Brittien pubiruuasta

Tuossa viime vuoden puolella olleessa arvontapostauksessa kyselin lukijoilta oliko teillä jotain erityisiä postaustoivomuksia ja aika moni mainitsi että olisi mukava lukea lisää brittiläisestä ruokakulttuurista (tai sen puutteesta).

On varmaan aika yleisessä tiedossa että harva tuskin tekee kulinaarisia makumatkoja Britanniaan, tämän maan ruokakulttuuri kun ei ole ihan samalla tasolla esim. Ranskan tai Italian kanssa. Jos joku kysyisi minulta brittiläisestä ruokakulttuurista niin ensimmäinen asia jonka mainitsisin olisi varmasti pubit ja pubiruoka. Toisekseen, ruokakulttuuri täällä on hyvin moninaista, Britannian monikulttuurinen yhteisö takaa sen, että täältä saa todella herkullista intialaista, nepalilaista, aasialaista ja vaikka minkälaista muuta ruokaa. Varsinkin intialaisia löytyy esimerkiksi juuri Derbystä todella paljon ja ne tarjoaa ihan mielettömän hyvää ruokaa. Esimerkiksi muistaakseni pari vuotta sitten taaksepäin Britit äänestivät suosikkiruuakseen Chicken Tikka Masalan. 

Kuitenkin, ajattelin tässä postauksessa vähän jakaa mietteitä tästä pubiruuasta. Täytyy kyllä myöntää että kaikkien näiden vuosien jälkeen, mikään ei voita kunnon pubilounasta/päivällistä vaikka se aika epäterveellistä onkin. Pubiruokien välillä on kuitenkin suuria eroja (luonnollisesti) - tästä maasta löytyy ihan mielettömiä helmiä ja sit taas jotkut pubit tarjoaa aika teollista ruokaa. Itse en henkilökohtaisesti suosittelisi ruokailemaan suurissa ketjupubeissa, kuten Weatherspoon, Slug & Lettuce tai Walkabout. All bar Onesista sen sijaan tykkään mutta en menisi välttämättä sinnekään ruokailemaan. Ruoka nyt siellä maistuu lähinnä teolliselta ja palvelu on nyt muutenkin ketjupubille tyypillistä.

Parhainta on mun mielestä kun löytää kunnon perhepubin jossa ruoka on tehty rakkaudella ja palvelu henkilökohtaista ja ystävällistä. Me ollaan löydetty viimeaikoina pari todellista helmeä noiden pubien joukosta ja molemmat on keskellä ei mitään suoraan sanottuna, todellisia kyläpubeja siis.

Minkälaista ruokaa pubeissa on sitten tarjolla?

Varmaan tyypillisintä on mennä pubeihin sunnuntaihin nauttimaan ns. Sunday Roast, joka nimensä mukaisesti on roast lihaa, kasvikset, perunat ja Yorkshire pudding. Yorkshire pudding on sellainen hassu taikina kuppi. En edes oikein osaa selittää mitä se on (allaolevassa kuvassa se on tuo oikealla oleva ruskea möykky). Suosittuja paikkoja täällä on ns. pubit joista saa caverya, eli liha leikataan sulle suoraan nenän edessä ja jossain paikoissa sitä saa lisää niin paljon kuin haluaa. Alla poikaystävän annos eräästä sunnutaisesta carvery-lounaasta.

Muuten pubeista löytyy ne perus brittiruuat, eli fish & chips, steak & kidney pie, scampi, Hunter's chicken, bangers & mash, bubble & squek, toad in the hole....

Tähän kohtaan pitää kuitenkin mainita että pubeissa on yleensä hyvin laaja valikoima erilaisia ruokia, lähtien burgereista aina intialaisiin curryihin. Eli yllämainitut pubiruuat eivät pelkästään näy pubien menuissa. Ja onneksi niin ei ole, koska täytyy myöntää että minulle ei ihan uppoa noi todella "perinteikkäät" britti safkat ja sen takia en osaa esim. yllämainituista safkoista sanoa juuta enkä jaata. Olen ehkä kerran elämässäni syönyt Fish & chips ja se kokemus taisi jäädä siihen. Noita muita en ole edes kokeillut koska ne eivät vaan jotenkin herätä omia makuhermojani. Ajattelinkin käydä erillisessä postauksessa vähän yksityiskohtaisemmin läpi näitä brittiläisiä "perinneruokia" ja kysyä vaikka miehen mielipiteitä siihen itse maun kuvaamiseen...

Pubeista saa yleensä todella hyviä jälkiruokia, voisinpa melkein sanoa että jokaisen pubin jälkkärilistalta löytyy sticky toffee pudding joka on nimensä mukaisesti aika tahmeata mutta todella hyvää! Toinen ihana jälkkäri on apple crumble, joka on siis omenapiirakkaa.

Toisinsanoen siis, pubeista saa kyllä todella hyvää ruokaa, oikein sellaista kunnon comfort foodia ja täytyy myöntää että tykkään usein niiden rennosta tunnelmasta, kivasta ilmapiiristä ja hyvästä ruuasta enemmän kuin ns. "hienompien" ravintoloiden. Minulta siis pubeilla täysi 10+, kunhan vaan pitää mielessä että niitä pubejakin löytyy monensorttisia!

Eläinkohtaamisia Tansaniassa

Tansaniassa ollessamme vietimme aikaa niin Ngorongoron konservaatioalueella kuin myös Lake Manyaran kansallispuistossa (voisin lämpimästi suositella vierailua molemmissa). Näiden päivien aikana koimme aivan upeita eläinkohtaamisia - niin niistä isoista ja mahtipontisista eläimista (norsut, kirahvit, puhvelit etc) ihan pikkuruisiin söpöläisiin (apinat, villisiat ja mangustit) asti. Olimme myös mielettömän onnekkaita koska suoraan sanoen meillä kävi ihan mieletön tuuri, kyseessä kun ei kuitenkaan ole eläintarha vaan (täysin aidaton) luonnonpuisto jossa eläimet saavat liikkua vapaasti, joten välillä saattaa mennä kauankin ennenkuin bongaa jotain eläimiä. Sen huomioon ottaen näimme ihan kaikki eläimet mitkä halusimmekin nähdä. Ja tietysti ne ison viisikonkin tyypit (norsu, puhveli, leijona, leopardi ja sarvikuono).

Kuten matkan aikana totesimme, en tiedä mitään parempaa kuin nähdä upeita ja onnellisia eläimiä luonnollisessa elinympäristössään - vapaana ja onnellisina. Nämä näyt tulen muistamaan koko loppuelämäni ajan. Näistä eläinkohtaamista on vaikea valita lempparia enkä ajatellut niin tehdäkään, mutta voin myöntää että taisin menettää sydämeni tuolle aivan suloiselle seepran varsalle joka koikkelehti ympäriinsä äitinsä jalanjäljissä. Kirahvit taas nauratti koska ne selväti leikki piilosta meidän kanssa, yrittäen kaivautua puskiin sisälle ja sieltä ne kuikuili meitä.

Allaolevan kuvan mukaisesti seeprat vahtivat ( in Zebra style) ympäristöään. Eli aina kun näimme seepra lauman ne todella seisovat kuvan mukaisesti  turvat vastakkaisiin suuntiin jotta ne pystyvät tarkkailemaan ympäristöään joka puolelta. Se oli todella hauskan näköistä kun nähtiin iso lauma seeproja ja jokatoinen tyyppi oli aina väärinpäin kaveriin nähden. Fiksuja kavereita tosin, näin vaara havaitiin aikaisemmin ja tyypit pystyy pakenemaan nopeammin.

Kaikki valokuvat ovat jälleen poikaystävän taltioimia. Kiitos siis hänelle aivan upeista kuvista. 

Viisi juttua tältä viikolta

Minä vietin koko viikon yksin kun mies oli reissussa joka tarkoitti sitä että jouduin (!!!) kävelemään juna-asemalle aina aamuisin että pääsen töihin. Noh, vaikka se ekstra 30 min kävely pidensi työmatkaa niin totesin että itseasiassa tuollainen reipas aamukävely auringon vielä noustessa oli aika kiva ja herätti mukavasti päivään. Täällä oli myös ensimmäistä kertaa jopa vähän pakkasta aamuisin, peräti -4 astetta mikä oli tietysti kaikkien mielestä todella kylmä (ja jopa minä valitin kylmyydestä...)

Perjantaina töiden jälkeen kävin kaupan kautta nappaamassa koti-illan tärkeimmät ainekset mukaan - tulppaanikimppu oli heräteosto mutta ne oli niin kauniita että oli pakko napata mukaan. Koin ansaitseeni pari lasillista valkkaria työviikon päätteeksi ja Ben & Jerry's oli myös ihan must-ostos. Ja vielä yksi romsku komedia peliin ennekun mies palasi takaisin ja täytyy tehdä kompromisseja taas leffojen suhteen....Näiden avulla täydellinen koti-ilta oli taattu. 

Lauantai aamuna mun "minä aika" jatkui ja leivoin nutella croissantteja aamupalaksi jotka sopi juuri passelisti mustikoiden kanssa yhteen. Päätin kantaa aamupalan vielä sänkyyn ja nauttia rauhallisesta aamusta kirjaa lukien ja Pinterestiä selaillen. Mulla on kausia kun innostun Pinterestistä ihan älyttömästi ja joskus taas se jää ihan unholaan - nyt on meneillään selvästi innostus kausi, pinnailen jatkuvasti jotain uutta. Ja täytyy myöntää tietysti että Pinterest on aika kätevä työkalu myös hääsuunnitteluun. 

Lauantai-iltana sainkin sitten miehen takaisin kotiin - kaksin on vaan niin paljon mukavampi kokata! Tehtiinkin mielettömän hyvää kukkakaali pizzaa illalliseksi, resepti löytyy täältä jos haluatte kokeilla. Suosittelen, se on toimiva ja maukas resepti pizzapohjalle. Ekaa kertaa kun tätä testattiin olin aika epäileväinen koska suoraan sanottuna kukkakaali pizzan pohjana ei kuulostanut kamalan hyvältä, mutta onneksi olin väärässä ja uskallettiin kokeilla silti!

Sunnuntaina jatkettiin tutustumista uusiin potentiaalisiin kotikaupunkeihin ja hurautettiin Sutton Coldfield nimiseen paikkaan joka oli hyvin positiivinen yllätys. Kaupunki oli kivan oloinen, mutta kaikista paras juttu oli ihan kaupungin keskustan vieressä sijaitseva järkyttävän suuri puisto - ilmeisesti Euroopan 7. suurin puisto (kai kaupunkialueella sijaitsevista puistoista puhuttiin). Puistosta löytyy kuulemma myös 31 Exmoorin villiponia jotka pitävät sitä kotipaikkanaan. Tämän lisäksi sieltä löytyy aasien suojelukoti, jossa mekin vierailimme. Sinne otetaan kaltoin kohdeltuja ja ilman kotia jääneitä aaseja, ja sen lisäksi että ne saavat uuden kodin, niitä käytetään myös terapiatarkoitukseen lapsille sekä vanhuksille. Suloisia aaseja paikka oli täynnä, katsokaa nyt tätäkin kaveria!

Sellainen viikko siis täällä, nyt vietetään rentoa sunnuntai-iltaa ja katsellaan Netflixiltä Lilyhammeria - ihan loistava sarja, täällä välillä nauretaan ihan kippurassa...

Brittiläisistä tv-sarjoista

Britit on kyllä loistavia mitä tv-sarjoihin tulee. Joko he onnistuu tuottamaan ihan mielettömiä tv-sarjoja, kuten Sherlock tai Dowton Abbey tai sitten ihan suoraan sanottuna uskomatonta pa****. Meillä on usein tv auki vähän niinkuin taustameluna vaikka ei sitä aktiivisesti katsottaisikaan.  Ja Briteistä kyllä tulee sellaisiakin tv-sarjoja että mun oli pakko kerätä tähän pari esimerkkiä niistä pahimmista sarjoista. Näissä ei älykkyysosamäärän taso hurmaa, ja ihan suoraan sanottuna en ole varma ketkä näitä katsoo (paitsi näköjään minä toisella silmällä). Joka maalla on kyllä omat hirveät tv-sarjansa mutta mun mielestä nämä on jo niin överejä että en kestä. Ajattelin että  olisi hauska jakaa nämä myös teidän kanssanne. Osa klipeistä on aika pitkiä mutta uskokaa minua kun sanon, että riittää jos katsotte ensimmäiset 30 sekuntia. Se antaa jo ihan hyvän idean näistä sarjoista. Tässä siis esimerkkejä "mielenkiintoisista" Britti-sarjoista.

Magaluf Weekender

Tässä kai öh, kuvataan parikymppisiä jotka matkustaa Magalufiin bilettämään. Tai ehkä ne on alle parikymppisiä? Ja tietääkseni siinä ei muuta tapahdu? Hyvä sarja jos haluaa kauhistella ja naureskella erityisesti pukeutumiselle. Ja sit juodaan, juhlitaan ja sekoillaan. Ei siinä mitään, mutta että siitä tehdään tv-sarja. En tiedä ihan miltä vuodelta nämä ovat, mutta voitteko kuvitella että yksi jakso kestää 46 minuuttia!!!



Ibiza Weekender

Ilmeisesti Magaluf Weekender oli niin älyttömän suosittu sarja että siitä piti tehdä uusi kausi joka sijoittuu Ibizalle. Tätä ne nyt mainostaa tv:ssä tällä hetkellä. En kestä.



The Jeremy Kyle Show

Jeremy Kyle show on Briteissä jo legenda. Luulen että se tulee arkipäivisin aina päiväsaikaan, silloin me ainakin sitä opiskeluaikana katottiin ja naureskeltiin kämppisten kanssa. Tää on vähän kuin Dr Phil mutta paljon "shokeeraavampi". Siis mitä ihmeellisemmät ongelmat niin sen parempi. Sori nyt vaan, mutta ei tälle voi kun nauraa.



The Real Housewives of Cheshire

Tämä tuli eilen kun minulla oli taas tv auki ja jäin oikeasti katsomaan sitä, lähinnä koska MITÄ IHMETTÄ? "Siis OMG kun olen niin posh" tuntui tiivistävän tämän sarjan aika hyvin.



Made in Chelsea

Mun veikkaus on että myös tämä sarja on oikeasti suosittu koska sitä mainostetaan telkkarissa ihan koko ajan. Periaatteessa tässä ohjelmassa sellainen lontoolainen "hienosto" nuorisoporukka sekoilee suhdekuvioissa, järjestää bileitä, matkustelee ja käy poolomatseissa. Ja niin, ne suhdekuviot tuntuu olevan pääasiassa koska joka kerta kun mä olen tätä katsonut (en myönnä mitään) niin sama mimmi itkee eri miehen perään.



Jottei kuitenkaan menisi ihan negistelyksi tämä postaus, niin tuossa viime syksynä BBC:llä alkoi ihan mahtavan oloinen minisarja nimeltään Honourable Woman jota tähdittää Maggie Gyllenhaal. Katsottiin silloin ensimmäinen jakso siitä ja nyt pitäisi löytää se jostain uudestaan, silloin kun en ikinä sattunut tv:n ääreen oikeaaseen aikaan. Honourable Woman keskittyy Nessa Steinin (Maggie Gyllenhaal) elämään, joka peri hänen isänsä asefirman.Hänen isänsä tapettiin kun Nessa oli vielä lapsi. Yhtäkkiä hän löytyy itsensä keskeltä kansainvälistä selkkausta samalla kun hän jatkaa työtäänsä Palestiinan ja Israelin rauhanprosessin parissa. Tän haluan ehdottomasti nähdä kokonaisuudessaan koska se vaikutti niin hyvältä!



Kaikenlaisia ohjelmia siis tähänkin maahan mahtuu!

Vuosi 2014

Tiedän, tiedän, ollaan jo melkein tammikuun lopussa mutta olen aina tehnyt blogiini vuosikoosteen ja tämä vuosi ei saa olla poikkeus! Sen takia onko pakko vielä kurkistaa lyhyesti vuoteen 2014 ja siihen mitä se toi tullessaan!

Uusi vuosi 2014 vastaanotettiin....

Skotlannissa, jossa uutta vuotta vietettiin poikaystävän kotikodissa Glasgown lähellä. Uuden vuoden aattona mentiin paikallispubiin kavereiden kanssa ja laulettiin perinteisesti Auld Lang Syne kellojen soidessa.

Vuodelle 2014 sanottiin hei,hei...

Sansibarin valkoisilla hiekkarannoilla, musiikin soidessa taustalla ja meidän tanssiessa meressä ilotulitusten räiskyessä taivaalla. 

Vuoden kohokohdat

Uran kannalta vuoden kohokohta oli tammikuussa aloittamani uusi työ jossa olen viihtynyt todella hyvin. Kuitenkin suurimpana juttuna vuodelta 2014 jää luonnollisesti mieleeni kihlautumisemme, jonka vuoksi täällä pyöritään edelleen vaaleanpunaisissa hattarapilvissä. 

Parhaita muistoja vuodesta 2014

Vietin aivan ihanan kesäloman Suomessa, josta olen täällä blogissakin jauhanut jo monen moiset kerrat. Kesäloma jää muistoihini jotenkin täysin legendaarisena, siinä oli paljon sitä opiskelukesien tunnelmaa, jota joka kesä aina haikailen takaisin. Aurinko, ystävät, Suomen kesä, myöhäiset kesäillat, juhlinnat, uintireissut, grillibileet....Ihan paras loma!

Vuosi oli ennätyksellinen siinä mielessä että pääsin juhlimaan viisiä eri häitä jotka johdattivat meidät Skotlantiin, Englantiin, Pakistanin, Ahvenanmaalle ja manner-Suomeen. Oikein kunnon juhlavuosi, ja voi vitsit mihin häihin me päästiin osallisiksi! Aivan ihanaa! 

Vuonna 2014 kokeilin myös monia uusia harrastuksia ensimmäistä kertaa. Nimittäin tammikuun aloitin hevospoolon pelaamisella, päivän kestävällä kurssilla. Päiväkurssi oli poikaystäväni joululahja minulle ja vieläkin harmittaa etten sitten koko vuoden aikana käynyt uudestaan pelaamassa, se oli nimittäin ihan mielettömän hauskaa. Ehkä tässä olisi ainesta uuden vuoden lupaukseksi? Kokeilin myös ensimmäistä kertaa kalliokiipeilyä, joka sekin oli superkivaa.

Joulua pääsin viettämään perinteiseen tapaan Suomeen perheen pariin. Riemu nousi ylimmilleen kun alkoi satamaan lunta ja me tajuttiin, että saadaan valkoinen joulu.

Mitä toivon vuodella 2015?

Kulunut vuosi oli ehkä yksi tasaisimpia vuosia pitkään aikaan - ei muuttoja uusiin maihin, koko vuosi meni samassa asunnossa ja samassa työssä. Aika ennenkuulumatonta meikäläisen aikuiselämän aikana. Toisaalta, täytyy myöntää että tästä olen pitkään haaveillut - vaikka välillä alkaa levottomat jalat vipattamaan niin on ollut aivan ihanaa luoda melkoisen pysyvä elämä tänne Brittien saarella. Ainakin toistaiseksi ;)

Ensi vuodelle teen varovaisen (tai itseasiassa hyvin päättäväisen toiveen) siitä että saisimme jonkun uuden ratkaisun tähän nykyiseen asumistilanteeseen. Olisi kiva että työmatka olisi hieman nykyistä lyhyempi.

Muuten olen valmis tähän vuoteen todella positiivisella fiiliksellä, toivon että siitä sellainen tuleekin!

Kuva

Sansibarin vedenalainen maailma

Sain mielestäni ihan kuningas joululahjaidiksen poikaystävälleni jo aikoja sitten. Hän tykkää sukelluksesta ja snorklailusta, ja kun tiesin edessä olevasta reissusta, mietin että vedenalainen kamerahan voisi olla hyvä idea. Ja hahaa, sopivan näköisen ja kuuloisen kameran bongasinkin sitten Amazonin valikoimista ja sellainen lähti sitten hänen mukaansa myös Tansanian reissulle. Luonnollisesti Tansanian mantereelle sille ei kamalasti ollut käyttöä kun vietettiin aikaa luonnonpuistoissa mutta Sansibarilla se osottautui ihan oivalliseksi vehjeeksi. Jos joku ikinä miettii vedenkestävän kameran ostoa, niin minun mielestä tuo on ainakin ihan passelin tuntuinen kapistus - kohtuuhintainen ja kuvanlaatu on hyvä!

Sansibarilla käytiin kerran snorklailu reissulla ja muuten sitten ns. riutta kävelyillä (reef walk?) jotka mahdollisti heti tämän vedenkestävän kameran testailun. Vuokrattiin dollarilla sellaiset kumitossut jotka autto huomattavasti tuossa kävelyssä, tuolla riutalla oli nimittäin niin hirveästi merisiilejä että paljain varpain olisi voinut saada vaikka mitä piikkejä. Mutta siellä näkyi kyllä kivasti kaikkea mielenkiintoista (ja luikertelevaa oliota) - juuri niitä merisiilejä, merikäärmeitä, pikkukaloja ja merimakkaroita. Ja pallokala (kuva numero 2) mikä oli mun mielestä varsin hauska tapaus!

Vedenalainen maailma on todella kiehtova ja vesi oli vielä ainakin niin puhdasta että näkyvyys oli hyvä kun käytiin snorkailemassakin - nähtiin ihan mielettömiä koralleja ja kaloja. Tosin kun samassa paikassa potki monta ihmistä niin hiekathan siinä nousi pohjalta joka vähän hankaloitti näkyvyyttä. Siitä on pitkä aika kun minä olen viimeksi käynyt snorklaamassa ja suoraan sanottuna en ole muutenkaan mikään vesi-ihminen joten vähän se otti aikansa ennenkun osasin rauhallisesti hengittää putken kautta ja oikeasti keskittyä siihen mitä siellä veden alla näkyy. Mutta sittenhän aukesi aivan ihana maailma. Erityisesti kalat oli todella uteliaita ja tuli melkein maskiin kiinni tuijottamaan ja ihmettelemään. Ja bongattiinpahan me jopa Nemo!

Onneksi on paljon kivoja lomakuvia mitä voi katsella kun ulkona on lähinnä ankean harmaata ja sateista! Voisin mielelläni lähteä pulikoimaan takaisin näihin maisemiin juuri tällä sekunnilla!

Viikon viisi juttua

Vähän korni-otsikko juontaa juurensa siitä, että halusin hieman uudistaa niitä perinteisiä viikkokatsaus-postauksia ja yrittää tästä lähtien jakaa joka sunnuntai viisi kuvaa ja tarinaa menneeltä viikolta. Välillä kun ei vaan tule otettua tasaisesti kuvia pitkin viikkoa niin tämä tekee homman hieman helpommaksi (mutta silti pääsen jakamaan arkikuulumisia samaan tapaan kuin ennen). Tässä siis viisi juttua kuluneelta viikolta.

Saatiin kun saatiinkin laitettua lomakuvat heti kehitykseen ja ne saapuivatkin jo tiistaina meidän kotiovelle. Todella nopea toimitus ottaen huomioon, että tilaus laitettiin vasta viime lauantaina menemään. Snapfish tuntuu siis toimivan jos haluaa kuvia nopeasti kotiin. Olin koko illan ihan fiiliksissä kun sain organisoitua kaikki kuvat albumiin - viimeksi kun olen tainnut jaksaa kuvat kehittää joskus vuonna 2008. 

Olen ollut ihan fiiliksissä koska niin moni on muistanut meitä kuluneen viikon aikana kihlajaiskorteilla. Rakastan kortteja ylipäätänsä ja nämä kortit on tietysti jatkuvasti muistuttanut  tästä ihanasta jutusta. Saatiin myös yllätyspaketti joka sisälsi aivan ihanan kihlajaislahjan poikaystävän veljeltä ja hänen tyttöystävältään. He olivat tilanneet Not on the High Streetiltä (ihan paras nettikauppa) aivan mahtavan printtitaulun johon oli painettu koordinaatit meidän kihlajaispaikasta, itse paikan nimi, meidän nimikirjaimet ja vielä päivämäärä - rakastan tälläisiä lahjoja! Jeps, täällä mennään ihan ruusunpunaisissa pilvilinnoissa!

Vaikka pääosin viikko meni ihan onnenhuuruisissa fiiliksissä niin keskiviikkona otti taas päähän melkein ihan just kaikki, pääsyynä taas tosin se ikuinen "junat oli myöhässä-saaga". En tiedä minkälaiset keittiöpsykoanalyysit tästä seuraavasta jutusta voisi vetää, mutta silloin kun ottaa päähän niin en suinkaan lähde purkamaan turhautumista salille vaan sen sijaan kaivan jauhot esiin ja rupean leipomaan. Olisi tietty hyödyllisempää mennä sinne salille mutta jotenkin leipominen aina rauhottaa ja tällä kertaa tein taas nutellalla täytettyjä suklaahippukeksejä jotka katosi aika nopeasti parempiin suihin. Heti helpotti. Täällä ei todellakaan olla millään "tammikuu dietillä".

Note to self: älä mene nälkäisenä kauppaan, tulet vaan takaisin hervottoman ruokalastin kanssa. Lauantaina minulla oli suunnitelmissa täydellinen koti-ilta itsekseni, ja sitä varten kävin haalimassa ruokakaupassa kaikkea hyvää herkkua (mikä terveellinen tammikuu?) jota napostelisin sitten samalla kun katsoin putkeen romanttisia komedioita illan aikana. Täytyy sanoa että joskus on ihan kiva saada viettää ilta yksin ilman että toinen valittaa vieressä kuinka tyhmiä romanttiset komediat on ;)

Yksi mun suurimmista heikkouksista on varmasti kirjat. Uusimpana alalajina tähän on liittynyt keittokirjat joita nykyään haalin ihan liikaa, vaikkei aika edes riitä kaikkien reseptien testailuun. Olen aika nirso tosin keittokirjoista, niiden täytyy olla juuri oikeanlaisia että kirja lähtee kassan kautta kotiin (mutta niitä oikeanlaisiakin kirjoja löytyy ihan liian usein). Lauantaina pyörin kaupoilla etsimässä alennusmyynneistä työvaatteita vain tullakseni takaisin kahden uuden kirjan kanssa.  Mutta kun ne oli molemmat niin hyvässä alennuksessa....Muistan jossain vaiheessa että mietin kirjojen ostolakkoa uudenvuoden lupauksena mutta eihän siitä mitään tullut sitten.

Sellainen viikko takana siis täällä, vieläkin jotenkin on sellainen lomafiilis ja sen takia viikonloppukin meni ihan poikkeuksellisen rauhallisissa tunnelmissa, ehkä tää rutiini alkaa tästä taas ottamaan tuulta alleen. 

Tansanian matkan 10 kohokohtaa

En tiedä onko muilla samaa ongelmaa, mutta välillä minun on ainakin hankala kertoa pitkistä reissuista arkeen paluun jälkeen koska en oikein tiedä mistä aloittaisin. Kuten sanottua, meidän Tansanian reissu oli monella tapaa niin ikimuistoinen että miten sille voisi edes kirjoitetulla tekstillä tehdä oikeutta? Sen vuoksi päätin jakaa matkamme 10 kohokohtaa kuvien avulla.

Auringonnousu Ngorongoron kraaterilla

Pienen Simban näkeminen

Virtahepo vauva ja äiti Ngorongoron kraaterilla

 "Happy animals make me happy"

Meidän eläinkohtaamiset safareilla oli ihan mielettömiä, mutta tämän leopardin näkeminen oli ehkä kaikista vaikuttavin niistä

Uuden vuoden vastaanotto Sansibarin rannoilla

Leppoisaa rantaeloa Sansibarilla

Upea vedenalainen elämä ja korallit

Vierailu Stone Townissa

Ja kaikista suurimpana kohokohtana tietysti kun poikaystävä yllätti kosimalla, minun vastatessani luonnollisesti kyllä

Oli kyllä elämäni reissu.

Kaikki kuvat joko poikaystävän (vai pitäisikö sanoa kihlattu) tai minun ottamia

Kirjavuosi 2014

Palataanpas hieman näihin vuoden 2014 koosteisiin ennenkuin ollaan jo helmikuussa ja on liian myöhäistä siihen....

2013 oli blogin kannalta hiljainen kirjavuosi koska en kamalasti niistä lukemistani opuksista blogannut saatika tehnyt kirjakoostetta vuoden 2012 tapaan. Vuonna 2014 aktivoiduinkin taas hieman ja nyt ajattelinkin koostaa nuo viime vuoden luetut kirjat yhteen postaukseen. Kannattaa muuten käydä tsekkaamassa ystäväni Annikan kirjavuosi 2014-kooste, hän oli lukenut todella mielenkiintoisia kirjoja vuoden aikana ja sainkin sieltä jo vinkkiä siihen mihin kirjoihin haluan tarttua seuraavaksi!

1. Sheryl Sandberg - Lean in. Women, work and the will to lean

2. Mhairi Mclane - Here's looking at you

3. Graeme Simsion - The Rosie Project

4. Alexandra Potter - the Love Detective

5. Jaakko Selin - Jaakon matkassa

6. Saku Tuominen - Lyhyt oppimäärä

7. Heikki Aittokoski - Narrien Laiva

8. Miranda Dickinson - Take a look at me now

9. Jane Costello - Bridesmaids

10. Deborah Rodriquez - The little Coffee Shop of Kabul

11. Karen Swan - The Summer without you

12. Zelda la Grange - Good morning Mr Mandela

13. Deborah Rodriquez - Kabul Beauty School

14. Jemma Forte - If you are not the one

15. Jonas Jonasson - The girl who saved the King of Sweden

16. Jonas Jonasson - Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

17. Rauli Virtanen - Reissukirja 

18. Laura Bates - Everyday Sexism

19. Ali McNamara - From Notting Hill with four weddings...actually

Kokonaisuudessaan olen ihan tyytyväinen että tuli sentään luettua 19 kirjaa. Lukutottumukseni on sen verran kuitenkin muuttunut, koska nykyään luen melkein pelkästään työmatkojeni aikana. Sen vuoksi olen ostanut vähemmän perinteisiä kirjoja (vaikka vieläkin välillä hairahdun) ja keskittynyt sen sijaan e-kirjoihin jotka eivät paina laukussa sen enempää. 

Näköjään aika paljon tuli luettua ns. höttöä vuoden aikana mutta sellainen minä olen - välillä vakavampaa, välillä kevyempää ettei aivoja tule rasitettua liikaa ;) Paras fiktio mitä luin viime vuonna oli mielestäni ehdottomasti Jonassonin molemmat kirjat. Olin näiden suhteen (tai itseasiassa hänen esikoisteoksen) hieman myöhännäisheräinen mutta voi vitsit että hänen kirjat naurattivat. Sekä Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi sekä The Girl who saved the King of Sweden olivat ihan hulvattomia. Luin jälkimmäistä teosta junamatkojen aikoina ja kanssamatkustajiakin alkoi hymyilyttämään kun minä hytkyin naurusta. Ehkä näistä kahdesta tykkäsin vielä kuitenkin enemmän tuosta The girl who saved the King of Sweden. Suosittelen lämpimästi!

Sen lisäksi Graeme Simsionin The Rosie Project oli todella positiivinen yllätys. Se oli täällä Briteissä paljon esillä alkuvuonna ja jokainen kirjaständi puski sitä bestsellerinä läpi. Minä olin alkuun sen suhteen aika skeptinen, varsinkin kun luin takakannen juonikuvauksen, mutta kirjahan tempaisi ihan mukanaan sitten loppuenlopuksi. Täällä olen kirjoittanut enemmän siitä.

Laura Batesin Everyday Sexism opuksen luin marraskuussa ja se herätti paljon pohdintaa joka minun piti itseasiassa muuttaa ihan blogikirjoituksen muotoon mutten sitten ehtinyt. Ehkä yritän vielä kirjoitella siitä enemmän tässä alkuvuonna. Se on mielenkiintoinen kirja koska se perustuu itseasiassa otteisiin tältä sivustolta, jonka kirjan kirjoittaja loi osoittaakseen/tutkiakseen minkälaista jokapäiväistä seksismiä erityisesti naiset vielä kokevat. Idea ja sanoma on mun mielestä ihan huipputärkeä mutta mielestäni itse kirja jäi valitettavan itseään toistavaksi ja sen takia se alkoi hieman ärsyttämään.

Jos pitäisi miettiä mikä kirja vaikutti eniten minuun vuoden 2014 aikana niin vastaus on täysin selvä. Ehdottomasti Sheryl Sandbergin Lean In. Sen pohjalta pohdin kokonaisen postauksen verran naisten asemaa työelämässä ja pakotin poikaystävänikin lukemaan kirjan. Olen miettinyt että haluaisin lukea sen uudestaan toistamiseen jos vaikka missasin jotain ensimmäisellä kerralla. Itseasiassa luulenpa että tämä kirja yhdistettynä sen aikaiseen työprojektiin sai aikaan sen kipinän mikä minua nykyään ajaa omassa työssäni ja urahaaveissa.

Muuten listasta nousee kaksi lempikirjaa ylitse muiden (Sandbergin kirjan lisäksi). Nimittäin Aittokosken Narrien Laiva ja Rauli Virtasen Reissukirja.  Voisin kutsua Rauli Virtasta melkeinpä jonkinlaiseksi idolikseni. Olen aina unelmoinut toimittajan ammatista ja Virtasella on ollut ihan mieletön ura. Olen lukenut hänen aikaisempiaan teoksiaan ja ne on ollut ihan mielettömän hyviä joten olin superiloinen kun sain iskältä paketin josta paljastui hänen uusin kirjansa jossa seikkaillaan eri maissa ja mantereilla. Reissukuumehan siinä tuli aikaiseksi mutta ihan mielettömän mielenkiintoisia stooreja kirjasta löytyi! Aittokosken Narrien Laiva on taas erinomainen teos joka pistää miettimään maailman menoa. Kirjan intro kappale hieman häiritsi, mutta kun sen ohi pääsi niin johan lähti luistamaan. Suositteleisin tätäkin kirjaa aivan ehdottomasti! Narrien Laivasta olen kirjoittanut enemmän täällä. 

Kaikenkaikkiaan kirjavuosi oli mielestäni ihan ok, mielelläni näkisin ensi vuonna että olen lukenut enemmän faktateoksia, mutta tunnen itseni niin hyvin, että tiedän välillä tarvitsevani sitä fiktiota, varsinkin pitkien työpäivien jälkeen. Kindlessä odottaakin jo vaikka mitä kivoja opuksia joita alan kahlaamaan läpi kun palaan jokapäiväiseen junamatkailuun...

Hakuna Matata ja hyvää uutta vuotta!

Meininki on täällä päässä vielä aika Hakuna Matata, eli pääkoppa on vielä melkoisen lomafiiliksissä ja maailmassa ei ole huolen häivää. Palattiin eilen iltapäivällä kotiin Derbyyn sellaisen kevyen vuorokauden matkustamisen jälkeen. Minä olin yllättävän pirteä kunnes gourmet pizza illallisen jälkeen simahdin kuin saunalyhty sohvalle siinä kahdeksan aikaa illalla. 11 h yöunet tekivät kyllä terää, vaikka yölento Dar Es Salaamista Amsterdamiin meni aika kivuttomasti niin harvoin niillä yölennoilla kuitenkaan saa samoja unia kuin omassa sängyssä. Onneksi menen vasta maanantaina takaisin töihin joten saadaan ottaa vielä rennosti kolme päivää ja organisoitua takaisin tähän arkeen. 

Reissumme Tansaniaan oli niin mahtava ettei oikein sanat riitä kuvailemaan ja luulen että sitä täytyykin hetki tässä vielä sulatella. Konkreettisia muistoja matkasta on monta, puhumattakaan niistä muistoista jotka jäävät mieleen ikuisiksi ajoiksi. Sainkin eilen kaikki kuvat ladattua koneella ja kolmesta kamerasta löytyikin yhteensä melkein 3000 kuvaa kahden viikon reissuilta. Päätettiin myös että valitaan niistä parhaat ja tilataan ne heti paperikuvina vielä tämän viikonlopun aikana, löydettiin nimittäin reissulta niille jo aivan ihana albumi. Liian harvoin kuvat jää nykyaikana vaan tietokoneen kovalevyn syövereihin - minä ainakin tunnustan vielä rakkauteni ihan perinteisiin valokuva-albumeihin, mutta tuntuu että niitä paperikopioita ei saa ikinä aikaiseksi tilattua. 

Muistan kun palasin Etelä-Afrikan reissultamme pari vuotta sitten ja fiilis oli sama - tuntuu että Afrikka kosketti jotenkin todella syvältä. Vaikka Afrikka on todella iso maanosa ja sieltä löytyy niin erilaisia maita ja kulttuureja että minkäänlainen "yleistys" on aivan mahdotonta, niin silti tiedän että sitä on päästävä pian tutkimaan uudestaan. Tansania ja sen ihmiset, kulttuuri, luonto ja elämänmeno tekivät lähtemättömän vaikutuksen niin minuun kun koko muuhun perheeseen. Ihan mieletön  matka. Päässä pyörivät jo seuraavat reissuideat - haluaisin ehdottomasti lähteä seuraavaksi tutkimaan esimerkiksi Ruandaa, Ugandaa tai Botswanaa. 

Lennettiin muuten KLM:llä Tansaniaan ja täytyy antaa kaikki pisteet heille kotiin. En ole heitä ennen käyttänyt noihin pidempiin lentoihin mutta nämä molemmat lennot olivat todella positiivinen yllätys. Voin suoraan myöntää että olen aika nirsoilija mitä tulee lentokoneiden ruokiin mutta KLM:n ruuat olivat todella maittavia, varsinkin Kilimanjarolle päin mentäessä. Palvelu oli ystävällistä, viihdetarjonta hyvää ja kaikenkaikkiaan tulen varmasti jatkossa käyttämään KLM näillä pidemmillä lennoilla jos vain on mahdollista. 

Sunrise over Ngorongoro Crater (c) kuva poikaystävän ottama

Tässä postauksessa ei tunnu olevan päätä eikä häntää mutta halusin vain tulla kirjoittelemaan että elossa ollaan ja nyt alkaa blogikin taas aktivoitumaan, ainakin intoa taas kirjoittelulle riittää vaikka millä mitoin!