Kysymyshaaste

Bongasin Noora & Noora-blogista (jonka olen kahlannut ahkeraan läpi sisustusinpiraation perässä), tälläisen kivan kysymyshaasteen. Vaikka kukaan ei minua haastanut, päätin kuitenkin salakavalasti napata haasteen myös tänne omaan blogiini.

Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta?

Pienenä kilpailin aktiivisesti murtomaahiihdossa  ihan isommissakin kisoissa ja palkittiinpa minut myös oman hiihtoseurani "Vuoden lupauksena". Ammattilaishiihtäjää minusta ei sitten koskaan kuitenkaan tullut.

Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi? Miksi?

On ja ei. Olen aina pitänyt periaatteenani sitä että kirjoitan blogiani juuri niinkuin itse haluan ja aiheista mistä haluan. Tämä ei ole minulle työ eikä edes sivutyö, vaan ihan puhdas harrastus jonka loppuenlopuksi on tarkoitus tuottaa iloa itselleni. 

Mutta tottakai toivon että lukijat blogistani tykkäävät ja palaavat takaisin koska kommentit ja vuorovaikutus on kuitenkin iso osa bloggaamista ja on aina ihanaa saada kivoja kommentteja. 

Miten bloggariminäsi eroaa reaaliminästäsi?

Tähän varmaan parhaiten sopisi vastaamaan joku kaveri joka lukee myös blogia. Toivon että olen blogissa mahdollisimman paljon oma itseni ja en ainakaan tietoisesti pyri esittämään mitenkään "parempaa" kuin oikeasti olen. Toisaalta tiedostan sen, että harkitsen paljon enemmän mitä kirjoitan blogiini kun oikeassa elämässä. Pelkään että kirjoitukseni voi välillä tulkita väärällä tavalla jos ei ole varovainen, varsinkaan kun en koe että suomen kielioppi olisi todellakaan vahvimpia puoliani.

Mikä saa sinut nauramaan?

Mieheni saa minut nauramaan lähes päivittäin. Meillä on tapana keksiä niin tyhmiä juttuja välillä keskenään että ei siinä voi olla nauramatta. Kukaan muu tuskin tajuaa näitä meidän "hauskoja juttuja". 

Tietyntyyppiset stand up koomikot saa nauramaan hervottomasti - brittiläinen Michael McIntyre on suosikkini ja hänet pääsenkin näkemään ensimmäisen kerran livenä nyt syyskuussa! 

Ja piirretyt. Koska kuka nyt voisi olla nauramatta piirrettyjä katsoessa?

Mitä luovuus merkitsee sinulle?

Luovuus on ihanaa, päivätyössäni ei hirveästi luovuutta tarvita joten vapaa-ajalla on sitäkin kivempää toteuttaa itseään. Tämä blogi on ehkä paras osoitus siitä mitä luovuus itselleni merkitsee koska rakastan kirjoittamista ja valokuvausta. Sisustus on myös ehkä yksi luovimmista prosesseista jota rakastan. 

Ketä läheistäsi ihailet?

Ihailen monia läheisiäni. Ihailen äitiä joka on saavuttanut niin paljon urallaan mutta on silti aina ollut lähellä ja tukena meidän perheelle. Hän on loistava esimerkki siitä että naiset voivat saavuttaa kaiken - niin perheen kuin uran. Ihailen isäni peräksiantamattomuutta, viisautta ja uskallusta kulkea omaa tietänsä. Ihailen miestäni joka on edennyt urallaan hienosti ikäänsä nähden, hänen lehmänhermojaan ja (välillä) ihan pelottavan fiksua mieltä. Ihailen monia kavereitani jotka uskaltavat rohkeasti toteuttaa unelmiansa - eräs kaverini irrottautui juuri loistavasta työstä ja muutti Pariisin opiskelemaan ranskaa. Koska jos ei nyt, niin milloin?

Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?

Tietynlainen äkkipikäisyys ja siihen liittyvä tempperamenttisyys. Mielestäni olen luonteeltani muuten aika tasainen mutta kiihdyn kyllä nollasta sataan ihan sekunnissa jos joku rupeaa ärsyttämään. Ärsytyksen aiheet eivät melkein koskaan kohdistu läheisiini ja heidän käytökseen vaan lähinnä sellaisiin enemmän yleisempiin asioihin. Tälläisiä on mm. hitaat kävelijät, tyhmät autoilijat, idiootit jotka ei usko sukupuolten  väliseen tasa-arvoon, maalaisjärjen käyttämättä jättäminen ja ylimieliset, rahalla leijuvat ihmiset. Niinkuin vain muutamia asioita mainitakseni....Toivon jo hetken että tämä tulisi iän myötä tasautumaan mutta tuskinpa. 28-vuotiaana olen edelleen ihan yhtä tempperamenttinen. 

Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Pidän itseäni positiivisena tyyppinä (vaikka tuosta edellisestä kysymyksestä ei välttämättä uskoisi) joten toivoisin että muut ihmiset ensimmäisinä huomaisivat minusta juuri tämän positiivisen ja iloisen luonteen. 

Mikä sinusta tulee isona?

Minusta tulee toivon mukaan oman alani rautainen asiantuntija joka pystyy ehkä omalla pienellä panoksellaan muuttamaan edes yhden ihmisen elämää parempaan suuntaan. Toivottavasti myös vaimo ja hyvä äiti joku päivä. Tai noh, vaimohan minusta olisi tarkoitus tulla jo ensi vuonna, äitiys on sitten ehkä luvassa jossain hamassa tulevaisuudessa. 

Uskotko onnellisiin loppuihin? Perustele.

Kyllä. Koska maailmassa on jo niin paljon pahuutta ennestäänkin. Haluan välttämättä uskoa että kaikella on tarkoituksensa ja vaikka juuri sillä hetkellä et ehkä usko että tämä on se onnellinen loppu, 10 vuoden päästä saatat miettiä että asioiden oli tarkoitus juuri mennä näin. Koska "everything will be okey in the end, if it's not okey, it's not the end yet". 

Ihana, uusi arki

Noin 1,5 vuoden ajan kävin töissä Coventryssä Derbystä käsin. Junamatkaan meni vähintään 1,5 h suuntaansa, usein enemmän kun junat olivat myöhässä. Tämän päälle pistettiin vielä n. 15 min ajomatkaan meidän asunnolta juna-asemalle. Päivittäin kulutin siis melkein neljä tuntia matkustaen töihin tai sieltä takaisin. Lähdin yleensä siinä klo.7.30 kotoa ja kotiin tulin yleensä siinä 18.30-19.30 riippuen hieman päivästä. Tajusin kyllä sen silloinkin ettei se ollut pitkällä aikavälillä millään tavalla ylläpidettävä elämäntapa mutta meidän muutto vaan hieman erinäisistä syistä venyi. Kun tulet kotiin siinä keskimäärin seitsemän pintaan joka ilta niin eihän siinä kamalasti ehdi illassa tehdä jos illallistakin pitäisi ehtiä tekemään. 

Ei ollut myöskään ikinä mikään salaisuus etten viihtynyt vanhassa asuinkaupungissamme Derbyssä. En vain tykännyt. Mielestäni siellä oli tasan yksi kiva katu ja sijaitsi lyhyen matkan päässä Peak Districtin kansallispuistosta, mutta siihen ne hyvät puolet loppuikin. Kaupunki itsessäänkin oli ruma ja valitettavasti hieman turvaton. Rikollisuus on aika korkealla Derbyssä ja silloin kun jaksoin raahautua lenkille niin sekään ei ollut kivaa kun vaan huudeltiin perään törkeyksiä. Kaikenkaikkiaan en siis vain ollenkaan viihtynyt siellä. 

Kaksi asiaa on muuttunut sittemmin. Ostimme asunnon ja muutimme pois Derbystä pienempään Lichfield-nimiseen kaupunkiin. Sen lisäksi vihdoinkin investoin itselleni auton. 

Ja voi vitsit miten elämänlaatu voikaan muuttua ihan hetkessä. Yhtäkkiä on aikaa tehdä asioita iltaisin. Työmatkat lyhentyivät radikaalisti. Olo on onnellinen uudessa kotikaupungissamme. Viihdymme täällä niin hyvin. Ihmiset on ystävällisiä ja kaupungissa vallitsee ihanan yhteisöllinen fiilis. Ihan erilainen kuin Derbyssä. Sanoinko jo kuinka ystävällisiä kaikki on?

Olen nyt muuttanut työaikoja hieman siten että menen töihin aikaisemmin ja lähden aikaisemmin. Olen ollut usein kotona jo viiden maissa ja istunut nojatuolille ja ihmetellyt mitä sitä tekee kun on niin hirveästi aikaa? Olenkin siis alkanut ottamaan enemmän iloa irti meidän salijäsenyydestä. Testaillut eri tunteja ja nauttinut siitä että vaikka kävisinkin iltaisin salilla niin silti jää tarpeeksi aikaa tehdä muutakin. Kuten syödä sitä illallista ja kirjoittaa vaikka blogia. Tai lukea kirjaa. Kuten olen esimerkiksi tänä iltana tehny. Kotikin on siistimmässä kunnossa kun yleensä kun aikaa on siivota myös iltaisin. Toisinsanoen elämänlaatu on parantunut ihan huomattavasti kun arkipäivät ei mene kaavalla: herätys, töihin, kotiin, illallista, nukkumaan. Meitsi on niin tyytyväinen!

Olen aina uskonut siihen, että jos vain suinkin pystyy niin täytyy tehdä muutoksia omaan elämäänsä jos ei ole tyytyväinen siihen. Jeps, meillä kesti kaikenkaikkiaan yli vuosi tehdä nämä muutokset, mutta oli se kyllä kaikki tämän arvoista. Tästä on hyvä jatkaa!

Viikkokuulumiset

Aloitin tämän viikon taas vaihteeksi vierailulla Ikeaan - siitä on tullut ihan meikäläisen kantismesta. Maanantain vierailu oli jo kolmas viikon sisään. Onneksi se on lähellä työpaikkaa joten sinne on helppo mennä mutta samalla Coventryn Ikea on kyllä ehkä maailman veemäisin suunnittelultaan. Se on nimittäin kuudessa kerroksessa ja sinne hyödyllisimpään kerrokseen, eli Market Hall joka on vitoskerroksessa, pääsee vain jos menee ensin kuutoskerroksen sinne näyttelyalueelle ja kiertää koko helahoidon läpi. Ärsyttävää. Tällä kertaa olin hakemassa lipastoja toimistooni. Tai siis ehkä paremminkin sanottuna minun huoneeseeni joka toimii sekä toimistona että vaatehuoneena. Mukaan tarttui myös vaaterekki johon toivon mukaan mahtuu kaikki tämän naisen mekot (niitä on paljon!). 

Auton oston myötä työmatkat on lyhentynyt entisestään ja olen päässyt ihan ennätyksellisin aikaisin kotiin töistä. Tiistaina olinkin jo kotona hyvissä ajoin ja lähdin pienelle kävelylenkille tuulettumaan ja piristymään, olo oli jotenkin harvinaisen nuupahtunut työpäivän jälkeen. Meidän koti on ihanan lähellä todella isoa puistoa ja siellä on mukava tallustella näin kesäiltaisin kun on vielä valoisaa. 

Perjantaina pari miehen kaveria tuli tupatarkastukselle meidän uuteen kotiin ja mä liityin heidän seuraan illalliselle. Vuorossa oli tietysti miehiseen tapaan grillailua ja ruuatkin oli sen mukaiset: lihaa, lihaa ja lisää lihaa. Ja vähän halloumia! Mutta hyvää oli ja burgerit kyllä maistui! Ollaan kyllä onneksi pystytty nauttimaan meidän pihasta todella paljon tämän kesän aikana vaikka pihakalusteetkin saatiin vasta heinäkuun lopussa.

Lauantaina fiilistelin kaupungilla - oli ihan mielettömän painostava ja kuuma sää ja iltapäivälle olikin luvattu ukkosta. Asteet kipusi jopa +27 joka mielestäni oikeutti jätskin ostoon (ei sillä että kamalasti tekosyitä jäätelön ostoon kaipaisin näin kesällä). Rasberry Ripple oli superhyvää! Kotiin päästessäni taivas repesikin ja vettä tuli kuin aisaa. 

Lauantai-iltana lähdettiin kaupungille syömään illallista. Lichfield on täynnä ihania, itsenäisiä ravintoloita mutta tällä kertaa päädyttiin ketjuravintola Ask Italiaan koska heillä on todella kiva terassi missä on mukava istua näin kesäiltaisin! Ilma oli vähän viilentynyt päivästä mutta hyvin silti tarkeni ulkona istuskellessa. Valkoiset housut oli ehkä vähän hazardi valinta kun tarkoitus oli syödä pizzaa mutta hyvin selvisin (vaikka siiderit kyllä onnistui kaatamaan päälleni)!

Seuraavaksi olisi tarkoitus lähteä metsästämään sohvaa...Tilattiin jo viime lauantaina sohva jonka piti saapua tämän viikon torstaina mutta keskiviikkona sainkin soiton, että heillä ei olekaan kyseistä sohvaa varastossa (vaikka piti olla) ja että uutta sohvaa pitäisi odottaa 10 viikkoa. Sanottiin ei kiitos tälle ja peruutettiin tilaus. Nyt pitäisikin sitten löytää uusi sohva jonka toimituksessa kestäisi vähemmän kun se 10 viikkoa...

Liikennekulttuurista Briteissä

Menin ostamaan tuossa taannoin itselleni uuden menopelin. Nykyään meikäläinen junan sijasta huristelee tuolla autolla menemään, jota myös leikkimielisesti kutsun pieneksi punaiseksi paholaiseksi. Auto on helpottanut ja lyhentänyt omia työmatkojani ihan merkittäväksi - uskomatonta miten se elämän "laatukin" on tuntunut parantuvan sen jälkeen niin paljon kun työmatkoihin ei mene enää kolme tuntia päivässä. Vaikka olenkin tottunut hieman täkäläiseen liikennekulttuuriin jo aikaisemmin kun olen istunut miehen kyydissä, niin nyt itse ajaessa sitä kiinnittää huomionsa aika moneen juttuun jotka tuntuu positiiviselta tai vaihtoehtoisesti oudolta tässä hassussa maassa. Tässä muutama niistä:

• Kuten kaikki varmaan tietääkin, täällä ajetaan väärällä puolelle, eli vasemmalla puolella. Tähän ihan oikeasti tottuu yllättävän nopeasti ja oikeasti en kyllä siihen kiinnitä enää mitään huomiota. Olen siihen jopa niin tottunut että viimeksi Suomessa ollessani käänsin auton väärälle puolelle tietä kunnes tajusin hetken kuluttua virheeni kun auto oli tulossa vastaan sillä omalla kaistalla....
• Ainakin täällä meillä päin (Lontoon liikenne onkin varmasti sitten ihan oma stoorinsa) kanssa-autoilijat aina huomioidaan: tietä annetaan muille ja käsi heiluu kun toisia kiitetään. Toisaalta täällä on autoilijoita niin paljon että muut liikenteessä heilujat on pakkokin huomioida. Se on silti yllättänyt itseni positiivisesti kuinka ystävällisiä ihmiset on. 
• Ajovaloja ei tarvitse pitää päällä muuta kuin pimeällä.
• Täällä on kaksi tietä jotka ajaa minun omassa mielessäni samaa asiaa. Täällä on erikseen moottiritie ja sitten ns. dual carriageway. Dual carriageway vastaa meidän suomalaisten normaalia moottorietietä eli kaksi kaistaa menossa samaan suuntaan. Brittien moottoritiet on yleensä ainakin taas nelikaistaisia ja joskus levenee jopa kuusikaistaiseksi. En ole edelleenkään ihan varma mikä ero näillä kahdella tiellä on paitsi että niihin pätee eri liikennerajoitukset. 
• Nopeusrajoitukset aiheuttaa välillä hieman huvittuneisuutta. Nimittäin koko maassa (tai siis Englannissa) on ns. national speed limit joka on 70 mailia/h. Tämä siis moottoriteillä ja dual carriage waylla. Sitten on alue-ja liikennekohtaisia rajoituksia. Joskus kuitenkin näkee nopeusrajoituskylttejä jotka on ympyröity joko punaisella tai keltaisella. Jos se on ympyröity punaisella, tarkoittaa se että kyseessä on ehdoton nopeusrajoitus ja sitä tulee noudattaa. Jos se on ympyröity keltaisella, tarkoittaa se että kyseessä on neuvoantava nopeusrajoitus ja voit ajaa kovempaakin jos haluat. Logiikka, anyone?
• Vaikka nopeusrajoitus on se 70 mailia/h niin on ihan normaalia että motarilla mennään vähintään 10 mailia ylinopeutta silloin kuin ei ole ruuhkaa. Kaikki tekee sitä ja se tuntuu olevan ihan standardi juttu. 
• Myös täältä löytyy ns. toll roads, joiden käytöstä nimensä mukaisesti veloitetaan. En ole koskaan sellaista käyttänyt koska ne on todella kalliita, esimerkiksi meidän läheltä menevä M6 Toll Road veloittaa yli 5 puntaa vaikka sitä ajaisia kuinka lyhyen matkan. 
• Suurinta päänvaivaa on aiheuttanut kuitenkin liikenneympyrät. Siinä missä Suomessa (ainakin tietääkseni) isoin liikenneympurä on Pitäjänmäen ympyrä Helsingissä, josta löytyy kolme kaistaa, niin täällä on ihan normaalia löytää sellaisia kuusikaistaisia "liikenneympyröitä" jotka on halkaisijaltaan ihan järkyttävän kokoisia. Itseäni juurikin eniten stressasi nämä ympyrät koska niissä on niin tärkeää saada heti oikea kaista haltuunsa että pääsee uloskin sieltä jossain vaiheessa. Ja suoraan sanottunu, brittiläiseen tyyliin ei näissä kaistoissa ole aina ihan se paras logiikka. Kaksikaistaiset pienet ympyrät vielä menee, vasen kaista otetaan jos käännytaan vasemmalla tai mennään suoraan ja oikea sitten kun käännytään oikealla. Ihan loogista. Mutta kun kaistoja tulee lisää niin se loogisuus häviää heti ja usein joudunkin arpomaan uusissa liikkenneympyröissä että mikä kaista sitä pitäisi ottaa. Onneksi yleensä niissä kuusikaistaisissa ympyröissä on tienvieressä selkeä merkit että mitkä kaistat menee minnekkin. Mies aina myös sanoo että katso siitä tienpinnasta, siihen on merkitty että minne kaistat menee. Noh, helpommin sanottu kun tehty jos kaistat on jo täynnä autoja. Minulla kun toistaiseksi ei vielä ole röntgenkatsetta joka näkisi suoraan autojen läpi kaistamerkkinät! 

Huonomminkin olisi siis voinut alkaa meikäläisen autoilijaura täällä. Liikkenneympyrät tuottaa vielä hieman päänvaivaa, tai lähinnä silloin kun joudun ajamaan tuntemattomilla teillä. Mutta muuten tämä on sujunut ihan hyvin vaikka välillä onkin naurattanut nämä liikennesäännöt ja logiikan puute (ainakin omasta mielestäni). 

Kannattaa muuten lukea Emmin postaus autoilusta USA:ssa (ja kiitos hänelle inspiraatiosta tähän postaukseen), siellä meno vasta kuulostaa kaaoottiselta! 

Ikeaa ja kauniita kesäiltoja

Tuntuu että monet Suomessa asuvat bloggaajat on jo ihan syysfiilistelyissä, olen viime viikollakin jo lukenut vaikka kuinka monta postausta siitä kuinka kivaa että syksy tulee. Minä taasen olen ihan kesätunnelmissa vielä, vaikka yleensä minäkin edustan sitä syksyfiilistelijä-joukkoa tässä elokuun puolenvälin jälkeen. Tämä kesä on tuntunut jotenkin erityisen pitkältä mikä on ollut ihanaa! Olen ihan valmis vielä nauttimaan tästä kesästä ja yleensä täällä on syyskuussakin vielä ihan kohtuulliset kelit joten toivon mukaan kesä jatkuu vielä vähän seuraavankin kuukauden puolelle! Täällä on vielä paljon kivaa ohjelmaa jäljellä ja kovat pläänit on jo meneillään parin seuraavan viikon varalle. 

Viimeisen seitsemän päivän aikana olen jo ehtinyt käymään kolme kertaa Ikeassa ja harjoittelemaan uudelle autolla ajoa. Ikea alkaa jo kyllästyttämään ihan olan takaa mutta nyt tuntuu siltä että suurimmat hankinnat on tehty. Ehkä. Luultavasti loppuviikosta jo keksin taas mitä muuta pitäisi käydä ostamassa Ikeasta. Onneksi se on lähellä työpaikkaa niin se ei ole iso homma käydä siellä. Tosin päädyn aina viettämään siellä tuplan sen ajasta mitä piti. Ikeaan ei voi koskaan mennä ostoksille ja käydä vaan hakemassa ne jutut mitä piti. Minä ainakin päädyn aina haahuilemaan siellä ja lataamaan ostoskärryyn vaikka mitä muuta "tarpeellista", kuten tuoksukynttilöitä, näkkileipää ja tyynyjä. Mutta onneksi nämä visiitit on ollut ihan hyödyllisiä ja esimerkiksi oma toimistoni alkaa jo näyttämään oikealta huoneelta eikä vaan varastotilalta. 

Ostin myös tuossa pari viikkoa sitten itselleni auton (pitkän pähkäilyn jälkeen) ja olenkin nyt ahkerasti "harjoitellut" autolla ajoa. Tai siis autoahan osaan ajaa, mutta ehkä enemmänkin tottutelen paikalliseen liikennekulttuurin (siitä on pakko kirjoittaa ihan oma postauksensa!). Mutta voi että on kyllä tämä arkielämä parantunut ihan merkittävästi sen jälkeen kun olen alkanut kulkemaan töihin autolla. Nyt lähden jo aikaisin aamulla töihin kun menot eivät ole juna-aikatauluista kiinni ja luonnollisesti lähden myös aikaisemmin kotiin iltaisin. Viime viikolla olin eräänä iltana jo viideltä kotona ja en tiennyt mitä tehdä. Fiilis oli niin uskomaton. En muista että olisin koskaan ollut viideltä kotona sen jälkeen kun aloitin nykyisen työni. Täällä on siis yksi todella onnellinen tyyppi!

Ollaan ehditty myös tutkimaan lähiseutua ja käyty läheisessä kylässä maailman suloisimmassa leffateatterissa. Kyseessä on pienen pieni paikka josta löytyy 50-paikkainen leffateatteri ja samoissa tiloissa toimii ravintola. Juomat ja syötävät saa sitten ottaa teatteriin mukaan ja viltinkin saa mukaan jos sattuu tulemaan kylmä. Ihan mahtava paikka, tälläisiä helmiä on aina mukava löytää! Paljon mukavampi tälläisessä paikassa on käydä leffassa kun niissä hulluissa leffakomplekseissa. Tämä pieni kylä ja heidän satama-alue vaikutti muutenkin aika hurmaavalta paikalta, sinne me varmasti eksymme uudestaan jossain vaiheessa. 

Postauksen kuvat on otettu viime keskiviikkoiselta iltalenkiltä. Kuinka rakastankaan tätä meidän uutta kotikaupunkia. Täällä on hyvä olla.

Meidän puutarha: ennen ja jälkeen kuvat

Rakastan sellaisia "ennen-jälkeen" tyyppisiä kirjoituksia, juttuja ja telkkariohjelmia ihmisten kodeista. Mielestäni on ihanaa nähdä kuinka jostain esim. karseasta makuuhuoneesta tulee yhtäkkiä sellainen mieletön lukaali. Yleensä kun ne muutokset kun on parempaan päin. Näin kävi ainakin meidän mielestä meidän puutarhamme kanssa jonka fiksaamisessa äiti ja isä tulivat auttamaan tuossa heinäkuun lopussa. Tässä nyt siis hieman höpinää meidän puutarhastamme ja lisäksi niitä ennen-jälkeen kuvia!

Yksi ehdoton kriteeri meidän uudelle talolle oli, että oma piha pitää olla. Oli melkeinpä ihan se ja sama minkä kokoinen se olisi, kunhan löytyisi vähän nurmikkoa ja maata. Minä tai mieheni ei olla siinä mielessä ns. "kerrostaloihmisiä" joten meillä oli hyvin luonnollista etsiä pihallista paikkaa (ja se auttaisi tulevaisuudessa siihen koiran hankintaan!). Haluttiin paikka jossa voidaan hengailla ja nauttia ulkoilmasta kesäisin, grillailla ja kasvattaa meidän yrttejä (kyllä, me tykätään kasvattaa yrttejä).

Ongelma piilee kuitenkin siinä, että vaikka me molemmat ehdottomasti haluttiin piha, niin ei haluttu siitä mitään suuritöistä puuhaa. En tahdonnut viettää jokaista kesäviikonloppua kasvimaata kitkien tai nurmikkoa leikaten tai erinäisiä kasveja leikaten. Haluan että piha on kaunis mutta helppohoitoinen. Ei siis mitään vaativia kasveja meidän pihaan, kiitos (ottaen huomioon että yleensä onnistun tappamaan kaktuksetkin).

Meidän onneksi talon edelliset asukkaat eivät myöskään olleet mitään piha-ihmisiä, joten kun muutimme uuteen taloomme, piha näytti aika paljaalta ja kasveja löytyi vain pihan reunuksilta. Sen lisäksi siellä oli ollut lasten trampoliinia ja keinua joten nurmikko oli osittain todella kulunut. Eli toisinsanoen meillä on ns. "tyhjä taulu" tila edessämme jota pystyimme muokkaamaan. Me tehtiinkin miehen kanssa pieni "pihasuunnitelma" ja vanhempien avustuksella saatiinkin piha valmiiksi aivan upeaan kuntoon 1,5 vuorokaudessa.

Ja vitsit tästä tuli mielestäni niin kiva! Puutarha vastaa juuri meidän toiveitamme ja käyttötarkoituksiamme, vanhemmat tekivät ihan mieletöntä työtä! Tästä meidän yläkerran ikkunasta otetusta kuvakulmasta saa ehkä parhaan käsityksen muutostöistä.

Ja mitäs tässä pihassa sitten muutettiin? Periaatteessa muutostyö oli sinänsä helppo koska mitään ei tarvinnut sinänsä tuhota tai repiä auki. Pohjatyö oli jo tehty mutta pihasta ei vain ollut pidetty huolta. Sinne lisättiin paljon kasveja, kukkapenkit reunustettiin kunnolla tuollaisilla rajaushommilla, pihan taka-alueen karseat mustat muovimatot peitettiin tuollaiselle puulankkulaatoilla. Sen lisäksi tuonne taka-osaan lisättiin pienet kasvimaat jonne saatiin tänä vuonna jo hieman salaattia ja mansikoita kasvamaan. Periaatteessa siis aika pienillä jutuilla sai jo ison ilmeen kohotuksen aikaiseksi! Pahoittelut, kaikki kuvat ei ole otettu ihan samasta kuvakulmasta, mutta eiköhän se idea tule kuitenkin esille!

Ennen

Jälkeen

Ennen

Jälkeen

Ennen 

Jälkeen

Jotain pientä juttua olisi vielä tehtävänä, kuten esimerkiksi pitäisi hankkia todella pieni kahvipöytä ja tuolit tuonne pihan taka-alueelle, sinne nimittäin paistaa aurinko aina aamuisin ja siinä voisi sitten nauttia aamukahvit. Sen lisäksi haluaisin ehkä vielä jonkun telineen/virityksen tuohon itse talon seinälle että tuo itse terassiosuus puutarhastamme saisi vielä hieman ekstrapiristystä. Mutta niitä ehtii miettiä myöhemminkin, nyt tämä on juuri täydellinen meidän tarkoituksiin!

ISO kiitos siis vielä kerran vanhemmille!

Kesäpäivä Stratfordissa

Olen tässä viimeisen parin vuoden aikana säännöllisin väliajoin mankunut miehelle että meidän pitäisi käydä Stratford-upon-Avonissa, tuolla Shakespearen kotikaupungissa. Derbyssä asuessamme matka tuntui liian pitkältä vain päiväretkelle joten retki jäi aina toteuttamatta, mutta tänä kesänä olin päättänyt että meidän on pakko sinne päästä kun ajomatkakin on lyhyempi. Sain vihdoin tahtoni läpi viime sunnuntaina, vaikka mies vielä aamulla valitti että haluaa mennä golfaamaan. Hän oli käynyt monta kertaa aikaisemminkin Statfordissa niin ymmärrän että ehkä se ei inspiroinut niin paljon...Kuitenkin, sunnuntaina lähdettiin viettämään kivaa kesäpäivää tänne kuuluisaan kaupunkiin.

Ensimmäinen juttu jonka huomasin olin turistien määrä. Siis mistä nämä kaikki turistit on tänne tullut? Rupesi naurattamaan koska täällä keskellä Englantia asuessa harvemmin tulee ns. tavallista turistia vastaan ja niitä näkyy vain silloin kun eksyy Lontooseen. Ymmärrän tottakai että Stratford kiinnostaa, mutta se ihmispaljouden määrä silti yllätti. Tuli melkein sellainen kansainvälinen fiilis!

Meillä ei oikein ollut mitään etukäteisuunnitelmia tälle päiväretkelle, mentiin samalla asenteelle kuin useammissakin reisuissa, eli käveltiin ympäri kaupunkia ja vaan fiilisteltiin kivaa kesäpäivää. Ei otettu sen suuremmin stressiä että pitäisi jotenkin katsastaa ne pakolliset nähtävyydet. Stratfordissahan löytyy vaikka kuinka monta paikka omistettuna Shakespearelle - hänen synnyinkoti, hautapaikka, teatteri etc....Me ei kuitenkaan käyty missään näistä koska haluttiin maksimoida ulkona vietetty aika ja Stratford on tarpeeksi suloinen kaupunki siihen että siellä voi vain kävellä ympäriinsä ihastellen kaupunkia.

Se on mielestäni siis loistava paikka päiväretkelle ja helposti haltuunotettavan kokoinen kaupunki. Me käveltiin joenvartta pitkin ja otettiin pieni vedettävä lautta toiselle rannalle 50 pencen maksua vastaan jonka jälkeen käveltiin läheiseen puistoon missä oli menossa Romeo & Juliet esitys. Kyseisessä puistossa on näköjään joka kesäviikonloppu joka Shakespearen näytelmä, tällä kertaa tämän näytelmän oli järkännyt Oxfordin yliopiston teatteriklubi - todella kiva idea!

Katsottiin myös kuinka pariskunnat souteli joella ja se näytti juuri niin ihanan kesäiseltä ja romanttiselta puuhalta, että päätettiin mekin vuokrata vene. Soutuveneitä sai kympin hintaan tunniksi joten sellainen napattiin mukaan ja mies sai ensimmäisen soutuvuoron. Siis hommahan näyttää todella romanttiselta: mies istuu ja soutelee laulellen serenadeja naisellensa joka istuu kauniisti veneenpäädyssä ja ihastelee maisemia ja komeaa miestänsä. Wrong. Ensimmäiset kymmenen minuuttia meillä meni kinastellessa siitä kuinka venettä soudetaan ja kuka tekee mitäkin. Nimittäin minun hommani oli miehen soutaessa, vedellä sellaisista "ohjainköysistä" jotka löytyi veneen keulasta ja mies väitti että vedän niitä koko ajan väärään suuntaan. Onneksi pian päästiin yhteisymmärykseen ja soutukin alkoi sujumaan. Tämä oli myös loistava keino nähdä miten tämän alueen rikkaat tyypit asuu, nimittäin joen varrella näkyi sellaisikin lukaaleja että! Puolentunnin kuluttua käännyttiinkin takaisinpäin ja vaihdettiin kuskeja ja mies joutui myöntämään että minä saatankin olla se parempi soutaja meistä. Tai ehkä se yhteistyö sujui näin paremmin päin että minä soudin ja mies ohjasti sillä soutu takaisinpäin sujui kuin rasvattu! Soutaminen oli kyllä todella kivaa kun alkuhankaluuksista oltiin selvitty!

Tässä vielä minun kolme tärppiäni Stratfordiin, mikäli joku sinne päin eksyy:

1) Suosittelisin ehdottomasti käymään Stratfordissa sunnuntaina sillä silloin siellä on meneillään kivat markkinat jotka tuovat oman lisätunnelmansa kaupunkiin
2) Lounaspaikaksi suosittelisin suloista Keys & Kitcheniä joka löytyy pienemmältä sivukadulta ja täten vaikutti rauhallisemmalta paikalta kuin keskustan useammat pubit. Paikan takapihan terassi on aivan hurmaava kasveineen ja erikoisine mix & match huonekaluineen. Ruokalista oli omaan makuuni aika vaatimaton mutta annokset kyllä sitäkin maukkaampia.
3) Jälkkäriksi suosittelen näppämään mukaan jädet pääkadulta löytyvästä Hoorays British Gelato Kitchenistä.  Pieni jonotus on ehdottomasti vaivan arvoista sillä jäätelö oli super hyvää!

Juuri tälläiset kesäpäivät on ihan parhaita!

Lauantai menoa minun matkassani

Nyt kun ollaan muutettu tänne uuteen, ihanaan kaupunkiin (kuinkakohan kauan voin vielä kutsua tätä paikkaa "uudeksi"), ajattelin että voisin taas tehdä tälläisen arkipostauksen kun niistä on ainakin ennen tykätty ja näitä on ihan hauska tehdä (ja varsinkin lukea myöhemmin!). Eli tälläistä oli meno eilen, eli lauantaina!

07.50/ Herään ihan luonnostaan jo tähän aikaan. Tosin olin mennyt perjantai-iltana nukkumaan jo kymmeneltä koska oli niin väsynyt saunatuokion jälkeen (saunasta pääsin siis nauttimaan meidän salilla). Koska ei ole kuitenkaan mitään kiirettää mihinkään, loikoilen sängyssä hyvän tovin ja luen kirjaa Ipadilta, tällä hetkellä on menossa Gunnar Garforsin "198. How I ran out of countries". Vaikuttaa ihan hyvältä, vaikka olenkin vasta kirjan alkumetreillä.

10.00/ Kympiltä totean että on varmaan pakko raahautua ylös sängystä ja menen alakertaan ihmettelemään aamupalaa. Vaihtoehtona on kolmea eri murotyyppiä ja koska mikään niistä ei iskenyt, päätin kauhoa aamupalaksi viikolta jäänyttä basilika-mustikkapiirakka. Ihan vaan koska on lauantai ja paras juttu aikuisuudessa on, että voin päättää ihan just itse mitä haluan syödä ja koska. Syön aamupalan terassipöydän ääressä ja lueskelen samalla äidin tuomia sisustuslehtiä.

10.25/ Koska saan jostain yhtäkkisen energiapuuskan (ja koska nurmikko näytti aika pitkältä), päätän leikata nurmikon ja strimmaan kaikki ylimääräiset höytyvät meidän superkivalla nurmikkostrimmerillä. Sen kanssa on kiva huitoa ympäri pihaa. Olo on yllättävän aikaansaava joten rupean siivoamaan taloa, tosin päätin siivota vaan alakerran koska totesin yläkerran olevan ihan menetetty tapaus - siellä on kaikki jokatapauksessa ihan sekaisin kunnes saadaan hankittua sinne lisää säilytystilaa. Isken pyykit koneeseen ja kastelen kukat vielä lopuksi. 

11.45/ Vaihdan vaatteet ja laitan itseni valmiiksi koska päätin lähteä kaupungille ihmettelemään - haluan käydä torilla ostamassa marjoja ja kukkia viikonlopuksi ja katsoa löytäisinkö pari pikkujuttua kotiin mitä me kaipaillaan.

12.15/ Paitsi että ekaksi stopiksi valikoituikin kynsisalonki. Täällä on paljon todella edullisia paikkoja laittaa kynnet kuntoon ja minä menin ottamaan kestolakkauksen varpaankynsiin ja sitten akryylikynsien päälle. Eipä tartte murehtia niistä varmaan seuraavaan kuukauteen. Sain jonkun noviisin tekemään omat kynteni joten siinä meni suhteellisen kauan koska hän oli niin tarkka, mutta ainakin tuli hyvää jälkeä! Niistä tuli tällä kertaa söpön pinkit.

13.30/ Kynsien kanssa tuli valmista! Seuraavaksi käynkin hakemassa kahvin mukaan uudesta lempparipaikasta ja kävelen hieman ympäri kaupunginkeskustaa. Joku on juuri mennyt naimisiin katedraalissa sillä kirkonkellot soivat kovaa vauhtia ilmoittaen tästä iloisesta tapahtumasta. Yritän etsiä sopivan näköistä muistitaulua eteiseen mutta sellaista ei löytynyt tällä kertaa. Kaikkea muuta kivaa olisikin sitten voinut tarttua mukaan mutta yritin hillitä itseni (nim. yksi antiikkinen hedelmälaatikko silti vaati lähteä meikäläisen matkaan). Käyn kierroksen lopuksi torilla ostamassa mansikoita ja ruusuja mukaan.

14.45/ Olen jo suuntaamassa kotiin päin mutta en voi vastustaa iltapäivän jätskiannosta - tein nimittäin lupauksen että käyn testaamassa yhden tietyn jätskikioskin kaikkia makuja kesän aikana ja tässä on kuulkaa vielä paljon työsarkaa jos meinaan tämän tavoitteen saavuttaa ennen elokuun loppua! Nyt lähti testaukseen suklaajäätelö joka oli kyllä aivan superhyvää!

14.55/ Takaisin kotona ja ostokset tehtynä!

15.10/ Mietin ihan sekunnin milliosan ajan että tekisin jotain järkevää, koska luppoaikaa oli parisen tuntia ennen kun piti lähteä hakemaan miestä Derbystä...Mutta sitten katsoin meidän ihania löhötuoleja, upeaa keliä ja totesin että en varmasti rupea tekemään mitään talohommia (kuten maalamaan ja hiomaan meidän kahvipöytiä). Vaihdoin biksut päälle (ulkona oli kuuma!) ja istahdin nauttimaan auringosta, mansikoista ja hyvästä kirjasta meidän uusille tuoleille. Ah, kesä ja mansikat - ihan parasta aikaa (tosiasiassa ramppasin sisällä vähän väliä koska ulkona oli oikeasti niin kuuma että en pystynyt istumaan paikalla 10 minuttia pidempään, toi meidän piha on nimittäin todella suojaisa paikka).

17.15/ Viestittelen miehen kanssa joka on ollut edellisillan ja lauantaipäivän hunningolla, ja lupasin käydä hakemassa hänet takaisin kotia. Normaalisti tyyppi olisi päässyt ihan junalla kotiin Derbystä mutta halusin päästä ajelemaan ympäriinsä uudella autollani jonka olin juuri käynyt hakemassa perjantaina! Rupesin laiskasti taas vaihtamaan vaatteita ja hetki siinä kestikin ennenkun pääsin oikeasti ovesta ulos.... Etsin avaimia ympäri taloa ainakin 5 minuuttia ja seuraavaksi ihmettelin minne olin jo ehtinyt laittaa autonkin avaimet.

18.05/ Kurvaan Derbyn erääseen isoon ostoskeskittymään ja käyn läpi TK Maxxin, Next Homen ja Homebasen verhojen toivossa. Vedin kuitenkin vesiperän niiden suhteen mutta TK Maxxissa on aina kiva käydä ja sieltä tarttuu vaikka mitä mukaan. Se on juuri sellainen paikka että ikinä ei tiedä löytyykö mitään (tai mitä löytyy) mutta tälläkin kertaa tarttui pari juttua mukaan edullisesti mitä tarvittiin uuteen kotiin.

19.15/ Nappaan miehen mukaan kaverin luota ja samalla saan suuret pusut heidän 7 kk vanhalta koiranpennulta. Tosin tyyppi on sakemannin ja rotikan sekoitus joten se on jo aika reippaan kokoinen ja tyypin innostus on välillä aika rajua. Ihana koiruli kuitenkin kyseessä!

20.05/ Ajomatkan aikana kotiin mietittiin mitä laitettaisiin ruuaksi ja koska ulkona oli niin upea keli, nousi grillaus ainoaksi vaihtoehdoksi. Pysähdyttiin siis Lichfieldin Tescoon ja käytiin tekemässä pikaostokset, eli burgeritarvikkeet, hieman siideriä ja olutta sekä vielä jälkkäriä varten ainekset Eton Messiin. Eiköhän näistä ihan hyvä illallinen saada aikaiseksi!

20.15/ Tullaan kotiin ja aletaan laittelemaan pikkuhiljaa ruokaa. Nauratti hieman kyllä tuo värimaailma joka grillille laitettiin, meillä ei paljon näköjään tänään uskottu terveisiin kasviksiin kun grillille meni vaan lihaa ja parit isot herkkutatit. Burgerit oli kyllä juuri sitä mitä kaipasin ruuaksi! Ja kun vielä sain vuohenjuustoa ison portonbello sienen päälle niin olin superonnellinen!

20.30/ Istutaan ruokapöytään ja käydään läpi päivän tapahtumia ja ihmetellään mitä tehdään sunnuntaina. Tosin keskustelu kyllä loppui kuin seinään kun iskettiin kiinni illalliseen, molemmilla oli tässä vaiheessa jo hirmuinen nälkä ja vaan tyytyväisenä mussutti illallistaan.

21.00/ Teen jälkkäriksi superhelppoa ja nopeaa Eton Messiä, tällä ohjeella - vitsit että oli hyvää! Sanoisin melkeinpä että kesän paras jälkiruoka! Saatoin tehdä ehkä hippasen ison annoksen meille kahdelle mutta urheasti me kauhottiin se loppunasti! Ulkona oli aivan ihana istua koska vaikka alkoi jo pimenemään niin oli silti vielä kivan lämmintä.

21.30/ Istutaan vielä hetki olkkarissa ja luetaan molemmat kirjojamme...

22.10/ Aivan järkyttävä väsy jo tässä vaiheessa joten painun ihan suosiolla nukkumaan. Mummo mikä mummo. Kuka menee oikeasti lauantai-iltana jo kympiltä nukkumaan?

Sellainen lauantai meno siis täällä!

Yksi parhaita juttuja kesässä on....

Kesäillat nimittäin. Tietysti. 

Kesäillat on ihania, vietettiin niitä sitten Suomessa tai täällä Briteissä. Suomessa niiden viettoon kuuluu olennaisesti kesäkeittiössä viihtyminen illan pikkutunneille saakka. Lämpölamput, muurikkapohjaletut ja koiran vieno kuorsaus. Silloin pitää aina istua kunnollisesti ruokapöydän tuoleilla koska koira on jo vallanut kesäkeittiöstä löytyvän sohvan ja nukkuu siinä ketarat ojallaan. Isä polttaa sikaria, ja me äidin kanssa jutustellaan samalla kun taustalla kuuluu YlePuhe yleensä. Tai jotain humppaa josta iskä tykkää. 

Täällä Briteissä ollaan saatu nauttia aivan ihanista kesäilloista viime aikoina. Ne on lempeitä säältään ja me saadaan fiilistellä niitä meidän ihanassa (ja aivan omassa!) puutarhassamme. Ostettiin loistava ruokapöytäsetti Ikeasta johon kuuluu supermukavat ruokapöydän tuolit. Niistä saa vääntää selkänojaa alaspäin kun on ruokalevon aika. Itseasiassa kirjoittelen tätäkin postausta tässä meidän ulkopöydän ääressä - lopeteltiin hetki sitten ruokailu mutta koska ilta on niin kaunis, ei raaskita mennä sisälle. Taivas on värjäytynyt upean pinkiksi ja itsekseni taivastelen että pystyn istumaan ulkona vain ohut neule päällä. Britannia on kuitenkin tunnettu siitä että aina kesäkelit eivät helli, mutta onneksi tämä kesä on toistaiseksi ollut muutakin kuin sadetta ja kovaa tuulta. 

Olen niin fiiliksissä siitä että meillä on mahdollisuus nyt nauttia illalliset omassa puutarhassamme. Ei tarvitse kuin ovi avata ja kesästä pääsee nauttimaan suoraan. Grilli on ollut ahkerassa käytössä ja pinnailen Pinterest-taululleni koko ajan lisää uusia ideoita mitä voitaisiin grillailla. Olin jostain taas lukenut todella mielenkiintoisen kuuloisesta reseptistä, nimittäin basilika-mustikkapiirakasta ja tänään sitä oli pakko kokeilla. Meidän basilika oli kasvanut sen verran suureksi että se kaipasi hieman harvennusta. Piirakka onnistui ihan hyvin, mutta ei osattu ihan päättää että oliko se hyvää vai vain totaalisen oudon makuista. Voitte päättää itse, minä nappasin reseptin täältä. 

Nämä on juuri niitä arjen parhaita hetkiä joita niin odotin kun asuttiin vielä edellisessä kerrostaloasunnossamme. Välillä niiden parhaiden kesähetkien ei tarvitse olla yhtään sen ihmeellisempiä kuin illalliset puutarhassa ja kesäilloista nauttiminen ulkona aina kymppiin saakka illalla. Onneksi on vielä kesää jäljellä!

Pintaremppa on valmis ja ensimmäiset vieraatkin jo hostattu!

Nyt on kuulkaa loistava fiilis! Saatiin nimittäin viime viikolla (ihan viime hetkillä) talon pintaremppa valmiiksi, eli maaliputelit on nyt isketty takaisin varastoon ja nyt jäljellä on enää sitä ns. "kivaa sisustamista" eli huonekalujen hankintaa. Istun meidän ihanassa olkkarissa ja näköpiirissä ei ole yhtäkään pahvilaatikkoa tai maalitonkkaa, aika mahtava tunne. Sain myös maailman mieluisimmat "vieraat" käymään tänne meille viikonlopuksi, eli rakkaat vanhempani. He olivat ihanina vanhempina lupautuneet tulla niin vierailulle mutta myös auttamaan puutarhan kuntoon laittamisessa. Ja olipa taas ihana nähdä äitiä ja isiä! Meillä oli ihan superkiva viikonloppu ja tästä oli hyvä aloittaa viimeinen kesäkuukausi. 

Ehdittiin mm.

• Laittaa perjantaina koko puutarha kuntoon ja siitä tuli UPEA! Pitää laittaa pian kuvia myös tänne koska vitsit siellä on kiva viettää aikaa nyt! Olen kiittänyt vanhempia jo livenä tuhat kertaa mutta tehdään se nyt vielä kerran tämän kautta - kiitos teille, olette ihania!
• Fiilistellä meidän uutta puutarhaa ja syödä illallista meidän uuden, kauniin puutarhapöydän ääressä
• Esitellä uutta kotikaupunkia vanhemmille, johon he ihastuivat ihan yhtä paljon kuin me. Lichfield on super kaunis, oltiin ihan innoissamme kun saatiin nauttia ihanista lounaista kaupungin kivoilla terasseilla
• Valmistaa maukkaita susheja ja grillata oikein olan takaa. Viikonloppuna oli upeat kelit ja mehän otettiin niistä kaikki ilo irti.
• Tavattiin ihana 9 viikkoinen cockapoo Charlie, pentukuume nousi ihan huippuunsa!
• Käydä kävelyllä maaseudulla ja vierailla aivan ihanassa perinteisessä englantilaisessa kylässä (lisää tästä myöhemmin)
• Ja ehdittiin puolivahingossa vähän ruskettua....
• Ja ennenkaikkea nauttia toistemme seurasta ja tietysti näyttää vanhemmille millaista elämämme on täällä uudessa kodissa

On se aina ihanaa saada vanhemmat kylään, saa nähdä koska saadaan seuraavan kerran vieraita käymään täällä (tervetuloa vaan kylään kaverit)!