Yummy Cornish goodies

Vielä en ole kuvia ehtinyt ladata kameroilta koneelle joten ajattelin aloittaa näiden Cornwall-postauksien kirjoittamisen ruuasta ja puhelinkuvista. Cornwallilaiset on siitä ovelaa kansaa että heilläkin on omat spesiaali ruokajutut ihan samalla tavalla kuin Skoteilla. Tässä siis muutamia ruokatarinoita Cornwallista kuvilla höystettynä.

Aloitetaan ehkä mielenkiintoisimmasta herkkuelämyksestä. Tai noh, en oikein tiedä voiko sitä kutsua elämykseksi mutta ainakin kokemukseksi. Käytiin Chapel Port biitsillä ja kukkuloilla kävelemässä ja päätettiin palkita itsemme herkulla jota paikallinen pieni kahvila möi,  eli Iced Hedgehog. Tämä erikoinen jääsiili-herkku jota kahvila tarjoilee on ilmeisesti paikallisesti aika kuuluisa. Kyseessä on siis jäätelötötterö jossa on cornwallilaista vanilijajäätelöä, jonka päälle on laitettua clotted creamia (ei taida löytyä Suomesta sellaisenaan, mutta se on siis superpaksua kermaa) ja rikottuja hasselpähkinöitä. Pitihän sitä kokeilla, niin erikoiselta se kuulosti. Minä pystyn syömään vaikka mitä herkkuja, mutta kun ensin piti syödä tiensä läpi sellaisen paksun kermakerroksen läpi päästääkseen jäätelöön käsiksi, tuli minullekin vähän äklö olo. Ei suositella heikkohermoisille!

Iced Hedgehog

Cream team on taas osittain Cornwallilainen herkku/tapa ja paikkoja mistä sai tätä herkullistä teetä skonssien kanssa löytyi monia. Me oltiin ajamassa St Ivesin ja Penzancen väliä kun rupesi satamaan kaatamalla ja tien vieressä nökötti kyltti "Green pig farm - cream team" . Kuulosti lupaavalta, vihreiden possujen paikka. Pysäköitiin hurmaavalle maatilalle jossa sijaitsi pieni ja suloinen teehuone. Omistaja oli todella mukava ja koska osuttiin paikalle hiljaisena hetkenä, hän antoi monia hyviä vinkkejä missä meidän kannattaisi käydä Cornwallissa ollessamme. Itse tee ja skonssit oli superherkullisia. Perinteisesti skonssit syödään hillon ja clotted creamin (jep, sitä käytetään kaikkialla) kanssa ja nautitaan siis tietysti cream tean kera. Ja hei, omistaja kertoi että itse Dame Judi Dench oli käynyt heidän parkkipaikallaan!! Joskus käy tuuri ja tämä sattumalta löydetty paikka osoittautui ihan helmeksi!

Cream team moment

Kalaa löytyi jokapaikasta, rannikolla kun oltiin. Syötiin pääasiallisesti paikallisissa pubeissa jossa oli aina päivän spesiaaleina sinä päivänä pyydystetyt kalat. Olen yleensä superlaiska katsomaan ravintoloiden  "spesiaalit" kohtaa, mutta Cornwallissa se kannatti koska kala oli todella tuoretta ja ehdottomasti parasta ruokaa. Maistoinkin eräässä pubissa Penzancessa aivan ihanasti kokattua lohta uusien perunoiden kanssa ja melkein tuli Suomi ja kesä mieleen! Kalaa todella löytyy jos minkälaista ja ruokavalio olikin hyvin fisupainotteinen koko reissun ajan, mikä oli kiva koska kalaa jaksan kuitenkin aika harvoin kokata kotona.

Salmon & new potatoes

Kalasta päästäänkin luonnollisesti seuraavaan kalatarinaan joka on pakko jakaa täälläkin. Käytiin nimittäin heti ensimmäisenä päivänä kalastamassa (siitä lisää myöhemmissä postauksissa) ja minä onnistuin saamaan yhden makrillin ja poikaystävä taas pollockin, joka on ilmeisesti seiti suomeksi. Noh, makrilli hävisi parempiin suihin mutta seitin päätimme pitää ja tarkoituksena oli grillata se. Hyvä päätös ottaen huomioon ettei meillä ollut mitään välineitä. Ensimmäisenä piti saada kala perattua. Soitto iskälle joka kysyi onko meillä mitään fileerausveitsen tyyppistä (tai ylipäätänsä veistä). No eipä, joten lähdettiin metsästämään sellaista Sainsburyyn (kala edelleen Morrisonin muovipussissa), eli ruokakauppaan. Luuletteko että Newquyan kokoisessa paikassa ja Sainsburystä löytyisi fileerausveistä? Ei tietystikään. Uudestaan kadulle kalan kanssa ja mietintämyssy päähän. Sitten saatiin nerokas idea ja googletettiin paikan kalakauppiaat. Netti löysi osoitteen parin kadun päähän. Käveltiin kalakauppaan, iskettiin meidän pieni sintti tiskille ja kysyttiin iäkkäämmältä kalakauppiaalta josko hän ystävällisesti voisi perata kalan meille. Hän myös kiltisti huomautti perkaamisen jälkeen, että kala ei ehkä riitä syömiseksi meille kahdelle (haha, ei kai) joten ostettiin parit katkaravut mukaan. Tämän jälkeen vielä etsittiin kertakäyttögrilliä kolmesta eri kaupasta ennekuin nappasi ja kasattiin loput tarvikkeet kasaan.

Meidän säälittävä saalis

Täällä saa yleisillä kunnan omistamilla rannoilla grillata kertakäyttögrillillä mutta yksityisillä rannoilla se on harvemmin sallittua. Käveltiin siis kolmen yksityisen rannan (ja samalla pari kilometriä) ohi ennenkuin vihdoin löydettiin kunnan ranta ja grillauspaikka. Kamala vaivannäkö yhden pienen sintin vuoksi mutta haluttiin välttämättä itse kokata se kun poikaystävä kerran sen pyydysti. Yhteensä meillä kesti siis varmaan parisen tuntia kun käveltiin sen kalapussin kanssa ympäri kaupunkia, mutta kyllä nyt naurattaa jo tämä stoori. Se oli kyllä sen arvoista koska voi että se meidän kala maistuikin hyvältä kun se viimein grilliltä saatiin! Pehmeää, maukasta ja tuoretta. Tähän voisi kyllä tottua (ja poikaystävä haluaa jo kalastamaan uudestaan). Meillä oli siis täydellinen vuoden ensimmäinen picnik rannalla, ja kalan kyytipojaksi oli ciabattaa, salamia, oliiveja ja jälkkäriksi tuoreita mansikoita. Siinä sitten istuskeltiin rantahietikolla ja siemailtiin valkkaria. Tosin suoraan pullosta luonnollisesti, kun ei meillä kunnollisia picnik-välineitä ollut!

Loistava grilli

Kokkauksen tulos

Ja kenelles se yksi makrilli meni? Tälle supersuloiselle kaverille joka tuli venettämme vastaan satamassa!

Tämä blogipostaus on osa Instagram Travel Thursday- tempausta jonka järjestäjinä toimivat Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running With Wild Horses.