Suppailua Långvikissä

Olen jo pidemmän aikaa halunnut kokeilla suppailua. tätä uutta "in" kesäharrastusta, joten taannoisella Suomen lomalla pistinkin googleen hakusanoiksi "suppailua pääkaupunkiseudulla" ja vaihtoehtojahan oli vaikka kuinka monta. Huomasinkin että Twentyknots- yhtiöllä oli oma suppailupaikka Kirkkonummella jota vedetään Långvikistä käsin. Varasinkin heti seuraavalle päivälle heiltä tunnin suppailuajan. 

Ei oltu todella miehen kanssa ennen kokeiltua suppausta mutta mietittiin että eihän se nyt ihan kamalan hankalaa voi olla. Suppailuvälineet saa noutaa Långvikin respasta, sieltä meille annettiin melat, pelastusliivit ja avaimet suppilaudoille jotka oli köytettynä kiinni rannalla. Respan takana oleva nainen ohjeisti meitä hyvin lyhyesti miten kannattaa laudoilla lähteä matkaan (eli ensin polvilleen ja siitä sitten ylös) ja eikuin menoksi hakemaan lautoja! 

Vaikka hoin mielessäni että tämä on helppo juttu, en ollut ollenkaan varma tämän väitteen todellisuudesta. Lähdettiin (super mutaiselta) rannalta liikkeelle ja hyvä kun uskalsin polviltani nousta seisomaan. Lauta tuntui jotenkin tosi huojuvalta. Eihän siinä normaalisti olisi suurempaa vahinkoa jos vaan pulahtaisi veteen, mutta a) merivesi oli helkkarin kylmää ja; b) se oli täynnä merilevää ja erilaisia kasveja. Jos jotain inhoan, on se että varpaat koskee erilaisiin limaisiin kasveihin. Minulla on hieman villi mielikuvitus meinaan....

Mies oli kuin kala vedessä suppilaudan päällä ja hän mennä meloi menemään  kun minä vielä kitisin ihan rannan vieressä ja tutisevin polvin yritin päästä eteenpäin. Varmaan ensimmäiset puolituntia olin ihan siinä rannan tuntumassa (milloin minusta on tullut näin nössö?) kunnes vihdoin alkoi olemaan hieman varmempi olo laudan päällä. Olin juuri lähdössä avoimmille vesille kun paikalle ampaisee moottorivene ja olin ihan varma että sen laineet tiputtaa minut laudalta. No eipä tietenkään. Ne "aallot" oli ihan pikkuruisia. 

Liityin miehen seuraan joka oli tässä vaiheessa jo suppaillut edestakaisin vaikka kuinka monta kertaa kun minä vielä yritin liittyä häneen seuraan rannan läheisyydestä. Kun olo oli varmempi laudan päällä, oli suppailu myös kivempaa mutta todettiin molemmat tunnin päätteeksi että ei tämä ehkä ollut meidän juttu kuitenkaan. Suoraan sanottuna siinä tunnin lopussa olin jo tylsistynyt ja ihan valmis luovuttamaan laudan takaisin. Sama juttu oli miehellä. Ehkä se olisi kivempaa jos pääsisi suppailemaan paikasta A paikkaan B, jotta maisemat koko ajan vaihtuu, mutta me lilluttiin vaan sen Långvikin rannan edustalla sellaisessa lahdenpoukamassa. 

Joten luulenpa että meitä ei nähdä suppailemassa ihan heti uudestaan, mutta oli kuitenkin kiva kokeilla tätä lajia joka on niin kovassa huudossa tällä hetkellä!

Muuttokaaos vaan lisääntyy

Voisi kuvitella tietysti että kun ollaan asuttu tässä talossa nyt lähemmäs 2 viikkoa, että tavarat alkaisi pikkuhiljaa löytää paikkaansa ja kaaos olisi pian selviämään päin. Näin ei kuitenkaan ole. Meillähän on tässä heinäkuussa vielä niin, että vaikka asutaan täällä uudessa kodissa niin meidän vuokrasoppari toisessa asunnossa päättyy vasta heinäkuun lopussa. Sen takia tänne muuttaessa raahattiin vain isoimmat ja välttämättömimmät tavarat tänne ja loput jätettiin vuokra-asuntoon ettei ne ole tiellä kun maalataan seiniä. Nyt ollaankin sitten pikkuhiljaa raahattu loppuja kamoja tänne mutta dumpattu ne suoraan vaan keittiöön joka on ainut huone johon ei tartte "koskea" mitenkään. Joten toisinsanoen keittiö on täynnä vaikka pahvilaatikoita, pusseja ja nyssäköitä (mistä sitä tavaraa oikein tulee?). Kiva lähteä purkamaan sitä tavaramäärää jossain vaiheessa. 

Koska huonekaluja ei hirveästi ole, meidän lemppari istumapaikaksi onkin muodostunut meidän portaat (tai lattia). Lattia on välillä turhan kova istua joten rappuset on juuri hyvät kun niistä löytyy kokolattiamatto. Niiltä ollaan katsottu Wimbledonin finaali, istuttu syömässä pizzaa ja kirjoittamassa tätä postausta esimerkiksi. Osaakohan sitä ollenkaan enää istua sohvalla...

Nyt ollaan kuitenkin saatu sekä olohuoneen että meidän makuuhuoneen maalausproggis valmiiksi, ja seinät ovat ihanan puhtaan valkoiset. Näyttää niin paljon freesimmältä! Seuraavaksi alkaakin sitten se kiva osuus eli huonekalujen ostaminen! Koska muutettiin sen verran isompaan asuntoon, kaikki huonekalut jotka meidän entisestä olohuoneesta löytyy, downgreidattiin nyt meidän ns. "vierashuoneeseen" (jonne toivottavasti kohta saapuu vieraita)! Joten nyt olohuone on ihan "tyhjä taulu" joka vaan odottaa meikäläisen sisustamisintoa! Olohuone on hieman hankalan mallinen siinä mielessä, että pitää miettiä tarkkaan etukäteen mitä huonekaluja tänne saadaan mahtumaan kivasti, mutta eiköhän ensi viikonloppuna ole edessä visiitti huonekalukauppoihin!

Tämä pienen "pintaremontin" (ei tätä proggista voi edes oikein remontiksi kutsua) tekeminen on kestänyt vähän kauemmin kuin odotettiin, kun ollaan tehty tätä lähinnä viikonloppuna (ja silloinkin nautin enemmän hienoista kesäkeleistä kun keskityin maalaamiseen) ja arki-iltasin töiden jälkeen. Seuraavaksi pitäisi ryhtyä maalaamaan vierashuonetta ja meikäläisen toimistoa.... Mutta kyllä kannatti vetää uudet maalipinnat kaikkialle - näyttää niin paljon paremmalta. Ja en tiedä teistä, mutta minun mielestä juuri makkarissa näkee suuren eron kun vedettiin toi tumma tapetti pois. Se teki huoneesta entistä pienemmän näköisen kun nyt taasen se minusta näyttää paljon avarammalta pelkän valkoisen maalipinnan kanssa (vannon että maalasin tuon seinän ihan tasaiseksi, ilta ja varjot tekevät temppuja ja seinä näyttää siltä että siinä olisi suuri viiva)!

Onneksi sentään täällä on nyt joka ilta satanut joten ei ole haitannut tehdä maalihommia sisätiloissa, viikonloppuna täytyy kyllä päästä tekemään jo jotain muuta kuitenkin! Ehkä tässä jossain vaiheessa saan vielä tänne blogin puolelle kuvia suhteellisen siististä ja valmiista kodista ;) Tällä hetkellä täällä näyttää kaikkea muulta kuin kauniilta, mutta tälläistä tämä todellisuus on!

Kesäiltojen iloja

Loppuenlopuksi ne arjen ilot on niin pienestä kiinni. Siitä saakka kun silloin maaliskuun alussa saatiin tietää, että meidän tarjous talosta oli hyväksytty oltiin haaveiltu siitä hetkestä kun vihdoinkin voitaisiin grillata omalla pihalla töiden jälkeen. Viime viikolla se hetki vihdoin koitti.

Kelit olivat aivan upeat ja ihan ensimmäisenä juttuna joka hankittiin tänne uuteen kotiin oli grilli. Muista huonekaluista viis, kunhan grilli löytyy! Ja niin, pihakalusteitahan meiltä ei vielä löydy joten piknik tyylillä mentiin. Ja voi että, joillekin muille se saattaa olla niin itsestäänselvä ja simppeli juttu grillata pihalla mutta meille se oli voitokas hetki! Otettiin kaikki ilo irti siitä että meillä oli vihdoin oma piha! Edellinen asunto kun oli kerrostalossa joten siellä ei paljon grillailtu ja se otti päähän juuri varsinkin kesäisin. 

Yksi oman kesän bucket-listan jutuistahan oli, että haluan nauttia kesäisistä arki-illoista entistä enemmän ja tälläiset hetket omalla pihalla on niin loistavia siihen. Ei tarvitse raahautua minnekään muualle töiden jälkeen kuin omalle takapihalle. Pieni arjen juttu, mutta tällä hetkellä mikään ei tee iloisemmaksi (paitsi ehkä se hetki kun saadaan pöytä ja tuolit pihalle myös). 

Hei, pakko muuten jakaa tälläinen "perunasalaatti" resepti/kikka jonka opin äidiltä. Jos jostain syystä uudet perunat on alkanut kyllästyttää (täällä ne ei maistu niin hyvältä, joten niitä pitää fiksata aina jotenkin) niin kannattaa keittää ne sellaisiksi napakoiksi ja sen jälkeen kuutioida ne ja paistaa pannulla (sellaiseksi kivan kullanruskeiksi). Sen jälkeen perunat vaan kippoon ja joukkoon maun mukaan pestoa, ruohosipulia ja parmesanlastuja. Sitten koko homma sekaisin ja käsissäsi on kivan makuinen, kesäinen "perunasalaatti". Suosittelen kokeilemaan. 

Kyllä kesä on ihanaa aikaa!

Meidän uusi kotikaupunki

Eilen oli sen verran upea päivä, että vaikka oikeasti minun olisi pitänyt varmaan jatkaa seinien maalausurakkaa niin todellisuudessa totesin päivän olleen täydellinen pienelle valokuvauskierrokselle uudessa kotikaupungissamme.

Muistan kyllä että jossain vaiheessa tätä asunnonostoprosessia tuli sellainen olo, että onkohan meillä ihan kaikki muumit laaksossa kun ostettiin talo kaupungista ja alueelta, jossa ei oltu koskaan ennen asuttu (eikä kummallakaan ollut mitään tietoa näistä alueista). Tietty käytiin tutkailemassa näitä alueita että saatiin parempi käsitys ja itseasiassa alunperin oltiin ostamasta asuntoa tuosta viereisestä kaupunkirykelmäästä mutta vaihdettiin sitten lennossa Lichfieldiin. Lichfieldiin suunnattiin itseasiassa hieman alemman hintatason vuoksi, ja onneksi niin tehtiin koska tämä on kyllä hurmaava kaupunki. Ja loppuenlopuksi se oli se fiilis joka ratkaisi. Fiilis talosta, fiilis siitä alueesta jolla talo oli ja fiilis kaupungista.

Lichfield on aika pienehkö kaupunki (n.30 000 asukasta) mutta se on ansainnut kaupunki statuksensa sen takia koska täältä löytyy upea katedraali (ensimmäinen kuva). Täällä on todella sellainen sääntö että jos paikasta löytyy katedraali niin se on automaattisesti sitten kaupunki. Lichfield sijaitsee enemmän tai vähemmän Birminghamin liepeillä, täältä mennään etanajunalla n.30 minuutissa Birminghamiin.

Ensimmäinen juttu mihin ihastuin kaupungissa oli ne lukuisat määrät itsenäisiä pieniä kahviloita, ravintoloita ja putiikkeja. Vaikka Lichfieldistä löytyy ns. High Street josta löytyy ne perusketjuliikkeet niin suurimmaksi osaksi täältä kuitenkin löytyy juuri näitä ihania, itsenäisiä ja pienempiä liikkeitä. Siitä tykkään kovasti, ne tekee paikasta heti paljon persoonallisemman kun nämä suuret jättiyritykset eivät ole vallanneet katukuvaa totaalisesti. Odotankin innolla että päästään testaamaan näitä kaikkia ravintoloita ja kahviloita ajan kanssa. Lichfield on myös aivan ihanan vehreä kaupunki - keskustassa on pari suurempaa puistoaluetta ja ympäri kaupungin katuja nököttää jos jonkinlaista puuta ja viherpuskaa.

Ihmiset ovat kaikenlisäksi todella ystävällisiä ja kaupungissa tuntuu vallitsevan sellainen hyvä yhteisöllisyys meiniki. Täällä tuntuu myös tapahtuvan koko ajan jotain, viimeisen kahden viikon ajan on ollut meneillään Lichfield Festival jossa on koko ajan erilaista kultturellia tapahtumaa. Syyskuussa täällä on Lichfield Prom jonne tullaan ilmeisesti kauempaakin. Kyseessä on kai jonkinlainen musiikkitapahtuma ja esim. työkaverit ovat nouseneet ja laskeneet siitä jo vaikka kuinka kauan. Ilmeisen suosittu tapahtuma siis kyseessä.

Luulen siis että täällä meillä tulee olemaan hyvä olla. Tottakai tässä on paljon alkuhuumaa, mutta ottaen huomioon etten ollut ikinä näin innostunut Derbystä, niin tämä on hyvä alku! Olen innoissani että päästiin muuttamaan kaupunkia koska kyllä se asuinympäristö vaikuttaa loppuenlopuksi todella paljon omaan fiilikseen. Derbyyn en ole kertaakaan kaivannut takaisin ja tuskin tulenkaan kaipaamaan. Uskon että Lichfield and minä tullaan tykkäämään toisistamme todella paljon!