#IGTravelThursday: Home sweet home

Reissaaminen on aina kivaa. Uusien kulttuurien, ihmisten ja paikkojen näkeminen on avartavaa ja rentouttavaa mielelle. Vasta vajaa pari viikkoa sitten palasin Pakistanista ja täytyy myöntää että olen itsekseni hämmästellyt täällä kotona ollessa miksi kukaan ei kuskaa mun eteen ihania lime-lemonadeja kuten Islamabadissa tai en pääse nauttimaan upeista maisemista aurinkoisessa kelissä kaupungin yllä. Yritin tehdä lime-lemonadia itse takaisin Britteihin päästessäni mutta eihän se samalta maistunut kuin Islamabadissa. Siellä ne vaan osattiin tehdä eri tavalla. Lomailu on kivaa ja parasta on kun on onnistunut irrottautumaan niin huolella arjen jutuista ettei muista mikä viikonpäivä on. Islamabadissa oli kivaa ja nyt jo on ikävä kaveria joka siellä asuu.

Matkalla Birminghamin kentälle ja ruokailua/relaamista ennen boardausta

Mutta. Vaikka niinkin rakastan matkailua on oma koti minulle kultaakin kalliimpi. Islamabadin rajoitusten jälkeen (ne aseistetut vartijat jälleen kerran) kun astuin takaisin Brittien maaperällä tuntui siltä että pystyi taas hengittämään vapaasti. Ja se tunne kun astuin kotiovesta sisään. Noh, se oli niin ihana. Oma koti, oma sänky, oma suihku ja oman kullan kainalo. Missään en nuku öitäni niin hyvin kuin omassa sängyssä (joka löytyy Suomesta ja Briteistä).

Koti on aina ollut minulle tärkeä mutta erityisen tärkeä siitä on tullut näiden "muuttovuosien" jälkeen jonka aikana on ainakin kerran vuodessa vaihdettu maata, usein jopa kaksi kertaa. Rakastan sitä että minulla on tällä hetkellä koti jota todella voin kutsua kodiksi. Ja sinne on aivan ihana palata reissun jälkeen.

Saavuin pari viikkoa sitten sunnuntai-iltana kotiin 8h lennon jälkeen Islamabadista. Junamatka Birminghamin kentältä tunti Derbyyn päin ja olin vihdoin kymmenen aikaa illalla kotona. Seuraavana aamuna piti heti lähteä aikaisin töihin. Mietin mitenköhän jaksan.

Lomasta nautiskelua Islamabadissa

Heräsin kuitenkin kuuden jälkeen ihanaan valonkajastukseen verhojen välistä, tein itselleni raikkaan smoothien mukaan (vaikkei se maistunut yhtä hyvältä kuin Islamabadissa). Lähdin kävelemään auringonpaisteessa kohti juna-asemaa. Ja tajusin virnuilevani typerän näköisenä. Ja koko junamatkan minulla oli se virne naamalla.

"No one realizes how beautiful it is to travel until he comes home and rests his head on his old, familiar pillow" - Lin Yutang

Kun tulin kotiin Islamabadista tajusin kuinka onnekas olin. Tosin olen kyllä aina yrittänyt tiedostaa sen, mutta nyt se iski vasten kasvoja. Sain kävellä raikkaassa, aurinkoisessa ilmassa kohti juna-asemaa. Tykkään työstäni ihan hirmuisesti ja odotin taas näkeväni työkavereitani. Kotona odotti rakas poikaystäväni ja koti jonka olemme yhdessä rakentaneet. Arjen rutiinit tuntuivat taas kivoilta ja tutuilta. Kevääksi on kaikkia kivoja suunnitelmia. Oli taas kiva kokata ruokaa ja leipoa jotain kivaa. Ylläoleva mietelause tiivistää tunteeni täydellisesti.

Minä en haaveile maailmanympärysmatkasta koska en usko että voisin irrottautua kaikesta ja huidella maailmalla vuoden vaikka se kuinka kivaa olisikin. Meitähän on moneen lähtöön ja minä olen onnellisimmillani silloin kun tiedän että reissuja on edessä mutta tiedän myös että on koti minne palata. Nautin helposti pidemmistäkin reissuista mutta myönnän kyllä että esim. interrail-reissun jälkeen jolloin oltiin tien päällä 3,5 vko olin jo ihan onnellinen palatessa kotiin.

Se sanottuna, edelliseltä reissulta palasin hetki sitten mutta hallelujah, kohta on edessä pääsiäisvapaat ja me lähdetään ottamaan ilo irti niistä Cornwalliin! Olen superinnoissani tästä mini-reissusta, Cornwallissa olen jo pidemmän aikaa halunnut käydä.

Kevään kukkasatoa Derbyssä ja Coventryssä

Tämä blogipostaus on osa Instagram Travel Thursday- tempausta jonka järjestäjinä toimivat Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running With Wild Horses.