LOMA LOMA LOMA

Nyt se vihdoin koittaa! Nimittäin nyt alkoi meikäläisen loma! Jihuu, tätä ollaan odotettu pitkään ja hartaasti. Siis todella hartaasti.

Loman ensimmäisenä suuntana on Glasgow jossa vietetään viikonloppua poikaystävän perheen kera samalla nauttien Commonwealth Gamesista! Siellä olen maanantaihin saakka kunnes suuntaan Manchesteriin josta lennän sitten Suomeen. Poikaystävä seuraa perjantaina perässä. Olen kateellisena seurannut muiden ulkosuomalaisten joukkopakoa Suomeen lomille mutta nyt vihdoin saan myös minä liittyä iloiseen joukkoon mukaan!

Suomen lomalle on jo paljon ihania suunnitelmia, erityisesti kivoja hääjuhlia ja synttärijuhlia, mutta toivon myös että aikaa riittää tehdä sellaisia ihania ja leppoisia juttuja kuten:

• Heittää talviturkki meidän lähijärveen
• Paistaa muurinpohjalettuja
• Järkätä perinteiset grillijuhlat kavereille
• Käydä kalastamassa (tämä oli ehdottomasti poikaystävän listalla, taisi sen verran innostua meidän Cornwallin kalastusreissusta....)
• Mökkeillä
• Fillaroida jätskeille
• Käydä Kauppatori aamiaisella
• Tehdä kesäretki Fiskarsiin
• Ottaa lautta tänä vuonna avatulle Lonnan-saarelle
• ja monia muita juttuja....

Blogi jää luonnollisesti myös pienelle kesälomalle mutta instagram päivittyy varmasti ahkeraan jos siellä haluaa minua seurata (@lurabella). 

Nautinnollisia kesähetkiä kaikille!

Kesä/Heinäkuun luetut

Tämä postaus tulee näin vähän aikaisessa kun heinäkuu ei ole edes vielä loppunut, mutta koska olen lähdössä lomalle ajattelin näitä kesän aikana luettuja kirjoja linkata jos joku kaipaisi vaikka kesälukemista. Tässä näköjään tuli ihan kiitettävästi luettua kirjoja kesä-ja heinäkuun aikana. Kaikki näistä sopii mielestäni juuri hyvin lukemiseksi sinne laiturin nokkaan tai riippumatolle. Nauttikaa kesästä, kärpäsistä ja kirjoista!

Jonas Jonasson: The girl who saved the King of Sweden  

En ole lukenut Johanssonin debyyttiteosta "100-vuotias mies joka kiipesi ulos ikkunasta ja katosi", sillä se odottaa minua Suomessa. Ehdottomasti olen tarttumassa kirjaan lomani aikana. Kuitenkin saman kirjoittajan uusin kirja kiinnosti minua, olihan ensimmäinen kirja saanut niin paljon julkisuutta ja nyt siitä ollaan tehty leffakin.

The girl who saved the King of Sweden kertoo etelä-afrikkalaisesta Nombeko Mayekista joka pakoilee maailman julminta salaista palvelua, Israelin Mossadia, kolmen kiinalaisen siskoksen, kaksosten jotka ovat oikeasti vain yksi henkilö ja perunanviljelijän kanssa. Nombeko syntyi Sowetossa, etelä-afrikkalaisessa slummissa, ja hänen kohtalonsa oli elää lyhyt ja kova elämä. Hän joutui kuitenkin humalaisen insinöörin yliajamaksi jolloin hänen onnensa muuttui. Nombekoa syytettiin yliajosta ja hänet määrättiin työskentelemään insinöörille, joka taas työskenteli erään huippusalaisen projektin parissa. Nombeko oli todella lahjakas numeroiden kanssa - insinööri ei. Insinööri teki virheen josta vain Nombeko tietää....(kirjan juonikuvaus suomennettu Amazonin sivuilta).

Kuulostaako päättömältä? No ei ihme, sitä se oli. Ensimmäinen sana kuvaamaan tätä kirjaa oli todella päätön. Ja ihan mielettömän hauska. Ihan paras kirja kesälukemiseksi. Luin tätä aina junamatkojen aikana ja hytkyin penkilläni naurusta. Juuri kun luulit ettei juoni voi  mennä yhtään kreisimmäksi, niin se meni vielä hullummaksi. Ei tosikoille. Yrittäkää olla hirnumatta jos luette yleisillä paikoilla, porukka voi katsoa vähän oudosti. Nyt odotan niin että pääsen lukemaan Johanssonin esikoisteosta!

Jemma Forte: If you're not the one

"Jennifer Wright is full of "what if" questions. If she'd stayed with unconventional, carefree Aidan, would she be enjoying life in sun-kissed Australia? Should she have married fabulously wealthy, workaholic Tim? Could she have found happiness after all with kind, gentle Tim? Jennifer's about to find out. After a terrible row with her husband, she runs out of the house and straight into the path of a car. Whilst in a coma she's given the gift of seeing exactly how each choice she's made has dramatically altered her life. But maybe those answers leave her with even more life-changing decisions to make". Kuvaus lainattu Amazonin sivuilta.

Olen aikaisemmin lukenut erään toisen Forten kirjoista, josta kirjoitin täällä. Se oli kunnon chick-littiä mutta päähenkilö oli kerrankin oikeasti fiksu ja kunnianhimoinen nainen (toisin kuin yleensä). Älkää kysykö miksi mutta luulin että tämäkin kirja on ihan höttöä vaikka takakansi vakava olikin. Mutta joo, kirja yllättikin positiivisesti käsittelyllä tästä aiheesta ja sai kyllä vähän miettimään. Eiköhän me jokainen pohdita jossain vaiheessa elämää että mitä jos olisi tullut valittua toisin? Sinänsä siis mielenkiintoinen kirja vaikka se olikin aika kevyttä luettavaa.

Deborah Rodriquez: Kabul Beauty School

Edellisessä kirjapostauksessa kerroin kuinka olin lukenut Rodriquezin The Little Coffee Shop of Kabul, ja kuinka olin suoraansanoen vähän pettynyt kirjaan. Vaikka osa kirjasta perustuikin tositapahtumiin (kirjoittaja todella omisti kahvilan Kabulissa), oli se silti fiktiota.

Saman kirjoittajan ensimmäinen kirja Kabul Beauty School, perustuukin taas Deborah Rodriquezin muistelmiin ja se oli aivan loistava! Kirja kertoo kuinka Deborah "Debbie", päätyy erään NGO:n kautta Kabuliin tekemään töitä, ja kuinka hän saa idean perustaa kauneuskoulun/kampaajakoulun Kabuliin. Kirjassa seurataan hänen työtänsä, vaikeuksia mitä hän kohtaa, sekä eri henkilöiden elämiä jotka nivoutuvat yhteen hänen kokemuksiensa kanssa.

Todella mielenkiintoinen kirja, varsinkin kun tietää kaiken perustuvan tositapahtumiin. Tykkäsin tästä paljon enemmän kuin The Little Coffee Shop of Kabulista, oli ehkä helpompi mieltää kaikki kirjan tapahtumat kun tiesi että ne perustui todellisiin tapahtumiin. Tätäkin suosittelen ehdottomasti kesälukemiseksi!

Zelda la Grange: Good morning, Mr Mandela

Good morning, Mr Mandela on Mandelan pitkäaikaisen sihteerin Zelda la Grangen kirjoittama muistelma hänen 16 vuodestaan Nelson Mandelan lähimpänä ja luotettavimpana avustajana. Se on tarina nuoresta, vähän päälle parikymppisestä, valkoihoisesta afrikaansista joka päätyy työskentelemään henkilölle jota hän on oppinut pelkäämään ihonvärin vuoksi koko elämänsä. Kirjassa seurataan hänen ja Mandelan yhteistä matkaa, tavataan valtion päämiehiä ja kuvaillaan Mandelan matkaa yhdestä aikamme ikonisimmista henkilöistä. Kuten Zelda kirjoittaa heti muistelmiansa alussa, ei kirjan ole tarkoitus paljastaa mitään "likaisia yksityiskohtia" Mandelan elämästä, vaan se on kunnianosoitus henkilölle jolle hän omisti koko elämänsä yli kuudentoista vuoden ajan. La Grange maalaa kirjassaan kuvan jossa hän puolusti Mandelaa ja hänen yksityisyyttään kuin tiikeriemo aina siihen saakka kunnes Mandelan tila heikkeni niin paljon, että hänen perheensä "valtasi" enemmän ja enemmän asioita kontolleen.

Minua välillä ärsytti Zelda henkilönä ja toisaalta hänen kirjoitustyylinsä omaan makuuni oli hieman töksähtävä (mikä varmasti osittain johtui siitä ettei englanti ole hänen äidinkielensä). Kuitenkin kun luin kirjan viimeisen sivun oli minulla kyyneleet silmissä - kuinka upean miehen elämää hän pääsikin seuraamaan ja miten paljon arvokkaita oppeja Mandela ihmisenä antoi hänelle. Kirja kertoi sympaattisesta, anteeksiantavasta ja kaikkia kunnioittavasta miehestä jonka hautajaisiin saapui kaikki maailman tärkeimmät valtiopäänmiehet (vaikka hautajaiset muuten olivatkin aika farssi). Kaikenkaikkiaan siis mielenkiintoinen kirja jota voin lämpimästi suositella aivan kaikille.

Karen Swan - The summer without you

"Rowena Tipton isn't looking for a new life, just a new adventure, something to while away the months as her long-term boyfriend presses pause on their relationship before they become engaged. But when a chance encounter at a New York wedding leads to an audition for a coveted houreshare in the Hamptons - Manhattan's elite beach scene - suddenly a new life is exactly what she's got. Stretching before her is a summer with three eclectic housemates, long days on white sand ocean beaches and parties on gilded tennis courts. But high rewards bring high stakes and Rowena soon finds herself caught in the crossfire of a vicious intimidation campaign. Alone for the first time in her adult life, she has no-one to turn to but  a stranger who is everything she doesn't want - but possibly everything she needs". (Amazon.com)

Myös Karen Swanin kirjoja on tullut ennen luettua, häneltä tulee yleensä ennen joulua aina kirja jota lukiessa on helppo virittäytyä joulutunnelmaan. Hänen kirjansa on yleensä kai sinne chick-littiin suuntautuvia, mutta yleensä niissä on vähän astetta "parempi" juonikuvio mitä perinteisissä hömppäkirjoissa. Jos nyt niin voi sanoa. Kuitenkin paras juttu näissä kirjoissa on se, että ne sijoittuvat aina jonnekin mielenkiintoiseen kohteeseen joka aiheuttaa vakavan reissukuumeen. Nyt tekisi mieli niin lähteä viettämään kesää Hamptonsiin!

Voisin näitä kaikkia kirjoja suositella, ne on tosin kaikki hieman eri luonteisia eli riippuu millä tuulella on. Ah, en malta odottaa että pääsen Suomeen jossa minua odottaa iso kasa ihania ja mielenkiintoisia kirjoja luettavaksi.

Kesäilta Derbyssä

Käytiin tänään pienella iltakävelyllä ympäri Derbyä. Pääsin ihan super aikaisin lähtemään töistä mikä tarkoitti että olin jo kuudelta kotona ja seiskalta oltiinki jo syöty. Poikaystävä ei tarvinnut paljon suostuttelua kun sanoin että lähdetään iltakävelylle ostamaan jätskit :) Ulkona oli upea keli ja juuri tälläisistä kesäilloista pitää yrittää nauttia. Niitä ei ole turhan montaa ollut tänä kesänä. Voin rehellisesti sanottuna laskea kunnon kesäpäivät kahden käden sormilla.

Kuitenkin, en ole varmaan täällä blogissa kertaakaan jakanut mitään kuvia nykyisestä kotikaupungistani. Syitä on varmaan muutama: ensinnäkin kannan todella harvoin kaupungissa kameraa mukanani ja toisekseen Derby ei nyt mielestäni vaan ole niin kaunis että täältä kivoja kuvia saisi. Kesällä tosin jokainen kaupunki tuntuu näyttävän parhaat puolensa, niinkuin nytkin. Derby näytti ihan kauniilta kesäillassa joten puhelimella nappailin joitan kuvia joita ajattelin jakaa täällä. Niin, ja kameraan tietty taltioutui niitä valikottuja maisemia, ei niitä rähjäisempiä kulmia....

Käytiin todella lähi Tescosta nappaamaan jätskit mukaan ja mentiin syömään niitä tuohon joen varteen. Tesco ei myynyt irtojäätelöitä tossa kaupassa joten meidän oli "pakko" ostaa 3 jäätelön pakkaus ja syödä 1,5 jätskiä per naama. Kovin harmittavaa...

Kyllä täällä onneksi kesällä ihan nättiä on! Tosin kesäloman jälkeen olisi aika alkaa etsimään uutta asuntoa ja luultavasti uutta kaupunkia. Saa nähdä mitä siitäkin tulee.

Sunnuntai meininkiä Ilam Parkissa

Eilen täällä oli aivan kamala keli. Ukkosti ja vettä tuli taas vaihteeksi kuin saavista kaatamalla. Ei tehty poikaystävän kanssa koko päivänä yhtään mitään. Käytiin kaupassa ja se oli siinä. Tänä aamuna olikin siis energiaa kuin muille jakaa (inhoan sitä että kesäviikonloput tuntuu menevän hukkaan kun ei tee mitään järkevää). Koska ilmakin näytti olevan ihan ok kerrankin , päätettiin lähteä käymään Peak Districtillä pitkästä aikaa.

Tällä kertaa ajettiin 45min päähän, Ilam Country Parkiin. Tämä on itseasiassa todella lähellä Dove Dalea josta olenkin aikaisemmin kirjoitellut täällä. Ja aivan ihana paikka olikin kyseessä! Tämäkin on National Trustin ylläpitämä mutta koska kyseessä on puisto, ei sinne luonnollisesti mitään sisäänpääsymaksua ole, vain parkkimaksu pitää maksaa jollei ole jäsen. 

Ja arvaatteko mikä tämä rakennus on joka dominoi puiston sisääntuloa? Se ei ole suinkaan linna joka toimii alueen nähtävyytenä vaan nuorihostelli! Tuolla olisi aivan varmasti kiva yöpyä, ainakin puitteet on mahtavat. Tuolla yöpyessä on myös kätevästi monia Peak Districtin upeimpia maisemia lähellä, se sijaitsee siis Ilam Country Parkin keskellä mutta läheltä löytyy myös esimerkiksi juuri Dove Dale. Hostellin omat nettisivut löytyy täältä.

Puisto on sinänsä ehkä vähän huono kuvaus tälle alueelle, tai ehkä sellainen metsikkömäinen puisto olisi hyvä sana? Kuitenkin, upea ja hieno alue oli kyseessä. Meillä oli kiva sunnuntai iltapäivä siellä kävellessä! Nähtiin tuttuun tapaan lampaita ja alue oli siinä mielessä myös kiva että maasto oli vaihtelevaa - oli peltoa, metsää ja vähän mäkisempää aluetta. Tämä nousikin nopeasti yhdeksi lempparikohteikseni - varsinkin kun tuolta on helppo tehdä erimittaisia ja erilaisia kävelyreissuja lähiympäristöön. Me otettiin aika rennosti, olihan sunnuntai ja päivä oli itseasiassa aika kuuma!

Löydettiin myös peltojen keskeltä täydellinen lounaspaikka lampaiden keskeltä. Pellon keskellä oli pieni kukkula josta näkyi hyvin alhaalla käyskenteleviin lampaisiin, joten siihen oli hyvä leiriytyä hetkeksi ja nauttia eväistä auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta!

Pienenpieni kylä joka sijaitsee puiston ulkopuolella on todella suloinen sillä kaikki talot siellä ovat saaneet vaikutteita Sveitsistä ja ne onkin hauskoja ja pistää aika hyvin silmään normaalista Brittimaisemasta!

Ihana sunnuntai siis takana, vihdoin täällä oli edes yhden päivän ajan kesäkelit! Ja nyt olisi enää 5 päivää töitä jäljellä ja sitten minäkin olen kesälomalla! Ihanaa, tuskin maltan odottaa!

Kesäillan piknik

Minun kesän 2014 bucket-listalla oli yritys nauttia kesäilloista myös töiden jälkeen. Noh, se on toistaiseksi jäänyt haaveiluksi - joko kelit on ollut huonoja tai sit olen tullut myöhään töistä. Tai vaihtoehtoisesti ollaan toljotettu molemmat futista!

Tiistaina lähdin Coventrystä hieman ennen kuutta ja oli aivan upea ilma. Nopea soitto poikaystävälle olisiko hän jo kotona. Noh, kyllä. Ehdotin että hän käyttää luovuutta ja nappaa meille illalliskamat piknikoriin, tulee hakemaan meikälaisen asemalta kun saavun Derbyyn seiskan jälkeen ja posautetaan kaaralla johonkin läheiseen puistoon nauttimaan tästä kauniista kesäillasta. Ja olipa muuten hyvä suunnitelma vaikka itse sanonkin!

Puistossa levitettiin piknik-viltti maahan ja eikun illalliseen käsiksi. Poikaystävän kokkaustaitoihin voi aina luottaa, nyt hän oli taikonut illallisevääksi meille pitaleivät, itsetehtyä tsatsikia, marinoitua lammasta ja salaattia. Ihan superherkulliset eväät ja kyllä niitä kelpasikin siinä ilta-auringossa nauttia.

Ihana pieni breikki arjen keskellä. Oli mukava tehdä vaihteeksi jotain muuta kuin tulla töistä kotiin, syödä ja lösähtää sohvalle. Kesäfiilis on ollut kateissa koko kesä-ja heinäkuun mutta tänään se onneksi nosti vähän päätänsä. Tälläisiä spontaaneja juttuja pitäisi tehdä elämässä enemmänkin!

Ihana kesä! 10 päivää lomaan!

10 + 1 asiaa joita Briteissä asuminen on opettanut minulle

1. Sipsipussi on täysin hyväksyttävä lounasvaihtoehto... Mielellään yhdistettynä kokiksen ja valkoisen höttökolmioleivän kanssa.

2. Skotlanti, Englanti, Pohjois-Irlanti ja Wales on TÄYSIN eri asioita ja niitä ei tule koskaan sekoittaa keskenään.

3. On täysin luonnollista että minne ikinä virastotalolle/pankkiin menetkään, sinun täytyy esittää vähintään kaksi eri todistusta että asut varmasti siinä osoitteessa missä väität asuvasi.

4. Homeisista seinistäkään ei kannata stressata koska niiden päälle voi vetää vaan uuden kerroksen valkoista maalia ja tadaa - ei enää hometta.

5. On myös täysin normaali juttu lähteä piknikille sortseissa ja topissa perheen kanssa +13 asteessa ulos, samalla kun allekirjoittanut värjöttelee takissa ja huivissa, koska nyt on PE***** KESÄ (tämä näkymä odotti meitä juuri pari viikkoa sitten lähipuistossa.

6. Pubiin voi mennä mihin aikaan päivästä tahansa ja se on aina sosiaalisesti hyväksyttävää.

7. Se että alkoholi on tarjouksessa ruokakaupassa on täysin standardi-juttu. Sen sijaan Suomessa ollessa mietit miksi pitää mennä täysin erilliseen kauppaan jos haluat ostaa pullon viiniä...

8. Myöhässä olevat junat on arkipäivää ja niistä ei oikeasti kannattaisi ottaa niin paljon stressiä. Ei auta vaikka aloittaisit oman henkilökohtaisen kampanjan yrittäen saada Brittien junaverkoston toimimaan, junat on myöhässä milloin minkäkin syyn takia ja siitä on turha napista.

9. Kaksi erillistä hanaa ei ole mikään vanhojen talojen juttu vaan niitä laitetaan myös uusiin ja remontoituihiin kohteisiin koska miksi ihmeessä veden pitäisi tulla vaan yhdestä hanasta?

10. Mistä tahansa aiheesta voidaan tehdä reality tv-ohjelma. Oli se sitten valtion tuilla elämisestä tai biletysviikonlopusta Malagassa. Täysin mahdollista ja porukkaa kiitää telkkarin ääreen.

+ Jos olet skotlantilainen on pakko kannattaa aina sitä joukkuetta joka voittaa Englannin futiksessa (tai missä tahansa lajissa sen puoleen). Koska englantilaisia ei vaan voi kannattaa jos on Skotlannista kotoisin.

Kaikki edellä mainitut kohdat on kirjoitettu suurella rakkaudella (ja pienellä pilke silmäkulmassa-otteella) tätä ihanaa asuinmaatani kohtaa!

Kesäsunnuntai

Tänään meillä oli todella kiva kesäsunnuntai! Sääennusteet lupasi koko viikon ajan kamalaa vesisadetta viikonlopuksi mutta onneksi ne eivät tällä kertaa pitäneet paikkaansa - lauantaina ja sunnuntaina aurinko paistoi mukavasti ja lämpötilat kohosi vihdoin kunnon hellelukemiin!

Aamulla nautittiin lettuaamiainen sunnuntain kunniaksi. Meillä ei tehdä mitään terveellisiä proteiinilättyjä vaan kunnon perinteiset lätyt paistui hellalla voin kanssa ja päälle levitettiin luonnollisesti nutellaa. Ei todellakaan mikään tervein aamupala mutta niin hyvää - elämä on tehty nautittavaksi (ja joo, nää on spesiaali herkkuja että ei näitäkään joka päivä meillä vedetä)!

Aamupalan jälkeen lähdettiin läheiseen puistoon jossa paikallinen RSPCA (Royal Society for the Prevention of Cruelty to Animals) oli järjestänyt leikkimielisen koiranäyttelyn "Bark in the Park". Tästä näyttelystä oli kuitenkin perinteinen pönötys kaukana ja koiria palkittiin erilaisilla mittareilla kuten mm. waggiest tail, happiest puppy, happiest rescue dog ja happiest vintage dog. Hauskoja titteleitä siis ja koiria oli ilmoittautunut paljon mukaan! Ei auttanut taas yhtään mun alati kasvavaan koirakuumeeseen mutta toisaalta oli ihana kun pääsi vapaasti taputtelemaan koiria niin paljon kuin sielu sieti.

Happiest puppy titteli meni aika itseoikeutetusti tälle 12 viikkoiselle mopsi-hurmurille nimeltä Frank! Inhottavaa, kaikki kuvat jotka tästä söpöstä otuksesta otin oli aika epätarkkoja, mutta ehkä tästä jotain selvää saa. Hurmaava ja onnellinen pentu oli kuitenkin kyseessä, kuinkas muutenkaan.

Näyttelyn jälkeen tultiin kotiin ja päätettiin jatkaa vielä golffaamaan kun oli niin kiva keli. Kaikki ilo irti siitä että kerrankin aurinko paistaa! Pelikin sujuu paremmin kun ilmat on suotuisat. Tosin aika monella oli sama ajatus ja kenttä oli suhteellisen täynnä, aika hitaaseen tahtiin pelattiin kun koko ajan täytyi venailla että edessäolevat pääsee alta pois (varsinkin kun poikaystävä vetelee sellaisia drivejä että on suoraan greenillä).

Sen jälkeen ilta olikin hyvä päättää nachoihin ja finaalin katsomiseen. Finaali tietty pyörii vieläkin taustalla mutta voi elämä kun kukaan ei voi tehdä maalia (Argentiinalla kyllä mielusti sitä maalia toivoisin).

Kaikenkaikkiaan siis kiva ja leppoisa kesäpäivä takana! Tälläisistä pienistä jutuista ne kivat päivät syntyy, olisi hyvä minunkin muistaa tämä useammin. Nyt toivotaan että nämä aurinkoiset kelit pysyisivät hetken!

15 päivää lomaan!

Mun päähän ei mahdu tällä hetkellä mitään muuta kuin loma, loma, loma. Johon on siis vielä 15 päivää aikaa. Tietenkin pitäisi keskittyä juuri nyt tähän kesään täällä Englannissa mutta suoraan sanottuna se on vähän vaikeaa kun aurinkoista on ollut vaan silloin kun nyhjötän sisällä toimistossa ja viikonloppuisin kun voisi tehdä kaikkea kivaa niin vettä tulee kuin saavista kaatamalla. Not nice. Tuntuu että Lontoo on saanut kaikki tämän saaren hyvät kesäsäät.

Ei ole oikein kunnon kesäfiilistä ja toivon tietysti että se koittaa sitten kun loma alkaa. Samalla murehdin siitä että entäs jos kelit on kamalat koko Suomen loman aikana tai jos en ehdi yhtään nauttia lomasta ja rentoutua kun koko ajan on niin kamalasti tekemistä ja niin vähän aikaa? On taas ongelmat...Esim. tulevakin viikonloppu näyttää todella ankealta kelin suhteen ja suoraansanoen kaikki kivat aktiviteetit tapahtuu ulkona. Noh, onneksi juuri ennenkuin lähden Suomeen mennään Glasussa käymään kun Commonwealth Gamesit alkaa - tämä kesä on kyllä ollut yhtä suurta urheilutapahtumaa. Mut joo, kaikki läheiset tietää kyllä että meikäläisen loma on alkamassa kun en ole mistää muusta puhunutkaan. Nyt näen jo painajaisia että entäs jos junat on myöhässä ja myöhästyn koneestani? Onneksi otin aikaisemman junan...

Noh, kuitenkin, olen sentään jotain muutakin juttuja tehnyt kuin vain miettinyt lomaa. Kävin esimerkiksi keskiviikkona eräässä paikallisen eläinkodin (animal rescue home, mikäköhän tämäkin olisi suomeksi) vapaaehtoisjuhlissa. Olen käynyt siellä kävelyttämässä koiria aina kun aika sallii ja lievittämässä omaa koirakuumettani. Kaikki ne koirat siellä kyllä omaa niin sydäntäsärkevät ilmeet, olisin niin mielelläni adoptoinut ne kaikki. Siis katsokaa nyt tämä suloisuuden silmiä. Se tahtoo kotiin mun kanssa!

Kävin myös ensimmäistä kertaa lenkille sitten vuoden miekka ja kivi. En usko miten olen voinut olla niin saamaton liikunnan suhteen. Nyt olisi tarkoitus lisätä liikuntaa hieman ja käydä edes golfaamassa, siinä sentään joutuu kävelemään. Aamulenkki oli uskomattoman piristävä ja kun oli vielä niin upea keli, niin siitä sai hyvin energiaa loppupäivään. Vielä kun jostain saisi sen tahdonvoiman jatkamaan tätä lenkkeilyä...

Lenkkeilyn jälkeen onkin hyvä siirtyä syömiseen, eikö? Tällä viikolla ollaan kokeiltua paria hieman erilaista ruokalajia ja ne olikin todella maittavia. Alkuun kuitenkin kuva ihan perus smoothiesta ihan vaan sen takia kun ne on niin nättejä! Tällä kertaa sinne eksyi kaikki jämä aineet kuten vähän kreikkalaista jugua, kiiviä, yksi banaani ja vähän limen mehua.

Löysin nimittäin mielenkiintoisen reseptin yhdestä mun lemppari blogista (mitä ruokaan ja leipomiseen tulee) ja halusin heti sitä päästä kokeilemaan - eli tonnikala tartaria yhdessä guacomolen kanssa. Kuulostaa ehkä hieman oudolta mutta toimi hyvin! Tosin lohi ceviche jää silti vielä mun lemppariksi. Resepti löytyy täältä. Plussaa siitä että tämä on ehkä maailman helpoin ruokalaji tehdä!

Eilen tehtiinkin sitten Durban Bunny Chow with Banana Chutney, Bean Pickle and Chilli Sauce. Kamala nimihirviö mutta mielettömän hyvää currya! Ja ei sisältänyt pupua vaikka nimi vähän siihen viittaisi, kanaa kylläkin. Saatiin poikaystävän veljeltä ja hänen tyttöystävältään lahjaksi 6 kk kotiinkuljetuksena reseptit ja mausteet intialaisvaikutteisiin curreihin. Joten joka kuukausi postiluukusta sujahtaa maustelaatikko ja sisältä löytyy sen kuukauden resepti. Todella kiva lahjaidea mielestäni, täältä löytyy heidän nettisivut. Tämä resepti nousi itseasiassa lempparikseni, mutta vielä on neljä pakettia tulematta!

Sellaista siis tänne, nyt jatkan niiden lomasuunnitelmien tekoa...

Töissä Briteissä

No niin, ajattelinkin tässä postauksessa käsitellä työskentelyä Briteissä vähän laajemmasta näkökulmasta, aikaisemminhan kirjoitin työnhausta Englannissa ja nyt olisi vuorossa toinen osa. Muistuttaisin taas että kaikki näkemykset ovat henkilökohtaisia kokemuksia/mielipiteitä eikä sen vuoksi luonnollisestikaan mitään yleismaailmallisia totuuksia miten täällä tehdään asioita!

Pääasiallisesti mielestäni brittiläinen  työkulttuuri ei nyt niin kamalasti suomalaisesta eroa. Toisaalta sitten pari todella selvää juttua pomppaa silmille näistä eroista suomalaisen ja brittiläisen työkulttuurin välillä.

Ensinnäkin omaan kokemukseeni perustuen työpäivät on pidempiä Briteissä kuin Suomessa. Ja tämä pätee myös Lontoon ulkopuolelle. Kaikkihan tietää että Lontoossa tehdään ihan oman mittaisia työpäiviä mutta kyllä ne työpäivät pidempiä muuallakin maassa on. Luin joskus jostain suomalaisesta blogista että blogin kirjoittaja oli lähtenyt töistä vasta puoli kuudelta ja se oli todella myöhään hänellä (kirjoittajalla oli normaali toimistoajat, aloittaen siis yhdeksältä aamulla). Mun standardi työajat on yleensä klo.9-18. Periaatteessahan työajat on kai merkattu niin että mun työt loppuu viideltä mutta kyllä toimistolla yleensä viihdyn ainakin puoli kuuteen, useimmiten kuuteen. Ja tämä tapahtuu silloin kun ei ole niin kiireistä. Kiireisinä aikoina tunnit yleensä paukkuu aika helposti. Sama juttu oli Brysselissä, klo.9-18 työtunnit oli ihan standardeja. Tiedän että nämä on tietysti paikkakohtaisia mutta kyllä mä muistan kun olin kesätöissä Suomessa ja porukka lähtee duunista kolmen jälkeen nauttimaan kesästä. Ei vaan täällä.

Täällä ei myöskään tehdyille ylitöille ole sen ihmeellisempiä systeemejä, kellokortteja en ole ikinä nähnyt tai kuullut niistä. Työt pitää tehdä ja ne tehdään siinä ajassa kun niihin menee. Toisaalta monelle työpaikalla varmaan annetaan sitten tehdyt ylityötunnit "time off-lieu", eli eksrtavapaapäivinä mikä toimii ihan hyvin.

Saaduissa lomapäivissä mennään samoissa lukemissa kuin Suomessa.  Suomessa sen sijaan kun yleistä on pitää se neljän viikon kesäloma niin täällä ei todellakaan lomailla niin paljon kesäisin. Kaksi viikkoa taitaa olla aika normi, minä olen lomalla kolme viikkoa yhtäputkeen tänä kesänä ja se on jo aika pitkä aika paikallisilla standardeilla. Loput lomat ripotellaan sitten ympäri vuotta.

Mitäs muuta sitten? Noh, työilmapiiri on mielestäni aika tiivis, työkavereiden kanssa sosialisoidaan aika paljon myös töiden jälkeen, mikä on mielestäni kiva juttu (vielä kivempi jos asuisin samassa kaupungissa missä olen töissä). Työmatkat on yleensä aika pitkiä (verrattuna Suomeen), varsinkin tietysti Lontoossa. Itse todella kuljen 1,5 h suuntaansa joka päivä ja en ole ainut joka tätä tekee. Onneksi minulla on joskus mahdollisuus etätyöpäiviin, välillä junassa istuminen raastaa hermoja. Todella positiivinen juttu verrattuna aikaisempiin työpaikkoihini Suomessa on se, että positiivista palautetta annetaan mielellään. Suomessa ollessani harvoin sain palautetta työstäni, mutta nykyisessä työpaikassani saan kehitysehdotuksia ja myös sitä positiivista palautetta kun työt on tehty hyvin. Tämä on mielestäni suuri plussa koska ainakin minua se motivoi eteenpäin.

Suuri ero ja fakta mikä pitää tiedostaa on että onhan täällä muualla Briteissä työskentely siinä mielessä leppoisampaa kuin Lontoossa. Itsehän en ole koskaan ollut Lontoossa töissä, mutta kavereiden stooreja kuunnellessa tiedostan sen, että työnteko on leppoisampaa (vaikka työajat olisikin pidempiä kuin Suomessa) siinä mielessä että vapaa-aikaa kyllä arvostetaan ja töitä harvoin tehdään yömyöhään saakka.

Kuten sanottu, erilaisia kokemuksiakin tietysti varmasti löytyy ja nämä ovat vaan omia mielipiteitäni. Muuten sanoisin ettei suomalaiselle ole kovin vaikeaa sopeutua Brittien työkulttuuriin, ei se loppuenlopuksi niin erilaista ole. Minä olen ainakin viihtynyt hyvin!

Kysymyksiä ja mielipiteitä saa toki taas esittää kommentiboksiin!

Tour de France in Sheffield

Tiesittekö että Tour de Francen ensimmäiset etapit yleensä suoritetaan jossain muualla kuin Ranskassa? No minä en ainakaan tiennyt ja tämä fakta selvisi minulle vasta tänä vuonna. Faktatietoa en tästä saanut (luottoapu Wikipedia tarjosi aika ympäripyöreää tietoa) mutta yleensä nämä ekat stopit todella tehdään muualla Euroopassa, yleensä naapurimaissa. Wikipedian mukaan Tour oli edellisen (ja ainoan kertansa) Briteissä vuonna 2007 ja silloin reitti kulki Lontoossa. Poikaystävä kuitenkin väittää kivenkovaan että Tour on ollut kerran Briteissä vuonna miekka ja kivi ja silloin se kulki Etelä-Briteissä. Ota tästä nyt sitten selvää.

Kuitenkin, tämän pitkän alkuselostuksen päätteeksi voin todeta että tänä vuonna kisat tuli Yorkshireen, Le Tour Yorkshire - Grand Depart. Kisat pysyy Briteissä kolmen päivän ajan ja menee kolmessa eri vaiheessa:

• Stage 1: Leeds to Harrogate/ 190 km/Lauantai 5.7.2014
• Stage 2: York to Sheffield/201 km/ Sunnuntai 6.7.2014
• Stage 3: Cambridge to London/155 km/Maanantai 7.7.2014

Ja luonnollisesti todettiin että pakkohan meidän on mennä katsomaan kisoja (vaikkei se ollut alkuperäinen suunnitelma) koska eihän sitä koskaan tiedä koska ne tähän osaan Brittejä tulisi taas? Täysin ainutlaatuinen tilaisuus. Sheffield on 30 minuutin junamatkan päästä meiltä, joten suunnattiin sinne tänään aamulla, aikeena tietysti nauttia hyvästä sunnuntai päivästä pyöräilyn parissa. 

Sheffieldissä oli oikein kunnon juhlatunnelma päällä - oheisohjelmaa oli paljon ja kaupungin keskusta oli täyttynyt erilaisista ruokakojuista ja pyöräilyyn liittyvistä jutuista. Todella hauskaa ja kun kelikin vielä sattui olemaan mukavan kesäinen, todettiin että tämä oli hyvä päätös.

Tosin me tehtiin virhe siinä kohtaa kun oli aika etsiä paikka josta nähtiin itse pyöräilijät. Luultiin että maali olisi ihan Sheffieldin keskustassa (ei kumpikaan tunneta kaupunkia ollenkaan) mutta eihän se siellä ollutkaan vaan jossain kauempana lähellä jotain urheiluareenaa. Lopputulemana päädyttiin kävelemään aika helkkarin paljon (minulla oli jalassa vielä täysin sopimattomat kengät) ennenkuin päädyttiin vihdoin maalilinjalle josta minä en nähnyt mitään kun edessä oli sellainen kiva ihmismassa. Poikaystävälle tämä oli helpompaa kun hän on sellainen hujoppi. Yritettiin sitten etsiä sopivaa koloa ihmismassasta että minäkin näkisin jotain ja vihdoin onnistuin sukeltamamaan aidan viereen 300 metrin päästä maalista. 

Loppukaneettina todettakoon että pyöräilyn katsominen ei ole ehkä ihan mun juttu. Olen kyllä aika ahkera penkkiurheilija mutta tälläinen laji jossa odotat ensin sen kolme tuntia ennenkuin näet mitään ja sitten ne kilpailijat on hujatanut ohi 15 minuutissa, ei sovi yhtään mun kärsimättämälle luonteella. Ihan kiva että mentiin katsomaan kun oli aika ainutlaatuinen tilanne ja tunnelma oli ihan mahtava mutta voin kyllä myöntää että pyöräilyn katsominen oli ehkä vähän tylsää. 

Mutta hei, Sheffield vaikutti todella kivalta kaupungilta! En ollut ennen käynyt siellä ja vaikka kauneuteen varmaan vaikutti aurinkoinen keli, niin silti se vaikutti hyvin viihtyisältä paikalta. Odoteltiin junaa hetki takaisin Derbyyn ja juna-aseman edustalla oleva aukio oli niin nätti aurinkoisena kesä-iltana! Peukut Sheffieldille, hyvä paikka järjestää maalintulo Tour de Francelle!