"Onko Suomessa oikeasti tuollaista?" - mielikuvia Suomesta ja suomalaisista

Viikko sitten täällä Briteissä näytettiin Hairy Bikersien Suomi-aiheinen jakso. Heille jotka eivät tiedä: Hairy Bikers koostuu kahdesta britti tv-kokista jotka yleensä reissaavat milloin missäkin päin maailmaa moottipyöriensä kera ja tutustuvat paikalliseen ruokakulttuuriin. Tällä hetkellä täällä näytetään heidän Northern Exposure tv-sarjaa, jonka viime viikon jaksossa he vierailivat Suomessa. Viime viikkoisessa postauksessa kerroinkin siitä, kuinka me sattumalta törmäsimme heihin Helsingissä.

Suomi-jakson aikana tutustuttiin suomalaiseen kultuuriin ja ruokaan oikein olan takaa. Prätkäjätkät kokeili saunaa, vierailija armeijan hoiteissa, leipoi karjalanpiirakoita, testasi vaimonkantoa ja kokkaili hernekeittoa, pannukakkuja sekä kalakeittoa. Hairy Bikersit tuntuivat pitävän Suomesta kovasti ja taisivatkin nähdä ihan parhaita paloja Suomen kesästä. Suomi-jakso on nyt katsottavissa Youtubesta täältä (suosittelen oikeasti katsomaan, se on ihan hauska). Siinä missä viime aikoina on saanut Helsingin Sanomista lukea vain hyvin  masentavia uutisia Suomesta ja suomalaisista, niin tämä jakso taas muistutti niistä Suomen ihanista ja mahtavista puolista.

Minä jaksan aina kertoa Suomen ja suomalaisten hyvistä puolista täällä Briteissä (jos porukka vaan jaksaa kuunnella). Kollegoita olen jo melkein parin vuoden ajan valistanut pohjoismaalaisesta tasa-arvosta joka on lähellä sydäntä ja Suomen ihanasta luonnosta. Ja siitä kesästä. Voih elämä, kuinka jaksankaan pulputtaa Suomen ihanasta kesästä. Kenellekään ei ole enää epäselvää ettenkö lähtisi joka vuosi viettämään kesälomiani Suomeen. Jos joku vaan jaksaa kuunnella niin minä kyllä mielelläni kerron.

Kyseistä ohjelmaa oli katsonut moni tuttu täällä ja siitäkös kysymyksiä seurasi. Lähinnä mielenkiintoisia sellaisia. Tässä kootut kysymykset ja minun kootut selitykset:

Söitteko te oikeasti hernekeittoa joka torstai?
(viitaten armeijan joka viikkoiseen hernekeittopäivään)

Tämä kiinnosti miestä selvästi eniten. Siis ihanko oikeasti me syötiin koulussa joka torstai hernesoppaa? En tiedä teistä, mutta kyllä minä muistan että sitä hernekeittoa syötiin ihan liian usein minun makuun (inhoan hernekeittoa). Ja ei koskaan minään muuna päivänä kuin torstaina.

Te laitatte lohta keittoon? Aika outoa?

Tämä kommentti tuli miehen äidiltä jonka mielestä se oli todella ihmeellistä että me tehdään kalakeittoa lohesta. Minua huvitti suuresti tämä ihmetyksen aihe, koska täällä tehdään kalakeittoa ihan samalla tavalla mutta yleensä valkoisesta kalasta. Millä tavalla se on erikoisempaa pistää lohta keittoon kun jotain valkoista kalaa?

Onko suomalaiset oikeasti noin hiljaisia mutta samalla todella suorapuheisia?

Tästä kollega tykkäsi todella paljon että suomalaiset vaikutti niin mutkattomilta eivätkä turhaan viljelleet korulauseita. Hän lupasi ottaa tälläisen suorapuheisuuden uudeksi tavaksi brittiläisen mutkittelevan puhetyylin sijaan...

Kaikista yleisin kysymys oli kuitenkin....

Onko Suomessa ihan oikeasti tuollaista? Onko siellä noin kaunista?

Tätä kysyi kaikki jotka oli nähneet ohjelman.

"Onko Suomessa oikeasti noin kaunista?"

"Siellähän on upean näköistä!"

"Mä haluan lähteä lomalle Suomeen!"

Ja minähän tietysti vastasin myöntävästi. Kun katson näitä omia kuviani Suomen kesäloman ajalta, ne näyttävät juuri niitä samoja maisemia joita britit ihastelivat kyseisessä tv-ohjelmassa: sinisiä järviä, vehreitä peltoja, puhdasta ruokaa, erikoisia tapoja....Suomi on aivan ihana maa, jonka luonto on oikeasti henkeäsalpaava kun sitä oikein osaa arvostaa. Moni epäili että kyseinen tv-jakso antoi ns. "kiillotetun" kuvan Suomesta (toisaalta tässä ohjelmassa ei ollut tarkoituskaan käydä yhteiskunnallisiin ongelmiin käsiksi), mutta mieskin totesi, että juuri tuollaista Suomessa on: järviä, metsää, metsää, metsää, järviä, järviä, metsää. Mutta kaunista sellaista. Ja niin puhdasta.

Tämä brittikokkien tv-jakso taisikin siis toimia hyvänä PR-temppuna edistämään matkailua Suomeen ja teki sen paljon paremmin kuin minun omat sepustukseni (vaikka niitäkin aion jatkaa tulevaisuudessa). Herrojen Facebook-sivuillakin oli moni fani todennut haluavansa lomalle Suomeen (jotkut jopa halusivat suorinpäin muuttaa Suomeen, mitä sitä turhia vaan lomailemaan!)

Ja täytyy kyllä myöntää, että se sai allekirjoittaneellekin kovan koti-ikävän aikaiseksi. Niin kovan, että ensi viikonloppuna on ehkä pakko kokeilla leipoa ensimmäistä kertaa elämässäni karjalanpiirakoita!

*********************

Tämä blogipostaus on osa Instagram Travel Thursday- tempausta jonka järjestäjinä toimivat Veera Bianca, Kaukokaipuu  ja Destination Unknown. Minut löytää Instagram nimimerkillä @laura.fin.

Pieniä sisustustuunailuja

Silloin kun heinäkuun alussa muutimme tähän uuteen kotiimme, lupailin paljon sisustuspostauksia. Noh, eihän niitä ole näkynyt. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin olen huomannut olevani enemmän tai vähemmän perfektionisti mitä sisustukseen tulee. Kotimme sisustus ei ole lähimaillakaan valmis joten en ole halunnut näyttää keskeneräistä tulosta (ihan outo periaate tämäkin). Toisekseen, koin pienen sisustusväsymisen tuossa yhdessä vaiheessa, mikä on aika luonnollistakin. Nyt kuitenkin syksyn tulon myötä sisustusinto on taas nostanut päätänsä ja olen ihan innoissani laittamassa kotia. 

Tässä viime viikkojen aikana olen kuitenkin viettänyt enemmän tai vähemmän aikaa huonekalujen tuunaukseen. Tykkään periaatteessa kaikista DIY-henkisistä jutuista. Mielestäni mikään ei ole mahtavampaa kun nähdä oman käsiensä tulos ja muuttaa jotain kulahtanutta ja rumaa joksikin kauniiksi ja käytännölliseksi. Sen sanottuna, vaikeinta on tietysti aina aloitus. Voi elämä miten se voikaan olla niin vaikeaa. Sen takia pari meidän muutosproggista onkin odottanut sitä aurinkoista päivää kun jaksetaan nostaa pehvamme penkistä ja aloittaa työ.

Me oltiin saatu miehen vanhasta asunnosta aika paljon huonekaluja. Ainut juttu vaan että ne oli kaikki sellaista tummaa kiiltolakattua puuta. Ne sopi vielä jotenkuten meidän vanhaan asuntoon, mutta täällä uuden asunnon vaaleassa sisustuksessa ne näytti ihan aikansa elähtäneeltä. Kyseessä oli siis pieni kahden pöydän setti sekä ruokapöytä (ja sänky mutta se on sitten ihan oma stoorinsa). Ne pistettiin molemmat kunnostuslistalle koska ne oli muuten ihan hyvässä kunnossa mutta väri ei miellyttänyt sitten ollenkaan.

Yhteenä kauniina päivänä mies sitten repäisi ja aloitti tämän kunnostusprojektin niistä yllämainituista pienistä pöydistä. Poisti niistä vanhan lakan ja hioi pinnan kuntoon. Alta paljastui ihan kohtuullisen nätti puupinta. Minun vastuulleni jäi pöytien uudelleenmaalaus ja sen sain valmiiksi viime viikolla. Ja voi kuinka nätit niistä tulikaan! Sopii niin paljon paremmin tänne meidän nykyiseen olohuoneeseen kuin ne vanhat! Fiksu tyyppi olisi tietysti ottanut ennen-jälkeen kuvat, mutta enhän minä tietysti muistanut. Joten tässä ensin kuva vanhasta asunnosta jonka kulmassa näkyy tuo vanha pöytä ja sen väri.

Ja tässä taas pöydät muutoksen jälkeen! Olen niin tyytyväinen että saatiin nämä vihdoin valmiiksi ja nyt ne jo koristavat meidän muutenkin vaaleasävyistä olohuonetta (mies sanoo että meidän talo käy läpi "pohjoismaalaistumisen" viittaen vaaleisiin sävyihin ja minun vaatimuksiini saada kokolattiamatot huut helkkariin).

Seuraavaksi olisikin sitten otettava meidän ruokapöytä samaan käsittelyyn. Uskallankin väittää että siinä menee taas hetki ennenkuin sen kunnostaminen saadaan aloitettua, se kun ei ole mikään pieni projekti. Sen lisäksi sain tuossa viikonloppuna päähän, että mehän voidaan tehdä itse niistä sellaisista raksapuulavoista aivan loistava kahvipöytä meille! Mistäs sitä vielä repisi aikaa että saisi nämä kaikki jutut toteutettua?

Meidän lähiruokakauppa

Jo aikoja sitten, Salamatkustaja-blogin kirjoittaja Satu laittoi liikkeelle ruokakauppahaasteen ulkosuomalaisille. Hänen mukaansa kun paikalliset ruokakaupat on paljon kiinnostavimpia kun mitkään nähtävyydet (niin samaa mieltä, rakastan paikallisia ruokakauppoja) joten hän kehotti esittelemään lähiruokakaupan ja mitä siellä ruoka maksaa. En ikinä päässyt silloin osallistumaan haasteeseen koska mies (autonsa vuoksi) kävi aina ruokakaupassa, mutta nyt kun minäkin olen saanut ruokakauppavuoron, napsin teille hieman kuvia eiliseltä kauppareissulta. En nyt kyllä tiedä bongasinko mitään turhan erikoista kauppareissun aikana koska yleensä se menee niin rutiinille että en paljon pohdi miten tämä valikoima eroaa esim. suomalaisesta sisaruksestaan. 

Meidän lähikauppa on iso 24h Tesco. Tai no, ihan lähilähi ruokakauppa on meidän kulmassa sijaitseva corner shop, mutta siellä käydään vain jos maito on loppunut tai tarvitaan lisää viiniä! Muuten siis käymme Tescossa, joka on iso brittiläinen ruokaketju. Sen vieressä sijaitsee Aldi (Lidlin serkku), josta tykkään paljon mutta valitettavasti siihen aikaa illasta kun käyn ostoksilla on usein kaikki tuoretavara jo loppunut, joten päädyn usein Tescoon. Tämä kyseinen Tesco on todella avoinna 24 tuntia viikon jokaisena päivänä, paitsi sunnuntaina. Sunnuntaina lain mukaan kauppa saa olla avoinna muistaakseni klo.10-16. Eli se sulkeutuu lauantai yönä puolenyön aikaan ja avautuu sunnuntaina taas vasta kympiltä aamulla. 

Tästä Tescosta löytyy enemmänkin tavaraa kuin pelkkää ruokaa. Kyseessä on siis hieman ison Prisman tai Cittarin kaltainen kauppa, eli täältä löytyy vaatteita, harrastusvälineitä ja kodin sisustusosasto. Jäänkin aina jumittamaan sisustusosastolle hyväksi toviksi, sieltä ei nimittäin ikinä tiedä mitä löytää!

Seuraavaksi alkaakin itse ruokakauppa-osuus ja ensimmäisenä vuorossa Hevi-osasto. Tykkään paljon, koska tämän kaupan aukioloaikojen vuoksi hevi-osastolla löytyy aina kaikkea vaikka olisinkin myöhään illalla liikkellä. Hevi-osasto on suuri ja täältä löytyy yleensä ihan kaikki mitä tarvitsen. Ja mikä parasta, mansikat ja vadelmat on vieläkin tarjouksessa. Kotimaisen mansikkarasian saa 2 punnalla mikä on mielestäni oikein kohtuullinen hinta. Samoin vadelmat irtoaa kahdella punnalla.

Jugurttiosastolla teen ihanan positiivisen löydön - Tescossa ollaan alettu myymään Skyr-rahkaa!  Ja se on kaiken lisäksi vielä tarjouksessa: 2 purkkia 2,5 punnalla. Jee,jee! Näitä lähti heti mukaan pari purkkia. Kaikki jugurtit myydään täällä tuollaisissa töniköissä tai vastaavasti vielä pienemmissä purkeissa. Maitotonkista en nyt ottanut kuvia, mutta ne tulee täällä sellaisissa 1,5 litran muovitonkissa, niiden pahvisten sijaan.

Tee-ja kahvihylly jatkuvat luonnollisesti lopputtomiin - täältä ei ole ainakaan valikoimasta puute! Vietän yleensä pitkän ajan tuossa kahvihyllyn edessä ja mietin mitä teetä pitäisi ostaa. Yleensä valikoin näteimmän pakkauksen mukaan!

Suurin ero esim. suomalaiseen ruokakauppaan on tietysti alkoholin vapaa myynti täällä ruokakaupoissa sekä alkoholin eri tarjoukset. Tässä Tescossa on kaksi järkyttävän pitkää hyllyä alkoholia ja täällä saa luonnollisesti myydä myös väkeviä juomia. Täällä myös alkoholi on usein tarjouksessa - tässä esim. tarjouksessa on kolme sidukka tai olutta 5 punnalla.

Paras hetki on kuitenkin kun kävelet kassalle päin ja huomaat Ben&Jerry'sin olevan alessa. Terveet elämäntavat lähtee samalla huuthiiteen ja lastaan kärryihin kaksi purkkia B&J:tä, vaikka olisi tehnyt mieli ottaa pari purkkia lisää. Ben & Jerry's rokottaa lompakkoa 2.49 puntaa.

Yksi juttu mikä ärsyttää eniten on muovipussien koko ja kestävyys. Täällä useimpien ruokakauppojen muovikassit on aivan superpieniä ja todella heikkoa kamaa, minkä takia niihin ei uskalla ikinä laittaa paljon tuotteita. Sen vuoksi niitä muovikasseja kertyykin aivan tuhottaman paljon. Onneksi nyt lokakuussa tulee voimaan uusi laki, jossa kaupat pakotetaan veloittamaan 5 penceä/per muovikassi, joten ehkä minäkin muistan vihdoin ottaa omat kauppakassit mukaan!

Viikon ruokaostokset maksoivat tällä kertaa 66 puntaa kahdelle hengelle. Se on n.89 euroa. Tällä kertaa loppusummaa kasvatti minun himoitsemat erikoiskahvit joita hamstrasin varastoon oikein olan takaa.

Myös muut bloggaajat joita seuraan ovat tehneet samantyyppisiä postauksia - esim. Jenni Luxemburgista, Anna Kuubasta, Emmi Teksasista ja Sini Afghanistanista.

Hyvää ja helppoa arkiruokaa, osa.2

Yritin aikoja sitten aloittaa ihan pienen mini-postaussarjan jossa olisin jakanut meidän helpoja ja hyviä arkiruokareseptejä (koska itse tuskastun todella usein siihen, mitä laittaa ruuaksi arkisin). No, se idea tyssäsi heti alkuun, mutta nyt syksyn myötä olen taas innostunut kokkailusta enemmän ja ajattelin jakaa seuraavan helpon reseptin tänne.

Bongasin tämän hyvän porkkana-bataatti keiton reseptin Emmi-Liia Sjöholmin "Viljaton kattaus-kirjasta". Tämä kuulosti juuri niin helpolta reseptiltä, että tätä jaksaa tehdä arkisinkin. Muokkasin hieman reseptiä koska alkuperäinen ohje oli ehkä hieman mauton omaan makuuni.

Resepti on yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen:

• Kuori bataatti ja porkkana. Paloittele ne pieniksi paloiksi ja pistä kattilaan kiehumaan. Keitä pehmeäksi.
• Kaada keitinvesi pois, lisää kookosmaito ja mausteet. Mausteiden suhteen kehotan kuuntelemaan omaa makua, minä lisäsin niin muskottipähkinää, neilikkaa kuin jauhettuja chilihiutaleita aika paljon jotta keitto maistuisi hieman tujummalta.
• Soseuta blenderissä tai sauvasekoittimella kaikki yhteen ja lämmitä keitto vielä kattilalla.
• Nauti ihanan lämpimästä ja maukkaasta keitosta syksyn kunniaksi!

Tärkein juttu kuitenkin unohtui ylläolevasta aineslistasta! Rakastan nimittäin vuohenjuustoa ja jos pystyn, niin lisään sitä melkein joka ruokaan. Suosittelen siis lämpimästi murustamaan pehmeää vuohenjuustoa ihan kunnolla keiton päälle, se tuo ihanan pehmeän lisämaun keittoon!

Toivottavasti maistuu!

Hairy Bikers kohtaaminen Teurastamolla

Tänään BBC2:lla näytetään (Briteissä hyvin suosittu telkkariohjelman) Hairy Bikersien-jakso jossa he vierailevat Suomessa. Tästä linkistä sen pystyy toivottavasti katsomaan ainakin Briteissä asuvat hieman jälkikäteen. Tämän kunniaksi ajattelin palata kesän Suomi-loma muistoihin ja tuohon yhteen iltaan jolloin ihan sattumalta törmättiin näihin kahteen julkkiskokkiin keskellä Helsinkiä!

Instafeedini (ylläri, ylläri) oli ennen Suomi-lomaa täyttynyt ihmisten kuvista Teurastamolta Sörnäisistä (siis miten tämäkin taivutetaan oikeaoppisesti?), joten tämäkin oli yksi sellainen paikka johon totesin, että pakko päästä käymään oudosta nimestä huolimatta. Oltiin muutenkin piipahtamassa Helsingissä joten muiden juttujen jälkeen kiepautettiin vielä tsekkaamaan tämä paikka ennen kotiinmenoa.

Ja olin ihan yllättynyt kun päästiin paikan päälle! Ensinnäkin siellä oli hirveästi porukkaa (mutta siis hyvällä tavalla, ei liikaa ihmisiä kuitenkaan) ja tunnelma oli joten täydellisen kesämaisen rento. Vaikka kelikään ei ollut ihan parhain mahdollinen niin silti porukka nautti kauniista ulkoilmasta terasseilla istuen (syy tähän mahdolliseen väenpaljouteen selvisi kuitenkin myöhemmin). Tykkäsin tästä paikasta todella paljon vaikka en itse ehkä luokittelisi itseäni tarpeeksi "cooliksi" tai "hipsteriksi" tähän paikkaan! Koska en ole Helsingistä kotoisin, mutta lukio aikoina siellä tuli varsinkin vietettyä paljon aikaa, niin yllätyn aina kun Helsingistä löytyy näin makeita paikkoja! Ja nyt niitä tuntuu syntyvän kuin sieniä sateella (uusin kesäpaikka taisi olla Hernesaaren ranta jonka kuvat täytti insta-feedini kesäaikaan).

Me oltiin menossa kotiin syömään tämän jälkeen joten tyydyttiin vaan nappaamaan mukaan Jädelinon jäätelöt, jotka olivat kyllä todella maukkaita - suosittelen!

Kierreltiin ja kaarreltiin sitten aluetta ihaillen ja kuolaten eri ruokakojuja, kunnes satuin bongaamaan pari erittäin parrakasta tyyppiä ja yhden naisen joka oli pyytämässä signeerausta heiltä kirjaansa....Siinä vaiheessa totesin miehelle, että onko noi muuten Hairy Bikers? Mieskin jäi tuijottamaan heitä ja totesi, että kyllähän ne on - oltiin juuri törmätty Helsingissä kahteen aika tunnettuun Britti tv-kokkiin! En ole itse ikinä katsonut heidän telkkariohjelmaa, mutta heidän kokkikirjoiltaan ei voi välttyä kun menee käymään kirjakaupassa. Samalla kun bongattiin heidät. huomattiin myös lukuisat BBC:n kuvausryhmän jäsenet ja todettiin että he varmaan filmaa seuraavaa tuotantokautta varten jo jaksoja!

Mies aloitti sitten keskustelun heidän kanssaan kun sopiva hetki ilmeni, ja he todella olivat tekemässä uutta tv-sarjaa, eli he ajoivat moottoripyörillään aloittaen Puolasta ja jatkaen Liettuan, Latvian, Viron, Venäjän ja Suomen läpi, päätyen Pohjois-Ruotsiin. Suomessa he viettivät juhannusta ja filmasivat sitten Teurastamolla Suomen-jakson, joka näytetään täällä Briteissä tänään.

Herrat olivat todella mukavia ja koska meidän mielestä tämä oli niin uskomaton sattuma että päädyttiin Teurastomolle juuri kun he olivat siellä, oli meidän tietysti pakko ottaa selfie Hairy Bikersien kanssa! Kannattaa käydä siis täällä, ei sitä ikinä tiedä keneen voi törmätä!

Rennot viikonloppukuulumiset

Tälläiset viikonloput on minun mielestä juuri parhaita: sopivasti kivaa ohjelmaa mutta tarpeeksi kuitenkin aikaa ottaa myös rennosti ja nauttia viikonlopputunnelmasta. Ja sellainen viikonloppu meillä juuri oli.

Perjantaina käytiin Barton under Needwoodin suloistakin suloisemmassa leffateatteri/ravintola kombossa syömässä maittava illallinen ja katsomassa uusin leffahitti (ainakin täällä Briteissä) eli Legend, jossa Tom Hardy näyttelee molempia pääosia. Leffa kertoo Lontoon 1960-luvun mafiaskenestä ja siitä ollaan täällä ainakin  kohuttu kovasti (positiivisesti siis). Mielestäni se oli aavistuksen liian pitkä pätkä, loppua kohti alkoi jo meikäläistä väsyttämään ja vilkuilin kelloa. Leffateatteri on taasen meidän uusi suosikki, sellainen söpö kyläteatteri josta saa maailman herkullisinta safkaa.

Lauantaina oli kauan odotettu Michael McIntyren stand-up keikka Birminghamissa. Olin saanut liput joululahjaksi mieheltä ja oltiin molemmat kyllä  niin innoissaan tästä! McIntyren on minun ihan lemppari stand up koomikko, hän onnistuu aina repimään huumoria aivan arkipäiväisistä meitä jokaista koskettavista asioista. Hänen juttunsa on myös aika perheystävällisiä. Keikka oli kyllä kaiken odotuksen arvoinen, suurimman osan ajasta nauroin niin että kyyneleet valui silmistä. Sen päätteeksi olikin melkein kaikki ripsivärit poskilla....Ihan paras ilta!

Ennen keikkaa ja hieman sen jälkeen pyörittiin ympäri Birminghamin keskustaa ja kanaaleja. Birmingham ei ole ennen vakuuttanut mutta jotenkin lauantai-iltana siellä oli tosi kiva tunnelma. En tiedä vaikuttiko kaunis, aurinkoinen sää siihen vai mikä, mutta todettiin Birminghamin kanaali alueen olevan todella kivaa ja eloisaa. Kaikki tämän postauksen kuvat on otettu sieltä. Tai ehkä me vietetään liian paljon nykyään aikaa täällä maalla ja ollaan ihan ymmyrkäisinä tälläisestä suurkaupunki menosta ;)

Sunnuntai-aamu meni salilla. Mentiin miehen kanssa yhdessä Boxercise-tunnille, jossa oli superhauskaa sparrailla toisen kanssa ja harrastaa vähän nyrkkeilyä. Päivällä yritettiin enemmän tai vähemmän organisoida kämppää kuntoon. Meillä on vieläkin vaikka mitä ihme bokseja ja muuttolaatikoita ympäri taloa purkaamatta. Saatiin myös vihdoin aikaiseksi ostaa tikkaat jotta päästiin kiipeämään meidän ullakolle. Ollaan mekin hyviä talonomistajia, mutta ei itseasiassa ikinä tsekattua ullakkoa silloin ostovaiheessa ja nytkin ollaan ignoorattu se koko 2,5 kuukautta kun ollaan asuttu tässä. Ullakko oli kuitenkin positiivinen yllätys, sillä siellä on todella paljon tilaa meidän kaikelle roinalle!

Seuraavaksi olisikin illallisen aika (nachoja, nam!) ja kohta alkaa kauan odotettu Dontown Abbeyn viimeinen tuotantokausi!

"Yes,please-tyyppi" - brittiläisestä kohteliaisuudesta

Tuossa taannoin tein jotain joka ansaitsi kulmien kohotusta ja paheksuvia katseita kanssamatkustajilta. Odotin junaa Birminghamin asemalle kotia kohti ja ihmiset jäivät tien tukkeeksi suoraan junan oven eteen sen sijaan, että he olisivat kunnolla siirtyneet junan käytäville asti ja tämän avulla luoneet lisää tilaa jotta loputkin halukkaat pääsee kyytiin. 

Sen sijaan että olisin kohteliaasti ja kiltisti pyytänyt että "could you please perhaps be ever so kind and possibly move inside the carriages. Please. That would be lovely" (lisää vielä pari kohteliaisuussanaa niin hyvin menee). Ei, en toiminut näin. Pinna oli vähän kireällä ja ärsytti ihmiset jotka ei liikkunut (vaikka tilaa oli lopputomiin, tämä ei olisi edes klassifioitunut ruuhka-ajan liikenteeksi Lontoossa) joten kipakasti huusin "can you just move inside the carriages, there's like plenty of space". Ei pleasea, ei mitään kohteliaisuussanoja vaan suorat sanat. 

Ja voi elämä mitä mulkaisuja sain osakseni (ja olin varma että puolet heistä ajatteli että meidän ei ikinä olisi pitänyt avata rajoja maahanmuuttajille). Olin juuri rikkonut tämän maan ihmisten kirjoittamia sosiaalisia sääntöjä: puhunut töykeästi ilman että kuorrutin koko lauseen tarkoitusta kohteliaisuuksiin.

Älkää käsittäkö väärin, yleensä omaankin korvaani särähtää nykyään jos sitä please-sanaa ei tungeta johonkin väliin lausetta. Sen verran nämä vuodet Britanniassa asumista on jättänyt jälkensä, että nykyään suomalaisten puhetyyli kuulostaa omaan korvaani hyvin töksähtelevältä ja epäkohteliaalta. Itsekin kirjoitan työsähköpostejani siten, että ne kuulostavat mahdollisimman kohteliaalta joka tarkoittaa tietysti ylenmääräistä please, kindly, possibly etc. sanojen käyttöä. Itseasiassa Lena, in London & Beyond-blogista kirjoitteli taannoin juuri tästä samasta aiheesta. Tykkään tälläisestä kohteliaasta kielenkäytöstä ja luonnollisesti onhan se nyt mukavampaa kun kanssakäyminen on aina ystävällistä, yleensä tökerö käytös ei hyödytä ketään.

Mutta tiedättekö sen tunteen kun välillä vaan haluaisi sanoa suorat sanat? Sanoa asiat ihan sellaisenaan kun ne on, eikä verhoilla niitä mihinkään kohteliaisuuspeittoon. Ja auta armias kun nämä kohteliaisuussäännöt ylettyy liikenteeseenkin, Pitää antaa tilaa kaikille vaikka kyseinen Mersu-tyyppi olisi juuri korvannut sun eteen ja skipannut 100 metriä jonoa. Ei saa olla itsekäs ja osoittaa mieltänsä, vaan kiltisti sitä annetaan Mersulle tietä. Vaikka oikeasti tekisi ihan vaan vähän mieli kolhaista sen autoa. Koska kiilaaminen on typerää. Valehtelematta heilauttelen kättäni varmaan 15 kertaa ajomatkan aikana. Kättä heilautetaan kun joku antaa tilaa sinulle. Sitä myös heilutetaan takaisin kun joku kiittää sinua tilan antamisesta. Ja vähän kaikesta muustakin.

Ja silti, mitä minä teen? Heiluttelen sitä kättä, annan tilaa vaikka joku olisi juuri kiilannut jonon eteen, pidän suuni kiinni vaikka tekisi mieli kommentoida jotain kipakkaa ja verhoan kaikki jutut positiivisiin sanoihin vaikka kuinka ottaisi päähän. Ihan vaan koska tämän maan tavat ovat näköjään (melkein) tarttuneet minuunkin. Joskus tietysti suomalainen sisuni ottaa valtansa (kuten yllämainitussa juna-episodissa) mutta muuten meikäläisestä on näköjään tullut tälläinen "yes, please, kindly, please" tyyppi. Välillä on rankkaa olla niin helkkarin kohtelias.

Hääsuunnittelua

Flick Creative commons

En ole paljon meidän hääjärjestelyistä kirjoitellut koska vielä kuukausi takaperin ei oltu niitä paljon mietitty. Tai oltiin ehkä mietitty mutta ei olla tehty asioiden järjestelyiden eteen mitään. Olen kyllä tuhlannut tunteja ja taas tunteja Pinterestissä miettien minkälaiset häät meille tulee, mutta ei kai ne häät järjesty vain Pinterestiä katselemalla? Se vasta helppoa olisikin, nimittäin mikäli Pinterestiä on uskominen, meidän häät on jo sorteerattu.

Noh. On meillä sentään päivä laitettu kalenteriin. Halleluja! Kirkko on nimittäin varattu, mutta sekin varattiin vanhempien toimesta joten siitä(kään) en voi ottaa kredittiä meille. Kiitti vaan heille, muuten oltaisiin tuskin koskaan saatu sitä itse aikaiseksi! Paikkakin on niinkuin noin periaatteessa tiedossa, sillä haluamme pitää puutarhahäät minun  kotikotona. Vanhemmat oli taas niin kilttejä että soittivat ja varasivat markiisin meille. Eli toistaiseksi kaikki mitä ollaan varattu, on minun vanhemmat tehneet sen. Haha, olen näköjään aika hyvä delegoimaan.

Parin viime viikon aikana olen kuitenkin hoidellut asioita kuntoon ihan urakalla ja laittelin tarjouspyyntöjä valokuvaajille, ceilidh-bändille, kuljetukseen ja pitopalveluun. Valokuvaaja onkin nyt bookattu.

Tärkein juttu (sulhasen lisäksi) kuitenkin löytyy ja se on minun hääpukuni. Se löytyi ihan sattumalta. Käytiin nimittäin kesällä Suomessa ollessani sovittelemassa pukuja ihanassa Niinattaressa Helsingissä ja sieltähän se puku löytyi. Testailin varmaan kymmentä eri pukua ja tämän yksilön kohdalla tuli heti sellainen "omanlainen" tunne. Kaikki puvut joita olin siihen mennessä kokeillut tuntui todella vieraalta: liikaa pitsiä, liikaa tylliä, vääränmallinen, epämukava olo. Eräässä puvussa tuntui että tylli lähti ulos heti rintojen alta ja näytin ihan muffinsilta. Sellaiselta valkoiselta kermavaahto muffinsilta. Monissa puvuissa oli myös jotenkin epämukava olo tai ne eivät lainkaan sovinnut kropalleni. Ei tullut kamalan itsevarma ja kaunis olo kun vaapuin ulos sovituskopista kuin mikäkin valas.  Kunnes sovitin sitten sitä pukua ja se tuntui heti Lauramaiselta (makutuomarienkin mielestä se oli ihan minun näköinen). Simppeli mutta näyttävä, klassinen, upea helma ja ennenkaikkea mukava päällä. Se päällä oli itsevarma ja kaunis olo. Kaikenkukkuraksi se istui kuin nakutettu ja kun myyjä vielä sanoi kyseisen kappaleen olevan -50% alessa, lähti se loppuenlopuksi kassa kautta mukaan. Siellä se nyt odottaa vanhempien kaapissa ensi kesää. Todella toivon että vieläkin tykkään siitä ensi kesänä...

Siellä se puku oleilee pussissaan!

Mutta koska olen tälläinen Murehtija-Martta niin vaikka häät ei olisikaan ihan vielä suunniteltu, niin sitäkin enemmän olen ehtinyt näkemään painajaisia niistä. Useimmin unissa toistuu sama kaava: vieraat ei ilmesty paikalle, sulhoa ei löydy ja kaasotkin on hukassa. Toisessa unessa taas jouduin kävelemään alttaria pitkin ilman meikkiä ja hunnussa joka oli pinkki-ruskea-harmaa. Viehättävä väriyhdistelmä. Eräässä unessa taas mentiin sellaisella puulavalla kirkolle järveä pitkin, mutta kaasot eivät pitäneet minusta kiinni jonka seurauksena tipuin veteen. Hieman kyllä huolestuttaa että jos melkein 10 kk ennen häitä näen jo painajaisia niin mitä tapahtuu kun päivä lähenee?

Ja vaikka kuinka olen yrittänyt vakuuttaa itseäni siitä että minusta ei ole tule yhtä niistä hulluista morsiamista joka vetää kilarit pienistäkin asioita, niin huolestuttavasti jo kerran sain hirveän paniikin aikaiseksi kesken työpäivän kun luin eräästä jutusta "Häät 2016" Facebook-ryhmästä. Laitoin äidille paniikkiviestin joka soittaa takaisin. Hänelle asian selitettyäni äidin vastaus kuuluu: "siis oikeasti? Et voi olla tosissasi! Hyppää jorpakkoon". Luulen että äiti ei ihan arvostanut tätä mun panikoimista :D

Ja siinä missä kuukausi takaperin oltiin jo ihan varmoja meidän häämatka kohteesta niin nyt olenkin jo alkanut epäillä sitä ja miettinyt muita vaihtoehtoja pääsemättä kuitenkaan mihinkään lopputulokseen. Koska tässä on muutenkin hommaa ihan tarpeeksi, niin päätettiin antaa häämatkan suunnittelu tutun ammattilaisen käsiin mutta hän tuskin haluaa alkaa suunnittelemaan matkaa ihan tälläisten speksien pohjalta kuten "jonnekin päin maailma olisi kiva lähteä, ei kuitenkaan Eurooppa, lähtö häiden jälkeen ja budgetti about tätä luokkaa (sitä luokkaa siis että rahaa ei löydy kuin roskaa mutta halutaan asua upeissa hotelleissa)".

Tälläisissä tunnelmissa siis mennään täällä. Välillä panikoiden, välillä hälläväliä asenteella. Saa nähdä mitä näistäkin häistä tulee...

Viime viikon kuulumiset

Tiedetään, nyt eletään jo maanantaita ja ajatukset pitäisi olla jo tiukasti tässä viikossa kiinni, mutta ajattelin silti tulla tänne kirjoittelemaan viime viikon kuulumisia kun eilen ei tänne blogin puolelle huvittanut tulla. 

Viime maanantaina täällä oli ihan mieletön kesäkeli. Olin varannut BodyCombat tunnin kuudeksi, mutta töissä venähtikin niin pitkään etten ehtinyt tunnille enää. Silloin se otti päähän erityisesti, mutta päätinkin sitten lähteä juoksemaan. Ja se olikin varmaan parempi päätös koska kyllähän sitä mielummin ulkona urheilee tälläisillä keleillä kun sisällä salilla! Kävin juoksulenkillä läheisessä puistossa ja fiilistelin sen kauniita maisemia. Mietin mielessäni, kuinkakohan kauan ihmiset jaksaa kuunnella tätä minun hehkutustani meidän uudesta asuinkaupungista?

Tiistaina tehtiin mun mielestä todella hyvää aasia-vaikutteista mössöä. Tässä salaisena ainesosana on kukkakaaliriisi. Minä olen nykyään ihan ihastunut kukkakaalin käyttöön juuri riisin ja esim. pizza-pohjan muodossa. Mies ei ihan tykännyt tästä koostumuksesta, minä olin taas ihan fiiliksissä. Reseptin otin talteen omasta luottoblogista mitä tulee hyviin ja helppoihin resepteihin, eli täältä. Suosittelen kokeilemaan. Tiedän että kukkakaaliriisi ei kuulosta niin hyvältä mutta mä tykkäsin kovasti! Ja minä olen kova nirsoilemaan mitä tulee näihin "terveysruokiin".

Kävin myös tutkimusmatkailulla paikallisessa Waitrosessa. Waitrosella on aika tietynlainen maine täällä, ns. vähän parempien ihmisten ruokakauppana (ihan oikeasti!). Se on hieman posh-paikka. Minulle tuli kuitenkin jäätävä himo kanttarelleihin ja mies ehdotti että Waitroselta voisi niitä löytyä. No ei löytynyt mutta kaikkea muuta kyllä löytyi - käytävät nimittäin notkuivat vaikka mitä terveysruokia ja juttuja mitä meidän paikallisesta Tescosta ei ikinä löydy. Ostin mukaan saksalaista ruisleipää. Olin hieman skeptinen sen suhteen, se nimittäin näytti vain tummalta paahtoleivältä, mutta onneksi olin väärässä! Nimittäin maku oli ihan kun kunnon suomalaisessa ruisleivässä konsanaan! Voi sitä onnen määrää!

Lauantaina lähdin käymään Lontoossa. Tarkoituksena oli viettää rento päivä hieman shoppaillen ja ystäviä nähden ja sitähän se oli. Lontooseen saapui myös ihan mielettömän kivat kelit sopivasti lauantaille joten treffattiinkin terassilla kaverin kanssa ja vaihdeltiin kuulumisia. Rakastan näitä tälläisiä ystävyyssuhteita - aina ei ole mahdollisuus nähdä niin usein, mutta ei haittaa vaikka välissä olisikin vuosi, niin silti vaan jatketaan juttua siitä mihin jäätiin. Ihan parasta! Ja Lontoo on nyt vaan niin kiva, vaikka täällä Lichfieldissä viihdyn enemmän kuin hyvin.

Kesän 2015 muistoja

Kesä loppuikin jo hetki sitten, tai ainakin täällä. Nyt ollaan palattu todenteolla arkirytmiin ja tuntuu että kelikin vaan kylmenee kylmenemistään. 

Nyt onkin siis hyvä aika muistalla kesää 2015 ja miltä se näyttikään! Pirkko antoikin hauskan idean kommentoidessaan kesän alussa tekemääni "kesä 2015 bucket-listaa", eli mitä tältä listalta toteutuikaan kesän aikana (tehdyt jutut yliviivattu)?

Kesä 2015 bucket lista - mitä toteutuikaan?

*Telttailua joku kaunis kesäviikonloppu Walesin puolella

Tämä taisi olla jo kesän 2014 bucket listalla ja edelleenkään ei toteutunut. Minä vetoan kiireisiin, kesäkuu vietettiin Suomessa melkein kokonaan, heinäkuu meni muuttohommissa ja elokuussa teki mieli vain nauttia omasta kodista ja uudesta ympäristöstä. Ehkä ensi vuonna?

*Leffan katsomista ulkoilmateatterissa kauniin Kedleston Hallin mailla

Tämä todella harmillisesti ei myöskään toteutunut mutta kyllä meille riippumattomista syistä. Meillä oli jo liput varattu leffaan mutta kyseisenä päivänä satoi vettä kaatamalla ja oli sairaan kylmä, joten ei paljon huvittanut lähteä istumaan vesisateeseen.

*Halutaan myös nauttia meidän uudesta golf-klubi jäsenyydestä ja käydä pelaamassa mahdollisimman usein

Tähän on varmaan kaksi mielipidettä - minun mielestä me ollaan golfattu todella ahkerasti, miehen mielestä oltaisiin voitu käydä ahkerammankin pelaamassa. Minun mielipide voittaa! Ja sainkin kesän aikana pelattua vaadittavat kierrokset että sain voimassaolevan tasoituksen itselleni!

*Tee päiväretki upeaan Oxfordiin ja Stratford upon Avoniin

Kyllä, suloisessa Stratford upon Avonissa ehdimme käymään ja siitä kirjoittelinkin lisää tänne. Ihana kaupunki ja me vietettiin todella mukava kesäpäivä siellä!

*Toivottavasti päästään tutkimaan meidän uutta kotiseutua kun (toivon) mukaan päästään jossain vaiheessa kesää muuttamaan uuteen kotiin

Ollaan tutkittu ahkerasti uutta kotikaupunkiamme ja myös kyllä seutua laajemminkin. Tutkimusmatkailu jatkuu syksyllä luonnollisesti nimittäin tämä meidän lähiseutu on aivan ihanaa aluetta!

*Järkätä grillijuhlat meidän uudessa kodissa

Ollaan järkätty paritkin grillailusessiot uudessa kodissa mutta ehkä niitä ei ihan juhliksi voisi kutsua kun paikalla on ollut maksimissaan kahdeksan ihmistä? Noh, ehkä me kutsutaan kummiskin.

*Syödä paljon kotimaisia mansikoita ja juoda Pimmsiä!

Mansikoita on syöty napa täyteen ja Pimmsiäkin juotu kohtuudella aina ilman salliessa. Eli kyllä, kyllä ja kyllä tähän kohtaan!

*Käydä piknikeillä National Trust-kohteissa

Ei käyty kertaakaan? Ja luulen että me ei edes käyty kertaakaan missään National Trust kohteessa edes kävelyllä! Tää oli shokki!

*Vieraile kaverin luona Lontoossa ja vietä kiva kesäpäivä

Tämä tulee tapahtumaan vasta tässä syyskuun alkupuolella...

*Pistä meidän uuden talon piha kuntoon!

No kyllä saatiin aikaiseksi! Siitä kiitos vanhemmille! Pihan muutosprosessi näkyy parhaiten tässä postauksessa.

*Vietä kiva kahden viikon kesäloma Suomessa tehden niitä kaikkia "Suomi-kesän must juttuja"

Suomi-loma oli aivan huippu! Vietin aikaa perheen kera, söin uusia perunoita niin että napa raikui, pulahdin uimassa (ja vesi oli jäätävää), vietettiin ihanan ystävän häitä, treffasin kavereita, saunoin ja nautin aivan ihanasta juhannuksesta!

*Testailla kaikkia ihania kesäherkkureseptejä

Kyllähän niitä jonkun verran tuli testailtua - esim. uutta drinkkireseptiä, hyvää Eton Mess jälkkäriä ja herkullista perunasalaattia!

*Käydä laukkakisoissa

Ei, ei ja ei. Ehkä ensi vuonna Ascotiin?

*Ottaa ilo irti aurinkoisista arki-illoista ja tehdä jotain kivan kesäistä

Tähän kohtaa iso kyllä! Meidän oma piha nimittäin mullisti elämäämme niin paljon - tuntui siltä että kerrankin päästiin nauttimaan kesäilloista ihan olan takaa kun meillä on oma piha!

*Hypätä Eurostariin ja vierailla kaverin luona Pariisissa

Ei tapahtunut ihan kesällä koska kaveri muuttikin vasta ihan kesän lopulla Pariisiin. Ei huolta kuitenkaan, koska liput tänne rakkauden kaupunkiin on jo varattu lokakuulle!

Minun kesä 2015 oli mielestäni ihan huippu! Ei ehkä ihan niin legendaarinen kuin viime kesä ja erityisesti viime kesän kesäloma, mutta tämä kesä oli tasaisesti hyvä. Ensinnäkin mielestäni kelit täällä Briteissä oli poikkeuksellisen hyvät, joka taas johti siihen että pystyttiin nauttimaan kesäkeleistä myös iltaisin töiden jälkeen.  Vaikka heinäkuu meni pitkälti muuttopuuhissa ja pintaremonttia tehden niin elokuussa nautittiinkin kesästä senkin edestä. Kesäkuusta en muista oikein juuri mitään muuta kuin ihanan Suomi-lomani. Vaikka varsinaista kesälomaa minulla oli ottaa vain kaksi viikkoa tänä vuonna niin ei se onneksi turhan paljon haitannut kun loppukesälle oli niin paljon muuta kivaa ohjelmaa. Ennenkaikkea tämä kesä tuntui jotenkin erityisen pitkältä ja elokuun lopussa olinkin jo ihan valmis rauhoittumaan syksyn viettoon. 

Jokavuotinen perinne: Lichfield Proms

Jo silloin aikoinaan kun hieman ääneen pohdin työkavereiden kanssa asunnon ostoa Lichfieldistä, kollegani kertoi minulle tämän piskuisen kaupungin legendaarisista Proms-juhlista.Wikipediasta kurkkasin, että aikoinaan tätä nimitystä käytettiin kun puhuttiin Lontoon ulkoilmakonserteista joihin oli vapaa pääsy. Nykyään tämä perinne jatkuu vielä tänäkin päivänä ja tälläisiä konsertteja järjestetään tietääkseni ympäri maata. Kuuluisin on kuitenkin The BBC Proms, kahdeksanviikkoinen periodi kesän aikana jolloin Royal Albert Hall täyttyy päivittäin yleisöstä joka tulee kuuntelemaan orkesterin soittamaa klassista musiikkia. Tyylillisesti näissä konserteissa on aina nimenomaan kyse klassisesta musiikista. Ns. "tärkein ilta" on viimeinen Proms-ilta jolloin musiikki on hieman kevyempää ja koostuu myös monista isänmaallisista lauluista/kipaleista ja jengi on pukeutunut Union Jack-kuvioon päästä varpaisiin.

Tästä selostuksesta sai toivon mukaan hieman osviittaa minkälaiset bileet on kyseessä? Lichfieldin Promsit ovat hyvin yllämainitun kaltaiset. Täällä ne järjestetään keskustan isossa puistossa ja jengi panostaa ihan tosissaan iltaan. Paikalle saavutaan ajoissa pystyttämään piknik-pöydät ja asusteet ja leirin viereen pystytetään luonnollisesti britti-lippu. Monet oli myös panostaneet ihan tosissaan mitä hienoimpiin piknik-tarjoiluihin ja lähteneet koko perheen tai ystävien johdolla nauttimaan tästä illasta. Mehän oltiin miehen kanssa ihan amatöörejä tämän valmistautumisen suhteen - vaan laitettiin lämmintä vaatetta päälle ja päätettiin mennä vaan katsomaan alueelle meinkiä. Meillä ei siis ollut omia piknik-eväitä, juotavia tai edes vilttiä mukana mutta silti oli hauskaa! Tosin ensi vuoden meiningit on jo nyt jo suunniteltu ja päätetty - silloin mennään sitten sillä kunnollisella piknik-kaavalla näihin juhliin!

Sattui ihan mieletön tuuri, sillä vielä aiemmin päivällä oli satanut vettä mutta illaksi keli kirkastui todenteolla ja nähtiin aivan ihanan purppuranväriseksi maalautunut taivas samalla kun kuunneltiin klassista musiikkia. Minun oma lemppariesitykseni oli ehdottomasti kun Nessun Dorma kajahti soimaan - ihan kylmät väreet meni selkäpiitä pitkin kun kuunneltiin tuota upeea teosta. Olo oli taas niin onnellinen muutosta Lichfieldiin - jotenkin täällä on niin hyvä olla ja kaikki on kohdallaan. Oli ihan pakko ottaa videokin tuosta, ja sain sen ladattua myös tänne näytille (valitettavasti laatu on jostain syystä huono, sorry!):

Ilta huipentui erinäisiin isänmaallisin lauluihin kuten "Rule Britannia" ja ilotulitukset kajautettiin taivaalle samalla kun orkesteri alkoi soittamaan "Hope and Glorya" joka kyllä kruunasi illan. Tämä oli aivan mielettömän ihana tapahtuma, ihmiset olivat kyllä juhlatuulella mutta kukaan ei örveltänyt koska kyseessä on ennenkaikkea perhe-ja ystäväjuhla, jossa nautitaan yhdessäolosta. Ensi vuonna taas uudestaan ja silloin kyllä otetaan kunnon piknikeväät messiin ja kerätään kaverit yhteen!

Perinteiset viikkokuulumiset

Maanantaina täällä vietettiin tämän vuoden viimeistä kansallista vapaapäivää ennen joulua ja sen vuoksi miehen vanhemmatkin tulikin tänne meidän luokse viettämään tätä pidennettyä viikonloppua. Yleensä tietysti tälle viimeiselle kesäviikonlopulle toivotaan hyvää keliä mutta maanantaina satoi vettä aivan kuin saavista kaatamalla ja oli niin kylmä ja syksyinen keli. Mietittiin pitkää mitä tehtäisiin mutta eihän siinä auttanut muu kuin pukeutua oikeaoppisesti sadevarusteisiin ja lähteä ulos. Tehtiin mini-retki läheiseen National Trust kartano-kohteeseen joka toimi ihan hyvin koska pystyttiin viettämään suurin osa ajasta sisätiloissa. Ja paikkakin oli vielä kaunis joten hyvä valinta oli!

Koska pyrin nykyään lähtemään aamuisin heti seiskan jälkeen töihin, olen alkanut tekemään aamupalan mukaan sen sijaan että nauttisin siitä kotona. En ole sitten aamu-ihminen yhtään joten yritän tehdä tuorepuuron (joka on uusin lemppari aamupalani!) edellisiltana ja sitten vaan nappaan sen mukaan laukkuun. Tällä systeemillä nautin sitten aamupalan kun pääsen töihin ennen kahdeksaa ja samalla sitten selailen sähköpostit ja päivän tehtävälistan läpi. Toistaiseksi tämä rutiini on toiminut aika hyvin vaikka aina en jaksakaan sitä puuroa tehdä edellisiltana valmiiksi. 

Lauantai-aamuna se koko viikon kestänyt sade vaan jatkui. Mies oli lähtenyt reippaana jo kasilta golf-kentälle ja minä kieltäydyin tästä kunniasta liittyä seuraan vaikka eletäänkin nykyään ihan mummo-aikataululla eli mennään nukkumaan aikaisin ja herätään aikaisin myös viikonloppuisin. Vietin aamua selaillen häämatkavaihtoehtoja - oltiin jo päätetty yhdessä vaiheessa että halutaan lähteä Afrikkaan mutta nyt ollaan taas ruvettu miettimään muita vaihtoehtoja. Taas vaihteeksi. Aamupalan jälkeen lähdinkin BodyCombat-tunnille. Yleensä minua ei saisia viikonloppuaamuisin salille kirveelläkään mutta nyt tuntui siltä, että sinne voisi mennä ja BodyCombat on hauskin jumppatunti mielestäni. Sen tunnin aikana saa hyvin purettua kaikki mahdolliset agressiot. 

Aamun urheilusuoritusten jälkeen lähdettiin läheiseen kaupunkiin metsästämään mattoa meidän olohuoneeseen. Se oli nimittäin hieman paljaan näköinen pelkällä puulattialla! Kyllä tämä meidän koti alkaa pikkuhiljaa tästä muotoutua - vielä on paljon tehtävää ja sisustusostoksia tehtävänä mutta budjetinkaan vuoksi ei kaikkea voi ostaa ihan heti!

Tälle päivälle tulikin sitten yhtäkkiä aivan upea kesäkeli! Asteita oli reippaasti yli parisenkymmentä ja me aloitettiin päivä golfkierroksella. Golf-kentällä vietettiinkin yli neljä tuntia ja mikäs sen parempaa tekemistä rennolle sunnuntaille kun pelikin kulki harvinaisen hyvin. Aurinko oli kuitenkin aika petollinen ja tuloksena oli hassunpunainen naama eri kohdista kun päällä oli isot aurinkolasit koko kierroksen ajan. Vaikka harvemmin selfietä tulee otettua niin nyt oli pakko laittaa äidillekin kuva auringonpunoittamasta lärvistä ihan vain syyskuun alun kunniaksi! En tiedä näkeekö kukaan muu niitä rajoja tuosta kuvasta, mutta itse ainakin näen selkeästi reiskojen jättämät rajat...

Nyt olisi kuulkaas taas se tilanne edessä että olisi vaikka mitä kirjoitettavaa tänne blogin puolelle mutta ei vaan ehdi! Tai ehtisikin mutta ei sillä tavalla että niitä kaikkia juttuja saisi eetteriin ulos niillä aikajanoilla mitä minä haluan. Mutta eiköhän tämä taas tästä, ehkä saan enemmän postauksia ulos lähiviikkojen aikana. Ehkä en.