Berlin Christmas Market: Gendarmenmarkt

Pääasiallinen syy siis viime viikonlopun Berliinin reissuun oli vierailu aivan mahtavilla joulumarkkinoilla. Ja onneksi tällä kertaa meillä oli ystävä mukana joka tunsi Berliinin joulumarkkinat kuin omat taskunsa ja osasi opastaa meidät niihin kauniisiin "aitoihin" markkinoihin, turistirysien sijaan. Kiitos vielä meidän ihanalle hostille, oli aivan ihanaa!

Ensimmäisenä vierailtiin Gendarmenmarktilla joka sai minut huokailemaan ihastuksesta ja joulutunnelma kohosi taas kattoon.

Täältä tein aivan ihania löytöjä ja myös joitakin lahjoja lähimmäisilleni. Tykkään ostaa jotain juuri pienyrittäjiä ja yleensä kun kaupan päälle saa vielä jotain uniikkia ja sellaista jota ei joka kaupasta löydä, niin minä tykkään!

Sisäänpääsy Gendarmenmarktille maksoi vaivaisen 1 euron ja siitä ei kannata pihistellä. Kyseessä on aivan ihanat, kauniit ja tunnelmalliset markkinat. Kyllä saksalaiset vaan osaa! Löysin super herkkuja kotiin (kuten todella maukkaita kuivattuja omenoita) jotka on kyllä jo kadonneet parempiin suihin. Hups.

Pian ilta alkoi hämärtämään ja kauniit jouluvalot pääsivät oikeuksiinsa. Sanoinko jo kuinka kauniit markkinat olivat? Me vietettiin markkinoilla hyvä tovi, lahjaostoksia tehden, hieman lämmikkettä nauttien ja myös creppiä mutustellen. Täydellinen vierailu siis!

Eikö olekin kaunista? Toistinkohan nyt sanaa "kaunis" tarpeeksi?

Home sweet home

Minun on pitänyt tässä jo jonkin aikaa tehdä postaus asunnostamme mutta se on osoittautunut yllättävän  vaikeaksi. Siis vain ja ainoastaan sen takia että meillä on harvoin ihan supersiistiä, hehe. Yksi lauantai päätin siis siivota asunnon huone kerrallaan ja ottaa samantien kuvat. Ihan hyvä niin koska heti kun olin siivonnut niin eikös niitä ihme tavaraläjiä kerääntynyt ympäri asuntoa. Ja joo, mun siivous ei ole mitään turhantarkkaa, yksi vaatekasa lensi suoraan vaan ovien taakse piiloon...

Ei mitään hajua paljon tässä meidän asunnossa on neliöitä (luku jota en ole koskaan nähnyt asuntoilmoituksissa täällä) mutta meillä on siis se perus olkkari, keittiö, kylppäri ja sitten kaksi makuuhuonetta.

Sisäänkäynti asuntoomme näyttää siis seuraavanlaiselta. Tämä eteiskäytävä todella vaatisi vielä jonkin todella kapean hyllykön johon voisi laskea avaimia ja muuta sälää, sekä jonkinlaisen kenkärekin. Ongelma on todella se että käytävä on yllättävän kapea ja en halua siitä yhtään ahtaampaa änkeämällä siihen paljon tavaraa, mutta se kenkärekki olisi todella kätevä.

Ensimmäinen ovi vasemmalle johtaa keittiöön joka on täynnä ties mitä purkkia ja purnukkaa. Ja kaikkia tarroja joita innostuin tekemään mun uudella tarrakoneella.

Keittiöstä olen tykännyt todella paljon (kuten kylläkin koko asunnosta muutenkin), se on sopivan kokoinen meille vaikka välillä toivon että jääkaappi olisi isompi. Mun tunkemistaidoilla viikon ruuat mahtuu sinne juuri ja juuri...Nämä maustepurkit on mun uusi rakkaus lähinnä noiden kivojen tekstitarrojen takia jotka sähelsin niihin!

Seuraavaksi on vuorossa olkkari joka näkyy suoraan ulko-ovelta. Olkkarissa sijaitsee myös meidän ruokapöytä, joka on aika kätevä, se on tuommoinen klaffipöytä joten se saadaan isommaksi myös tarvittaessa. Se on poikaystävän edellisen kämpän jäämistöä ja saatiin se ilmaiseksi messiin kun luvattiin raahata se pois sieltä nurkista.

Kuten näkyy seinät ammottavat vielä tyhjyyttään. Haluan ehdottomasti jotain kuvia seinille mutta halutaan miettiä tarkkaan mitä niille tulee ennenkuin ruvetaan tilaamaan ja iskemään nauloja seinille. Tämän hetkisenä ideana olisi teettää canvas-tauluja tuolle sohvan seinustalle meidän omista matkakuvista. Ongelmana on vain ettei osata päättää mitkä kuvista teetettäisiin. Niiden pitäisi olla kuitenkin värimaailmaltaan yhtenäiset. Nää on taas näitä niin tärkeitä ongelmia...

Seuraava vuorossa onkin sitten meidän makkari. Täällä on jo tilanne ihan hyvällä mallilla, nuo tuolit tuolla nurkassa ei ole kyllä siellä jäädäkseen. Täälläkin tarvittaisiin siis joku lipastosysteemi säilytystilaksi. Toisella sivustalla on isot peilikaapit mutta siellä on vain pitkät tangot joten niille viikattaville vaatteille olisi ihan kiva saada joku oma lipasto. Ja samalla taas lisää laskutilaa myös makkariin. Makkariin olen sitä maailmankartta-seinätarraa haaveillut mutta en edelleenkään osaa päättää minkä kokoisen ja värisen haluan. Pitäisi ehkä vaan tilata ja mennä fiiliksellä.

Kylppäri on kylppäri, siitä ei kai ole sen erikoisempaa sanottavaa. Siellä on vaan yksi hana mikä saa minut vieläkin iloiseksi! Tosin sinne on nyt alkanut ilmestymään home-itiöitä joten täytyy yrittää päästä niistä jotenkin eroon...

Ja viimeisimpänä tämä meidän murhekryyni huone eli toinen makkari. Ollaan ajateltu tekevämme siitä ns. toimisto kun kuitenkin tuo meidän sohva toimii sitten sänkynä jos vieraita tulee. Tällä hetkellä tuo toinen makkari tulee kipeästi tarpeeseen nimenomaan säilytystilana. Sieltä löytyy meidän 5 matkalaukkua, poikaystävän lätkäkamat, rekki takeille ja vaikka mitä muuta sälää. Saa nähdä koska saadaan hankittua joku työpöytä tänne. Pahoittelut viimeisen kuvan huonosta laadusta, jostain syystä Blogger temppuilee taas näiden kuvien kanssa.

Sellaiselta näyttää siis meidän asunto! Olen ollut yleisesti todella tyytyväinen tähän asuntoon joka löydettiin vaikka aluksi meinasi vallata epätoivo. Asunto on kuitenkin Brittistandardeilla moderni, toimiva ja suhteellisen hyvin eristetty! Se on meidän koti ja ihana sellainen!

Hello December!

Ihanaa joulukuuta kaikille! Uskomatonta että mennään tämän vuoden viimeisessä kuukaudessa jo!

Palasin aikaisemmin päivällä lyhyeltä Berliinin reissulta joka sisälsi ihania joulumarkkinoita, kauniita (tosin hieman synkeitä) Berliinin katuja, hyvää seuraa ja maukasta ruokaa. Ja valitettavasti jonkin pöpön jonka vuoksi tässsä on ollut hieman heikko happi, mutta onneksi se tuntui olevan sellainen lyhyemmän sorttinen pöpö.

"Joulukoristeita" olen jo hieman ripotellut ympäri taloa. Poikaystävän mielestä nimittäin ne saa pistää virallisesti esille vasta tänään, mutta minä argumentoin että kaikki valot jotka pistin ylös oli "talvivaloja". Ne onneksi siis löysi paikkansa jo viime viikolla.

Tajusin juuri että olen kyllä viimeaikoina höpöttänyt niin paljon joulujuttuja täällä blogissa että viimeisetkin lukijat varmaan kaikkoavat, mutta niitä on valitettavasti tulossa lisää, sillä jo itse matka Berliiniin oli hyvin jouluinen. Mutta enköhän keksi jotain muutakin kirjoitettavaa välillä...

Ajattelin huomenna hakea ainekset piparitaikinan tekoon, kyllä se joulukuu on hyvä aloittaa itsetehdyillä pipareilla ja leikkiä hauskoilla muoteilla! Suomessa näyttää tulleen lunta jo jossakin mistä olen ehkä hieman kateellinen. Toisaalta samalla kyllä toivon ettei tänne todellakaan sada lunta koska en jaksa sitä kaaosta. Voin hyvin odottaa Suomeen saakka että näen lunta.

Lupasin poikaystävälle kokata kolmen ruokalajin illallisen (jossain kuumehyöryissä varmaan) tulevan itsenäisyyspäivän kunniaksi (ja kun se on kätevästi vielä perjantaina) ja ajattelin että sehän on ihan helppo homma. Mutta hän tietenkin sitten lisäsi että kaikkien ruokalajien pitää olla suomalaisia. Jaa-a, heti aiheutti pulmia. En keksinyt äkkiseltään mitään juhlavaa (pitää olla juhlavaa kun on juhla) suomalaista juttua alku,pää- ja jälkiruuaksi joka olisi myös helppoa valmistaa täällä Briteissä. Ehdotuksia?

Ihanaa joulukuun alkua myös sinne ruudun toiselle puolelle!

P.S. Oli kiva tulla kotiin ja löytää iso kirjekuori jossa löytyi jokavuotinen perinne: partiolaisten joulukalenteri Mummilta ja Ukilta. Kiitos! Kyllä tän ikäisellä pitää vielä joulukalenteri olla.

Inspiroivaa lukemista

"Who is Malala? The gunman asked. 
 I am Malala and this is my story".

Luin tässä hiljattain 16-vuotiaan tytön elämänkerran ja se jos mikä oli inspiroivaa lukemista.

Moni voi ajatella että miten 16-vuotiaalla tytöllä voi olla niin paljon aihetta omasta elämästään että siitä voi ihan kirjan kirjoittaa? Ja täytyy myöntää että myös minä naureskelen hieman näille kaikille 16-vuotiaille britti pop-idoleille jotka julkaisee elämänkertojansa liukuhihnalta.

Mutta jos on syntynyt Pakistaniin tyttönä joka haluaa puhua koulutuksen ja erityisesti tyttöjen koulutuksen puolesta, on aihetta omaan kirjaan jonoksi asti. Kyseessä on tietysti Malala Yousafzain elämänkerta, tytön joka syntyi Swat-laaksoon jossa Taleban on säännöllisin väliajoin kieltänyt tyttöjä menemästä kouluun. Vuonna 2012 Malalaa ammuttiin päähän Talebanien toimesta, ja hänet lennätettiin Birminghamiin sairaalaan leikkaukseen ja toipumaan, jossa hän tänäkin päivänä asuu (ei siis sairaalassa vaan Birminghamissa).

16. syntymäpäivänään Malala puhui YK:ssä maailman johtajille ja nuorisolle ja hän on yksi kaikkien aikojen nuorimmista Nobelin rauhanpalkinnon saajien ehdokkaista.

Kirja on kirjoitettu yhdessä toimittaja Christina Lambin kanssa ja se on mielestäni loistava. Ja mielenkiintoinen. Ja ennenkaikkea inspiroiva. Kirja kertoo mielenkiintoisella ja erilaisella tavalla elämästä Pakistanissa ennenkaikkea tyttönä ja opetti minulle myös uutta tämän maan historiasta. Ja vaikka se on rohkean nuoren tytön kirjoitus joka on riskannut henkensä moneen kertaan ja puhunut vapaasti tyttöjen koulutuksen puolesta, on siellä kohtia jotka muistuttavat kipeästi että kyse on todella nuoresta tytöstä joka ennenkaikkea ja yksinkertaisesti haluaa käydä koulua kavereidensa kanssa ja olla luokkansa paras.

Kirja on herättänyt paljon kritiikkiä Pakistanissa ja kaksi maan suurta koulujärjestöä on kieltänyt kirjan koska se heidän mielestään Pakistanin ja islaminarvojen vastainen. 

Suosittelen lämpimästi lukemaan tämän kirjan jos tälläiset asiat/kysymykset yhtään kiinnostavat. Se on vahva kannanotto ja olen varma että tästä upeasta nuoresta tytöstä tullaan vielä kuulemaan paljon. Todella toivon niin.

Youtubesta löytyy hänen YK:ssä pitämänsä puhe täältä.