5 parasta matkahetkeä

"Collect moment, not things"

Mikä saa meidät välillä matkustamaan pitkiäkin matkoja tuntemattomiin maailman kolkkiin jotka ovat täysin erilaisia meidän omasta elinympäristöstämme? No juuri ne kokemukset ja elämykset. Ne hetket kun mietit mielessäsi: " tämän takia minä matkustan. Jotta pääsen kokemaan tälläisiä hetkiä".

Sainkin inspiraation tähän postaukseen World of Wanderlust-blogista. Tarkoituksena oli kerätä 10 kaikkien aikojen matkahetkeä, siis sellaisia hetkiä/kokemuksia/kohteita jotka ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen. Minä päädyin jakamaan postauksen pariin osaan, eli tässä tulee ensimmäiset viisi. Osa kokemuksista on hieman laajempia kokonaisuuksia, eli tiettyjä reissuja jotka ovat jääneet mieleen. Nämä on minun reissuhistoriani kohokohtia (paino tosin aikuisiän reissuilla jotka muistan paremmin) joihin liittyy aivan ihania muistoja. Muista niin selkeästi ne tunteet jotka näihin matkoihin liittyi: vapaus, rakkaus, itsensä ylittäminen, uusien asioiden kokeminen...Näiden tunteiden ja kokemusten takia minä matkustan.

1. Auringonnousu Ngorongoron kraaterilla

Kello oli 5.45 aamulla. Pysähdyimme Ngorongoron kraaterin reunalle ja nousimme autosta pois. Aurinko nousi kraaterien seinien takaa uuteen päivään. Tuntui siltä, että olin kirjaimellisesti maailman reunalla. En koskaan tule unohtamaan tuota hetkeä. Se oli yksi niistä lukuisista hetkistä kun mietin mielessäni kuinka onnekas olenkaan että pääsen matkustamaan ympäri maailmaa. Toinen muisto tältä matkalta on vielä henkilökohtaisempi. Se hetki kun ihastelemme Ngorongoron kraateria ja yhtäkkiä mies polvistuu eteeni ja kysyy sen yksistä tärkeimmistä kysymyksistä. Hetki sen jälkeen, uusi sormus vasemmassa  nimettömässäni, meidän edessä astelee norsu. Siinä se ihmettelee ja syö samalla kun me vaan katselemme sitä ihan ymmyrkäisinä hymyillen typerästi.

2. Kiipeäminen Pöytävuorelle Etelä-Afrikassa

Vietimme viimeisiä päiviä Kapkaupungissa perheen kanssa. Oli uuden vuoden ensimmäinen päivä. Pöytävuoren gondoli-hissit olivat olleet koko viikon kiinni kovan tuulen takia. Pöytävuorelle oli pakko päästä joten palkkasimme oppaan ja lähdimme isän kanssa kiipeämään vuorelle. Sinänsä ei taas sarjassamme ehkä maailman paras idea, edellisiltaisen (kevyiden) uudenvuoden juhlintojen jälkeen. Se tunne kun saavutin vihdoin kolmen tunnin patikoinnin jälkeen huipun oli ihan mieletöntä. Huipulla oli ihanan hiljaista ja tunne oli kieltämättä ihan kuin olisi maailman huipulla kun katseli Kapkaupungin kuhinaa alapuolella. Se fiilis mikä itsensä ylittämisestä tuli oli ihan mahtava, tälläistä patikointia kun en ollut ikinä aikaisemmin tehnyt.

3. Ensimmäinen kerta New Yorkissa

Täytyy myöntää etten muista tästä reissusta paljon mitään konkreettista. Paitsi sen tunteen. Sen ihan käsittämättömän tunteen kun rakastuu johonkin kaupunkiin ihan päätäpahkaa. Olin ehkä 14-vuotias kun matkustin yhdessä isän ja äidin kanssa ensimmäistä kertaa Nykkiin. Olin ihan fiiliksissä koska matkustus-asuun kuului amerikkalainen baseball-takki ja jalassa oli kunnon Skechersin lenkkarit. Olin valmis valloitamaan Ison Omenan. Jo silloin 14-vuotiaana tiesin että Nykkiin on pakko päästä takaisin. Ja onhan siellä tullut muutaman kerran sen jälkeen käytyä. Ja useamminkin sinne haluaisin...

4. Reilaten halki Euroopan

Vapaus. Vapaus mennä ihan minne vaan. Se on ensimmäinen ajatus joka tulee vieläkin mieleen tästä 4 vuoden (!!!) takaisesta Euroopan reilistämme. Vielä tänäkin päivänä kun katson noita kuvia tuosta eeppisestä reissusta, rupeaa aina hymyilyttämään. Matka jolle lähdimme juhlistamaan yliopiston loppumista (tai minun tapauksessani kandiksi valmistumista). Matka jonka aikana koimme yhtä sun toista, alkaen hirveistä luteiden puremista Pariisissa, ylipiston koetulosten saamisesta ja niistä seurannutta juhlintaa Prahassa. Aikaa meillä oli kolme viikkoa. Tarkoitus oli ehtiä kolmessa viikossa Briteistä Suomeen juhannusta juhlimaan. Sinä aikana ehdittiin näkemään 10 maata ja lukuisia eri junia. Ihan mieletön kokemus ja liityn kyllä siihen joukkoon jonka mielestä jokaisen nuoren pitäisi kokea interrail.

5. Pakistanilaiset häät Islamabadissa 

Sain kunnian osallistua viime vuonna kaverini häihin Islamabadissa, Pakistanissa ja se oli kyllä kokonaisuudessaan ihan mieletön (ja täysin unohtumaton) kokemus. Jos ei edes oteta huomioon niitä aivan upeita järjestelyitä ja yli viikon kestäneitä juhlintoja, ja sitä että pääsin juhlistamaan rakkaan ystäväni tärkeää päivää, niin oli todella mielenkiintoista päästä todistamaan jotain niin erilaista hääkulttuuria- ja perinteitä. Ennenkaikkea matka opetti jotain tärkeää - vaikka maa kärsisikin terrorismista ja vaikka mistä muista ongelmista (niitä yhtään vähättelemättä) niin loppuenlopuksi myös hekin elävät siellä ihan tavallista elämää ylä-ja alamäkineen. Matka myös muistutti taas minua siitä, kuinka kiitollinen saankaan olla siitä, että olen saanut niin mielettömiä ystäviä ulkomaille muuttamisen jälkeen.

Upeita hetkiä ja kokemuksia.