lauantai 10. lokakuuta 2015

Ratsastusretki Cannock Chasella



Sain mielestäni aivan nerokkaan idean ja loistavan älyväläyksen tuossa viikon alussa. Puihin oli ilmestynyt jo kaunis ruskan väri ja totesin, että tätä syksyä olisi kiva lähteä ihastelemaan esimerkiksi läheiseen Cannock Chasen luonnonpuistoalueelle. Mietin että vielä kivempaa olisi ihastella maisemia hepan selästä käsin, en ollut pitkään aikaan päässyt ratsaille ja taas tuli sellainen kutkuttava fiilis että on pakko päästä! Löysin pienellä googlailulla todella passelilta kuulostavan tallin (Cannock Chase Trekking Centre) ja kävi ilmi että heillä on ns. Mixed Ability Treks, joka sopisi niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin ratsastajille. Täten sain siis myös miehen suostuteltua mukaan, joka on täysin noviisi ratsastuksen suhteen. 

Tallit sijaitsevat todella keskellä tätä Cannock Chasen upeaa luonnonpuistoaluetta ja siten tarjoaa täydelliset puitteet heppojen kanssa maastoiluun. Varsinkin näin syysruskan aikaan. Me olemme käyneet kerran aikaisemmin tuolla, silloin tosin vain kävelyretkellä. Me varasimme paikat 2 tunnin trekkiin, joka meni pitkin maita ja mantuja. Aloittelijat pysyivät hyvin kyydissä mukana sillä hepat olivat hyvin rauhallisia ja kärsivällisiä - miehen heppa seurasi vaan urhoollisesti edelläolijan takamusta. Yhdessä vaiheessa minäkin yritin patistaa sitä liikkumaan kun tyyppi ei millään suostunut ravaamaan. Puolessavälissä ryhmä hajosi kahteen osaan jotta me kokeneemmat ratsastajat pääsimme laukkaamaan ja ravaamaan enemmän (mikä oli luonnollisesti superkivaa)!







Parasta kuitenkin oli se, että tällä tallilla oli aivan entisen heppani identtinen kaksoisveli. Ja minä sain sen ratsukseni kun kiltisti pyydin. Tyypin nimi oli "Red", koska pilkut olivat niin punaiset. Voi että, hän muistutti niin paljon omaa entistä heppaani (jonka nimi oli luonnollisesti Pilkku) - sama väritys, sama ilme, samanlaiset silmät ja sama olemus. Ihan ikävä tuli Pilkkua, joka on ollut nyt jo monen monta vuotta heppataivaassa. Tämän tyypin kanssa oli mukava mennä, valitettavan usein täällä Briteissä suositaan sellaisia "yhtä leveitä kuin pitkiä" hevosia, eli sellaisia kunnon työjuhtia. Ei siinä mitään, ne on hyviä heppoja mutta jotenkin tunnen oloni niin paljon kotoisammaksi tälläisen kevyemmän tyypin selässä. 

Melkein ratsastuksen päätteeksi mies näytti jo siltä että homma oli hanskassa joten iskin puhelimen hänen käteensä ja käskin ottamaan minusta ja pollesta muutaman kuvan. Nauratti tosin hieman kun näin kuvat, sekä minä että Red näytetään ihan kääpiöiltä kun kuva on otettu niin paljon korkeammalta. Mies sai nimittäin aika ison hevosen kun hän on niin kamalan pitkä...






Voi vitsit miten hyvä fiilis siitä aina tuleekaan kun pääsee hepan selkään ja maastoilemaan. Se on niin helppo unohtaa välillä mutta nyt tuli kyllä kaipaus hieman säännöllisempään ratsastukseen kovempaan kuin koskaan ennen. Elämässä pitää tehdä asioita josta nauttii ja ratsastus on minulle se juttu. Jos on vähänkään stressiä tai huolia niin se kyllä nopeasti unohtaa hevosen selässä. Parasta terapiaa ikinä. Joten tein taas lupauksen itselleni että yritän palata tälle tallille ratsastaamaan uudestaan. Heidän hepat oli kivoja ja henkilökunta todella ystävällistä. Pakko päästä tänne uudestaan!


14 kommenttia:

  1. Oi ihanan näköinen retki! Varmasti huippua päästä hepan selkään tauon jälkeen ja vieläpä noihin maisemiin! :) Ihana kun sait vielä Pilkkua muistuttavan heposen ratsuksi. Ilman muuta lähdet uudestaan ratsaille, niin saat harrastuksen uudestaan päiväjärjestykseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä niin ihanaa - jotenkin sitä aina unohtaa miten ihanaakaan se ratsastaminen on jos on pidempi tauko...Toivottavasti pääsisin nyt edes käymään vaikka kerran kuussa tuolla talleilla maastoilemassa - se olisi aika ihanaa.

      Poista
  2. Samaa minä hoin itelleni, että "elämässä pitää tehdä niitä juttuja, joista nauttii ja jotka tekee onnelliseksi". Elämä on ihan liian lyhyt haikaillakseen että "voi kun olisi kiva käydä ratsastamassa/tallilla/muuttaa ulkomaille" jne... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. Siellä on tosi kivan näköiset maastot (ja hepat tietty myös). Toiv saat jatkaa rakasta harrastustasi.

      Poista
    2. Joo, niinpä. Välillä sitä tarvitsee vaan sen muistutuksen itsellensä kuinka ihanaa se ratsastaminen onkaan!

      Tuo Cannock Chase on kyllä ihan täydellistä aluetta ratsastukselle, sieltä löytyy ihania pitkiä suoria jossa on kiva laukata. Toivotaan että nyt pystyn pitämään tästä kiinni!

      Poista
  3. Voi miten mahtavaa! En tiennytkään, että sulla on ollut "Peppi Pitkätossun hevonen" :D Hienoa, että satuit löytämään sen brittikaksoisolennon. Mun miestä olisi kyllä erittäin haasteellista saada houkuteltua ratsastusreissulle mukaan (hän on vielä tositosi allerginen hevosille), mutta teillehän voi tuosta muodostoa vielä yhteinen harrastus ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla oli koko nuoruuden ihana Peppi Pitkätossu heppa jota aina kaikki pikkutytöt tuli silittelee kilpailuissa :D Sen takia oli jotenkin niin ihana löytää melkein sen kaksoisveli täältä Briteistä :)

      Voi kun kurjaa, se on aina paha jos on allerginen kun sillon ei tietenkään ehdoin tahdoin halua lähteä hakemaan kurjaa oloa talleilta. Mä luulen että en varmaan saa miestä ihan suostuteltua niin paljon että tästä tulisi ihan yhteinen harrastus, mutta itseasiassa mies oli saanut päähänsä että hän haluaisi lähteä jollekin ratsastuslomalle (esim. Mongoliaan) ja nyt hän haluaisi vähän sitten harjoitella! Mä olin tietty tästä ihan innoissani!

      Poista
  4. Ihanan näköistä. :) Mun on pakko myöntää, että pelkään hevosia, enkä edes tiedä miksi! Muistan hämärästi, että nuorena tyttönä kävin naapuritallilla ja olen hevosen selässäkin ollut, mutta en muista onko tapahtunut jotain mikä on saanut pelkäämään enkä enää tallille mennyt. Kaikkien tosiaan pitäisi tehdä niitäasioita mistä nauttii, toivottavasti pääset jatkamaan harrastustasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, mutta eipä sitä peloilleen mitään voi - mä tipuin yhdessä vaiheessa aika pahasti oman hepan selässä kun olin hyppäämässä esteitä ja pitkän aikaan sen jälkeen mua pelotti hypätä taas - mutta aloitin taas pienistä esteistä ja onnistuin pikkuhiljaa sitten siirtymään taas isompiin onneksi.

      Joo, vitsit kun muistaisi tuon periaatteen useamminkin, välillä se on niin "helppoa" vaan hukkua siihen omaan arkielämään että ihan unohtaa järkätä tälläisiä "ekstra" juttuja!

      Poista
  5. Kuulostaa tosi kivalta reissulta! Ja ihanaa, että sait ratsastaa sellaisella hevosella, joka muistutti entistä hevostasi. :)

    Mä en ole ikinä ratsastanut, mutta haluaisin tosi paljon kokeilla. Täältäkin varmaan löytyisi tuollaisia aloittelijoillekin sopivia paikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä suosittelen ehdottomasti kokeilemaan ratsastusta jos siihen löytyy mahdollisuus. Hollantihan on ihan ratsastuksen luvattu maa (sieltä löytyy ihan maailman huippuja esteratsastajia esim) joten sieltä varmaan löytyisi sopiva paikka sullekin aloittaa tai edes käymään kokeilemassa!

      Poista
    2. Vau, en ollut koskaan kuullutkaan tuosta! Varmasti siinä tapauksessa ei ole mitään ongelmaa. :)

      Poista
  6. Ahh, heppajuttuja <3 Ihanan näköinen paikka ja huh hei, olittepas tosiaan pienen näköinen ratsukko :D Mun edellisestä ratsastuskerrasta on jo reilu vuosi..Hankalaa, kun ei ole autoa ja tietty kaikki tallit on maaseudulla. Mutta on se kyllä ihana harrastus :)
    Munkin toinen puolisko on tosi allerginen hevosille, mutta kyllä se pystyy ratsastamaan maastossa ihan hyvin (kunhan ei nyt taputtele hevosta ja sitten hiero silmiään tai jotain :D), sillä on lähinnä tallissa vaikea hengittää, mutta kunhan on ulkona niin homma sujuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ei mun heppa ollut edes niin pieni - miehen heppa vaan oli ihan norsun kokoinen :D Toi auton puute on kyllä aina se hankaluus ja sen takia minäkään en ennen ole edes päässyt yrittämään elvyttämään tätä harrastusta, nyt kun on oma auto niin en ole miehen aikatauluista riippuvainen. Mutta toivottavasti pääset taas jossain vaiheessa hepan selkään!

      Ja ihan totta, jos ei ole kamalan paha allergia niin ulkoilmassa ratsastelu varmaan vielä menee, voin kuvitella että tallissa sisällä on on varmaan tosi hankalaa allergiselle!

      Poista

Kiva kun kommentoit!