Pohdintaa asuinkaupungeista

Blogin elämänkaaren aikana olen asunut muutamassa eri kaupungissa ja maassa. Blogin aloitin Aberdeenistä, Skotlannissa jossa suoritin kandintutkintoa. Seuraavaksi vuodeksi siirryin vaihtoon Kingstoniin, Kanadaan kunnes palasin takaisin Aberdeeniin. Aberdeenin jälkeen vuorossa oli suurkaupunki Lontoo ja pienen Suomi-stintin jälkeen muutin Brysseliin. Brysselin jälkeen vuorossa olikin Derby josta nyt yritämme muuttaa pois. Ajattelinkin huvikseen kirjoittaa pienen koosteen kaikista kaupungeista joissa olen asunut ja mikäli joku on noussut suosikiksi....

Aberdeen, Skotlanti

2007-2011

Aberdeenia kutsutaan Graniittikaupungiksi koska kaupungin ulkomuoto on graniittinen ja harmaa (ylläri). Tämä tekee kaupungin yleisilmeestä ehkä hieman ankean, erityisesti talvisaikaan kun valoa ei paljon ole. Aberdeen maine ei valitettavasti ole kamalan hyvä, lähinnä juuri harmauden ja pienuuden takia. Toisaalta, kaupunki on kuitenkin äänestetty erään tutkimuksen mukaan Britannian neljänneksi parhaaksi kaupungiksi asua (most liveable city). 

Aberdeenin katukuvaa dominoikin sen kaksi yliopistoa (joten opiskelijoita on paljon) sekä öljybisnes. Graniittikaupungin lisäksi Aberdeenia kutsutaankin Euroopan öljy pääkaupungiksi. Aberdeenissä on asukkaita sellaiset reippaat 220 000 mikä tekee siitä suurinpiirtein Tampereen kokoisen kaupungin.

Aberdeenin ylipiston vanha kampusalue on todella kaunis (mikä ei ole ihme, kun yliopistokin on niin vanha) mutta ehdottomasti yksi suosikkipaikkani kaupungissa on sen pitkä rantabulevardi jossa kävin usein (tai oikeasti kyllä vaan silloin tällöin) juoksemassa. Ranta on todella kaunis vaikka harvemmin siellä voi hengata aurinkoa ottaen kun Skotlannissa on aina kylmä!

Aberdeen on mielestäni kuitenkin juuri hyvä opiskelijakaupunki ja minä viihdyin siellä ainakin kolme yliopistovuottani ihan hyvin, sen jälkeen olikin kiva lähteä metsästämään uusia tuulia.

Kingston, Kanada

2008-2009

Kingston oli aika poikkeuksellinen paikka sinänsä asua koska siellä asumista dominoi niin vahvasti vaihtoaika joka oli ihan mahtavaa muutenkin. Kingston on todella söötti ja pieni kanadalaiskaupunki jossa ihmiset on älyttömän ystävällisiä ja sieltäkin löytyy iso opiskelijayhteisö, yliopistolla on nimittäin sellaiset reippaat 13 000 opiskelijaa.

Kingston sijaitsee Ontarion provinssissa, Lake Ontario järven rannalla ja se on suurinpiirtein Toronton ja Montrealin välissä. Kingstonissa asuu 123 000 asukasta, joka tarkoittaa että kyseessä on hieman pienempi kaupunki kuin Jyväskylä.

Kingston oli aivan loistava vaihtokaupunki koska monet opiskelijat juuri muuttivat sinne muualta joka takasi sen että opiskelijayhteisö oli aika tiivis ja kavereita oli helppo saada. Kaupunki oli ihanan pieni joten välimatkoista ei tarvinnut huolehtia ja kanadalaisethan on ihan äärettömän ystävällisiä joka varmasti erityisesti korostuu näin pienessä paikassa. Kingston jätti monesta syystä erittäin lämpimät muistot itselleni, tavattiinhan me alunperin täällä miehenkin kanssa ja ollaan senkin jälkeen vierailtu kyseisessä kaupungissa. En sinne kuitenkaan ihan heti ehkä olisi muuttamassa, onhan se aika pieni paikka!

Lontoo, Englanti

2011-2012

Lontoo tuskin paljon esittelyitä kaipaa?

Asuin Lontoossa vähän vajaa vuoden kun suoritin maisteria lontoolaisessa yliopistossa ja täytyy sanoa että tuo vuosi muutti mielipiteeni täysin tästä kaupungista. En ennen tykännyt Lontoosta yhtään - kaikki siinä kaupungissa jotenkin tökki. Sitten muutinkin sinne ja hups, päivässä olin jo sitä mieltä että Lontoo on paras kaupunki mitä maailmasta löytyy. Asuin lähellä London Bridgeä, joten kaikenkaikkiaan aivan loistavalla paikalla. Saatoin mennä kävelylle Thamesin varta pitkin viikonloppuisin, joen yli Shoreditchiin bilettämään ja fiilistelemään hyvää ruokaa Borough Marketille joka oli vain 10 min kävelymatkan päässä. Ihan täydellistä.

Lontoo aiheuttaa edelleen ristiriitaisia tunteita siinä mielessä, että aina kun käyn siellä haluan muuttaa takaisin mutta toisaalta viihdyn hyvin täällä missä luonnon rauha on todella lähellä. Ja hintataso on hieman kohtuullisempi. Näitä juttuja olen pohtinut lisää mm. "maaseutu vai kaupunki-postauksessa".

Bryssel, Belgia

kesä 2013

Brysselissä vietin 4 kk kesällä 2013 ja se oli kyllä hauska kesä! Hieman kuluttava ehkä koska sosiaalista menoa oli aika paljon mutta ainakin jäi hauskoja muistoja käteen. Bryssel oli myös ensimmäinen asuinkaupunkini jossa englanti ei ollut pääkieli. Tämän seurauksena täytyykin myöntää että siellä asuessani vietin aika "expat-kupla elämää". Hirveästi en ollut tekemisissä itse paikallisten kanssa vaan kaverit koostuivat pääosin muista ulkkareista.

Brysselissä raivostutti välillä monet asiat, eniten taisi nuppiin kuitenkin ottaa kauppojen aukioloajat (ja että ne oli kokonaan kiinni sunnuntaisin). Vieläkin muistan kuinka se ärsytti! Bryssel tuntuu olevan aika parjattu kaupunki ja moni välittää aina sen likaisesta olemuksesta.

Kuitenkin, vaikka jotkut pienet jutut siellä asuessa ärsytti, kokonaisuudessaan Bryssel jätti todella positiivisen mielikuvan. Siellä on loistava kansainvälinen ilmapiiri, paljon tekemistä (paitsi sunnuntaisin), kivoja ravintoloita ja nättejä aukioita sekä puistoja jossa on kiva hengata kesäiltoina. Ja sanoinko jo että kaupungista löytyy myös kivoja markkinoita! Ja joo, belgialainen ruokakultuuri toimii tälle herkuttelijalle enemmän kun hyvin: belgialaista suklaata, vohveleita, ihania frittejä ja olutta - what more can a girl wish for?

Kaikenkaikkiaan siis Bryssel olisi kiva paikka ja varmasti olisin saanut vielä enemmänkin irti jos olisin asunut siellä pidempään ja opetellut kieltäkin kunnolla!

Derby, Englanti

2013-

Derby sijaitsee East Midlandsin alueella ja se on melkeinpä ihan keskellä Englantia, Peak Districtin luonnonpuiston vieressä. Derbyssä on asukkaita n. 250 000, mikä tarkoittaa sitä että se on vähän suurempi kaupunki kuin Aberdeen (ja tätä mun on vaikea joskus uskoa).

Olette varmaan huomanneet etten ole paljon puhissut täällä blogissa nykyisestä asuinkaupungistani. Siihen on hyvin yksinkertainen syy. Derbystä ei paljon tarinoita kerrota :D Itse kaupungissa ei ole paljon tekemistä ja vaikka yleensä yritän löytyy positiivisia puolia jokaisesta jutusta niin se on vaikeaa Derbyn kohdalle. En yksinkertaisesti täällä viihdy enkä ole ainoa - Derbyllä on valitettavasti aika ikävä maine. Olen ajatellut kirjoittaakin vähän syvääluotaavamman postauksen siitä kuinka sekä taloudellinen että sosio-ekonominen tilanne voi vaikuttaa kaupunkiin, koska Derby on tästä hyvä esimerkki.

Derbyssä on onneksi paljon kivoja ravintoloita joka on ehdottomasti iso plussa sekä kaupunki sijaitsee lähellä Peak Districtiä. Derby onkin kuuluisa siitä että täältä lähtee hyvät rautatieverkostot jokapuolelle Britanniaa joten täältä pääsee nopeasti pois! Meidän ei ollut koskaa tarkoitus asettua tänne pysyvästi mutta jotenkin salakavalasti ollaan asuttu täällä jo 1,5 vuotta. Toivottavasti tilanne korjaantuu kohta ja pääsemme muuttamaan uuteen kotiin ja kaupunkiin pian.

Onko joku näistä paikoista noussut sitten suosikiksi? Noh, en kai voi kieltää että Lontoossa asuminen oli ihan mahtavaa. Kesänvietto Brysselissä oli myös oikein mukavaa. Mutta minne näistä kaupungeista muuttaisin takaisin? Luultavasti vain Lontooseen ja siinäkin tapauksessa pitäisi olla mahtava työ että asumisen ja muun elämän kustannukset pystyisi kattamaan. Kaikissa paikoissa olen kyllä viihtynytkin (paitsi ehkä Derbyssä) ja kaikista kaupungeista on jäänyt ihania muistoja mieleen - jännä nähdäkin missä sitä tulee vielä tulevaisuudessa asuttua!

#ReilutBlogit ja pienyrittäjien tukeminen

En näe yleensä mieluisena kirjoitella tekstejä jossa nostaisin itseni jotenkin "jalustalle" näyttämällä kuinka erityisen hyvä ihminen olen - kuka minä olen sanomaan miten ihmisten tulisi elää? En sitä voisikaan tehdä koska kuten kaikki muutkin, en minäkään ole täydellinen (ja kuka haluaisikaan olla täydellinen, se on tylsää). Elämäntapani ovat hyvin kuluttavia ympäristölle - syön lihaa, matkustan lentokoneilla, ostan kosmetiikka, vaatteita ja muita turhakkeita sekä harkitsen oman auton ostoa. Samalla kuitenkin tietyillä valinnoilla yritän pistää hyvän kiertämään. 

Olen mielenkiinnolla seurannut blogeissa kiertävää #ReilutBlogit haastetta jossa kannustetaan bloggaajia pohtimaan kestävän matkailun periaatteita sekä yleisesti eettisyyden näkymistä omassa arjessa. 

Monet kanssabloggarit ovat lähestyneet tätä haastetta eläinten oikeuksien näkökulmasta ja kehottaisinkin lukaisemaan esim. nämä postaukset mikäli reilu matkailu ja eläinten hyvinvointi kiinnostaa. Näistä postauksista löytyy nimittäin mielettömän hyvää ja tärkeätä tietoa:

Vaihda Vapaalle - Parhaat matkakohteet nähdä eläimiä luonnossa

Rimma - #ReilutBlogit kamppis haastaa reissaajat kohti kestävämpää matkailua

Laura Let's Go - Kuinka bongailla eläimiä eettisesti Uudessa-Seelannissa

Globe Called Home - Onko sinun lomasi reilu?

Koska eläinten oikeudet ja hyvinvointi on käsitelty niin kattavasti monen bloggaajan toimesta ajattelin lähestyä tätä haastetta hieman erilaisesta ja hyvin(kin) läheisestä näkökulmasta oman matkustukseni kannalta. Yksi reilun matkailun ohjeistus on suosia paikallista (Reilun matkailun yhdistys). 

Itse mielelläni tuen paikallisia pienyrittäjiä monikansallisten yritysten sijaan. Joo, kyllä minäkin olen yöpynyt kaikenlaisissa jätti hotelliketjuissa ja ostanut vaatteita Henkka&Maukalta siinä missä muutkin, mutta jos mahdollisuus on, niin mielelläni tuen toimillani paikallisia yrittäjiä monen syyn takia. Ajattelinkin jakaa yhden mielestäni helpoimmista tavoista tukea paikallista toimintaa jos matkustaa Britanniaan.

Nimittäin mielestäni jos tännepäin reissaa ja varsinkin jos reissaa suurien kaupunkien ulkopuolelle (eli tutkii muutakin maata kun vaan Lontoota) niin ykkös majoitusvaihtoehto on mielestäni söpöt Bed&Breakfast paikat. Niistä saa ehdottomasti parasta ja henkilökohtaista palvelua, usein omistajat ovat asuneet samalla alueella vuosia joten he osaavat antaa hyviä vinkkejä ja usein aamiaiset on superhyviä (ja isoja!). Hintatasokin näissä paikoissa on yleensä hyvin kohtuullinen. Kaikenlisäksi niissä nukkuessa on fiilis ihan toinen kun jossain massahotellissa - ajattele kun saavut pitkän ulkoilupäivän jälkeen takaisin omaan majapaikkaan jossa takkatuli odottaa ja voit löhötä sohvalla rupatellen vaikka omistajien kanssa jos sikseen tulee (ei huolta, he kyllä jättävät vieraat rauhaankin jos sitä haluaa).

Me tsekataan yleensä ensimmäisenä B&B:t kun etsitään majoitusvaihtoehtoja Briteissä reissatessa. Isle of Skyella Skotlannissa reissatessamme yövyttiin vaan näissä kyseisen majoitusvaihtoehdon paikoissa ja viime pääsiäinen Cornwallissa meni myös B&B:ssä asuessa.

Erityisen herttainen kokemus oli ensimmäisen etappimme majapaikka Jasmine Guest House Newquayssa, Cornwallissa. Saavuimme paikalle aika myöhään illalla, joten itse omistajat eivät olleet paikalle. He olivat jättäneet ulkooveen lapun jossa he tervehtivät meitä, kertoivat mistä avaimet taloon löytyyn (ihanan luottavaista) ja koska aamiainen on seuraavana aamuna. Aamulla tavattiinkin sitten talon omistajapariskunta Asheley & Cindy. Kyseinen talo on aina ollut heidän koti mutta he päättivät muuttaa sen B&B:ksi kun heidän kaksi lastaan muutti pois kotoa. He kokkasivat meille ihan järkyttävän hyvän ja ison englantilaisen aamiaisen jonka jälkeen rupateltiin heidän kanssaan missä kannattaisi käydä Newquayssa ollessa. He olivat asuneet Cornwallissa vuosikausia joten hyviä vinkkeja saatiin oikein olan takaa. Takapihalta heiltä löytyi ankkoja, kanoja ja koira joten tuli oikein ihanan kotoinen fiilis tuolla asustellessa. Olisimme mielellään jäänet sinne pidemmäksin aikaa.

Tässähän on tietysti se paras juttu että B&B:ssä yöpymällä tuet paikallisia yrittäjiä ja rahat jäävät suoraan paikallisten käytettäväksi myös. Tämä tukee kestävän matkailun ajattelutapaa jossa matkailun taloudellinen hyöty jää suoraan matkakohteen yhteisölle. Kaikenlisäksi näissä paikoissa on vaan ihan huippua yöpyä, en osaisi kuvitellakaan asua jossain hotelliketjun lafkassa jos Cornwalliin menisin uudestaan - se melkeinpä pilaisi koko reissun tunnelman. Suosittelisin siis lämpimästi tsekkaamaan B&B:t läpi jos Britteihin olet matkustamassa. Yleensä yöpaikka saattaa löytyä ihan oveen koputtamalla ja tiedustelemalla majoitusta, mutta voit tsekata myös laterooms.com josta me yleensä katsotaan B&B paikat läpi jos halutaan varata majoitus jo etukäteen.

Minä kuulisin mielelläni Jalalla Koreasti, Britannikan ja Liza in London blogien kirjottajien mietteitä reilusta matkailusta!

****************************

Minut tähän kampanjaan haastoi mukaan Jenni. Mikäli mielit osallistua kampanjaan niin tässä olisi vielä haasteen ohjeet:

1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.

2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.

3. Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia mukaan tähän. Sinun ei tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.

Kerro myös kommenttiboksissa omista kokemuksista ja osallistu mieluusti sekä Twitterissä että instagramissa hashtagilla #ReilutBlogit tähän kamppikseen ja jaa FB:n puolella ilosanomaa myös muille kun kohtaat hyvä tarinan! Voit myös osallistua tähän omassa blogissasi vaikket nimettyä haastetta saisikaan. Mitä enempi, sen parempi!

Viikkokuulumiset

Maanantai alkoi kukonlaulun aikaan sillä suuntasin lentokentälle, josta nappasin aamulennon Berliiniin (töiden merkeissä kylläkin). Olin kentälle suhteellisen aikaisin sillä en ikinä luota näihin junien aikatauluihin, ja en oikein halunnut lennolta myöhästyäkään. Kentälle hengailu mahdollisti kuitenkin aamupalan nauttimisen joka taas takasi paremman mielen. En normaalisti tykkää Pretistä kahvilana, minulle on jäänyt jotain traumoja siitä Lontoon ajoilta, käytiin usein hakemassa sieltä lounasta ja yhdessä vaiheessa tuntui siltä että ne Pretin kolmioleivät ja patongit tuli jo korvista ulos. Suklaacroissant ja jugurtti oli kuitenkin ihan kiva aamupala. Täytyy vielä mainita Pretin hauska asiakaspalvelija. Hän oli ihan liian pirteä omaan makuuni heti aamusta, ja rupesi tenttailemaan minne olen menossa, mitä teen työkseni ja nautinko siitä etc...Mukava tyyppi mutta mä en yksinkertaisesti pysty muodostaa kun yksittäisiä sanoja tuohon aikaan aamusta....

Tiistai aamuna heräsin aivan upeaan auringonnousuun Berliinin kattojen yllä. Näkymä oli mun mielestä niin kiva että pakkohan siitä oli kuva nappasta!

Keskiviikkona olinkin takaisin toimistolla ja ihailin todella keväistä päivää - aurinko paistoi, linnut visersi ja ilmassa tuoksui se kliseinen kevään tuoksu. Tämä on mun mielestä yksi parhaista puolista Briteissä asumisessa, että saa todistaa tätä aikaista kevään tuloa! Ja voi elämä että on ihanaa kun illatkin alkaa olemaan valoisempia!

Perjantaina kävin kaupungilla lounaalla, kotona ei ollut mitään ruokaa (tein siis etänä taas töitä) ja nälkä oli kamala. Päätinkin sitten perjantain kunniaksi hemmotella itseäni ja mennä lemppari kahvilaan lounashetkelle. Mikä siinä on että nämä mun viikkokatsaukset koostuu yleensä ruokakuvista? Miten se voi muka olla niin hemmetin kiinnostavaa ottaa ruuasta kuvia?

I rest my case. Taas ruokakuva. Mun lupaus ensi viikolle on että otan vähemmän kuvia ruuasta. Mutta tästä oli kuitenkin pakko ottaa kuva - meidän lauantai-iltainen gourmet dinneri. Kebabia ja ranskalaisia juustolla. Terveellisen ruuan riemuvoitto, mutta jääkaapissa ei ollut mitään ja tää oli helppo hakea messiin lähisnägäriltä. Ei kai sitä aina tartte niin hienosti syödä ;)? Lauantai oli oikein mukava päivä, kolmen asuntonäytön lisäksi tapasin kahvilla Derbyn suomalaisia - miten meitä suomalaisia tupsahteleekin joka paikassa vastaan?

Nyt alkaakin jo helmikuun vika viikko ja maaliskuussa on virallisesti kevät, jee! Ja maaliskuulle on jo paljon kivaa ohjelmaa (kuten pari visiittiä Lontooseen), joten innolla voi odottaa jo seuraavaa kuukautta!

Tuskailua asunnon etsimisestä

Jos eksyt nyt ensimmäistä kertaa blogiin, niin pohjustetaan tätä tekstiä sillä että olemme mieheni kanssa etsimässä asuntoa ostomielessä, jostain Coventryn ja Derbyn välistä. Kuulostaa melkein joltain treffi-ilmoitukselta. "Etsitään tositarkoituksella elämänkumppania, mielellään 20-30 vuoden vanhaa, reipasta (ei kulahtanutta) ja modernia tyyppiä". Jep, jep.

Tiesin että asunnon metsästäminen täältä tulee olemaan hankalaa. Kun pistetään yhteen kaksi tyyppiä josta toinen on äärimmäisen nirso mitä tulee keittiö-ja pohjaratkaisuihin (ja melkein kaikkeen muuhunkin) ja toinen on äärimmäisen nirso kaikesta muusta niin lopputulos ei ole kamalan helppo.

Uskaltaisin väittää että Suomen tasolla meidän kriteereillä ei olisi hankala löytyy asuntoa. Halutaan siis kolme makkaria, mahdollisuus auton pysäköintiin, piha, iso keittiö ja hyvä energialuokitus (mikä täällä on synonyymi sille että talo on lämmin talvisin). Pohjaratkaisun tulisi myös jollain tavalla olla järkevä. Ei kuulosta mahdottomalta, eihän?

Brittien sisustyyli on hyvin erilainen kuin omani (mies on vähän joviaalimpi tämän suhteen). Ollaan jo aikoja sitten luovuttu ajatuksesta että löydettäisiin asunto jonne voitaisiin vaan suoraan muuttaa kamamme sisään. Nyt ollaan varauduttu siihen että joko joudutaan tekemään pintaremppa tai sitten pintaremppa+keittiö menee vaihtoon. Sisustusmauistahan ei voi kiistellä, jokaisella on omat mieltymyksensä. Britit kuitenkin tuntuu tykkäävän värikkäästä sisustuksesta ja valehtelematta joka talossa on ollut jotkut värikkäät maalatut seinät tai tapetit. Mä inhoan värikkäitä seinätapetteja - haluan mieluiten jotkut rauhalliset seinän värit ja sitten tuoda tekstiileillä sen värin sinne kotiin. Niin, ja luonnollisestihan joka kodista löytyy ne kokolattimatot. Jossain asunnoissa ne on ollut ihan suhteellisen siistit, toisista löytyy taas sellaiset hirveät kukkavihertävät matot (nähty ja koettu). Pintaremppa on siis vähintään edessä...

Viimeksi tänään aamulla vedin äidille känkkäränkkä kohtauksen siitä kuinka inhoan asunnon metsästystä täällä. Miehellä jo korvat kuumottaa varmasti kaikesta minun kitinästä. Tuntuu melkein että pyydämme kuuta taivaalta. Kaikenlisäksi tein sen virheen, että katsoin mitä saisimme Suomesta samalla rahalla. Tiedän, kardinaalivirhe, ei olisi pitänyt tehdä sitä, asun nyt Briteissä ja täältä sitä asuntoa etsitään eikä Suomesta. Mutta mainitaan nyt sivulauseesta että löysin aika nopealla haulla ainakin viisi asuntoa Espoosta jonne voisin muuttaa vaan suoraan sisään. Rasittavaa. Melkein rupesi itkettää.

Ollaan tähän mennessä käyty katsomassa 12 asuntoa, viikonloppuna on edessä 3 näyttöä lisää. Se ei ole vielä kovin suuri luku - tuskin kukaan löytää unelmiensa asuntoa ensimmäisessä näytössä? Luulen että käytiin katsomassa saman verran asuntoja sillon kun etsittiin ihan vaan vuokrakämppää. Osa asunnoista on olleet sellaisia että ollaan kävelty sisälle ja samantien todettu että ei. Ei, ei ja ei. Matkan varrella ollaan ehditty jo laajentamaan kriteerejä ja aluettakin. Ollaan nähty pari todella, todella kivaa asuntoa sisällöltään mutta ne on sijainneet huonolla alueella. Ja valitettavasti täällä ei kannata vaan ostaa asuntoa edes vähänkään "huonolta" alueelta koska jälleenmyynti on hankalaa.

Ei todellakaan ole etsitty asuntoa vielä kauan aikaa mutta olen tunnetusti aika kärsimätön luonteeltani ja samalla turhauttaa koska fakta on se, että niitä asuntoja ei ihan hirveän nopealla tahdilla tule markkinoille niiltä alueilta joilta haluttaisiin ostaa. Noh, toivottavasti ennen pitkää nappaa.

Haaveilua uuteen kotiin

Ajattelin vielä erilliseen postaukseen koota niitä "hauskimpia" juttuja joita ollaan kohdattu asunnon etsinnässä, viimeisimpänä esimerkkinä mainittakoon kokolattiamatto suihkuhuoneessa. Jep,jep.

Lyme Park, Peak District

Kävimme viime sunnuntaina Lyme Parkissa, jossa bongailimme näitä upeita saksanhirviä joista kirjoittelin aikaisemmin. Lyme Park sijaitsee ihan Peak Districtin kansallispuiston rajamailla, lähellä Manchesteria ja se on National Trustin hallinnoima. Kartanon ulkokuorta on käytetty taustana BBC:n 1995 vuonna kuvatulle Ylpeys ja Ennakkoluulo-sarjalle, siinä kartano oli Mr Darcyn koti eli Pemberley. 

Tämä sijaitsee vähän pidemmän ajomatkan päässä meiltä, ajettiin tuonne yli 1,5h suuntaansa mutta se oli ehdottomasti sen arvoista. Täytyi vaan muistaa lähteä tarpeeksi ajoissa aamulla että ehti paikalle tarpeeksi ajoissa. 

Itse talossa oli vielä talven kunnostyöt käynnissä ja vähän harmillisesti se aukesi taas yleisölle seuraavana päivänä, mutta toisaalta onpahan hyvä tekosyy mennä uudelle vierailulle! Ja muutenkin, meidän suurin syy vierailulle oli päästä kävelylle upeille tiluksille, nähdä kivoja maisemia ja tutustua lähemmin saksanhirviin!

Ajessa puistoon päin keli oli ankean harmaa mutta sääjumalat olivat selvästi meidän puolella sillä perille päästyämme aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Käveltiin ympäriinsä varmaan parisen tuntia, tuolta löytyy paljon hyväksi tallattuja polkuja ja saatiinpahan me pieni karttakin mukaan jottei varmasti eksytä...Oli upea päivä ja mikään ei paranna asuntotuskailuiden parissa murehtemista yhtä hyvin kun reipas kävely ulkoilmassa. Todettiin myös yhteen ääneen että sunnuntaina oli eka päivä kun ilmassa oli selvästi kevään tuntua!

Sellaista siis tänne, kohta alkaa kaikki nämä Peak Districtin National Trust-paikat olla koluttu läpi...Mutta Lyme Parkiin pitää ehdottomasti päästä uudestaan ja seuraavalla kerralla katsastamaan myös kartanon sisätilat!

Lyme Parkin upeat saksanhirvet

Ajeltiin sunnuntaina National Trustin hallinnoimaan Lyme Park House & Garden Estatesiin. Kerron itse paikasta hieman lisää toisessa postauksessa mutta ensin on pakko intoilla täältä puistosta löytyvistä saksanhirvistä (eng. red deer). Ne ovat nimittäin ihan mielettömän upeita ja majesteettisia eläimiä. Olin bongannut tämän paikan itseasiassa National Trustin instagram-tililtä ja siitä lähtien olen sanonut miehelle että tuonne on päästävä - puisto on nimittäin tunnettu näistä upeista saksanhirvistä ja minulla on pieni obsessio kaikenlaisiin peuroihin. Kotoakin löytyy jos jonkinlaista peuroihin liittyvää sisustustavaraa ja taulua, ne ovat niin ihania! 

Lyme Parkissa on aina asunut peuroja ja National Trust haluaakin pitää tätä perinnettä yllä suojelemalla peurojen oloa alueella. Niillä on myös tärkeä tehtävä ylläpitää ympäristön ekosysteemiä. Ymmärtääkseni nämä saksanhirvet vaeltavat aika vapaasti tiluksille, ja sitä tilaahan riittää, koko alue on nimittäin 550 hehtaarin kokoinen. Alueelta löytyy myös pienempiä kuusipeuroja (eng fallow deer) joilla on tiluksilla oma alue jossa ne pysyvät ilmeisesti koko vuoden läpi. Tämäkin alue on todella iso vaikka se onkin aidattu, mutta me ei ainakaan nähty aidan reunalta toiselle, mikä on tietysti hyvä juttu. Saksanhirvet taas tuntui vaeltavan ihan vapaasti tontilla, mutta yleisesti ne on keskittynyt yhdelle tietylle alueella josta mekin ne bongattiin. Nämä eivät ole missään tapauksessa kesyjä eläimiä mutta jonkin verran ne ovat varmasti tottuneet alueella käveleviin ihmisiin sillä me tavattiin tämä lauma melko lähellä kävelypolkua jossa ne rauhassa jatkoivat ruohon mussuttelua kun me napsittiin kuvia. 

Siis katsokaa nyt näitä kuvia! Jokin näistä on vaan pakko teetättää isoksi kuvaksi meidän seinille, näistä tuli niin hienoja. Kiitoksia taas vaan siis miehellä joka nappaili niin hienoja kuvia!  Me seisottiin pitkä tovi kävelypolulla katselemassa tämän lauman menoa. Laumanjohtaja käveli yhdessä vaiheessa ihan 5 metrin päähän minusta, mutta täytyy kyllä sanoa ettei se näyttänyt olevan liikkeellä ihan ystävällisyysmielisessä sävyssä joten minä peruutin sitten kiltisti vähän taaksepäin!

Olkaapa hyvä, tässä siis pieni yliannostus kuvia saksanhirvistä!

Eikö olekin upeita? Kyllä kaikenlaisten eläimien näkeminen luonnossa on aina vain yhtä hienoa!

5 x tämä viikko

Tämä kulunut viikko tuntui jotenkin harvinaisen kuluttavalta. Tein aika pitkiä päiviä ja kotona olin usein vasta myöhään. Siinä vaiheessa iltaa jaksoin juuri katsoa yhden jakson Suits sarjaa(uusi suosikkisarjani johon koukutuin) kunnes romahdin sänkyyn. Elämä tuntuu olevan myös tällä hetkellä listojen varassa - on asuntolistaa, työlistaa, häälistaa (joka on tosin jäänyt täysin unholaan) ja muu elämä listaa. Jos jotain juttua ei löydy listalta, ei mitään tapahdu. Minä tosin rakastan listoja, mikään ei ole ihanampaa kuin ruksia jokin kohta yli. 

Alkuviikosta auto oli vielä korjaamolla joten kävelin asemalle aamuisin. Tässä oli kuitenkin tapahtunut huomattava parannus parin viikon takaiseen, nyt nimittäin seitsemän aikaa aamulla oli jo valoisaa (jolloin siis allaoleva kuva on otettu). Ihanaa myös kun iltaisin on valoisaa vielä viiden jälkeen - ihan eri fiilis kun ei ole enää sysipimeää aamulla kun lähtee töihin!

Toivon mukaan kun kohta saadaan kimpsut muutettua uuteen kaupunkiin niin nämä 1,5 h junamatkat on historiaa. Toisaalta, täytyy myöntää että niinä aamuina kun ehdin nappaamaan chai laten mukaan matkalle ja saan uppoutua 1,5 tunniksi hyvään kirjaan ennenkuin alkaa päivän työt, niin noi matkat eivät tunnu ollenkaan niin pahoilta. Tosin tulevaisuudessakin minulla on varmaan edessä junamatkat, mutta huomattavasti lyhyemmät. Nyt on muuten menossa lukulistalla Hillary Clintonin Hard Choices joka on ainakin toistaiseksi vaikuttanut todella hyvältä!

Torstaina kaikki ärsytti ja potutti. Päivän piristyksenä toimi kuitenkin mummin kanssa Facetimetys junassa matkalla kotiin. Kerrankin netti pelitti koko junamatkan ajan ja minä pystyin vaihtamaan kuulumiset mummin kanssa! Kotona odotti bataattiburgerit illalliseksi, jotka on muodostunut ihan mun lemppareiksi sen jälkeen kun reseptistä ensimmäisen kerran kuulin. Hyvä ja helppo ruoka on juuri sellainen juttu jota haluan arkisin tehdä!

Perjantai-iltana ei ruuan tekeminen kiinnostanut sitten yhteen joten miehen koukattua mut asemalta mukaan kyytiin, suunnattiin suoraan nepalilaiseen syömään. Hyvä päätös, nälkä oli nimittäin kova ja vatsassa oli juuri hyvän curryn ja naan-leivän kokoinen aukko. Olen yleensä hyvin tylsä ja valitsen aina sen kaikista kermaisimman curry vaihtoehdon koska ne on mun mielestä ihan parhaita. Enkä itseasiassa kovin tulista ruokaa edes pysty syömään...Täältä vyöryttiinkin sitten kotiin ja rentoa iltaa viettämään.

Ystävänpäivä vietettiin tutuissa tunnelmissa, eli seilattiin koko päivä asuntonäytöstä toiseen. Lounas käytiin hakemassa chippy shopista ja syötiin se tosi romanttisesti sit autossa....Ei löytynyt tosirakkautta näistä asunnoista vaikka ystävänpäivänä oltiinkin liikkeellä, joten etsintä jatkuu! Illaksi mies oli kuitenkin käynyt salaa ostamassa kaikki tarvittavat ainekset suklaafondueeseen, joten päästiinhän me vähän siihen "romanttiseen" ystävänpäiväfiilikseen. Ja suklaafondue on nyt vaan aina ihan loistava idea!

Sellainen viikko siis täällä takana. Tosin koko sunnuntai on vielä edessä joten nyt näillä näppäimillä kokeillaan josko päästäisiin toteuttamaan se sunnuntairetki mikä epäonnistui viime viikolla kun auto ei startannut!

Häämatka haaveilua

Meidän mielestä ehkä hauskinta häiden suunnittelussa tai naimisiin menossa on itse häämatkan suunnittelu (jos siis ei oteta huomioon sitä luonnollista "ihanaa mennä naimisiin sen rakkaimman ihmisen kanssa" diipadaapan). On myös täysin ennen näkemätöntä että suunnittelen tai edes mietin mitään reissua näin aikaisin (siis yli vuotta aikaisemmin!). 

Maailma on avoin ja paljon on paikkoja jossa emme ole käyneet. Häämatkan kohde on kuitenkin osottautunut haasteelliseksi valinnaksi. Kriteerejä on monta, rajoituksiakin löytyy ja lopputuloksena on se, että tällä hetkellä meillä ei ole mitään loistavia ideoita minne lähteä. Tämä tuntuu vähän tyhmältä koska kuten sanoin, maailmassa on monia ihan mielettömiä paikkoja, joten luulisi että se olisi ihan helppo valita upea häämatka kohde siitä listasta? No ei ole kuulkaas.

Tästä se lähti...

Niin, niitä kriteerejä sille täydelliselle häämatkalle löytyy sitten aika pitkä lista...

• Ajankohtana pitäisi olla elokuu 2016 koska haluaisimme lähteä heti häiden jälkeen häämatkalle
• Kohteita voisi olla monia mutta matkustuksen pitää olla rentoa, me yleensä heilutaan kun heinämiehet meidän matkoilla, joten haluan kivaa siirtymistä paikasta toiseen (koska inhoan sitä itse matkustamista reissujen aikana)
• Kohteen tai kohteiden pitäisi olla myös ainakin osittain uusia meille molemmille
• Matka-aikaa meillä on luultavasti sellaiset vähän reilu pari viikkoa, joten en halua käyttää ihan hirveästi aikaa myöskään itse kohteeseen siirtymiseen
• Noh, olishan se ihan kiva jos kelitkin olisi kohtuulliset minne ikinä päädytäänkään
• Ja budgettikin pitäisi olla sellainen järkevä
• Kahden viikon rantaloma ei toimi meille - häämatkan pitää olla yhdistelmä jotain aktiivista tekemistä mutta että ehtii myös rentoutumaan. Kaksi viikkoa siis rantalomakohteessa ei ole meidän juttu, mutta riittää sekin että maisemat vaihtuisi tai että kohteessa on paljon tekemistä (mutta samalla että voisi rentoutua aina välillä).
• Viimeinen kriteeri on samalla melkein se tärkein kriteeri - eli häämätkän tulisi olla jotain vähän normaalimpaa spessumpaa. Sellainen reissu ettei sitä pystyisi ihan joka vuosi toteuttamaan vaan olisi vähän sellainen once in a lifetime juttu. 

Näiden kriteereiden perusteella ollaankin sitten yritetty miettiä mikä olisi sitten se meidän juttu. Elokuu ajankohtana rajoittaa jo itsessään aika paljon koska eräissä kohteissa silloin ollaan vielä talvessa, joten se vähän niinkuin sulki Etelä-Amerikan pois (samoin kun se 2 viikon loma, se on ihan liian lyhyt aika käyttää sielläpäin maailmaa) kuten myös pari muutakin aluetta. 

Aasia ei taas nappaa, mies on siellä paljon reissannut Singaporessa asuessaan ja mua ei vaan nyt kiinnosta tässä kohtaa. Tiedän, tiedän, Aasia on ihan helkkarin laaja läntti mutta silti se ei nyt inspiroi. Sen lisäksi jos kohteen pitäisi olla edes osittain uusi kummallekin meistä rajoittaa myös jonkin verran - ollaan siinä mielessä onnekkaita että jonkin verran on tullut maapalloa tallusteltua (tässä tarkoitan niitä maita,enkä kaupunkeja, jossa ollaan käyty). Kuten sanottua, reissussa pystytään varmaan olemaan vain sellaiset reilu pari viikkoa joten siitä lomasta en halua käyttää 2 päivää suuntaansa siihen itse matkustamiseen ja kohteeseen pääsemiseen. Ei myöskään jakseta olla rantakohteessa viikkoa pidempään joten sellaiset "perus" häämatkakohteet kuten Malediivit ja Mauritius suljettiin niinkun jo vähän pois yhtälöstä (ellei tähän sitten yhdistettäisi jotain muuta).

Koska kaikelle suunnittelulle löytyy oma Pinterest taulu....

Ollanko päästy sitten vielä mihinkään yhteisymmärykseen kohteen valinnasta?

Tällä hetkellä meillä on yksi suosikki ylitse muiden (mutta siinäkin on omat ongelmansa). Löydettiin ihan täydelliseltä kuulostava Välimeren risteily. Kaikenkaikkiaan tälläinen häämatka täyttää (melkein) meidän kaikki kriteerit: kohde vaihtuu mutta siirtymisen eteen ei tarvitse tehdä mitään, risteilyohjelmassa on kohteita jotka ovat meille molemmille uusia, Euroopan lennot sopii hyvin budjettiimme, Välimerellä on lämmintä elokuussa, matka-aika ei ole pitkä ja tälläisellä risteilyllä emme varmasti ehdi kyllästymään mutta samalla pystytään relaamaan meripäivien aikana. Ollaan molemmat oltu risteilyillä aikaisemmin joten mun mielestä se on kiva matkustusmuoto ja tiedetään mitä odottaa. Ja matkustusaika ei ole mitään koska tämä kyseinen risteily lähtisi Istabulista ja kaikenlisäksi risteily on sellainen juttu että sitä ei todellakaan voitaisi joka vuosi tehdä, tarpeeksi spesiaali siis. Kuulostaa siis kaikenkaikkiaan täydelliseltä. Tai siis melkein. Koska tämä kyseisen risteilyn (tai se toinen vaihtoehto jota mietettiin) lähtöpäivä on lokakuussa. Lokakuussa, eikä suinkaan elokuussa jolloin me oltiin ajateltu pitää meidän häät. 

Muille tämä olisi varmasti helppo ratkaisu ja todeta että lähtekää sitten vasta lokakuussa. Mutta haluaisin itsepäisesti pitää kiinni siitä että lähdetään matkalle heti häiden jälkeen. Jotenkin mulla on sellainen tunne että todella tarvitaan sitä ison päivän jälkeen. Mietitään nyt siis tässä että mitäs nyt tehdään.

Molempien unelmana on toisaalta taas päästä koluamaan Afrikkaa ja minulla olisi niin monia ideoita kuinka ihana olisi kierrellä sielläpäin maailmaa, mutta fakta on se, että kulut nousee heti korkeammaksi. 

Sanoinkin äidille että ei voi todellista että maailman ollessa näin suuri, meillä on hirveitä vaikeuksia miettiä että minne me haluttaisiin lähteä. Miten tämä on mahdollista? Tässä on nyt oiva tilaisuus ideoida sellainen unelmamatka ja kerrankin lähtökohtana on ns. "tyhjä taulu", koska periaatteessahan me voitaisiin lähteä ihan minne vaan. Me palataan siis pohtimaan niitä vaihtoehtoja ja mikä olisi mahdollista....hyviä ideoita otetaan luonnollisesti vastaan!

5 x tämä viikko

Mä olen syönyt lounaaksi miehen tekemiä wrappeja nyt viimeisen puolen vuoden ajan, joten ne on alkanut tulemaan hieman korvista ulos niin sanotusti. Jotenkin mun mielestä lounasruokaa on aina kamalan hankala keksiä. Sen pitäisi olla nopeaa ja helppoa tehdä, helppo kuljettaa ja silti täyttävää ja maukasta (muttei liian täyttävää että alkaa väsyttämään). Tämän idean cuscus mössöstä keksin itseasiassa työkaverilta. Löysin Tescosta cuscus pusseja tarjouksesta - heität pussin sisällön kulhoon, kaadat päälle kuumaa vettä ja jätät maustumaan 5 min. Voila, sitten sulla on valmiiksi maistettu cuscus. Sen jälkeen pilkoinkin mukaan vaan tomaatteja, kurkkua ja avokadoa - helppoa, maistuvaa ja sopivalla tavalla täyttävää. Ihan täydellinen lounas, ja tätä vielä voi varioida vaikka kuinka paljon mielensä mukaan!

Perjantaina tein töitä kotoa mikä oli ihan luksusta. Ei tarvinnut trekata 1,5 h töihin, vaan siirryin vaan makkarista olkkariin. Parasta etäpäivissä on se, että saa tehdä töitä olohousuissa. Tosin huonona puolena on se, että käyn ihan koko ajan jääkaapilla hakemassa lisää naposteltavaa vaikkei olisi edes nälkä. Huono tapa, mutta jotenkin jääkaapin sisältö on liian houkutteleva!

Perjantai iltana käytiin pitkästä aikaa syömässä sushia meidän vakkari paikassa. Voi elämä että olin kaivannutkaan sushia - syötiin ihan hirveä määrä makirullia mutta silti niiden loputtua olisin voinut tilata lisää! Hillitsin kuitenkin itseni ja sen sijaan käytiin hakemassa jälkkäriksi Ben & Jerrysiä lähikaupasta. Sekin oli onneksi ihan hyvä ratkaisu!

Lauantai meni taas tuttuun tapaan asuntonäytöissä, mutta siitä lisää ihan omassa postauksessa (hermo nimittäin menee!). Käytiin lounaalla aivan ihanassa kahvilassa joka oli yhden asunnon vieressä jota käytiin katsomassa. Kyseinen paikka tarjosi brunssia koko päivän läpi joten tietty oli pakko ottaa mun lemppari eli Eggs benedict smoked salmonilla. Kahvila/baari oli aivan sairaan suloinen paikka ja oliki harmi ettei sen vieressä oleva talo ollut ihan mitä me haettiin, olisin nimittäin mielelläni nimittänyt tämän paikkani kulmakuppilakseni!

Sunnuntaille meillä oli loistava plääni edessä - tarkoituksena oli lähteä 1,5 h päässä sijaitsevaan upeaan Lyme Parkiin. Päivä valkeni upeana, aurinko paistoi ja taivas oli kirkkaansininen. Pakkaudutiin autoon innoissamme tulevasta päivästä...Vain todetaksemme että auto ei starttaa. Voi rähmä! Siinä menikin sit päivän suunnitelmat kokonaan uusiksi. Vähän harmitti mutta minkäs teet. Sen sijaan löhöiltiin sohvalle lukien kirjoja ja myöhemmin päivällä lähdettiin sitten sunnuntaikävelylle läheiseen puistoon. Puistosta löytyy myös söpö teehuone, joten nautittiin sitten iltapäivätee skonssien kera auringonpaisteessa. Tällä selvästi kompensoitiin sitä ettei päästy meidän retkelle! Ensi sunnuntaina sitten yritys uusi, jos saadaan auto korjaukseen....

Sellainen viikko siis taas takana - asunnonmetsästystä ja hyvää ruokaa. Se taitaa olla aika standardi viikko tätä nykyä!

Miten muutto Skotlantiin opiskelemaan muutti elämäni

Vanhempani kuulemma tiesivät heti minun syntyessä että heidän tyttärensä tulisi luultavasti asumaan joku päivä ulkomailla. Sen takia he katsoivat parhaakseen nimetä minut Lauraksi Siirin sijaan. Ja kyllähän he olivat oikeassa (niinkuin vanhemmat yleensä on). Siis siitä ulkomailla muuttamisesta, ei nimestä. Siiri on mielestäni edelleen ihan kiva nimi. Tiedä sitten mistä se kaikki sai alkunsa, se että päädyin ulkomaille asumaan. Ehkä siitä kuinka asuin ensimmäiset pari vuotta elämästäni jo Englannissa tai ehkä se tapahtui vasta myöhemmin. 

Ystäväni Annika pohti taannoin kuinka merkittävä hänen vaihto-oppilasaikansa Argentiinassa. Se sai minut pohtimaan miten loppuenlopuksi Skotlantiin muutto vaikutti elämääni. Kohtalo kuljettaa ja tässä tapauksessa kohtalo kuljetti minut ulkomaille melkoisen pysyvästi niinkuin vanhempani silloin 27 vuotta sitten arvelivat.

Olen ennenkin blogiin kirjoitellut, että muutto Skotlantiin opiskeluiden perässä ei ollut mikään itsestäänselvä päätös. Se tapahtui vähän vaivihkaa, ja vielä lähtöpäivänäkin asenteeni oli enemmän sellainen, että "katsotaan nyt mitä tästä tulee, ehkä palaan takaisin Suomeen puolen vuoden jälkeen". 

Skotlannissa tapasin Annikan, Politics & International Relations societyn pubi visailu illassa, Briteissä kun oltiin. Annikan kanssa ollaan pidetty yhtä siitä lähtien, nyt jo kahdeksan vuoden ajan. Annikan kautta olen myös tutustunut moneen muuhun ihanaan ihmiseen joita saan tänä päivänä kutsua ystävikseni. Kuka olisi arvannut että pitää lähteä Skotlantiin saakka jotta löytää ystävän joka on kotoisin myös Suomesta?

Päätin ensimmäisenä opiskeluvuonna hakea vaihtoon, ja laitoin ykkösvaihtoehdoksi Brittiläisen Kolumbian yliopiston Kanadassa. Toista vaihtoehtoa en edes enää muista, mutta maaliskuussa 2008 sain tietää että pääsin vaihtoon kolmanteen vaihtoehtooni, Queensin yliopistoon Kingstonin kaupungissa Kanadassa. Ja hupsista, sattumalta Annika pääsi myös samaan yliopistoon vaihtoon!

Elokuussa 2008 me sitten muutettiin molemmat 8 kuukaudeksi Kingstoniin. Asuttiin Annikan kanssa samassa opiskelija-asuntolassa joka oli pääosin tarkoitettu juuri meille vaihtariopiskelijoille. Minä punkkasin kolmannessa kerroksessa, Annika kerrosta alempana. Pari päivää muuton jälkeen menin Annikan kerroksen keittiöön (me oltiin päätetty kokata aina yhdessä koska oltiin molemmat ihan sairaan laiskoja kokkeja) jolloin törmäsin sellaiseen melkein kaksimetriseen skottipoikaan. Yritin sitten vääntää hänen kanssa jutunjuurta mutta hyvin pian tajusin ettei siitä tule mitään koska en ymmärtänyt hänen puheestaan mitään. Tuijotin häntä hölmönä suu auki ja toivoin ettei tämä Skotti kysyisi minulta mitään,jolloin paljastuisi etten oikeasti ymmärrä hänen puheestaan mitään. Pakenin pian paikalta ja menin ilmoittamaan Annikalle, että "kamalaa kun täällä on hirveästi Brittejä. Törmäsin juuri yhteen Skottiin sun keittiössä ja en ymmärtänyt sen puheesta mitään". Muistan silloin ajatelleeni etten halunnut hirveästi Brittien kanssa kaveerata, ja toivottavasti tämän kyseisen Skotin kanssa ei tarvitsisi hirveän useasti puhua, kun en minä hänen aksenttiaan ymmärtänyt. 

Nyt, helmikuussa 2015, kyseisen tarinan Skotti on kihlattuni ja suunnittelemme häitä kesälle 2016. Kohtalo on jännä juttu. Miten sellainen iso päätös ja vähän huoleton asenne muutosta Skotlantiin johti loppuenlopuksi siihen, että nyt minulla on skotlantilainen mies, suunnittelemme asunnon ostoa Englannista, työskentelen Britanniassa jonne en ikinä kuvitellut jääväni ja päivittäin käyttämäni kieli ei suinkaan ole suomi, vaan englanti. Ja kuinka pienestä tämäkin oli kiinni. Jännä juttu oli muuten, että kyseinen Queensin yliopisto oli myös miehen kolmas vaihtoehto yliopistolistauksessa, eli tämä meidän juttu oli selvästi tarkoitettu. Melkeinpä tähtiin kirjoitettu. Miten vähästä se olisi voinut olla kiinni ettei tavattu.

Sellaista tämä elämä on. En tiedä minkälaiseksi se olisi muuntautunut jos olisin jättänyt Skotlannin väliin, mutta ei se mitään, tässä on nimittäin nyt ihan hemmetin hyvä olla.