkin ihan normi ketjuravintola. Kymmenen aikaa olin jo aivan valmis palaamaan hotellihuoneen muhkeisiin lakanoihin. Äitikin totesi että minusta on virallisesti tullut vanha. Seuraavana aamuna heräsinkin normaaliin aikaan klo.6.40 vaikka olisin voinut vähän pidempään nukkua. Perus.

Perjantai aloitettiin hyvällä hotelliaamiaisella, olisipa ihanaa kun saisin joka aamu aamiaisen melkein eteeni kannettuna. Toisaalta, silloin nämä hotelliaamiaiset eivät tuntuisi enää varmasti niin ihanilta jos ne olisi jokapäiväisiä juttuja!

Perjantaina oli aivan upea keväinen päivä Lontoossa. Aurinko paistoi ja turistit hikoili toppatakeissansa. Aurinkolasit siis vain nenälle ja menoksi! Uskokaa tai älkää, mutta vaikka sen hetken Lontoossa asuinkin, en ole koskaan käynyt sisällä kuuluisassa Libertyn tavaratalossa. Ja voih miksi? Niiden paperiosasto oli ihan mahtava ja en voinut vastustaa ostaa uutta muistikirjaa (taas!). Libertyn yhdeltä sisäänkäynniltä löytyi myös aivan upea kukkameri - olisipa ollut mukavaa ostaa parit kukkakimput mukaan mutta epäilin sitä kuinka olisin saanut kannettua ne mukanan Derbyyn.

Löydettiin itsemme Carnaby Streetille ja nautittiin yhdet viinilasilliset ulkona ensimmäistä kertaa tänä vuonna - niin hieno keli oli!

Vitsaillaan aina vanhempien kanssa selfien ottamisesta joten tottakai kamera lauloi ja oli pakko ottaa muutamat selfiet ihan vain koska ;)

Siinä pubin ulkopuolella istuessamme nähtiin yhtäkkiä jotain niin suloista että hetkeksi unohtui kaikki. Nimittäin 11-viikkoinen cockapoo-pentu! Voi apua. Siinä oli yhtäkkiä kymmenen naista piirittämästä tätä miestä koiranpentunsa kanssa. Aika hyvä taktiikka mieheltä ;) Mutta se pentu oli kyllä niin suloinen, ei yhtään auttanut mun alati kasvavaan pentukuumeeseen.

Me kuulemma ollaan äidin kanssa kuin kaksi marjaa, ja niinhän me taidetaan olla. Näytetään kuulemma ihan samalta ja meillä on samanlainen maku. Oli pakko ottaa kuvat meidän laukuista, nekin kun on ihan samanlaiset, mutta onneksi sentään edes eriväriset.

Meillä oli siis todella mukavat pari päivää yhdessä ja Lontoo tarjosi parastaan. Täydellinen pieni breikki normaaliin arkeen jota me kaikki kaivataan välillä. Ja ensi viikolla suuntaan taas Lontooseen joten ei tässä onneksi ehdi ikävä kaupunkia tulla!