Miten meillä suunnitellaan tulevia matkoja

Viime sunnuntaina oli tarkoitus lähteä jollekin lähiseuturetkellä mutta sitten taivas päättikin revetä ja suunnitelmat muuttuivat. Mikäs onkaan parempi tapa viettää sunnuntai-iltapäivää kun tulevaisuuden matkasuunnitelmia tehden?

Meillä tehdään aina tulevaisuuden matkasuunnitelmat kahdella eri tavalla. Ensin katsotaan ne ns. tulevan vuoden "vaaditut" matkat (en keksinyt parempaa sanaa). Tämä siis tarkoittaa esim. kesälomaa ja joulunviettoa Suomessa (jotka haluan aina toteuttaa), mahdollisia häitä tai tulevia tapahtumia muissa maissa tai sitten niitä että kaverit asuu jossain muuaalla ja lähdetään treffaamaan heitä. Monena vuotena meillä on ollut paljon juuri tälläisiä matkoja jotka määräytyy sen mukaan mitä tapahtumia osuu sille vuodelle. Tämän varjolla olen päässyt viettämään mm. ystävän häitä Pakistanissa, road-trippailemassa Kanadassa/USA:ssa kun mies oli siellä työkomennuksella, viikonlopun viettoa Pariisissa ystävän luona jne. Jos katsotaan esim. vuoden 2015 matkoja, tein yhteensä 6 matkaa ja kaksi niistä oli sellaisia jotka päästiin suunnittelemaan ihan vapaasti ja loput sellaisia että käytiin katsomassa kavereita tai perhettä.

Kun ollaan suunniteltu lomat, reissut ja budgetit edellemainittuja seikkoja miettien, loput lomat (jos niitä on vielä jäljellä) päätetään sitten eri seikkojen mukaan, kuten mihin on vielä rahaa ja koska niitä loppuja lomia voisi vielä ottaa. Joskus olisi kiva että lomapäiviä jäisi enemmän käyttöön ja voitaisiin suunnitella jokaikiselle niistä uusi reissu jonnekin uuten paikkaan. Tai sit pitäisi vaan saada lisää lomapäiviä (onneksi syksystä alkaen saankin niitä lisää, se tulee auttamaan huomattavasti!). Fakta on se että osa lomapäivistä tulee aina menemään Suomen-lomailuun (mitä rakastan ja haluan ehdottomasti viettää kesälomaa Suomessa) ja sit pieni osa menee siihen kun kaverit asuu ympäri palloa jännissä paikoissa niin tottakai heitä täytyy päästä moikkaamaan (mikä on kyllä ihan huippua). Meillä (siis minulla ja miehellä) myös lomien suunnittelua välillä hankaloittaa se että meidän lomavuodet ei osu samoille ajankohdille.

Tämän vuoden matkat oli suunniteltu jo hyvässä vaiheessa viime vuoden puolella, suurinosa lomapäivistä kun tullaan käyttämään lomailuun Suomessa ja meidän häämatkaan. Ja osa niistä tuli käytettyä jo joululomailuun Suomessa. Parin viikon päästä olisi tiedossa reissu Osloon kaverin tapaamaan ja saa nähdä mitä syksyllä tehdään, se riippuu pitkälti taloudellisesta tilanteesta häiden jälkeen. Olisi super kiva lähteä moikkaamaan kavereita Italiaan syksyllä, mutta voi olla että saadaan se reissu vain  mahdutettua pitkään viikonloppuun vaikka olisi ollut kiva olla pidemmän aika ja vuokrata esim. auto ja tehdä pientä road-trippiä.

Uskon pitkälti siihen että jos unelmia kirjoittaa ylös ja ne ovat konkreettisella paikalla esillä, sitä myös itse asennoituu/työskentelee ihan eri tavalla niiden unelmien saavuttamiseksi. Siksi päätimme tehdä listan realistisista matkakohteista/reissuista jotka haluttaisiin toteuttaa seuraavan parin vuoden sisällä. Niin itse Briteissä kuin sitten muualla maailmassa. Noh, lista vaan paisui paisumistaan ja loppuenlopuksi luulen että siitä tulikin enemmän meidän sellainen 10-vuotis tavoite lista. Sellainen lista josta voidaan valita matkakohteita sen mukaan kun lomapäivät ja budgetti antaa periksi. Siellä ne on nyt jääkaapin ovessa muistuttamassa meitä meidän tavoitteista! Esimerkiksi ensi vuonna olisi tavoitteena juhlia minun kolmekymppisiä ulkomailla, vaikka Karibian risteilyllä? Matkasuunnittelu on  ehdottoman hyvä tapa viettää sateinen sunnuntai!

Minäkö aikuinen?

Kuva

Me laitettiin tällä viikolla miehen kanssa meidän hääkutsut menemään. Se oli aika kuumottavaa. Mutta siitäkin selvittiin. Kuitenkin sitä seurannut keskustelu toimistolla oli mielenkiintoinen. Juttelin yhden meidän toimiston nuorimman (23-vuotta) työntekijän kanssa ja puhuttiin aikuisuudesta. Koska sitä muuttuu aikuiseksi? Hän sitten kysyi minulta että tuntuuko nyt minusta siltä, että olen ihan oikeasti aikuinen kun olen menossa naimisiin? 

No ei. Ei kyllä tunnu. Asunnon osto tuntui aika aikuiselta teolta. En itse koe että naimisiinmeno muuttaisi minua jotenkin aikuisemmaksi (vaikka äiti huomauttikin tulevasta rouva-tittelistä). Ja kai sitä tässä on ihan oikeasti aikuinen kun täytän ensi viikolla 29-vuotta. Siis viimeistä vuotta vedellään kaksikymppisenä! Voi apua. Pitäisikö siis oikeasti tuntua siltä että olen aikuinen? 

En vieläkään koe itseäni ns. kunnon aikuiseksi (mikä se määritelmä sitten ikinä onkaan) koska...

Minusta on täysin hyväksyttävää syödä nutellaa suoraan purkista. Aamiaiseksi, lounaaksi tai illalliseksi. Sama juttu pätee Ben&Jerrysiin. 

Olen maailman huonoin ostamaan juttuja joita oikeasti tarvitsisin. Kuten esimerkiksi sukkia. Mielestäni mikään ei ole ärsyttävämpää kun tuhlata rahaa johonkin niin tyhmään juttuun kuin sukkiin, joten en osta niitä. Kävelen sitten vaikka rikkinäisillä sukilla. Kunnes mies toteaa että olen idiootti ja ostaa minulle uusia sukkia. Sama juttu oli hiustenkuivaajan kanssa. Oli muuten aika ärsyttävää elää vaikka kuinka pitkään ilman hiustenkuivaajaa tälläisen reuhkan kanssa. 

Olen pitkään miettinyt että minun pitäisi alkaa käyttää silmienympärysvoidetta (koska kuulemma sitä piti alkaa käyttää jo 25-vuotiaana) mutta en vaan jaksa. Hyvä kun jaksan meikit pestä iltaisin pois.

En pysty pitämään elossa yhden yhtäkään viherkasvia. Tuleva anoppi toi taas uuden kukan minulle (edellisen kuolleen tilalle) ja voisin löydä 50 eurosta vetoa että se on kuollut kuukauden sisään. Siinähän kantaa minulle uusia kasveja tulevina vuosina...

Olen maailman huonoin hoitamaan asioita. Lääkärien varaukset, kenkien vieminen suutarille, napin ompeleminen takkiin. En omista mitään silitettäviä vaatteita koska INHOAN silitystä ja olen päättänyt olla ikinä silittämättä mitään. Nyt kaapissa olisi yksi paita jota en voi käyttää koska se on jostain syystä mennyt ruttuun mutta en jaksa silittää sitä. Voi tuskaa. Mietin jos saisin sen ujutettua miehen silitettävien  paitojen joukkoon jolloin hän voisi silittää sen puolestani.

Inhoan syödä normaalia salaattia. Tiedättekö sellaista salaattia jotka tulee aina lautasen täytteenä ns. ekstrana ja sisältää sitä typerää (jäävuori)salaattia, kurkkua ja tomaattia. Ja se niinkuin kuuluisi syödä koska olen aikuinen ja tiedän että salaatti on hyvästä minulle. No yök. Sorry vaan, mutta inhoan sitä ja ne vihreät rehut heivaan aina miehen lautaselle. 

Soitan vieläkin niille omassa mielessäni ns. "oikeille aikuisille" eli äidille ja isille jos on joku pulmatilanne. Tai siis jommallekummalle, riippuen asiasta. Olen täysin sitä mieltä että isi ja äiti tietää kaiken ja osaa ratkaista kaikki pulmat. 

Minun pitäisi selvittää eläkemaksuja hieman tarkemmin mutta tuntuu siltä että sellainen homma kuuluisi aikuiselle ja sen vuoksi olen vaan siirtänyt ja siirtänyt senkin selvittelyä...

Joskus ruokakaupassa käyminen tuntuu ylitsevoimaisen vaikealta. Mm. niissä tilanteissa kun avaan jääkaapin oven vain huomatakseni että sieltä ei löydy mitään muita lounastarvikkeita kuin juustoa. Voisin käydä kaupassa, mutta toisaalta voisin syödä vain juustoa lounaaksi. Ja aika usein tuo jälkimmäinen skenaario voittaa. 

Omassa mielessäni olen vielä nuori parikymppinen ja sellainen yliopistoikäinen mimmi kunnes miehen sisko (joka on oikeasti sellainen parikymppinen ja yliopistossa) huomatti minulle ja miehelleni että me ollaan oikeasti "cooleja aikuisia". Sain melkein slaagin. Siis siitä että joku (joka tuntuu ihan samanikäiseltä mun kanssa) mieltää meidät aikuisiksi mutta siitä vielä että hänen mielestään me ollaan cooleja....Siis tottakai me ollaan cooleja!! Mutta tuli silti vähän sellainen tosi vanha olo kyseisestä kommentista.

Kuva

Listaa voisi jatkaa lopputomiin, mutta en kyllä koe itseäni aikuiseksi ja en tiedä koska sellainen olo sitten tulee? Mutta toisaalta, itseni tuntien syön vielä varmaan mummonakin nutella purkista ja käytän rikkinäisiä sukkia. Sillä mennään eteenpäin!

Kauniit kevätpäivät

Miehen perhe oli käymässä meille viikonloppuna, joten me suhailtiinkin menemään ihan urakalla. Ja kerrankin sää suosi meitä, sillä yleensä aina on satanut kun he ovat tulleet käymään ja ollaan sen vuoksi jouduttu istumaan sisällä mikä on aina vähän tylsää. Viime viikonloppuna päästiin kuitenkin viettämään paljon aikaa ulkona kun aurinko paistoi melkein koko ajan!

Lauantai-aamuna käytiin 2 tunnin ratsastustrekkauksella miehen siskon kanssa Cannock Chasella. Päästiin vetemään minullekin ihan uusi reitti mikä oli kivaa, Cannock Chase on niin hurjan iso luonnonpuistoalue että olen vieläkin nähnyt siitä vain hyvin pienen osan. Hepat olivat selkeästi kevät tuulella, minun olisi selvästi halunnut mennä vain laukkaa koko ajan ja hyvä kun se malttoi kävellä. On kyllä ihan superkivaa että olen löytynyt mukavan tallin jossa voin käydä sen kerran kuussa nollaamassa ajatuksia ja nauttimassa luonnosta hepan selässä! Kerrankin sain myös itselleni kunnon heppakuvia kun mies ja miehen vanhemmat tulivat ottamaan ensin tallille kuvia ja sitten kävelivät meidän reittejä myös itse Cannock Chasella. Ratsastuksen jälkeen käytiin vielä pubi lounaalla ja ihanan brie-punajuuri piirakan ja yhden siiderin jälkeen olin ihan valmis nukkumaan vaikka siellä pubissa. Sitä se raitisilma teettää!

Mies otti myös pari tälläistä hieman "taiteellisempaa" kuvaa kameran erikoisasetuksilla ja näistä tuli minun mielestä todella kivoja kanssa!

Lauantain ratsatuksen jälkeen käytiin vielä kuitenkin kodin läheisessä puistossa näyttämässä villiponit meidän vieraille. Tällä kertaa törmättiin harvinaisen uteliaisiin yksilöihin koska ne olivat aivan tien vieressä ja yksi poneista päätti vielä iskeä turpansa ihan omaan kameran linssiini kiinni. Käytiin myös tutkimassa jonkun muinaisroomalaisen rakennuksen/asutuksen raunioita meidän viereisessä kylässä - ja voi vitsit että se osottautui söpöksi kyläksi! Oli näköjään jopa napannut itselleen tokan paikan jossain paikallisessa maakunnan kyläkilpailussa tittelillä "2nd Best Kept Village in Staffordshire". Ja en yhtään ihmettele tätä titteliä, oikein hyvin hoidettu kylä oli kyseessä. Sieltä löytyi myös ehkä maailmankaikkeuden suloisin kirjasto. Se oli nimittäin pistetty pystyyn paikalliseen punaiseen puhelinkoppiin ja toimi rehellisyysperiaattella, eli lainaa kirja ja tuo se takaisin luettuasi sen. Todella söpö idea!

Sunnuntainakin oltiin aktiivisia, käveltiin hieman ympäri kotikaupunkia (ja minä kävin ostamassa lisää pompuloita kun miehen sisko opetti minulle kaikkia ihania lettikampauksia!) ja iltapäivästä treffattiin perhetuttuja joiden kanssa käveltiin vielä kävelyllä ympäri kanavia ennenkuin oli aika taas mennä pubiin vaihtamaan kuulumisia ja syömään! Niin paljon kyllä tuli syötyä viikonlopun aikana (varsinkin niissä pubeissa) että ihan hyvä että tuli myös jonkin verran käveltyä.

Ensi viikolla saadaankin taas lisää vieraita tänne kun minun vanhemmat tulevat viettämään vappuviikonloppua Lichfieldiin!

Se paljon puhuttu BREXIT

Oli minunkin pakko tulla kirjoittaa tänne piskuiseen blogiin tästä kuumasta aiheesta joka hallitsee brittiläistä yhteiskuntaa ja mediaa tällä hetkellä. Eli Brexitistä. 23.kesäkuuta Britit äänestävät haluavatko he erota EU:sta vai ei. Mietin hetken miten lähteä tätä postausta kirjoittamaan, asiaa kun tästä riittäisi vaikka kuinka monen esseen kerran. Ajattelinkin siis että ehkä ihan parasta kertoa lyhyesti omista kokemuksista ja ajatuksista Brexitiin liittyen ilman että lähden väittelemään sen suuremmin eron hyödyistä ja haitoista (siitä kun löytyy niin paljon tietoa netistä!)

Mikä Brexit?

Brexit (joka on siis yhdistetty sanoista Britain and Exit) tarkoittaa siis nimensä mukaisesti Brittien eroa EU:sta. Aiemmin tänä vuonna pääministeri ilmoitti että asiasta järjestetään kansanäänestys 23. kesäkuuta 2016. Itselleni ajankohta tuli hieman yllätyksenä, koska aiemmin ainakin median toimesta oltiin puhuttu kuinka kansanäänestys järjestettäisiin vasta  vuonna 2017.

Kansanäänestyksessä saavat äänestää niin Britit, Irkuit kuin myös Commonwealthin kansalaiset jotka asuvat Britanniassa. Briteissä asuvat EU kansalaiset (paitsi Irlannin, Maltan ja Kyproksen) eivät saa äänestää kansanäänestyksessä. Kansanäänestyksissä on yleensä hieman eri kriteerit kuka saa äänestää, olen itse esim. saanut äänestää Skotlannissa asuessa kansanäänestyksessä joka koski äänestystavan muutosta. Toisaalta ymmärrän kyllä hyvin että EU-kansalaiset eivät saa äänestää tällä kertaa.

Nykyinen hallitus tukee Britannian EU-jäsenyyttä. Pääministeri David Cameron on neuvotellut EU:n kanssa muutoksia Britannian nykyiseen EU-jäsenyyden ehtoihin mikäli Britit päättävät pysyä EU:ssa. Sopimus (joka tulee voimaan heti kun äänestulos tiedetään) sisältää muutoksia mm. lapsilisän maksuihin ja EU:n sisäisiin maahanmuuttajiin ja heidän sosiaalietuihinsa.

Vaikka on monia syitä miksi Britit haluavat erota EU:sta, kaksi isointa syytä tuntuu olevan taloudelliset jutut (liian korkeat jäsenmaksut ja liikaa byrokratiaa) sekä maahanmuutto/vapaa liikkuvuus (vaikka Britit eivät kuulukaan Schengen-alueeseen). Mielipidemittausten mukaan äänet menevät tällä hetkellä aika tasan kummankin leirin puolelle.

Minun kokemukseni Brexit-keskustelusta

Brexit tulee todella usein esiin keskusteluissa tänä päivänä. Mikä on tietysti ihan luonnollista mitä lähemmäksi äänestyspäivää päästään. Jos saisin ääneestää, olisi minun äänestyspäätös hyvin itsekkäistä syistä aika selkeä, eli että Britit pysyisivät EU:ssa jolloin täällä asuminen pysyy yhtä helppona. Toisaalta, vaikka Britit äänestäisivät eroa, en tiedä todellisuudessa miten kauan ja minkälaisia (jos minkäänlaisia) muutoksia se tarkoittaisi jo täällä asuville EU maiden kansalaisille. Siitä kun on esitetty paljon spekulaatioita ja "tietoa" ties missä medioissa. Mahdollinen eroaminen vaikuttaisi luonnollisesti niihin EU-kansalaisiin jotka vasta äänestyksen jälkeen pyrkivät maahan.

Se mikä on ollut suurin yllätys minulle, on se että kaikki joiden kanssa olen asiasta keskustellut, ovat olleet EU:sta eroamisen kannalla. Tämä todella yllätti minut. Riippuen kenen kanssa olen keskustellut, hieman eri syyt ovat olleet tämän äänestyspäätöksen taustalla, mutta varmasti suurin yksittäin syy on ollut nimenomaan maahanmuutto. Niin EU:n sisäinen kuin ulkopuolinen maahanmuutto. Koen tämän keskustelun käänteen aina hieman surkuhupaisaksi, maahanmuuttaja kun minäkin olen. Ja tämän jälkeen kun he kysyvät minun mielipidettäni asiaan, totean aina että itsekkäistä syistä haluan Brittien äänestävän EU:n jäämisen puolesta koska EU:n vapaa liikkuvuus on sallinut myös minun maahanmuuttoni Britteihin.

Jos keskustelut alkavat sanoilla, haluan erota EU:sta koska "en pidä maahanmuuttajista" yleensä nostan tietysti esille oman maahanmuuttajstatukseni. Pari tälläistä keskustelua kävin puolituttujen kanssa äitienpäiväviikonloppuna kun olimme käymässä mieheni kotikaupungissa. EU äänestys tuli esiin, ihmiset esittivät mielipiteensä maahanmuuttajista, joihin minä vastasin sitten takaisin että niin, minähän olen maahanmuuttaja ja koen olevani ihan hyödyllinen teidän yhteiskunnalle. Ja vastaus oli aina yhtä huvittava,  "niin, mutta en minä koe että sinä olet maahanmuuttaja/ulkomaalainen". Jaa-a, mikäs tyyppi minä sitten olen ellen maahanmuuttaja? Maahanmuuttaja-keskustelu on sitten ihan oma vyyhtinsä josta myöskin saisi oman postauksen aikaiseksi, se kun on ollut Briteissä todella pinnalla viime aikoina.

Viimeksi varovainen ennustukseni Skotlannin äänestyksestä osui oikeaan (ei sillä, että se oli kovin hankala ennustaa) ja toivon tälläkin kertaa että ihmiset äänestäisivät EI erolle. En tiedä, mutta jotenkin luulisin että mitä lähemmäksi äänestypäivää mennään ihmiset miettisivät että ehkä se on kuitenkin varmempaa pysyä osana Unionia. Noh, kohta se nähdään, kesäkuu lähestyy kovaa vauhtia!