No niin, tässä olisikin sitten toinen osa vastauksia! Toivottavasti en unohtanut mitään kysymyksiä..
BUDJETOINTI
Kuinka kallista siellä on opiskella verrattuna Suomeen? Meneekö Briteissa opiskeluun ihan kauheesti rahaa (lukukausimaksut poissulkien) esim. lentoihin yms vai kattaako opintotuki kuitenkin suurimman osan?
Eli Briteissähän on siis lukukausimaksut käytössä, eli sinänsä voi ajatella että menee opiskeluun enemmän rahaa kuin Suomessa. Kuitenkin, Skotlannissahan
ei EU-opiskelijan tarvitse maksaa kandin (undergraduate) suorittamisesta lukukausimaksuja. Skotlannin SAAS maksaa ne lukukausimaksut. Englannissa kandista peritään lukukausimaksut. Kaikkiin maisteri-tutkintoihin (postgraduate) kuuluu lukukausimaksut.
Jos suljetaan lukukausimaksut pois, ja katsotaan toista kysymystä, on vastaus varmasti kyllä :) Koska tietysti jo lentolippuihin menee rahaa melkoisesti. Tämäkin tosin riippuu siitä missäpäin Brittejä/Suomea asuu (jos otetaan tämä väli tarkasteltavaksi). Lentolippuja välillä Lontoo-Helsinki voi saada melko edullisestikin, sen sijaan Aberdeenissä asuessani meni niihin helposti enemmän rahaa. Esim. Aberdeenissä asuessani joudun melkein aina pulittamaan lipuista sen 300 euroa (välillä Abe-Köpis-Helsinki), kun Lontoo-Helsinki välistä saa hyvällä lykyllä puolittaa puolet tosta hinnasta.
Tietyt asiat on paljon kalliimpia tai halvempi kuin Suomessa. Mun mielestä (perustuen kokemuksiin Aberdeenistä ja Lontoosta) vuokrataso ja sen kanssa korreloiva laatu, on huomattavasti kalliimpi kuin Suomessa. Lontoon vuokratasohan on ihan omaa luokkaansa, Aberdeenissä pystyi saamaan jotain edullisempiäkin kämppiä, mutta kyllä se taso oli silti mielestäni hieman korkea. Verrattuna Suomeen, kukaan ei täällä oikeastaan asu yksin opiskeluaikana. En ole vielä ainakaan tavannut sellaista henkilöä. Joten kämpät yleensä jaetaan.
Summa summarum, elämisen kalleus riippuu pitkälti siitä missäpäin Brittejä asuu. Lontoo on
huomattavasti kalliimpi kaupunki asua, Aberdeen oli siinä mielessä halvempi. Toisaalta Aberdeenissä oli iso öljybisnes josta ihmiset aina sanoivat että se teki myös kaupungin kalliimmaksi asua. Yleisesti ottaen vuokrataso on kalliimpi (myös suhteuttetuna siihen asumisen laatuun), lennot maksavat, mutta peruseläminen on mielestäni edullisempaa kuin Suomessa. Tähän kysymykseen on vaikea vastata kaikenkattavasti ja niinkuin kysymyksen kysyjäkin totesi, että se riippu paljon myös omista kulutustottumuksista.
Kts. alla yksityiskohtaisempi kuukausi-budjetti vastaus.
Paljonko rahaa sulla meni suurin piirtein tai menee viikossa/kuukaudessa ruokaan? Ja muutenkin, minkälaisella budjetillä suunnilleen kuukaudessa pärjää?
Kuten sanottu peruseläminen on mielestäni taas halvempaa kuin Suomessa. Tosin niinkuin kaikissa asioissa, on tämäkin kaupunkikohtainen. Lontoossa asuessa liikkumiseen menee yleensä jo todella paljon rahaa. Aberdeenissä kävelin joka paikkaan. Ruoka on yleisesti ottaen paljon halvempaa kuin Suomessa (riippuu tietenkin missä käy ostoksilla). Leffoissa käyminen (ei Lontoon keskustassa) on halvempaa.
Ekana opiskeluvuonna, ensimmäiset 3 kk elin Lidlin tuorepastalla johon laitoin päälle juustoraastetta. Yks tuorepasta-paketti makso 50 penceä ja siitä riitti kahdelle aterialle. Eli halvalla voi elää. Oletetaan kuitenkin ettei sitä tuorepasta linjaa kannata jatkaa kamalan kauan (ei ainakaan sitä 3 kk mitä minä tein) niin se riippuu paljon siitä minkälaiset ruokailutottumukset on.
Ruokakauppojen hinnoissa on myös tietysti eroa, Lidl on halpa ja sieltä saa hyviä juttuja, yleensä käyn Tescossa joka on mun mielestä hyvänhintainen. Mä saan aina Suomessa ruokakauppaan mennessä pienen sydärin kun olen ostanut "pari juttua" ja lasku on järkyttävän kokoinen. Muut voi olla erimieltä, mutta mun mielestä täällä ruokakaupassa käyminen on halvempaa kuin Suomessa. Mä en oikeen viittii antaa mitään omaa arvioo mun ruokamenoista kun ne vaihtelee tosi paljon. Mulle riittää esimerkiksi yksi kunnon ateria päivässä, harvoin syön kahta lämmintä ateriaa. Hedelmien ostosta en tingi, joten ne tuo oman lisänsä laskuun. Mutta muistan että
blogissa taisin kirjotella tammikuussa että mulle riittää suurinpiirtein 20-30 puntaa viikossa ruokiin kun suunnittelen tarkasti koko viikon ajalta että mitä syön.
Puhelinliittymän voi ostaa pay as go-menetelmällä, mulla se on esim. nyt 10,50 puntaa kuukaudessa. Sillä saa 100 min puheluita ja 500 tekstiviestiä. Mun mielestä hyvä diili. Näihin löytyy paljon tarjoajia, joten kannattaa tutkia mikä on paras vaihtoehto.
Sitten on tietysti vuokra ja siihen liittyvät utilities-laskut. Ja netti (edellisessä asunnossa taisin maksaa 10 puntaa/kk). Jos asuu asuntolassa täytyy murehtia vaan vuokrasta itsessään, eikä netti, sähkö ja vesilaskuista. Näihin kuluihin on vaikea mennä ottaa kantaa kun ne riippuvat niin monesta tekijästä.
Kandin teit toki Skotlannissa, mutta onko yleistä töiden tekeminen opiskelujen lomassa (vkl/iltaisin)?
On hyvinkin yleistä! Luentojen ja seminaarien määrä ei ole viikottain päätähuimaava joten siinä jää hyvin aikaa tehdä töitä ohessa.
YLEISTÄ
Onko sulla koskaan koti-ikavä?
Kyllä sitä aina tietysti välillä tulee. Yleensä se iskee jos on ollut muutenkin huono/kurja päivä. Kun aikoinaan muutin Skotlantiin asumaan tuli ekat pari viikkoa mietittya kotia paljon, mutta kun sai ystäviä ympärilleen se helpotti nopeasti. Nykyään se iskee enää todella harvoin. Mun mielestä koti-ikävä on ihan luonnollista ja mä odotinkin sen tulevan, koska muutin myös silloin 5 vuotta sitten suoraan kotoa pois, joten se oli samalla eka kerta kun asuin yksin.
Mika on siellä Lontoossa parasta?
Apua. Lontoo on ihana kaupunki. Täynnä mahdollisuuksia, tapahtumia, ihania ihmisiä ja kauniita paikkoja. Parasta? Noh, täytyy tälleen kliseiseti vastata että se yleinen tunnelma. Suurkaupungin kiireinen elämänrytmi, elämää on kellon ympäri ja ihmisiä löytyy joka maailmankolkasta. Uusia ihania kahviloita, kauppoja tai markkinoita löytyy jokaisen kulman takaa. Sitä on vaikea kuvailla, mutta mun mielestä se just tekee Lontoosta parhaan kaupungin!
Aiotko opiskeluiden jälkeen jäädä asumaan Lontooseen vai muutatko takaisin Suomeen?
Toivon kyllä että voin jäädä tänne asumaan, kaikki riippuu kuitenkin siitä että mistä saan töitä. Tietysti keskitän hakuni Lontooseen, nim. nytkin pitäisi vääntää pari työhakemusta. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)
Onkohan siellä vaikeaa saada internship-paikkaa?
Kyllähän Lontoossa taitaa kilpailu olla melkoisen kovaa ja täytyy jaksaa olla peräänantamaton näissä asioissa, mutta ei se ole mahdottomuus (ainakin toivoisin niin). Moni kaveri on saanut internship-paikkoja niin Cityssä pankki-alalla kuin sitten omalla alallani.
Onko opiskelukavereihin helppo tutustua ja muutenkin saada uusia ystäviä yliopiston kautta? Britteihin ystävystyminen on kuulemma kaikkea muuta kuin helppoa!
Kyllä on! Munhan suurin pelko oli aikoinaan, etten varmasti saa kavereita ja kukaan ei halua puhua mulle....Mutta ne pelot on kyllä ihan aiheettomia. Tietysti pitää alkuun olla itse aktiivinen, ei ne kaverit sinne ovelle tule kolkuttamaan. Mutta olen nyt kuitenkin kolmesta eri kaupungista onnistunut joka kerralla saamaan aivan ihania ja toivon mukaan läpi elämän kestäviä ystävyyssuhteita :) Mutta nimenomaan pitää olla itse aktiivinen ja sosiaalinen alkuun (vaikka myönnän että se käy välillä puuduttavaksi) sitä kautta ne ystävätkin löytyy! Omassa huoneessa kököttäminen ei auta asiaa.
Mun kaikki ystävät ovat poikkeuksetta ulkomaalaisia. Ainut läheinen Britti on poikaystäväni. Olen monelta kuullut että Britteihin ystävystyminen on kuulemma vaikeata, heistä ei yleensä saa ns. "tosiystäviä". Mun on vaikea sanoa tähän mitään objektiivista mielipidettä koska en ole yleensä kummemmin miettinyt että minkä maalaisia tulevat ystäväni ovat. Mutta ehkä se kertoo jo jotain että suurin osa ystävistäni on pohjoismaalaisia, joten ehkä olen kokenut että heidän kanssaan synkkaa parhaiten. En ole oikein koskaan Brittien kanssa kohdannut mitään maailmaa mullistavaa yhteyttä :)
Mitä mieltä oot asuntoloissa asumisesta ensimmäisenä vuonna? Syrjäytyyköhän täysin kuvioista jos asuisi alusta alkaen yksin?
Ottaen huomioon että asun nytkin asuntolassa, ja olen postgraduate-opiskelija, on mun mielipide niistä varmaan aika selvä :) Mä nautin asua asuntolassa ekana opiskeluvuotenani, mulla oli ihan kivat kämppikset ja yläkerrankin asunnosta löytyi ihania kavereita. Se oli helppoa, koska uuteen maahan muuttaminen (ja ekaa kertaa muuttaminen kotoa) oli kuitenkin sen verran iso askel, että asuntola oli helppo vaihtoehto - ei tarvinnut etsiä asuntoa viereiltä markkinoilta uudessa maassa. Koin sen siis itselleni hyväksi vaihtoehdoksi. Kaikki ei kuitenkaan asuntoloissa tykkää asua, ja tarvitaanhan siinä sellasta tiettya rentoutta ettei hermostu sotkuisuudesta tai ärsyttävistä kämppiksistä. Ja tietty täytyy muistaa että ekana vuonna se asuntolameininki voi olla välillä aikamoista mekkalointia ja bilettämistä. Mä asuin ns. rauhallisemassa asuntolassa jossa oli paljon ulkkari-opiskelijoita jotka oli tehnyt jo bilettämisen aikoja sitten joten pysty keskittyy muihin asioihin :)
En todellakaan usko että kuvioista syrjääntyy vaikkei asuntolaan menisikään asumaan. Kyllä yksien asuessa on yhtä hyvät mahdollisuudet saada kavereita, yliopistollahan niitä kuitenkin näkee! Esimerkiksi en ole kyllä nykyisestä asuntolastani saanut oikein ketään uusia ystäviä, vaan kaikki on tullut sitten oman kurssiohjelmani takia. Eli kyllä se ihan itsestä riippuu,eikä asuinpaikasta :)
Siellä opiskellessa ja asuessa onko ihmiset ikinä kohdellut sua eritavalla kuin brittiläisiä?
Ei ole. Tai siis tottakai ihmiset kuulee ja näkee etten ole paikallinen, mutta en ole kokenut että minua olisi kohdeltu eritavalla, tai ainakaan huonolla tavalla. Varsinkaan Lontoossa. Lähinnä jos ihmiset on ollut sitten ihan hyvällä tavalla kiinnostuneita Suomesta ylipäätänsä.
Aberdeenin aikoina kuulin juttuja kuinka tiettyjä väestöryhmiä kohtaan oltiin rasistisia, ja tapahtuipa parille mun suomalaiskaverillekin juttuja, mutta itse en henk.koht kokenut minkäänlaista erilaisempaa kohtelua. Tai jos olen kokenut, niin se ei ainakaan ole jättänyt mitään traumoja koska en muista :)
No niin, siinä oli ne! Kuten sanottua, toivottavasti näistä oli apua jollekulle, ja kysyä saa rohkeasti jos jotain jäi epäselväksi.
