Arkeen paluun positiiviset puolet

Olen aina paasannut täällä blogissa siitä kuinka arjen pitää olla kivaa. Tai siis minä pyrin "tavoittelemaan" sellaista elämää että arki on kivaa ja lomat on sitten sellaista kivaa luksusta sen arjen välissä. Koska loppuenlopuksi meidän elämä on pääosin juuri sitä normaalia arkea ja minusta siitä pitää pystyä nauttimaan koska muuten elämä olisi kovin tylsää seuraavat 40 vuotta. Varsinkaan kun en haaveile mistään "nomadi-elämästä" jossa matkustelisin ympäri maailmaa ja tekisin töitä milloin missäkin. Minä oikeasti tykkään siitä normaalista arjesta ja omasta kodistani. 

Kuitenkin, myös minä pystyn myöntämään että onhan se arkeen paluu ollut hieman hankalaa näin upean ja mielettömän kuukauden jälkeen. Tuntuu ehkä hieman takkuiselta. Sen takia päätinkin listata kaikkia niitä positiivisia ja kivoja juttuja joita saa kokea kun palaa taas tähän "normaaliin" elämään ja arkeen!

- Pääsen taas kokkailemaan ja kokeilemaan uusia reseptejä mitä olen pinnaillut. Esimerkiksi nämä kanttarellibrushetat onnistui super hyvin!

- Arkeen paluu tarkoittaa myös urheilun pariin paluuta mikä on todella kiva! Vaikka vähän piti käydä kamppailua itsensä kanssa ensimmäisestä salikäynnistä mutta sain kun sainkin raahauttua itseni suosikkitunnilleni ja hyvä fiilishän siitä tuli (vaikka luulin että kuolen, miten kuukaudessa voi mennä niin huonoon kuntoon?). Ja vakkari ohjaajakin huikkasi että kiva että olen palannut salille! Siitä tuli hyvä mieli. Tosin seuraavana päivänä liikuin kuin rampa ankka ja olo oli kaikenkaikkiaan ihan muuta kun hyväkuntoinen....

- Ja onhan se oikeasti kiva saada joku rytmi ja rutiini takaisin elämään. Koska jos sitä joisi samppanjaa päivästä toiseen ja vaan lööbailisi rannalla, ei sitä varmaan enää osaisi arvostaa jonkun ajan jälkeen? Tai ainakin uskottelen itselleni niin...

- Oli kiva nähdä taas työkavereita pitkästä aikaa. Minulla on onneksi ihan huippu työyhteisö ja kollegat on supermukavia joten heitä oli kiva nähdä kuukauden tauon jälkeen!

- Rakastan meidän kotikaupunkia ja olikin mukava viettää taas lauantai kaupungilla kävellen ja kahvitellen. Ja tietysti käydä ostamassa meidän lempparikahvia taas. 

- Ja on kiva olla taas kotona ja suunnittella tulevan syksyn tekemisiä ja ohjelmaa - kalenteri näyttää jo nyt positiviisen täydeltä! Kaikkea kivaa ohjelmaa on tiedossa.

- Ostettiin uusi läppäri kun vanha oli ihan kämähtänyt ja ladattiin nyt Lightroomi siihen. Nyt onkin sitten tavoitteena opettella kuvaamaan raakakuvia ja muokkaamaan niitä, se kun on ollut tavoitteena jo pitkän aikaan.  

Todellisuudessa ei me kyllä palattu ehkä aivan normaaliin arkeen ainakaan meidän standardeilla, ollaan nimittäin syöty ihan liikaa ulkona viikon aikana (tai tilattu take-awayta kotiin) ja juotu skumppaa keskellä viikkoa parikin kertaa. Mutta hyvästä syystä sillä saimme viralliset hääkuvamme ja lupasimme itsellemme ennen häitä että sitten kuvia katsoessamme korkkaamme lahjaksi saadut pullot ja nautimme kuvien katselusta rauhassa. Ja sen me kyllä teimme! Hääkuvat olivat aivan ihania, nyt täytyy yrittää päättää mitä kehitämme ja kehystämme seinille.

Saatiin viikonloppuna paljon aikaiseksi joten tästä on hyvä jatkaa! Ja ensi viikonloppuna onkin jo pidennetty viikonloppu ja saadaan vieraita kylään joten ei tässä joudu liikaa "tavallisesta" arjesta nauttimaan!

Helikopterilentoa Victorian putouksilla ja jokiristeilya Zambezia pitkin

Ennen häämatkaamme olin jo lukenut mahdollisuudesta lyhyeeseen helikopterilentoon Victorian putousten yllä ja haluttiin ehdottomasti toteuttaa se tällä "once in a lifetime" matkalla. Me varasimme 12 minuuttia kestävän "Flight of Angels" Shearwater Victoria Falls yrityksen kautta. Meillä oli heiltä varattuna myös matkatoimiston kautta samana iltapäivänä tapahtuva jokiristeily joten totesimme yrityksen varmasti olevan hyvä näihin aktiviteetteihin. Ja niinhän se oli, eli jos joku miettii hyvää yritystä erilaisten aktiviteettien totetuttamiseen Victorian putouksilla, voin ainakin omasta puolesta suositella tätä yritystä.

Joten matkapäivä numero kahden aamulla meidät tultiin hakemaan hotellilta klo.08.30 ja kuskattiin lähellä sijaitsevalle helikopteripadille. En ollut yhtään jännittänyt tätä lentoa etukäteen mutta yhtäkkiä kun saavuttiin itse paikanpäälle alkoi hieman kuumottaa, minä kun en ole mikään normilentämisen fani ja en ole koskaan ollut helikopterin kyydissä niin rupesi epäilyttää minkälaiseen kyytiin joudummekaan. Vähän tutisi puntit housuissa.

Jouduimme odottelemaan hetken kyytiämme sillä järjestäjillä taisi olla hieman häikkää siitä kuka menee minkäkin ryhmän kanssa. Meidät saatiin kuitenkin vihdoin slotattua oikeaseen ryhmään kahden muun pariskunnan kanssa. Va'an kautta vaan kuuntelemaan ohjeistusta ja sitten olikin jo aika mennä jonottamaan kopteriin pääsyä. Kopteriin mahtui kuusi henkilöä ja minua hieman mietitty minkälaiset olisikaan näkymät jos päätyisi istumaan keskellä. Ja niinhän minä päädyin. Kopterin etuosaan meni yksi henkilö ja "taka-osaan" mahtui viisi, eli neljä pääsi ikkunapaikoille ja minä istuin keskellä. Ensin harmitti koska olin varma etten näe mitään, mutta itseasiassa minulle taisi siunaantua paras paikka koska keskeltä näin molemmille puolille kun taas mieheni joka istui ikkunan vieressä ei kunnolla nähnyt toisella puolelle. Toisaalta, kopteri tekee muistaakseni 2 sellaista ympyrää putouksien yllä että kaikki kyllä näkevät hyvin putoukset kopterin molemmilta puolilta.

Meillä kävi myös hieman tuuri. Nimittäin tuolla on mahdollisuus tehdä kaksi eri pituista lentoa, tämä 12 minuutin ja sitten sellainen pidempi 25 minuutin lento jossa tehdään ns. "ilmasafari" kansallispuiston yllä ja sitten tehdään pari kiekkaa putousten lähellä sijaitsevissa rotkoissa. Noh, toinen meidän lennolla oleva pariskunta oli varannut tuon pidemmän lennon ja tarkoitus oli että meidät tiputetaan kyydistä pois ja he jatkavat sitten safarille. Mutta koska rotkot sijaitsivat ihan putouksien vieressä me päästiin myös näkemään ne koska tässä sinne ei olisi kannattanut enää erikseen palata heitä varten. Joten me nähtiin ne rotkot ns. ekstrana josta mies oli todella innoissaan koska helikopteri teki sellaiset kunnon dipit rotkoon. Hänen hieman heikkohermoisempi vaimo tosin etsi lähintä oksennuspussia kopterista....onneksi selvisin kuitenkin, mutta olin ihan onnellinen kun päästiin takaisin maan pinnalle.

Helikopterilento putouksien yllä oli kyllä kaikenkaikkiaan ikimuistoinen kokemus. Ilmasta näkee kokonaisuuden vaan niin paljon paremmin ja kuinka pitkälle alueella putoukset oikeasti levittyvät. Olihan se aika arvokasta lystiä, mutta mielestäni todellakin sen arvoista. Ja täytyy kyllä sanoa että lennon jälkeen oli adrenaliinit kohdillaan, oli aika energinen ja hyper-olo! Minä kun en ole mikään extreme-urheilun ystävä joten tälläinen yläilmoissa heiluminen on jo minulle tarpeeksi extremeä.

Lennon jälkeen rentouduimme hotellin uima-altaalla, nauttien lomasta ja lämmöstä! Saimme kivasti koko allasalueen itsellemme (tai no, jaoimme sen paikallisten apinoiden kanssa) koska tämä taitaa juuri olla sellainen kohde ettei ihmiset paljon altailla makoile vaan keskittyy näkemään putouksia ja kokeilemaan eri aktiviteetteja. Kävimme myös lähettämässä postikortteja itse Victoria Fallsin kaupungilla joka alkoi ihan meidän hotellin ulkopuolelta mutta muuten itseasiassa emme tutkineet kaupunkia yhtään. Omiin silmiini ja meidän erään paikallisen oppaan mukaan joka haki meidät lentokentältä, kaupunki on lähinnä turisteja varten muotutunut ja siltä se näyttikin. Varmaan jos meillä olisi ollut enemmän aikaa oltaisiin varmaan kävelty ja tutkittu paremmin mutta nyt mentiin tällä kertaa näin.

Lounaalla käytiin itseasiassa todella kivassa kahvilassa. Ruoka siellä oli hyvää mutta paikan valttikortti oli maisemat! Nimittäin Lookout Cafe on suoraan nurkan takana putouksista ja sieltä on hienot näkymät Batoka Gorgelle ja Victorian putouksien sillalle. Tämä oli loistava löytö joka sijaitsi pienen hiekkatien päässä lähellä meidän hotellia. Kahvilan omistaa ilmeisesti seikkaluyritys Wild Horizons koska meiltäkin kysyttiin ensimmäisenä kun saavuttiin "did you come to throw yourself off the bridge?". He järjestävät benjihyppyjä sun muita aktiviteetteja mutta me tyydyttiin ihan vaan lounastamaan ja nauttimaan maisemista.

Iltapäivästä meille oli taas varattu ns. sundowner risteily Zambesi-jokea pitkin joka kuulosti ihanan rentouttavalta puuhalta juuri tähän iltapäivään. Ja sitä se olikin. Seilailtiin parisen tuntia pitkin Zambesi-jokea nähden suuren määrän virtahepoja, pari krokotiilia ja vaan kauniita maisemia molemmilla puolella jokea samalla kun nautittiin sundowner drinkkejä.

Entiedä mitään söpömpää vesiotusta kuin virtaheposet. Ne on vaan niin suloisia kaikessa paksuudessaan ja on edelleenkin vaikea uskoa että nehän on oikeasti todella vikkeliä liikkeissään kun sille tuulelle sattuvat.

Auringonlasku oli aivan tajuttoman upea joelta katsottuna ja silloin totesimme yhteen ääneen, että ellei sellaista sanontaa ole kun "you haven't lived until you've seen the sunset in Africa" niin sellainen pitäisi saada heti. Koska auringonlaskut ovat vaan jollaintapaa maagisia tuollapäin maailmaa. Vaan niin upeita.

Tuolloin emme edes tienneet että tulemme näkemään vielä paljon upeampia auringonlaskuja matkamme aikana...

Upeat Victorian putoukset/Zimbabwe

Aloitetaan meidän häämatkakertomuksien purkaminen loogisesti meidän ensimmäisestä kohteesta eli Victorian putouksista, joita olimme matkustaneet ihailemaan Zimbabwen puolelle. Ja me kyllä todella matkustimme, nimittäin perille saavuimme 24 tuntia myöhemmin lähdöstä, kolmen lennon jälkeen. Oli ehkä hieman kohmeinen olo. 

Kun viime vuoden puolella saimme vihdoin päätettyä että haluamme suunnata Afrikkaan häämatkalle, koko matkan suunnittelu alkoi itseasiassa siitä että halusimme nähdä Victorian putoukset. Loput kohteet, eli Mosambikin rannat ja Botswanan safarit lisättiin sitten tähän soppaan joko meidän tai matkatoimiston avustuksella. Me vaan haluttiin ehdottomasti tällä kertaa nähdä viimeinkin nämä kuuluisat putoukset. Ja olen kyllä supertyytyväinen että putoukset valittiin yhdeksi näistä meidän häämatkan etapeista. 

Pitkän matkustuksen jälkeen oli ihana saapua meidän hotelliin, the Victoria Falls Hotel joka yllätti, nimittäin ensimmäinen asia joka nähtiin hotellin omassa puutarhassa oli lauma pahkasikoja! Minusta pääsi vain pieni vinkaisu ennen kun kiiruhdin tuijottamaan ja ottamaan kuvia näistä suloisista Pumbista. Myöhemmin tajusimme kuinka onnekkaita olimme, sillä tämän ensimmäisen päivän jälkeen ei pahkasikoja näkynytkään enää hotellin piha-alueella. Paviaaneja ja mangusteja sitäkin enemmän! Näiden eläinten läsnäolo selittynee sillä, että heti hotellin ulkopuolelta alkaa kansallispuisto. Hotellin sijainti oli loistava sillä siitä käveli n. 10 minuuttia putousten sisäänkäynnille hiekkatietä pitkin paviaanien kanssa. Ja muutenkin itse hotelli oli todella kaunis ja hyvin erilainen meidän muista majoituspaikoista sillä se henki brittiläistä siirtomaatyyliä. Siirtomaatyyli sisustuksena iskee muuten minuun kyllä ja tuli melkein kotoisa olo kun aamiaisella sai tyypillisiä brittiruokia kuten skonsseja ja eggs, beans & toast (ja siis kyllä paljonkin muuta paljon herkullisempaa aamiaisruokaa) mutta mielestäni siinä kohtaa mentiin liian pitkälle kun suihkussa jouduin leikkimään erillisen kylmä-ja kuumavesihanan kanssa. Siinä pääsi muutama ärräpää vaikka muuten hotelli olikin aivan upea ja upeilla näköaloilla.

Saavuimme hotellille puolenpäivän jälkeen ja olimme jo aikaisemmin päättäneet että menemme jo saapumispäivänä tsekkaamaan itse putoukset koska periaatteessa meillä oli vain 1,5 päivää aikaa Victoria Fallseilla. Aluksi mietin että riittääköhän se, mutta hyvin se riitti meidän mielestä! Enemmän kuin hyvin itseasiassa! 

Ensimmäisenä päivänä pääsimme itseasiassa vasta kolmen jälkeen Victorian putousten sisääntuloportille ja paikka sulkeutui kuudelta kun aurinko laski. Maksoimme 30 USD sisäänpääsymaksun/per henkilö joka tuntui aika reippaalta summalta mutta eipä sitä siinä vaiheessa enää nikotellut kun sinne saakka oli matkustanut. Ja itseasiassa mielestäni on ihan loistavaa että putousten ympärillä oleva alue on rauhoitettu kansallispuistoksi ja sinne veloitetaan pääsymaksu sillä se tarkoittaa että putoukset ovat oikeasti luonnon rauhassa. Toisin kun esim. Niagaran putoukset joiden upeutta mielestäni himmenttää se, että (ainakin Kanadan puolella) putouksia ympäröi sellainen vegasmainen ilmapiiri kaikkine kauppoineen, kasinoineen ja ravintoloineen. Siinä ei ole luonnonrauhasta tietoakaan.

Ylläri, ylläri, putoukset kuulee ennenkuin ne näkee. Käveltiin polkua pitkin ensimmäisellä näköalapaikalle ja oltiin molemmat niin innoissaan että hyvä että housuissamme pysyttiin! Tätä oltiin kuitenkin odotettu niin kauan! Ja Victorian putoukset eivät kyllä todellakaan tuottaneet pettymystä! Se näky, eli tuo mikä allaolevissa kuvissa näkyy, oli ensimmäinen kohta joka putouksista nähtiin ja se salpasi jo sateenkarineen henkemme. Varsinkaan kun paikalla ei sillä hetkellä sattunut olemaan oikean ketään muita. Ehkä myöhäinen iltapäivä aloitusajankohtana kannatti. Mutta jo ensimmäisen näköalapaikan perusteella vierailu Victorian putouksilla kannatti ehdottomasti mielestämme!

Me vierailimme putouksilla ns. kuivan kauden aikaan (joka Wikitravelin mukaan on huhtikuusta lokakuuhun) mutta jollemme olisi tietäneet sitä, en olisi ihan heti arvannut että on kuiva kausi menossa. Tietysti hankala sanoa kun en ole putouksia nähnyt sadekauden aikaan mutta vettä oli kyllä ihan tarpeeksi ja nyttenkin jo paikoitellen oli hankala välillä nähdä itse putouksia kaiken vesihyöryn takaa. Mielestäni siis näin elokuussa oli oikein hyvä aika vierailla putouksilla, ne oli todella upeat ja vettä oli enemmän kuin riittävästi.

Me ehdimme hyvin kävellä kaikki näköalapaikat ja katsella putousten eri osia sellaisessa 2,5 tunnissa eikä edes tullut kiire vaikka niin alunperin ajattelin. Tässäkin kuitenkin todellisuus on se, että vaikka putoukset ovat todella hienot niin loppuenlopuksi se on vain vettä eikä jokaisella näköalapaikalla jaksa kovin montaa minuuttia enempää pällistellä. Ja me ei kyllä edes kiirehditty vaan nautittiin rauhassa ja otettiin tietysti paljon kuvia!!

Sinänsä mielestäni tuo myöhäinen iltapäivä oli aika kiva aika olla liikkellä koska nähtiin myös putoukset ihanassa auringon valossa kun aurinko alkoi jo laskemaan.

Ensimmäinen päivä meni siis hyvin leppoisasti, auringonlaskusta nautittiinkin hotellimme terassilta käsin ja katsoimme punaiseksi värjäytyvää taivasta drinkkejä siemaillessa ja etäältä nousevaa vesihyöryä. Loistava ensimmäinen päivä ja seuraava päivä tulisi olemaan vähintään yhtä jännittävä sillä silloin olisi tiedossa helikopterilentoa ja auringonlaskuristeilyä Zambesi-jokea pitkin!

Mieletön kuukausi takana, nyt aika palata taas arkeen!

Huhuu, onko siellä ruudun takana ketään lukijoita enää? Kuukauden tauko normaali arjesta taisi tehdä terää monellakin tapaa, nimittäin oikein odotin tänään että pääsen taas kirjoittelemaan blogiin postauksia kun taas ennen lomaa into oli hieman kadoksissa ja blogin kirjoitus ei oikein inspiroinut! Nyt pitäisi kuitenkin palata taas arkeen, huomenna pitäisi lähteä ajamaan töihin muiden työmatkalaisten vanassa. Täytyy sanoa että vaikka arjesta nautinkin niin hieman pelkään että miten se taas tästä lähtee liikkelle kun mieli on vieläkin ihan pilvihattaroissa kuluneen kuukauden tapahtumien johdosta. 

Nyt löytyykin taas innostusta siis blogin suhteen vaikka muille jakaa, mutta samalla huomaan että mistäs sitä aloittaisi edes näin pitkän loman jälkeen? Mistä sitä kirjoittaisi ensimmäisenä? Tähän menneeseen kuukauteen kun mahtui sellaisiakin suuria tunteita ja juttuja että miten niitä lähteä edes kuvailemaan...

Aloitetaanko siitä isoimmaista, eli meidän häistä? Koska mehän todella sanottiin tahdon 30.07.2016 upeana aurinkoisena kesäpäivänä, perheen ja ystävien läsnäollessa. Meidän hääpäivä oli kaikkea mitä oltiin ikinä edes uskallettu toivoa ja tiedän että tulen muistelemaan tuota kaunista päivää vuosia eteenpäin aina hymy huulilla. Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä onnellisuuden tunnetta, olen nyt virallisesti rouva maailman ihanimmalle miehelle. Vaikka rouva titteli saatika uusi sukunimi eivät todellakaan ole iskostunut päähän. Varmaan hääpäivästä tulen jakamaan myös jotain osia täällä blogin puolella kunhan saamme ensin kuvaajaltamme hääkuvia. 

Häämatkalle lähdimme suoraan häiden jälkeen. Tai heti seuraavana maanantaina häiden jälkeen ja täytyy kyllä sanoa että olen erittäin tyytyväinen että lähdimme matkalle heti häiden jälkeen. Se takasi sen että pystyimme jatkamaan sellaisessa "kuplassa" leijumista ja vaan nauttia toistemme seurasta ja fiilistellä häitä. Häämatka oli aivan mahtava huipennus tällä upealle kuukaudelle.  

Häämatkallahan olimme itseasiassa loppuenlopuksi neljässä eri maassa: Zimbabwessa, Botswanassa, Mosambikissa ja Etelä-Afrikassa (tosin tällä vain kaksi päivää lentojen vaihtojen välissä). Jos meidän häitä on vaikea pukea sanoiksi niin samoin kävi kyllä häämatkan kanssa. Alunperinkin halusimme sellaisen ns. "elämämme matkan", aivan tajuttoman ikimuistoisen reissun ja sellaisen me kyllä saimme. Olemme ruvenneet kutsumaan matkaamme "superlatiivien häämatkaksi" koska kaikki kokemukset olivat nimenomaan superlatiivimuodossa tyyliin: "hienointa ikinä, älyttömintä ikinä, upeinta, mahtavinta jne". Palasimme tänään puolenpäivän aikaa Emiratesin siivillä takaisin Britteihin ja kotiin ja nyt täällä ollaankin iltapäivä ihmetelty niitä tuhansia kuvia joita otimme. Siinä kestääkin hetki että saamme ne järjestykseen. Häämatkan juttuihin palaan ehdottomasti myös täällä blogin puolella, saa nähdä mistä kohteesta sitä vaan aloittaisi juttujen purkamisen!

Ja kaiken tämän lisäksihän ehdin viettää kaksi ihanaa kesäviikkoa Suomessa ja kotona ja vaikka hääjärjestelyt veivät ison osan ajasta niin silti ehdin nauttimaan Suomen upeasta kesästä!

Tälläistä on siis täällä tapahtunut viimeisen kuukauden aikana, nyt täytyy varmaan mennä ihan itse kokkaamaan illallista. Se tuntuukin aina olevan yksi kovin juttu paluussa arkeen että ruokaa ei enää kannetakaan vaan nenän eteen vaan sitä täytyy ihan itse tehdä! Suuret on ongelmat...

Palataan siis näihin kuviin ja tunnelmiin myöhemmin!