Voi vitsit, tämä syksy on mennyt kovempaa vauhtia kuin ikinä! En edes voi uskoa että ollaan jo marraskuun puolessavälissä. Ja nyt vasta huomasin että hups, blogiakin olen päivitellyt viimeksi viime viikolla. Onneksi maailma ei kaadu siihen...
Tulin käymään Suomessakin ja katsotaan pääsenkö edes kotiin kun lakko-varoitus on annettu ja osa Finnairin lennoista taitaa kyllä peruuntua. Suomessa ollessa on menty haipakkaa, tekemistä on riittänyt mutta sunnuntaina päästiin nauttimaan isänpäivästä ja sen kunniaksi iskäkin pääsi ekaa kertaa katsomaan 3D-leffaa. Haha. Käytiin katsomassa Gravity joka oli kyllä mielestäni todella super hyvin tehty mutta silti se ei kuitenkaan ollut ehkä juuri minun tyyppinen leffa.
Ensimmäistä kertaa olen myös ihan kunnolla suivaantunut Brittiläisten pankkien toimintaan ja ajattelin siitä kirjoittaa myös tänne blogiin heti kun olen hieman rauhoittunut ja saanut ajatukset jäsenneltyä. On nimittäin savua noussut korvista taasen ja tulenkivenkatkuista tekstiä tullut suusta kaikille jotka on vain suostunut kuuntelemaan. Miten ne osaakin tehdä asiat mahdollisimman vaikealla tavalla? Toisaalta lopulta en tiettyt itkeäkö vai nauraa. Itkeä koska se on niin turhauttavaa vai nauraa kun muistaa kuinka Britit on jäänyt niin monessa jutussa oikeasti sinne aikojen alkuun.
Marski on taas tietysti ilahdattunut toimillaan. Istuin nojatuolissa yksi ilta lehtiä lukien ja suklaata mutustellen. Oli aivan hiljaista ja jotenkin minulla oli sellainen tunne että joku tuijottaa mua. Lasken lehdet alas syliin ja näen tälläisen karvanaaman nojaavan mun jalkoihin. "Annatko namia mullekin kun katson sua näin söpösti-ilmeellä".
Joulukausi on nyt myös kunnolla korkattu koska olen katsonut "Love Actuallyn" nyt ensimmäistä kertaa! Poikaystävän mielestä kunnon joululeffa on Die Hard ja vaikka niitä leffoja mielelläni katselenkin, joulufiilistä ne ei kyllä saa aikaan sitten ollenkaan! Pitäydyn ihan suosiolla klassikoissa eli Love Actually, The Holiday, ja tietysti sitten Yksin Kotona leffat.
Joten eipä tänne sen ihmeempää kuulu, elämää vain (olen muuten täysin koukuttunut Vain elämää sarjaan!!
Voi brittipankit... Viime aikoina olen yrittänyt selvittää tapoja parantaa mun credit ratingiä niin että joskus ehkä mahdollisesti voisin saada täältä luottokortin. Mutta turha toivo ainakin tässä vaiheessa, kun olen self employed ja tienaan aika vähän. Mutta tuskin saisin sitä luottoa vaikka tienaisin miljoonan, koska tyhjästä on paha nyhjäistä, ja juuri maahan muuttaneena luottotiedot on aika nollissa...
VastaaPoistaJoo, brittipankit aiheuttaa kyllä harmaita hiuksia...Itseasiassa juuri Nationwiden tyyppi vakuutti että luottokortin saaminen on ihan helppoa. Paskanmarjat sanon minä. Mä en edes hakenut luottokorttia ja kaikki meni silti ihan päin sitä itseään...
PoistaMua rupes just yks päivä kauhistuttamaan mun sulkematon Bank of Scotlandin tili. Suomen osoitteeseen tuli uus kortti, pinkoodista ei hajuakaan, saati sitten onko tilillä vielä jotain rahaa jäljellä.. :S
VastaaPoistaHaha, voi ei! Mut kyllä mullakin makasi RBS:n tili aika pitkään käyttämättömänä kunnes olen nyt taas aktivoitunut sen käytössä uudestaan....
PoistaMä päätin silloin kun vihdoin sain täältä tilin avattua että tota tiliähän en sulje IKINÄ kun sen vihdoin sain auki. En halua ottaa riskiä että joutuisin uudestaan siihen proof of address -rumbaan, en vaikka olisi joskus sellainen fiilis että tuskin muutan enää Britteihin :)
PoistaMä kävin myös katsomassa Gravityn äskettäin. Oli kyllä hyvin tehty, mutta mulla tuli leffan aikana niin paha ja ahdistunu olo, että nyyhkytin vaan holtittomasti lähes koko ajan. Ilmeisesti opin itsestäni jotain uutta, sillä tuo olis kyllä pahinta mitä ikinä voisin kuvitella. Päätyä siis jonnekin tyhjyyteen ihan yksin. Hui, tuli taas ihan kylmät väreet.
VastaaPoistaSe oli kyllä todella ahdistava leffa. Mua kanssa ahdisti paljon leffan aikana ja sen jälkeen...
Poista