For the love of books, good food and New York

Mitä saadaan kun yhdistetään mun rakkaus kirjoihin, hyvään ruokaan ja New Yorkiin? Noh, maailman paras kirja. Kävelin tuossa viime viikolla Coventryn Waterstonesiin (eli kirjakauppaan) joka on mun suurin heikkous. Siis kirjat ylipäätänsä on heikkous mutta kun  kirjakauppa oli vielä laitettu niin ihanaksi kun tuo kyseinen paikka, on itsehillintä koetuksella. Rakkauden kirjoihin olen varmaan perinyt isältä ja minulla on niitä tapana hamstrata. Uusimpana himotuksena on erilaiset kokkauskirjat joten kun näin tämän kirjan hyllyssä päästin melkein pienen "iik" äänen kuin pieni possu konsanaan ja nappasin kirjan käsiini salamana.

New York - Cult Recipes

Mun unelma-kirja. Olen aika hössö siitä että kokkauskirjojen täytyy niin reseptien kuin ulkonäönkin puolesta olla kaunis ja kun tässä kirjassa yhdistettiin mun rakkaus jenkkiruokaan ja Nykkiin oli täydellisen kirjan resepti kasassa. Kirjasta löytyy reseptit aamupalasta brunssiin ja välipalasta iltapalaan. Kaikki tyypillisiä reseptejä Nykille ja kirjassa oli vielä kivasti otettu huomioon kaupungin monikulttuurisuus - kirjasta löytyy niin italialaisreseptejä kuin myös aasialasvaikutteisia ruokia.

Yksi asia mitä eniten rakastan Nykissä on jokakulmassa sijaitsevat dinerit herkullisine aamiaisineen. Ja näitä upeita reseptejä kirja oli pullollaan. Löytyy lettuja, bageleita, muffinseja, puuroa kuin myös tietysti french toast. Joten tietysti viikonloppuna oli heti pakko kokeilla paria reseptiä: french toast, mango lassi & silver dollar pancakes.

Kirja on kuvitettu todella kivasti piirroksilla New Yorkista, kuvilla ja pienillä tarinoilla eri kaupunginosista ja ruuista. Toisinsanoen kirjaa selaillessa tulee kamala Nykki-kuume aikaiseksi (kyllä, katsoin jo lentoja). Tälläisiä kirjoja olisi mahtava saada myös muista kaupungeista, tosin varmaan niitä löytyykin jo.

"Discover 130 recipes that unlock the secrets of NYC's cult food establishments. Learn the secret to the perfect BLT, the ultimate cheeseburgers or for something a little sweeter, indulge in a cinnamon roll, smoothie or famous New York cheesecake. Brimming with delicious food and gorgeous photography, you'll feel like a local". 

French Toast oli todella hyvää mutta niin oli kyllä pienet letutkin marjojen ja vaahterasiirapin kera. Mango lassi kruunasi kokonaisuuden. Kuten kirjan kuvauksestakin tulee ilmi, melkein oli olo sellainen että olimme Nykissä Derbyn sijaan. Tässähän nämä viikonloput meneekin hyvin eri reseptejä testaillessa.

Jos siis tykkäät ruuasta ja Nykistä ja kaikista mieluiten niiden yhdistelmästä, suosittelen lämpimästi metsästämään tämän kirjan käsiin. Tämä saa kunniapaikan meidän olohuoneesta kun sillä on niin nätti ulkomuoto ja jatkan ehkä tässä Nykin lentolippujen metsästämistä. Todellisuus on se etten sinne millään tavalla pysty lähtemään tänä vuonna mutta ainahan voi haaveilla!

Viikkokuulumiset

Maanantai alkoi taas kukkien ihastelulle. Mun kukkien ihastelu taso on jo aika säälittävä, menin M&S hakee jotain lounasta ja melkein tulin takaisin näiden kaikkien kukkien kanssa kunnes järki voitti. Mutta katsokaa nyt kuinka kivalta ne näyttää!

Tiistaina oli tietysti aprillipäivä ja minähän päätin ottaa siitä kaiken ilon irti. Onnistumisprosentti oli täysi 100 %! Vanhempia ja mummia höynäytin samalla jäynällä eli kerroin mun uskollisimmille lukijoilleni että olen nyt päättänyt lopettaa blogin! Poikaystävää jekutin vähän monimutkaisemmalla jekulla ja vaikka oltiin juuri maanantaina puhuttu aprillipäivästä meni hän silti lankaan. Ja ei että häntä ärsytti.... Tämän allaolevan kuvan lähetin poikaystävälle puolestani kun hän yritti selittää viestissä jotain jota en uskonut ollenkaan. "Suspicious chichuahua".

Keskiviikko tein töitä kotoa ja naureskelin tälle todella viehättävälle "työympäristölle".  Noh, töitä tuli tehtyä ja se on kai se päätarkoitus niin eipä tuo ympäristö paljon haittaa. Poikaystävän Sveitsistä tuotu suklaalevy tuli aika hyvin tuhottua päivän aikana, keittiö on vaan liian lähellä työpistettä!

Torstai-illalla tuli ihan kamala pullanhimo. Niin kova himo ettei siinä auttanut muu kuin alkaa leipomaan. Pullat on vaan siitä hankalia kun niitä pitää kohottaa niin kauan mutta kerrankin maltoin ja hyviä voisilmäpullia niistä tuli! Tosin ensi kerralla haluan niihin enemmän sitä "voisilmä" osuutta! Mä syön kyllä ihan liikaa herkkuja mutta onneksi osa näistäkin lähti työpaikalle jaettavaksi....

Perjantaina vietettiin treffi-iltaa poikaystävän kanssa. Oltiin molemmat peräkkäiset viikot reissussa joten todettiin että tarvittiin yhteistä laatuaikaa. Mentiin tuttuun ja jo perinteeksi muodostuneeseen sushi-ravintolaan jossa tarjoilijat tunnistaa meidät kun kävellään ovestä sisään. Mentiin sen verran aikaisin että palvelu oli todella nopeata ja oltiin valmiita puolessatunnissa. Eihän se käynyt joten tilattiin lisää sushia ;) Kotiin me sitten vyöryttiinkin kun oli mahat niin täynnä.

Huomaan muuten että vaikka mun ei täydy supervirallisesti ikinä pukeutua, en koskaan mene töihin kuitenkaan farkuissa. Joten kun viikonloppu tulee, mun on aina ihan pakko vetää noi mun risaisimmat farkut päälle, ihan vain siksi että voin.

Lauantaina olin superiloinen koska a) pääsin kulkemaan nahkatakki ja conssit päällä b) sain uudet pirteän väriset kevätkynnet. Ne on kyllä niin kirkkaat että ihan silmiin sattuu!

Ollaan pyöritelty vähän muuttoa mielessä. Ollaan yritetty etsiä kaupunkia joka olisi suurinpiirtein puolessavälin meidän molempien työpaikkoja ettei mun tarvitsisi käyttää niin paljon aikaa työmatkailuun. Lähdettiin tämän vuoksi lauantaina katsastamaan Tamworth joka on juurikin tälläinen kaupunki joka voisi olla aika sopiva. Haluttiin tietysti tehdä vähän taustatutkimusta että minkälainen kaupunki se oikein on. Havaintoja oli mm. se että kukat oli halpoja, lauantaisin siellä on kivat markkinat ja kaupungissa on linna (!!).

Yksi tärkeä juttu tässä kaupungin taustoitustutkimuksessa oli tietysti pubit. Pakkohan sitä oli testata että onko pubit hyviä tässä kaupungissa joten mentiin myöhäiselle lounaalle paikalliseen pubiin. Kyseinen mesta sai ainakin pisteitä, sieltä sai Rekordeligin siideriä ja mun nachot oli törkeän hyviä!

Sunnuntai alkoi jo perinteiden mukaisesti pancake-aamiaisella, tällä kertaa kokeilin hieman eri reseptiä ja taas niistä tuli todella hyviä vaikka itse sanonkin. Sunnuntai aamuissa on kyllä parasta juuri tämä rauhassa nautittu aamupala ja sen päälle pari jaksoa Homelandia. Tein myös mango lassia ensimmäistä kertaa ja siitäkin tuli todella hyvää!

Koska aamupala oli sen verran tuhti, todettiin että sitä kannattaa sulatella ehkä hieman ja suunnaattiin mukavalle 1,5 h sunnuntai kävelylle läheiseen isoon puistoon. Keli oli vähän harmaa mutta ei se onneksi suuresti haitannut, oli kiva saada raitista ilmaa ja posket punaisiksi! Tuli kyllä taas toivottua että kesä tulisi pian koska kesällä tuo puisto olisi vaan niin kiva!

Nyt vähän jo vatsa kurniikin taas joten täytyy varmaan ruveta illallispuuhiin!

Pakistanilaisesta vieraanvaraisuudesta

Se seikka mikä tulee jäämään muistoihini Pakistanista ikiajoiksi oli ihmisten suunnaton ystävällisyys ja vieraanvaraisuus. Sen vuoksi haluankin kertoa teille muutaman tarinan ja esimerkin tästä ystävällisyydestä. Nämä tarinat tuovat aina ajatellessani niitä hymyn huulille.

Otin Birminghamista Pakistan International Airlinesin suoran lennon Islamabadiin. Yleensä jos matkustan yksin niin sanon about kaksi sanaa koko lennon aikana: hei ja kiitos lentoemännälle. Kun Eurooppaan (ja varsinkin Suomeen) kun lentää niin porukka ei ole puheliainta sakkia ja se sopii minulle hyvin. Istutaan omilla penkeillä tuppisuina ja toivon mukaan nukahdetaan. Noh, näin ei tietenkään käynyt tällä kertaa. Siinä vaiheessa kun odotin koneen bordausta Birminghamin päässä olin jo jutellut kolmen eri ihmisen kanssa, saanut paljon hyviä neuvoja, kuullut häistä ja lapsista, missä tyypit asuvat ja kenen luokse he ovat menossa vierailemaan Islamabadiin (Birminghamissa on siis todella suuri Pakistanilainen yhteisö). Ja sen lisäksi sain tarjouksen kahdelta herttaiselta naiselta että voin liikkua heidän kanssaan kun päästään Islamabadiin, se kenttä ei kuulemma ole sopiva tälläiselle blondille tytölle. Ensin ajattelin että ihmiset on vaan uteliaita (ja osa olikin). Osa kysyi ihan suoraan että mitä minunkaltaiseni blondi, nuori nainen tekee matkustaessaan yksin Islamabadiin (olin myös se ainoa blondi nainen koko koneessa). Häätarina tuli sepostettua aika monta kertaa. Vaikka osa oli varmasti ihan uteliatakin mutta huomasin kyllä siinä ihmisiä tarkkaillessa että kaikki puhuivat keskenään. Se on vaan se kulttuuri! Ihmiset puhua pälpätti koko ajan uusien tuttavuuksiensa kanssa ja vaihtelivat penkkejä keskenään. Mun syliin iskettiin vauva hetkeksi ja puhelimiin puhuttiin vielä kun kone oli kiitoradalla (tämä aiheutti vähän ylimääräisiä sydämentykytyksiä). Paluulennolle olin jo varautunut paremmin ja rupesin oma-aloitteisesti juttelemaan vierustovereiden kanssa, nyt mulla onkin kutsu mennä tutustumaan Derbyn uuteen fried chicken paikkaan jonka vierustoverini oli juuri avamaassa. Minua hymyilyttää vieläkin nuo lentokonekohtaamiset, ihan eri maailma kuin Manchester-Helsinki Finnairilla väli.

Toisena esimerkkina toimikoon keskiviikko-päivä jolloin sain luultavasti jonkun (onneksi lievän) vatsapöpön ja olin vuoteenomana koko päivän. Ei tullut kuuloonkaan että minut olisi jätetty omaan hotellihuoneeseen päivän ajaksi kun muut lähti turisteilemaan vaan minut kuskattiin ystäväni ja hänen vanhempiensa kotiin. "Ihan vain varmuuden vuoksi". Siellä sitten ystäväni ihana äiti piti huolta minusta koko päivän. Iltapäivällä taloon pelmahti koko suku joka ihmetteli ja voivotteli miten he saisivat minut parantumaan. Jossain muussa tilanteessa tälläinen voisi olla aika akward, mutta ystäväni on todella läheinen ja tunnen hänen perheensä hyvin joten menin ns.mukana ja yritin pitää mahdollisimman vähän ääntä.

Ylipäätänsä jutun nimi oli se, että jos ehti edes hiiskahtaa tai pipahtaa kuinka olisi kiva tehdä jotain....No yleensä se pantiin heti toimintaan (tosin Pakistanissahan eletään hieman eri aikaa kun Briteissä, kaikki yleensä tehdään pari tuntia myöhemmin kun ollaan sovittu). Eräs ystäväni sukulainen oli luennoitsija paikallisessa yliopistossa ja hän opettaa arkkitehtuuria. Me taidettiin tiistai-iltana mainita että olisipa hauska nähdä paikallista yliopistoa ja seuraavaksi meidät olikin kutsuttu hänen luennolleen seuraavaksi aamuksi. Aamulla matkattiinkin yliopistolle. Pari hänen opiskelijaansa oli vastassa opastamassa meitä ja sitten meille näytettiinkin yliopistoa ja luento sattui juuri kätevästi käsittelemään Eero Saarisen töitä! Me myös jouduimme esittelemään itsemme luokalle ennen luennon alkua ja myös meiltä sai esittää kysymyksiä :) Todella hauska kokemus ja mielestäni se on mielenkiintoista aina päästä käymään paikallisilla yliopistoilla. Tämä yliopisto oli aika uusi ja ilmeisen hyvin rankattu alallaan Islamabadissa.

Se on muuten aina kiva huomata kuinka samanlaisissa ongelmissa opiskelijat kamppailee, olivat he sitten Briteissä tai Islamabadissa. Me nimittäin tavattiin juuri viimeisen vuoden opiskelijoita joiden valmistuminen häämötti jo nurkan takana ja he tietenkin kaikki pohtivat mitä he haluavat tehdä valmistumisen jälkeen. Kuulostipa tutulta...

Tämä taisi olla sitten sarjassaan viimeinen Pakistan/Islamabad aiheinen postaus, nyyh, voisin lähteä jo takaisin sinne! Nyt onkin sitten viimeistään aika palata niihin arjen rutiineihin (ja ehkä myös purkaa se matkalaukku)...

Kaikki postauksen kuvat ovat yliopistolta.

#IGTravelThursday: Home sweet home

Reissaaminen on aina kivaa. Uusien kulttuurien, ihmisten ja paikkojen näkeminen on avartavaa ja rentouttavaa mielelle. Vasta vajaa pari viikkoa sitten palasin Pakistanista ja täytyy myöntää että olen itsekseni hämmästellyt täällä kotona ollessa miksi kukaan ei kuskaa mun eteen ihania lime-lemonadeja kuten Islamabadissa tai en pääse nauttimaan upeista maisemista aurinkoisessa kelissä kaupungin yllä. Yritin tehdä lime-lemonadia itse takaisin Britteihin päästessäni mutta eihän se samalta maistunut kuin Islamabadissa. Siellä ne vaan osattiin tehdä eri tavalla. Lomailu on kivaa ja parasta on kun on onnistunut irrottautumaan niin huolella arjen jutuista ettei muista mikä viikonpäivä on. Islamabadissa oli kivaa ja nyt jo on ikävä kaveria joka siellä asuu.

Matkalla Birminghamin kentälle ja ruokailua/relaamista ennen boardausta

Mutta. Vaikka niinkin rakastan matkailua on oma koti minulle kultaakin kalliimpi. Islamabadin rajoitusten jälkeen (ne aseistetut vartijat jälleen kerran) kun astuin takaisin Brittien maaperällä tuntui siltä että pystyi taas hengittämään vapaasti. Ja se tunne kun astuin kotiovesta sisään. Noh, se oli niin ihana. Oma koti, oma sänky, oma suihku ja oman kullan kainalo. Missään en nuku öitäni niin hyvin kuin omassa sängyssä (joka löytyy Suomesta ja Briteistä).

Koti on aina ollut minulle tärkeä mutta erityisen tärkeä siitä on tullut näiden "muuttovuosien" jälkeen jonka aikana on ainakin kerran vuodessa vaihdettu maata, usein jopa kaksi kertaa. Rakastan sitä että minulla on tällä hetkellä koti jota todella voin kutsua kodiksi. Ja sinne on aivan ihana palata reissun jälkeen.

Saavuin pari viikkoa sitten sunnuntai-iltana kotiin 8h lennon jälkeen Islamabadista. Junamatka Birminghamin kentältä tunti Derbyyn päin ja olin vihdoin kymmenen aikaa illalla kotona. Seuraavana aamuna piti heti lähteä aikaisin töihin. Mietin mitenköhän jaksan.

Lomasta nautiskelua Islamabadissa

Heräsin kuitenkin kuuden jälkeen ihanaan valonkajastukseen verhojen välistä, tein itselleni raikkaan smoothien mukaan (vaikkei se maistunut yhtä hyvältä kuin Islamabadissa). Lähdin kävelemään auringonpaisteessa kohti juna-asemaa. Ja tajusin virnuilevani typerän näköisenä. Ja koko junamatkan minulla oli se virne naamalla.

"No one realizes how beautiful it is to travel until he comes home and rests his head on his old, familiar pillow" - Lin Yutang

Kun tulin kotiin Islamabadista tajusin kuinka onnekas olin. Tosin olen kyllä aina yrittänyt tiedostaa sen, mutta nyt se iski vasten kasvoja. Sain kävellä raikkaassa, aurinkoisessa ilmassa kohti juna-asemaa. Tykkään työstäni ihan hirmuisesti ja odotin taas näkeväni työkavereitani. Kotona odotti rakas poikaystäväni ja koti jonka olemme yhdessä rakentaneet. Arjen rutiinit tuntuivat taas kivoilta ja tutuilta. Kevääksi on kaikkia kivoja suunnitelmia. Oli taas kiva kokata ruokaa ja leipoa jotain kivaa. Ylläoleva mietelause tiivistää tunteeni täydellisesti.

Minä en haaveile maailmanympärysmatkasta koska en usko että voisin irrottautua kaikesta ja huidella maailmalla vuoden vaikka se kuinka kivaa olisikin. Meitähän on moneen lähtöön ja minä olen onnellisimmillani silloin kun tiedän että reissuja on edessä mutta tiedän myös että on koti minne palata. Nautin helposti pidemmistäkin reissuista mutta myönnän kyllä että esim. interrail-reissun jälkeen jolloin oltiin tien päällä 3,5 vko olin jo ihan onnellinen palatessa kotiin.

Se sanottuna, edelliseltä reissulta palasin hetki sitten mutta hallelujah, kohta on edessä pääsiäisvapaat ja me lähdetään ottamaan ilo irti niistä Cornwalliin! Olen superinnoissani tästä mini-reissusta, Cornwallissa olen jo pidemmän aikaa halunnut käydä.

Kevään kukkasatoa Derbyssä ja Coventryssä

Tämä blogipostaus on osa Instagram Travel Thursday- tempausta jonka järjestäjinä toimivat Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running With Wild Horses.