Vain elämää, ei sen enempää...

Ajattelin tulla höpöttelemään tänne turhanpäiväisiä kuulumisia kun olen yksin kotona ja kirjoitushalu oli kova. Yleensä juuri silloin kun ei ole oikeen mitään kunnon postausaihetta (eli tänään) tulee kamala halu tulla tänne tarinoimaan jotain vaikka ei siihen mitään aihetta ole. Vaikeata...

Viikot menee jotenkin kamalaa vauhtia, nytkin ollaan jo keskiviikko illassa vaikka juuri mielestäni selvisin maanantai-aamusta. Tosin tänä aamuna herääminen oli normaalia vaikeampaa, jouduin käyttämään kaiken tahdonvoiman että sain kiskottua itseni ylös sängystä. Tosin kaikkien hyvien vinkkien ansiosta joita jaettiin edelliseen postaukseen, olen nyt yrittänyt laittaa sekä vaatteet että lounaan valmiiksi edellisiltana ja se on kyllä helpottanut aamuja huomattavasti. Vaikka yleensä aamulla jokin osa vaatteista menee vielä vaihtoon. Mutta on onneksi ainakin ottaa lounas mukaan.

Olen tässä pohtinut kielikurssin aloittamista kun se mahdollisuus tuli, mutta en vain osaa päättää kieltä. Olen siis opiskellut aikoinaan saksaa ja espanjaa ja viisainta olisi tietysti lähteä kertaamaan jompaakumpaa noista kielistä ja hieman olen jo kallistunut espanjan puolelle. Sitä opiskelin pari kurssia kun olin Kanadassa yliopistovaihdossa ja tykkäsin kyllä kovasti. Mutta, tarjolla olisi myös venäjän kielen alkeiskurssi ja olen jo pitkään vinkunut kuinka kiva olisi opiskella venäjää. En kuitenkaan tiedä kuinka järkevää olisi aloittaa taas uusi kieli, varsinkin kun sitä tarjotaan vain alkeistasolle asti. Eli sit kun tulen mestariksi venäjän alkeissa (haha) niin en pysty sitä kovin helposti viemään enää seuraavalle tasolle. En nyt siis oikein osaa päättää mikä olisi se hyvä ratkaisu. Tosin voisin nyt aloittaa venäjän alkeet ja jatkaa sitä espanjan opiskelua ensi syksynä, tai sitten toisinpäin.

Himoitsen myös kovasti tällä hetkellä sellaista Dolce Guston kapselikahvikonetta meille kotiin. Olen huono juomaan normaalia kahvia mutta kaikki sellaiset "erikoiskahvit" on ihan parhaita. Poikaystävän mielestä meillä ei ole tilaa sellaiseen keittiössä (eikä kyllä olekaan) mutta sehän ei estä meikäläistä sellaista haluamasta. Tosin sitten aina mietin että kuinka paljon sellaista tulisi loppuenlopuksi käytettyä. Ja kuinka helppokäyttöinen sellainen masiina on kun olen kuitenkin loppuenlopuksi aika laiska luonteeltani. Että jääkö ne kahvit sitten keittämättä jos sen tekeminen on liian hankalaa.

Haluaisin myös kovasti kehittää blogiani jonnekin suuntaan mutta en vain tiedä mihin? Ulkoasua olisi kiva muuttaa, mutta sekin vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa. Mietin myös että olisi kiva keksiä oikeasti jotain kivoja postausaiheita mutta tuntuu että tammikuu on kyllä vienyt hetkellisesti tämän luovan aivokapasiteetin talviunille...Ehkä se kohta taas löytyy jostain.

Elämä on siis otsikon mukaisesti vain elämää (joo, olen huono keksimään otsikoita), mutta mukavaa sellaista. Viikonlopuksi on kivaa ohjelmaa luvassa ja kohta ollaan jo tammikuun lopussa. Tammikuu on yleensä mielestäni kaikista tyhmin kuukausi, koska se tuntuu kestävän ikuisuuden, mutta tämä kuukausi on oikeasti mennyt aika nopsaan! Joten kaikki hyvin täällä! Ja vaikka luulin ettei mitään kirjoitettavaa olisi niin onnistuin aika hyvin löpisemään turhia?

Mitään kuvia jotka olisi suoraan liittynyt nykyhetkeen ei ollut, joten päätin lätkäistä tähän kuvia viime vuodelta Suomesta, sillä olen kuullut että siellä on ihanan talviset kelit (ja ehkä hieman täällä pimeydessä kaipaan niitä)...Lumella on niin piristävä vaikutus!

Kotiseutumatkailua

Sunnuntaina oli todella niin kaunis ja valoinen päivä että päätettiin ottaa ilo irti ja lähteä vähän ulkoilemaan. Sisällä kun kyhjötetään koko viikko niin on oikeasti kiva jos viikonloppuna voi tehdä jotain vähän spesiaalimpaa ja mikäs sen parempi kuin kotimaanmatkailu.

Se suuri etu Derbyssä asuessa on että olemme lähellä Peak Districtiä kuten myös monia muita kivoja paikkoja. Ja niin, onhan niitä kivoja paikkoja ympäri Englantia joten auto vain alle ja yleensä alle tunnissa pääsee jo jonnekin uuteen paikkaan.

Lähdettiin siis ajamaan kohti Ashby de la Zouchin kylää (joo, voitteko uskoa että se on englantilaisen kylän nimi?) ja siellä sijaitsevaa linnaa kohti. Minä ajoin sinnepäin joten poikaystävä johdatti minut harjoittelun vuoksi ihmeellisiä pikkuteitä pitkin perille joten matkaan meni yli tunti. Takaisinpäin kun hurauteltiin sitten motaria pitkin ja kotiin päästiin puolessa tunnissa. Oli muuten vähän kuumottava ajella niillä kapeilla englantilaisteillä kun vastaan tuli niin pyöräilijöitä ja ratsastajia kaikkien autojen lisäksi. Olen varma että tiet ovat täällä paljon kapeampia kuin Suomessa.

Kyseisessä kylässä sijaitseva linna (tai lähinnä sen rauniot) kuuluvat English Heritage paikkoihin ja kaunis paikka olikin kyseessä. Todella pieni mutta aika kauan aikaa me siellä vietettiin vaikka alueellisesti se ei todellakaan ollut suuri.

Tälläiset pienet retket lähialueille piristää kummasti ja palattiin takaisin pirteinä ja posket punaisina. Tai noh, tankattiinhan me tukevasti ensin paikallisessa pubissa roskaruokaa. Meidän läheltä löytyy todella aika monia samanlaisia paikkoja sekä tietysti ihan Peak District jonne voi mennä tekemään kivoja pitkiä kävelylenkkejä.

Kotimaanseikkailua parhaillaan!

Viikon kuulumiset

Heipparallaa! Ajattelin taas jakaa hieman menneen viikon kuulumisia puhelimella otettujen kuvien avulla.

Viikko alkoi kahvin voimalla. Myöhästyin täpärästi junasta joten seuraavaa junaa odotellessa ehdin hakemaan kahvin aseman Costasta ja heti aamu parani. Piristyin kummasti ja en edes nukahtanut junamatkalla (mikä kai kahvin tarkoitus onkin).

Sain myös kivan paketin kotoa iskältä - vähän postia ja kaksi Fazun levyä. Naurettiin hieman tuolle postimerkkimäärälle tosin (laskettiin äkkiseltään 17 postimerkkiä)! Ei huolta, paketti löysi tiensä perille tuolla määrällä isi!

Keskiviikkona kävin pikamatkalla Lontoossa ja vaikka siellä hyvin lyhyen pyrähdyksen teinkin, muistin taas kuinka vaan tykkään tuosta kaupungista. St. Pancrasin asemassa itsessään on jo jotain lumoavaa. Siitä hehkuu sellainen hyvä fiilis. Sieltä pääsee syvemmälle Englantiin tai vaihtoehtoisesti mantereen puolelle. Tykkään St Pancraksesta ihan mielettömästi. Lontoo on kiva ja kiireinen ja siellä omaksuu niin reippaan kävelytyylin että onnistuin saamaan kamalat rakot jalkoihin. Loppupäivän linkutinkin sitten korkkareissani.

Yleensä jos olen illan yksin kotona olen äärettömän laiska ja en jaksa laittaa sen kummemmin ruokaa itselleni. Joten tälläkin kertaa pari leipää sai riittää. Mutta iskinkin niiden päälle vuohenjuustoa, hunajaa ja pari omenaviipaletta ja heitin mikroon alle minuutiksi. Ja vitsit niistä tuli hyviä ja maukkaita leipiä! Vaikka ulkonäkö ei kyllä välttämättä vakuuta.

Perjantaina tehtiin mieletön löytö! Olen vinkunut jo pari kuukautta kuinka meidän kaupungista ei löydy mitään sushimestaa. Ja mites kävikään? Näköjään sellainen löytyy ja vielä ihan meidän naapurista mutta ei olla ennen vain tajuttu sitä. Käytännössä siis 200 m päästä meiltä löytyy ihan mieletön japanilainen ravintola jonka sushi oli suussasulavaa. Tämä nousi heti lempparipaikkojen listalle ja veikkaanpa että tullaan käymään siellä aika usein...Viihdyttiin ravintolassa niin hyvin että sen sijaan että oltaisiin jatkettu iltaa mentiinkin suoraan kotiin.

Lauantai kuluikin siinä että juoksin eri pankeissa metsästämässä parhaita diilejä ja yrittämällä varaamalla aikaa seuraavalle viikolle. Haluan vaihtaa todella nykyisen tilini toisaalle ja Briteissä se tuottaa aina tiettyjä haasteita. Tai lähinnä se on aikaavievää. Jatkettiin poikaystävän kanssa viikonlopun "terveellistä" linjaa ja syötiin lounasta amerikkalaistyyppisessä dinerissä - burgeriä ja milkshakea. Voi päivää.

Tänään lähdettiin päiväretkeilemään omalle seudullemme ja siitä retkestä lisää myöhemmin. Päivä oli aivan mielettömän kaunis ja aurinkoinen ja oli ihana saada kunnolla ulkoiltua. Tuntui itseasiassa ihan keväältä, linnut sirkuttivat ja muta tuoksui! Tosin mulla oli kamalasti vaatteita päällä kun tuntui jotenkin aika vilpoisalta. Kaiken tämän terveellisyyden jälkeen oli hyvä mennä lähipubiin vetämään epäterveellistä mättöä. Kuinka rakastankaan bataatti ranskiksia!

En tajua miksi on muka niin hauskaa ottaa ruuasta kuvia niin että tämäkin postaus niitä vilisee. Kyllä viikkoon mahtui kuitenkin paljon muutakin kuin ruokaa mutta se jostain syystä vain päätyi kuviin. Yritän ensi viikolla parantaa tapojani ja ottaa kuvia mielenkiintoisimmista asioista!

Lupasin nimittäin taas aloittaa projektin "Kesäkuntoon 2025".....

I wish....

Haluaisin olla sellainen henkilö joka herää joka aamu sellaisen 1,5 h ennen töihinlähtöä. Heräisin levollisena ja hyvin nukkuneena ja suihkun kautta kipittäisin aamiaispöytään kylpytakissa. Tekisin itselleni ihanan ja maittavan aamiaisen (jotain jugurttia ja hedelmiä) ja keittäisin itselleni kivalla kahvikoneella jonkun hyvän kahvin. Sitten nauttisin rauhassa siitä aamupalasta lukien samalla Ipadilta päivän uutiset. Sen jälkeen (rauhallisesti) taas valmistan itselleni lounaan mukaan otettavaksi, mieluiten jonkun kivan ja raikkaan salaatin johon pilkon jos jonkinsorttista juttua. Tämän kaiken jälkeen meikkaan itseni rauhassa ja valitsen kivat vaatteet töihin (vaatekaapista jossa on vain kivoja vaatteita). Lähden ulko-ovesta ulos juuri ajallaan rauhallisesti ja heränneenä.

Arvasitteko jo etten ole kuvauksen oloinen tyyppi? Herätyskello soi klo.06.45. Siitä pistän torkun päälle vielä ja herään seiskalta. Nousen ylös sängystä raahautuen pikasuihkuun (jos jaksan) jonka jälkeen yritän tunkea jotain meikkiä naamaan niiden puoliummessa olevien luomien alta. Sen jälkeen rupean metsästämään ympäri asuntoa juttuja jotka pitää ottaa mukaan mutta olen taas sijoittanut ne jonnekin ihan muualle kuin pitäisi. Sen jälkeen yritän valita jotkut vaatteet sieltä vaatekaapin, purkamattoman matkalaukun ja toisessa huoneessa sijaitsevan lipaston välistä. Yleensä ensimmäinen valinta on aina huono ja totean etten voi lähteä ulos sen näköisenä ja vaihdan vaatteet. Tässä vaiheessa kello on jo yleensä n.7.30 ja pitäisi lähteä ovesta ulos. Onneksi poikaystävä on yleensä heittänyt laukkuun yhden banaanin aamupalaksi. Ovesta lähdetään ulos kiireellä ja poikaystävä heittää asemalle. Ilman lounasta tietysti. Banaanin syön junassa jossa yleensä torkahdan uudestaan.

Joka aamu vannon että seuraavana aamuna herään aikaisemmin. Ehkä mun uuden vuoden lupaus pitäisi olla se että heräisin aamuisin aikaisemmin ja saisin myös enemmän aikaa. Ja lehmät lentää....

Arvaattekin varmasti että kuvat on viime viikonlopulta jolloin heräilin vasta kymmenen aikaa ja rauhassa valmistin creppi-aamiaisen.