Wuhuu, nostakaa liput salkoon, Ansku kerto mulle tänään et meillä on syytä juhlaan!Me ollaan oltu tasan kuukausi Kanadan maaperällä, 4 viikkoa, 31 päivää :) Aika hurjaa. En ole vieläkään oikeen varmaan tajunnut sitä,että olen oikeasti Kanadassa! Siis toisella puolella maapalloa?! Ajattelen jotenkin koko ajan että olen vain ulkomailla. Jos joku olisi sanonut mulle yli vuosi sitten,että tulen vielä asumaan 8 kk Kanadassa, olisin vaan nauranut ja ajatellut että se on mahdotonta..Mutta täällä mä nyt olen :) Ja voi vitsi, elämä kyllä hymyilee ja leveästi.
Porukka on usein kysynyt,että eikö sulla ole ikävä Suomeen? Ja viimeiset neljä viikoa olen vastannut samalla tavalla: "Ei mulla,on ollut paljon tekemistä". Tietty olen ikävöinyt, mutta lähinnä sillä tavalla että ajattelen lämmöllä kotia ja perhettä joka on Suomessa, ihanaa että on koti jonne palata.Tänään kuitenkin iski ensimmäistä kertaa tosi ikävä. Juttelin puhelimen välityksellä äidin ja isän kanssa. Äiti oli juuri tullut kotiin, koirat haukku taustalla, Urholla oli syntymäpäivä (4wee!!Niille kuulemma tarjottiin maksalaatikkoa tän kunniaks) ja iskä kyseli opiskeluista. Osasin jotenkin kuvitella koko kuvan, miltä kotona näyttää ja silloin iski ikävä :( Mutta ikävähän saa tulla välillä,eiks jeh? Kohta nään kuitenkin koko perheen,isän ja äidin,mummin ja ukin meidän yhteisellä lomamatkalla. Joten turha murehtia turhaan :) Elämä kulkee hyvin!
Nyt kohta pitää lähteä luennolle ja illalla taas lenkille! Vitsi et ollaan ahkeria! Ja huomenna alkaa Homecoming-viikonloppu! Ihanaa, odotan innolla kun kaikki puhuvat siitä niin paljon!!
Hyvää syntymäpäivää Urho ja Marski!
ei ihan vielä 31 päivää, mutta melkein.. ;)
VastaaPoistatänään joo taas illalla lenkille! :)