Keskiviikko minun matkassa

Eksyin taannoin lukemaan "päivä minun kanssani" tyyppistä postaustani viime vuodelta kun asuttiin vielä Derbyssä ja voi vitsit, ei ihme että olin koko ajan niin väsynyt kun tuollaista arkea elin! Työpäivät venyivät todella pitkiksi kun työmatkat olivat niin pitkiä ja illalla ehdin syödä juuri illallista ja sitten pitikin jo mennä nukkumaan. Sen takia ajattelinkin tehdä ihan itsellenkin vertailun vuoksi uudestaan tälläisen "päivä minun kanssani" postauksen. Nyt kun asuinkaupunki on vaihtunut ja olemme asettuneet tänne, on tämä arkikin hieman rutinoinut.

Keskiviikko

06.20/ Herätyskello pärähtää soimaan. Kellojen siirtymisen myötä aamut on tähän aikaan hieman valoisampia ja on niin paljon helpompi herätä kun verhojen takaa pilkistää hieman luonnonvaloa. Otan kännykän käteen ja huomaan äidiltä yön aikana tulleen viestin, että hän on saapunut Shanghaihin. Vaikka sitä ei varmaan suositella että heti ensimmäisenä aamusta alkaa selaamaan kännykkää, niin minulle näytön valo on paras tapa hiljalleen herätellä kroppa uuteen päivään.

6.30/ Aika nousta ylös! Mies jatkaa vielä uniansa joten yritän siinä pienessä valonkajastuksessa löytää jotain vaatteita päälle. Luovutan ja päätän meikata ensin. Tällä välin miehenkin herätyskello soittaa ja minä menen heti makkariin takaisin napsauttamaan valot päälle ja pukeutumaan.

6.50/ Nappaan jääkapista aamupalan ja lounastarpeet mukaani. Samalla pistän myös aamukahvin tekeytymään - ihana latte meidän uudella kahvikoneella! Kasaan kaikki kamani (joka tuntuu kyllä koko omaisuudelta) eteiseen: läppärilaukku, käsilaukku, eväslaukku ja salikassi. Olo on kuin aasilla kun rahtaan kamat autoon.

7.03/ Ovesta ulos ja autoon. Yleensä laitan äidille tässä vaiheessa viestiä että soittaa - meillä kun on tapana rupetella automatkan aikana. Äiti on kuitenkin siellä reissussa joten kuuntelen suosikkiradioasemani aamuohjelmaa - sieltä tulee vaikka mitä hyvää musiikkia! Heillä on myös aamuisin aina hyviä juttuja ja joka aamu esitetään päivän polttava kysymys kuuntelijoille. Tänä aamuna se oli "when did you not receive the memo?" tarkoittaen tapahtumaan kun olet esim osallistunut johonkin juhliin ihan väärissä tamineissa kun kukaan ei kertonut sinulle että kyseessä on vaikka teemapukeutumisilta. Minä jäin oikein miettimään onko minulle koskaan käynyt näin, mutta en keksinyt mitään katastrofiaalista tapahtumaa!

7.50/ Kaarran auton toimiston pihaan. Yleensä tässä vaiheessa parkkipaikka ammottaa vielä tyhjyyttään ja saan ruhtinaallisesti parkeerata auton ihan minne lystään!

8.00/ Avaan koneen ja sähköpostit. Ensimmäinen tunti minulla menee yleensä siihen että järkkään sähköposteja läpi (inboxissa saa olla vain ne jotka vaativat toimintaa), luen aamun uutiset ja mietin päivän to do-listaa samalla kun kauhon mukaan ottamani aamupalan naamaan. Olen intohimoinen to do-listojen kannattaja. Varsinkin tälläisinä kiireisimpinä aikoina laadin vielä erikseen aamuisin listan hommista jotka pitää saada tehtyä päivän aikana. Aamupuurooni olen hieman pettynyt. Vaihtelun vuoksi (ja Pinterestistä idean saatuani) kokeilin tehdä porkkanankakun makuista tuorepuuroa. Noh, odotettavasti eihän se ihan onnistunut.

9.00-13.00/ Aamupäivä meneekin enemmän tai vähemmän kokoustellessa, tosin saan onneksi yhden dokumentin valmiiksi kirjoitettua josta olen tyytyväinen.

13.15/ Aivan jäätävä nälkä! Yleensä syön lounasta jo viimeistään kahdeltatoista mutta tänään se venyi tähän saakka. Lounaaksi olin ottanut mukaan eilisillalta jäänyt myskikurpitsa- porkkana keittoa. Olin unohtanut ottaa suolan mukaan mutta onneksi löysin keittiön kaapeista pari Burger Kingin suolapussia. Totesin että vahinkojen minimoimiseksi on parempi että syön keittoni keittiössä kun konen ääreessä. Syödessäni lueskelen pari blogikirjoitusta ja googlettelen esim. mitä se butternut squash olikaan suomeksi jotta osaan kirjoittaa sen oikein tähän postaukseen.

14.00/ Lounaan jälkeen iski kamala kooma ja teen itselleni kahvia jotta silmät pysyisi auki. Aamupäivät  on aina niitä kaikista tehokkaimpia tunteja omalla kohdallani ja iltapäiväksi jää yleensä ne rutiinihommat. Juttelen hetken kollegan kanssa ja pohditaan meidän pikkujouluja.

14.30-16.00/ Jatkan dokkareiden kirjoittamista - se kun oli tämän päivän prioriteettilistalla numero 1! Olen tyytyväinen koska olen saanut kaksi isompaa juttua kirjoitettua päivän aikana.

16.15/ Aika pakata jo kamat ja lähteä kotia kohtiin jotta ehdin jumppatunnille. Ajelen nykyään työmatkat kapeilla maaseututeillä koska olen todennut tämän reitin olevan yleensä takuuvarma ajan suhteen kun taas motareista ei ikinä tiedä onko niillä ruuhkaa vai ei. Samalla voin kuvitella olevani oman elämäni Kimi Räikkönen kun pääsen ajelemaan mutkaisia ralliteitä pitkin.

17.15/ Salilla! Nopeasti vaatteet vaihtoon ja valmiiksi jumppatunnille!

17.30/ Voi elämä. Olin bookannut itseni GRIT-tunnille joka on sellainen hullu 30 min intensiivitreeni. Ollaan viimeinen kuukausi tehty painoharjoittelua mutta ohjaaja ilmoitti heti alkuun että tämä on sitten GRIT plyo tunti. Eli seuraavan puolen tunnin ajan hypitään, pompitaan ja hikoillaan hulluna.

18.00/ Kuolema. Raahaan itseni suihkuun ja toivon etten lysähdä suihkun lattialle kuin märkä rätti.

18.30/ Ja vihdoin kotona! Rakastan noita GRIT-tunteja koska ne on tehokkaita mutta kestää vain 30 min. Kamala nälkä mutta keittiö on niin kaaoksen vallassa että ensin pitää siivota jotta mahdun tekemään ruokaa. Täyttelen tiskikonetta hieman laiskasti samalla kun katselen puhelimesta snäppejä. Mietin että juuri eilen puhui kaverin kanssa siitä että kotikotona olen tottunut siihen että tiskikoneeseen isketään vaan lautaset, aterimet ja lasit kun täällä taas laitan sinne myös kattilat, pannut ja kaikki tarjoiluastiat...

19.00/ Mies saapuu kotiin ja aletaan yhdessä tekemään ruokaa. Tänään on vuorossa tämän reseptin mukaan tehty guilt free egg fried rice. Tykkään tästä tosi paljon ja samalla se on suhteellisen terveellistä.

19.30/ En tiedä miten saatiin tuhlattua puoli tuntia ruuan kun tämä on normaalisti nopea ruoka valmistaa mutta jotenkin siihen silti meni aikaa....Tässä vaiheessa on ainakin minulla mennyt jo nälkä hieman ohi mutta kauhon silti sapuskan kamalaa vauhtia naamariin.

19.15/ Ruokapöydän tuolit tossa odottaisi uutta maalikerrosta päälle mutta ei vaan millään jaksa vielä. Reidet huutaa hoosiannaa salikäynnin jälkeen joten lösähdän sohvalle ja käärin viltin ympärille. Telkkarista tulee yksi lempiohjelmistani Escape to Country, jossa kaupunkieläjät etsivät uutta kotia Englannin maaseudulta. Lemppari ohjelmani se on varmaan sen takia koska haluaisin tulevaisuudessa itsekin muuttaa jonnekin keskelle peltoa...

20.15/ Maataan molemmat vieläkin sohvalla ja katsotaan telkkaria. Pohditaan molemmat että ne tuolit oikeasti kannattaisi maalata kun meillä on nyt aikaa mutta ei vielä millään jaksa.

20.30/ Jee, saatiin itsemme ylös sohvalta ja keittiöön maalaamaan tuoleja! Päätetään maalata kaksi tuolia jotta voidaan käyttää käyttää niitä toisia kahta tuolia joita ei ole vielä maalattu. Tuolit vaativatkin enää yhden maalikerroksen päälle ja sitten ne alkavat olemaan valmiita!

21.00/ Tuolit maalattu! Hyvä me! Istahdan sohvalle ja avaan läppärin. Maksan tulevan lauantain hepparatsastuksen takuumaksun ja alan kirjoittelemaan tätä postausta. Saan postauksen melkein valmiiksi. Samalla pohditaan miehen kanssa viikonlopun suunnitelmia - olisi kiva mennä katsomaan Specteriä!

22.00/ Katsotaan kympin uutiset - illan pääuutinen oli nuoren 16-vuotiaan pojan menehtyminen Aberdeenissä koulupuukotuksen seurauksena.

22.30/ Nyt kyllä pitäisi mennä jo nukkumaan! Tajuan että olen unohtanut tehdä aamupuuroni valmiiksi joten menen keittiöön valmistelemaan sen torstaita varten. Teen aina iltaisin tuorepuuron valmiiksi johon tulee vadelmia pohjalle, desi puurohiutaleita, desi kreikkalaista jugua, desi mantelimaitoa ja lopuksi vielä hunajaa sekaan. Sitten vaan jääkaappiin yöksi ja aamuksi on aamupala valmiina!

22.45/ Kipin kapin iltapesulle ja nukkumaan!

Meidän olohuone

No niin...Olisiko hieman aika vilauttaa tätä meidän "uutta" kotia? Vannon että varmasti puhun meidän kodista "uutena" vielä ensi vuonnakin!

Olohuoneen lähtötila oli ihan hyvä muuttaessamme. Lattialla oli kivat laminaatit, olohuonetta hallitsi kaunis kaasutakka ja kokokin oli hyvä (vaikka malli aiheutti hieman pulmia). Ainut ongelmakohta oli yksi seinä jonne oli laitettu karsea oranssinpunainen kuviotapetti. Se me revittiinkin heti ensi töiksemme alas ja maalattiin kaikki seinät uudestaan puhtaanvalkoiseksi.

Kuten mainitsinkin aiemmassa postauksessa, olohuoneen kanssa saatiin aloittaa ihan tyhjältä pohjalta sillä kaikki meidän vanhan olkkarin huonekalut siirettiin meidän vierashuoneeseen. Joten olkkariin piti ostaa kaikki huonekalut uudestaan sohvasta alkaen. Se olikin siinä mielessä haasteellisempi homma koska olin päättänyt jo ennenkuin muutettiin tähän kotiin, että en halua tehdä mitään sisustusratkaisuja hätiköiden. Viimeksi nimittäin kun muutettiin kalustamattomaan kämppään, meillä oli kiire saada sinne oleellisia huonekaluja sillä seurauksella että suurimmasta osasta niistä en enää tykkää (paitsi meidän vanhasta sohvasta). Tällä kertaa yritys oli siis tehdä tarkkaan harkittuja valintoja, mutta samalla uusi sohva meidän oli pakko saada ja pikaisesti (lattialla istuminen alkoi kyllästyttää).

Olen siis selannut Pinterestiä ahkeraan ja kerännyt kaikki mielyttävät ratkaisut omaan kansioonsa luonnollisesti. Ja siitä sitten sitä olohuonetta lähdettiin rakentamaan. Projekti on vieläkin hieman kesken mutta nyt olohuone sentään näyttää siltä että täällä asuu joku. Hieman eri tilanne kun elokuussa kun vanhemmat tuli käymään meillä ja puutarhatuolit piti raahata sisälle kun olohuoneessa ei ollut tarpeeksi istumapaikkoja.

Nyt olen jo melkoisen tyytyväinen tähän. Suuria hankintoja jotka vielä puuttuu on olohuoneen sohvapöytä (todella vaikeaa löytää mieluista tästä maasta), iso peili takan päälle ja sitten taulut ja hyllyt telkkarin päälle. Eli melkein on valmista! Löysin aivan ihanan sivuston joka tekee karttatauluja juuri sinun omista lempipaikoista, joten ajattelin tilata olohuoneeseen kartat meidän kotikoti kaupungeista. Siten meillä on aina taulut muistuttamassa meidän omista juurista Skotlannissa ja Suomessa.

Tältä näyttää siis meidän olohuone tällä hetkellä.

Rento syysviikko

Tämä viikko meni hieman flunssaisissa tunnelmissa. Minä syytän Pariisia ja 1,5 h jonotusta katakombeihin jäätävässä kelissä, Asiaa ei varmaan auttanut se, että  maanantaina meillä oli töissä koulutuspäivä ja meidän konferenssihuone oli aivan tajuttoman kylmä vaikka olin verhoutunut ties minkälaisiin villakerroksiin. Tiistai ja keskiiviikko menikin sitten kotona töitä tehden. Inhoan tälläisiä flunssia jotka ei ole ns. "kunnollisia" eli kuumetta etc, vaan on vaan sellainen tukkoinen olo päässä ja kropassa. Noh, onneksi pystyin tekemään töitä kotoa jottei tarvinnut raahautua toimistolle. Tosin torstaihin mennessä olin jo ihan kypsä tuijottamaan näitä meidän seiniä ja pingoin toimistolle hirmuista vauhtia.  Perjantai-illalla käytiin katsomassa loistava Suffragette, joka oli kyllä mielestäni mielettömän hyvä leffa - suosittelen ehdottomasti katsomaan! 

Lauantaina täällä olikin aika karmea keli ja itseasiassa sitä melkein kaivattiin. Sai taas hyvällä omatunnolla tehdä niitä rästissä olevia hommia kotona. Raahauduin aamulla jumppatunnille viikon tauon jälkeen ja sitten ruvettiin ahkeroimaan kodin suhteen. Harvoin käyn viikonloppuisin salilla kun on niin paljon muuta ohjelmaa, mutta itseasiassa lauantai-aamu oli ihan kiva aloittaa kunnon hikijumpalla. Kotona piti siivota ja kiinnittää Ikeasta hakemiani hyllyjä seinille. Se on kyllä miehen hommaa koska yksinkertaisesti inhoan sitä. Minulla ei vaan kärsivällisyys riitä siihen ja lopputuloksena mitä suuremmalla todennäköisyydellä hylly olisi vinossa. Minulla kun on tapana vaan mäiskiä ruuveja seinään sen suuremmin ihmettelemättä. Siitä on todisteena esim. minun työhuoneeseeni iskemät taulut. Naputtelin naulat paikallaan silleen summittaisesti ja nyt ne kehykset on kaikki hieman vinksallaan. Oikeastihan se vaan tuo hieman persoonallisuutta huoneeseen, eikö ;)? Mutta nyt meillä on aivan ihana kahvinurkkaus hyllyineen keittiössä. Siitä tuli todella söpö (kuvia seuraa jossain vaiheessa)!

Olin myös ihan fiiliksissä koska löysin meidän Tescosta suppilovahveroita!!! Täällä niitä kutsutaan nimellä grey chantarelle joka oli ihan uusi tieto minulle. Totesin kyllä itsekseni että tästä tietää tulleensa vanhaksi - kuinka innoissaan sitä voi olla suppilovahveroista? Soitin jopa äidilleni kertoakseni tästä ilouutisesta...Voi vaikuttaa hieman hassulta mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun olen bongaillut suppiksia myynnissä Briteissä. Viikolla syötiin sitten suppilovahverokeittioa ja maailman parasta kanttarellipastaa (kyllä, raahasin pussillisen kanttarelleja mukanani Pariisista...)

Meillähän on ollut täällä hieman maalausprojektia taas tiedossa. Ensin kunnostettiin meidän vanha keittiön pöytä ja se saatiin valmiiksi jo viime viikolla. Nyt seuraavaksi maalinpensselin alle pääsee meidän keittiötuolit. Sen jälkeen toivon ettei tarvitse hetkeen pensseliin koskea...Keittiön pöydästä tuli kyllä niin hieno omasta mielestäni, ja nyt kun saadaan vielä tuolitkin mätsäämään niin sitten on yksi homma taas vähemmän tehtävänä. Vaikka tämä sisustus on kyllä tälläinen ikuisuusprojekti. 

Tämän sekalaisen kuulumispostauksen kuvituksena toimii vielä sekalaisempi seurakunta kuvia tältä viikonlopulta. Seuraavaksi lähdetään pelaamaan golfia, toivon mukaan keli pysyy hyvänä koko kierroksen ajan!

Viikonloppu Pariisissa

Me käytiin viikonloppuna Pariisissa. Yksi hyvä ystäväni muutti sinne elokuun lopussa opiskelemaan ranskaa, ja kun löydettiin sopivat lennot niin päätettiin lähteä moikkaamaan häntä ja samalla itseasiassa viettämään meidän 7. vuosipäivää. Aww. Yhtään lomapäiviä en pystynyt töistä ottamaan mutta onneksi lennot täältä Birminghamista nappasi todella hyvin - lähdettiin perjantai-iltana töiden jälkeen ja tultiin takaisin sunnuntai-iltana myöhään. 

Viimeksi olen käynyt Pariisissa vuonna 2011. Se oli meidän interrail-reissun aloituskohde. Ainut juttu jonka muistan reissusta? Aivan jäätävät luteiden puremat minun selässä, käsissä ja kasvoissa. Kyllä me kaikkea kivaa tehtiinkin mutta se aivan infernaalinen kutina on ainut juttu joka on jäänyt mieleen siitä visiitistä Pariisiin. Ne tuli sieltä kamalasta hostellista jossa yövyttiin.

Tällä kertaa hotellia varatessa mietinkin sitä sitten ihan varman päälle. Rationaalinen ihminen voisi tietysti ajatella että tuskin se toista kertaa tapahtuu jos varaa edes jonkun hieman paremman majapaikan. Minä en ollut tässä kohtaa hirveän rationaalinen. Varasin meille neljän tähden Holiday Inn-ketjuhotellin St Germain Des Presilta. Ihan vaan koska ajattelin että ketjuhotellilla ei ole varaa olla luteita sängyssään. Ja itseasiassa hotelli osottautui todella kivaksi, hyvällä sijainnilla ja niistä luteistakaan ei näkynyt pihaustakaan. Sain sen vielä kaiken lisäksi hyvällä diililla Hotels.com kautta. 

Muuten meidän Pariisin viikonloppu meni ihanan rennosti. Ollaan molemmat nähty ns. ne pakolliset turistinähtävyydet joten nyt keskityttiin vaan nauttimaan kaupungin tuomasta fiiliksestä ja se tekikin viikonlopusta juuri ihanan. Ei ollut mitään erityisiä suunnitelmia vaan syötiin hyvin (ja paljon!!!), nautittiin ystävien seurasta ja ihanasta syksyisestä Pariisista. Tälläiset kaupunkilomat on juuri minun suosikkeja. Haluan kyllä nähdä aina ne tietyt kuuluisat nähtävyydet, mutta parasta on se, että pääsee vaan kiertelemään erilaisia alueita ja nauttia niistä. Me kyllä käveltiin todella paljon, lauantaina tallatiin Pariisin katuja 16 kilometrin edestä! Ja kaupanpäälle reissusta sain flunssan mikä pisti minut sohvannurkalle lepäämään. Tylsää.

Täytyy kyllä kahdesta asiasta hieman jupistakin. Nimittäin siitä surullisen kuuluisasta ranskalaisesta "asiakaspalvelusta" ja sitten Charles de Gaullen lentokentästä. Nimittäin lentokenttä pääsi heti omalle mustalle listalleni - niin järkyttävän epälooginen paikka, hinnat ihan katoissa ja passintarkastuksessakin jonotettiin ihan ikuisuus kun siellä oli vain kolme virkailijaa töissä ja jonot avoinna kaikille kansalaisuuksille (ilman omaa EU passi jonoa). Argh ja puh. 

Ja sitten se ns. "asiakaspalvelu". Minulla palaisi ihan käpy jos tuolla asuisin. Ja kyse ei nyt edes ollut siitä ettei kukaan meistä osannut puhua ranskaa, seurueen neljästä henkilöstä sentään kaksi osasi auttavasti ranskaa. Mutta koko viikonlopun aikana ei saatu kun huonoa palvelua. Ja se ärsytti kyllä. Ainut paikka jossa saatiin normaalia, ystävällistä palvelua oli eräs illallispaikka, mutta sekin luultavasti siitä syystä että koko henkilökunta oli italialaista. 

Kuitenkin, kokonaisuudessaan meidän viikonloppu oli ihan älyttömän kiva ja todella tarvitsin tälläistä pientä irtiottoa tämän arjen hulabaloon keskelle! Tässä siis hieman kuvatunnelmia Pariisista.

5 parasta matkahetkeä

"Collect moment, not things"

Mikä saa meidät välillä matkustamaan pitkiäkin matkoja tuntemattomiin maailman kolkkiin jotka ovat täysin erilaisia meidän omasta elinympäristöstämme? No juuri ne kokemukset ja elämykset. Ne hetket kun mietit mielessäsi: " tämän takia minä matkustan. Jotta pääsen kokemaan tälläisiä hetkiä".

Sainkin inspiraation tähän postaukseen World of Wanderlust-blogista. Tarkoituksena oli kerätä 10 kaikkien aikojen matkahetkeä, siis sellaisia hetkiä/kokemuksia/kohteita jotka ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen. Minä päädyin jakamaan postauksen pariin osaan, eli tässä tulee ensimmäiset viisi. Osa kokemuksista on hieman laajempia kokonaisuuksia, eli tiettyjä reissuja jotka ovat jääneet mieleen. Nämä on minun reissuhistoriani kohokohtia (paino tosin aikuisiän reissuilla jotka muistan paremmin) joihin liittyy aivan ihania muistoja. Muista niin selkeästi ne tunteet jotka näihin matkoihin liittyi: vapaus, rakkaus, itsensä ylittäminen, uusien asioiden kokeminen...Näiden tunteiden ja kokemusten takia minä matkustan.

1. Auringonnousu Ngorongoron kraaterilla

Kello oli 5.45 aamulla. Pysähdyimme Ngorongoron kraaterin reunalle ja nousimme autosta pois. Aurinko nousi kraaterien seinien takaa uuteen päivään. Tuntui siltä, että olin kirjaimellisesti maailman reunalla. En koskaan tule unohtamaan tuota hetkeä. Se oli yksi niistä lukuisista hetkistä kun mietin mielessäni kuinka onnekas olenkaan että pääsen matkustamaan ympäri maailmaa. Toinen muisto tältä matkalta on vielä henkilökohtaisempi. Se hetki kun ihastelemme Ngorongoron kraateria ja yhtäkkiä mies polvistuu eteeni ja kysyy sen yksistä tärkeimmistä kysymyksistä. Hetki sen jälkeen, uusi sormus vasemmassa  nimettömässäni, meidän edessä astelee norsu. Siinä se ihmettelee ja syö samalla kun me vaan katselemme sitä ihan ymmyrkäisinä hymyillen typerästi.

2. Kiipeäminen Pöytävuorelle Etelä-Afrikassa

Vietimme viimeisiä päiviä Kapkaupungissa perheen kanssa. Oli uuden vuoden ensimmäinen päivä. Pöytävuoren gondoli-hissit olivat olleet koko viikon kiinni kovan tuulen takia. Pöytävuorelle oli pakko päästä joten palkkasimme oppaan ja lähdimme isän kanssa kiipeämään vuorelle. Sinänsä ei taas sarjassamme ehkä maailman paras idea, edellisiltaisen (kevyiden) uudenvuoden juhlintojen jälkeen. Se tunne kun saavutin vihdoin kolmen tunnin patikoinnin jälkeen huipun oli ihan mieletöntä. Huipulla oli ihanan hiljaista ja tunne oli kieltämättä ihan kuin olisi maailman huipulla kun katseli Kapkaupungin kuhinaa alapuolella. Se fiilis mikä itsensä ylittämisestä tuli oli ihan mahtava, tälläistä patikointia kun en ollut ikinä aikaisemmin tehnyt.

3. Ensimmäinen kerta New Yorkissa

Täytyy myöntää etten muista tästä reissusta paljon mitään konkreettista. Paitsi sen tunteen. Sen ihan käsittämättömän tunteen kun rakastuu johonkin kaupunkiin ihan päätäpahkaa. Olin ehkä 14-vuotias kun matkustin yhdessä isän ja äidin kanssa ensimmäistä kertaa Nykkiin. Olin ihan fiiliksissä koska matkustus-asuun kuului amerikkalainen baseball-takki ja jalassa oli kunnon Skechersin lenkkarit. Olin valmis valloitamaan Ison Omenan. Jo silloin 14-vuotiaana tiesin että Nykkiin on pakko päästä takaisin. Ja onhan siellä tullut muutaman kerran sen jälkeen käytyä. Ja useamminkin sinne haluaisin...

4. Reilaten halki Euroopan

Vapaus. Vapaus mennä ihan minne vaan. Se on ensimmäinen ajatus joka tulee vieläkin mieleen tästä 4 vuoden (!!!) takaisesta Euroopan reilistämme. Vielä tänäkin päivänä kun katson noita kuvia tuosta eeppisestä reissusta, rupeaa aina hymyilyttämään. Matka jolle lähdimme juhlistamaan yliopiston loppumista (tai minun tapauksessani kandiksi valmistumista). Matka jonka aikana koimme yhtä sun toista, alkaen hirveistä luteiden puremista Pariisissa, ylipiston koetulosten saamisesta ja niistä seurannutta juhlintaa Prahassa. Aikaa meillä oli kolme viikkoa. Tarkoitus oli ehtiä kolmessa viikossa Briteistä Suomeen juhannusta juhlimaan. Sinä aikana ehdittiin näkemään 10 maata ja lukuisia eri junia. Ihan mieletön kokemus ja liityn kyllä siihen joukkoon jonka mielestä jokaisen nuoren pitäisi kokea interrail.

5. Pakistanilaiset häät Islamabadissa 

Sain kunnian osallistua viime vuonna kaverini häihin Islamabadissa, Pakistanissa ja se oli kyllä kokonaisuudessaan ihan mieletön (ja täysin unohtumaton) kokemus. Jos ei edes oteta huomioon niitä aivan upeita järjestelyitä ja yli viikon kestäneitä juhlintoja, ja sitä että pääsin juhlistamaan rakkaan ystäväni tärkeää päivää, niin oli todella mielenkiintoista päästä todistamaan jotain niin erilaista hääkulttuuria- ja perinteitä. Ennenkaikkea matka opetti jotain tärkeää - vaikka maa kärsisikin terrorismista ja vaikka mistä muista ongelmista (niitä yhtään vähättelemättä) niin loppuenlopuksi myös hekin elävät siellä ihan tavallista elämää ylä-ja alamäkineen. Matka myös muistutti taas minua siitä, kuinka kiitollinen saankaan olla siitä, että olen saanut niin mielettömiä ystäviä ulkomaille muuttamisen jälkeen.

Upeita hetkiä ja kokemuksia. 

Syksyn värejä

Kelit ovat olleet viikonloppuisin ihan poikkeuksellisen hyviä (kun taas viikolla on sitten satanut vettä kaatamalla) joten yritettiinkin ottaa kaikki ilo irti kauniista ilmoista. Lauantainahan kävimme ratsastamassa mutta sunnuntaina nappasimme kameran mukaan ja lähdimme kävelyretkelle. Retken tarkoituksena oli nimenomaan kuvata hieman näitä upeita syksyvärejä joita nyt luonnosta löytyy. Viime vuonna ei jotenkin täällä päin maata ollut edes kunnon ruskaa, mutta onneksi tänä vuonna ollaan saatukin nauttia siitä senkin edestä.

Olen varmaan jo moneen kertaan maininnut, mutta silloin kun syyssäät pysyy aurinkoisina ja kirkkaina, niin rakastan tätä vuodenaikaa. Eilen oli juuri täydellinen syyskeli - aurinko lämmitti mutta samalla ilma oli juuri sopivan kirpeä. Ja tietty ne keltaiset ja punaiset lehdet tuovat oman säväyksensä syksyyn. Pidän siitä että voi hyvällä omallatunnolla koomailla kotona, kesällä kun pitää ottaa aina kaikki ilo irti hyvistä keleistä ja olla koko ajan menossa. Nyt nautin juuri siitä että voin kirjoittaa tätä blogipostausta nojatuolin nurkasta ja sytytin kynttilät palamaan. Meidän takanreunuksella on juuri täydellinen paikka niille. Vaikka tietenkään toi pimeys ei kamalasti insipiroi ja tänä aamuna töihinkin lähtiessä oli kamalan kylmä, niin kyllä tässä syksyssä silti jotain kivaa on. Olen pyhittänyt yleensä maanantai-illat tätä nykyään ns. "omaksi ajakseni". Maanantaisin liikenne on yleensä aina ihan kreisiä joten en edes yritä ehtiä jumppatunnilla heti töiden jälkeen, vaan maanantai on vapaailta. Mies on aina pelaamassa lätkää, joten minä saan tehdä just niitä omia juttuja mitä haluan, oli se sitten kirjan lukemista tai blogipostauksen kirjoitusta. Oma aika on aina kivaa ja huomaan että kaipaan sitä aina säännöllisin väliajoin.

Kohta meillä onkin jo Pariisin reissu edessä ja saa nähdä minkälainen syysruska siellä on jo - ainakin kaverin snapchat videoiden mukaan siellä on jo ihan nättiä! Viimeisestä Pariisin reissusta onkin jo vierähtänyt tovi, joten ihan kiva päästä sinne uudestaan (vaikkakin vain lyhyeksi aikaa).

Ratsastusretki Cannock Chasella

Sain mielestäni aivan nerokkaan idean ja loistavan älyväläyksen tuossa viikon alussa. Puihin oli ilmestynyt jo kaunis ruskan väri ja totesin, että tätä syksyä olisi kiva lähteä ihastelemaan esimerkiksi läheiseen Cannock Chasen luonnonpuistoalueelle. Mietin että vielä kivempaa olisi ihastella maisemia hepan selästä käsin, en ollut pitkään aikaan päässyt ratsaille ja taas tuli sellainen kutkuttava fiilis että on pakko päästä! Löysin pienellä googlailulla todella passelilta kuulostavan tallin (Cannock Chase Trekking Centre) ja kävi ilmi että heillä on ns. Mixed Ability Treks, joka sopisi niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin ratsastajille. Täten sain siis myös miehen suostuteltua mukaan, joka on täysin noviisi ratsastuksen suhteen. 

Tallit sijaitsevat todella keskellä tätä Cannock Chasen upeaa luonnonpuistoaluetta ja siten tarjoaa täydelliset puitteet heppojen kanssa maastoiluun. Varsinkin näin syysruskan aikaan. Me olemme käyneet kerran aikaisemmin tuolla, silloin tosin vain kävelyretkellä. Me varasimme paikat 2 tunnin trekkiin, joka meni pitkin maita ja mantuja. Aloittelijat pysyivät hyvin kyydissä mukana sillä hepat olivat hyvin rauhallisia ja kärsivällisiä - miehen heppa seurasi vaan urhoollisesti edelläolijan takamusta. Yhdessä vaiheessa minäkin yritin patistaa sitä liikkumaan kun tyyppi ei millään suostunut ravaamaan. Puolessavälissä ryhmä hajosi kahteen osaan jotta me kokeneemmat ratsastajat pääsimme laukkaamaan ja ravaamaan enemmän (mikä oli luonnollisesti superkivaa)!

Parasta kuitenkin oli se, että tällä tallilla oli aivan entisen heppani identtinen kaksoisveli. Ja minä sain sen ratsukseni kun kiltisti pyydin. Tyypin nimi oli "Red", koska pilkut olivat niin punaiset. Voi että, hän muistutti niin paljon omaa entistä heppaani (jonka nimi oli luonnollisesti Pilkku) - sama väritys, sama ilme, samanlaiset silmät ja sama olemus. Ihan ikävä tuli Pilkkua, joka on ollut nyt jo monen monta vuotta heppataivaassa. Tämän tyypin kanssa oli mukava mennä, valitettavan usein täällä Briteissä suositaan sellaisia "yhtä leveitä kuin pitkiä" hevosia, eli sellaisia kunnon työjuhtia. Ei siinä mitään, ne on hyviä heppoja mutta jotenkin tunnen oloni niin paljon kotoisammaksi tälläisen kevyemmän tyypin selässä. 

Melkein ratsastuksen päätteeksi mies näytti jo siltä että homma oli hanskassa joten iskin puhelimen hänen käteensä ja käskin ottamaan minusta ja pollesta muutaman kuvan. Nauratti tosin hieman kun näin kuvat, sekä minä että Red näytetään ihan kääpiöiltä kun kuva on otettu niin paljon korkeammalta. Mies sai nimittäin aika ison hevosen kun hän on niin kamalan pitkä...

Voi vitsit miten hyvä fiilis siitä aina tuleekaan kun pääsee hepan selkään ja maastoilemaan. Se on niin helppo unohtaa välillä mutta nyt tuli kyllä kaipaus hieman säännöllisempään ratsastukseen kovempaan kuin koskaan ennen. Elämässä pitää tehdä asioita josta nauttii ja ratsastus on minulle se juttu. Jos on vähänkään stressiä tai huolia niin se kyllä nopeasti unohtaa hevosen selässä. Parasta terapiaa ikinä. Joten tein taas lupauksen itselleni että yritän palata tälle tallille ratsastaamaan uudestaan. Heidän hepat oli kivoja ja henkilökunta todella ystävällistä. Pakko päästä tänne uudestaan!