Bye, Bye January!

Ihanaa...Tammikuun viimeinen päivä! En ole ikinä ollut mikään tammikuun suurin ystävä. Järkyttävän pitkä kuukausi, heti kivan juhlakauden jälkeen. Kaikki paastoaa ja syö ihmeellisiä herneenversoja ja ties mitä jauheita ja kukaan ei uskalla edes koskea viiniin. Okei, tämän kuun postauksista on saattanut käydä jo ilmi että yritettiin elää terveellisesti ja epäonnistuttiin siinä täysin. Ja kyllä, ollaan juotu myös sitä viiniä.

Tammikuu ja marraskuu on minun mielestäni tylsimpiä kuukausia. Jotenkin molemmat on vaan todella pimeitä ja synkkiä kuukausia. Mutta hei, nyt on jo tammikuu ja vuoden pahin kuukausi ohi!

Poikkeuksellisesti tässä tammikuussa tapahtui kuitenkin vaikka mitä kivaa, minkä takia se meni varmaan niin nopeasti ohi!

Tammikuu aloitettiin nimittäin Skotlannissa juhlimalla uutta vuotta ja yksia häitä. Oli superkivaa ja Skotlannissa nyt tuntuu olevan aina kivaa. Nykyään huomaan toistavani enemmän ja enemmän itselleni sitä mantraa että oikeasti voisi olla kiva muuttaa sinne takaisin (tosin vain Glasgowhon tai Ediin).

Tammikuun toisena viikonloppuna ajettiinkin takaisin kohti Englantia ja kotia. Minä aloitin uudet työt. Uuden opettelu pitikin kiireisenä koko tammikuun ajan.

Pääsin myös elämäni ensimmäistä kertaa kokeilemaan poolon pelaamista, joka oli siis poikaystäväni joululahja minulle. Ihan mielettömän hauskaa ja jäin kyllä ihan koukkuun. Toivottavasti pääsisin pian kokeilemaan sitä uudestaan!

Kokeiltiin  myös ensimmäistä kertaa meidän uutta Fondue-pataa jonka minä olin taas vuorostani antanut poikaystävälle. Tehtiin juustofondue ja voi vitsit, se kyllä vei kielen mennessään!

Juhlimme myös Burns Nightiä kunnon hienolla illallisella ja tanssimme outoja "ceilidh-tansseja".

Sen lisäksi kokkailimme hyvin, tutuistuimme viikonloppuina lähiseutuumme tarkemmin, harjoittelin ajamista väärällä puolella tietä, kävin Lontoossa ja Belfastissa, löydettiin mieletön sushi-ravintola ihan naapurista, availin uusia pankkitilejä ja samalla myös tuskailin sen byrokratian kanssa mikä niiden avaamisen liittyi.

Kaikenkaikkiaan tammikuu oli siis itseasiassa keskivertoa kivempi tänä vuonna. Tämä pitäisikin ottaa tavoitteeksi joka vuosi: sen sijaan että murehtii tammikuun pitkiä päiviä, yrittäisi keksiä vain mahdollisimman paljon kaikkea kivaa ohjelmaa itselleen. Niin se kuukausi meneekin ohi ihan hujauksessa.

Helmikuussa onkin vuorossa Olympialaiset, ja minulla on sellainen tunne että meidän taloudessa pistetään oikein kunnon kisakatsomo pystyyn. Ei ainakaan tartte stressata ystävänpäivän vietosta koska silloin on Suomen peli!

Piristystä päivään

Tänään kaveri linkkasi Facebookissa aivan ihanan videon. Hyvä etten ruvennut kyynelehtimään. Ja sitten kuulin että kuulemma Budweiser tekee parhaat mainokset jokavuotiseen Super Bowliin. Minä olen ollut täysin tietämätön näistä mainoksista.

Kun pääsin kotiin rupesin niitä katselemaan Youtubesta ja johan piristi kummasti. Kotiin päästessä nimittäin ärsytti kaikki, eniten kuitenkin Brittien täysin toimimaton junaliikenne jonka vuoksi olin kotona vasta taas kahdeksan jälkeen. Mutta sitten juttelin äidin kanssa ja rupesin katsomaan näitä ja vaikka noi mainokset sai meikäläisen hieman liikuttuneeksi (selityksenä laitettakoon tähän että olen heppatyttöjä) niin voi vitsit ne on ihania!

Tässä muutama suosikkini, parhaina tietysti tämän vuoden ja viime vuoden mainos!

Siis tämä on vaan kaikessa sympaattisuudessaan niin ihana. Tuli sekä koira-että heppakuume.



Ja mites sit tämä? Voi nyyh...



Haha, tää oli hauska!



Tämä on kertakaikkiaan suloinen



Kyllä hyvät mainokset vaan toimii vaikka en ehkä heti kauppaan lähdekään ostamaan Budweiseria...

Toivottavasti nämä piristi jonkun muunkin päivää!

Burns night

Eilen oli todella Robert Burns night (eli Skotlannin kansallisrunoilijan ilta) jota me juhlistimme oikein kunnon black tie tilaisuudessa lähellä Nottinghamia. Olikin mukava saada oikein tälläytyä kunnolla ja päästä tuulettumaan.

Meillä tuli muutama kaveri aloittelemaan ennenkuin lähdettiin kyydillä kohti juhlapaikkaa joten lauantai päivällä tulikin kamala kiire siivota asunto. Kun minä olin todella vielä jättänyt purkamatta laukun kuukauden takaiselta Skotlannin reissulta. Tosin meidän siivoaminen käsittää näköjään sen että siirretään kasat meidän "romuhuoneeseen" ja suljetaan ovi. Tehokasta kyllä ja nopeaa, mutta ei ehkä se ideaalein tapa.

Kävin myös iltaa varten kampaajalla koska en todella omista hiustenkuivaajaa saatika minkäänlaista käherrintä joten totesin että kun hienoihin juhliin ollaan menossa niin ehkä parasta ettei tukka näytä ihan linnunpesältä. Kampaaja teki hienoa työtä mutta olo oli kyllä vähän kuin puudelilla, sitä kun niin harvoin tukka on minkäänlaisella kampauksella.

Mekon löysin onneksi TK Maxxista joka on ihan paras paikka (ja edullinen) tehdä vaikka mitä löytöjä!

Burns night kun oli kyseessä oli tarjolla tietysti hyvin skotlantilaista ruokaa, mm. haggista lisukkeineen ja sitten tietysti tehtiin myös address to haggis eli. Noh, en tiedä miten sen suomentaisi. Haggisille puhuttiin? Mikäli kiinnostaa käydä lukemassa mitä tämä addressi käsittää niin täältä se löytyy. Paikalla oli myös tanssiesityksiä ja päästiinhän mekin tanssimaan. Tosin me luultiin että kyseessä olisi kunnon ceidlih mutta kaikki tanssit oli ihan outoja ja tosi hitaita. Joten me ei ihan tajuttu mutta hauskaa oli jokatapauksessa.

Oli hauskaa juhlia tätä hyvin skotlantilaista juhlaa englantilaisten kanssa, siinä näkee kuitenkin aika hyvin pieniä eroja joita skotlantilaisten ja englantilaisten välillä on. Tanssilattialle esimerkiksi lähdettiin alkuun hieman arastellen kunnes kaikki tajusi että ei se askeleiden opetteleminen niin vakavaa ole.

Kotiin palattin vasta aamuyön tunteina ja tänään onkin ollut todella laiska päivä. Mutta onneksi ulkona sataa vettä kuin saavista kaatamalla joten voi hyvällä omatunnolla makoilla sohvalla ja katsella leffoja. Olipa kiva ilta!

Vain elämää, ei sen enempää...

Ajattelin tulla höpöttelemään tänne turhanpäiväisiä kuulumisia kun olen yksin kotona ja kirjoitushalu oli kova. Yleensä juuri silloin kun ei ole oikeen mitään kunnon postausaihetta (eli tänään) tulee kamala halu tulla tänne tarinoimaan jotain vaikka ei siihen mitään aihetta ole. Vaikeata...

Viikot menee jotenkin kamalaa vauhtia, nytkin ollaan jo keskiviikko illassa vaikka juuri mielestäni selvisin maanantai-aamusta. Tosin tänä aamuna herääminen oli normaalia vaikeampaa, jouduin käyttämään kaiken tahdonvoiman että sain kiskottua itseni ylös sängystä. Tosin kaikkien hyvien vinkkien ansiosta joita jaettiin edelliseen postaukseen, olen nyt yrittänyt laittaa sekä vaatteet että lounaan valmiiksi edellisiltana ja se on kyllä helpottanut aamuja huomattavasti. Vaikka yleensä aamulla jokin osa vaatteista menee vielä vaihtoon. Mutta on onneksi ainakin ottaa lounas mukaan.

Olen tässä pohtinut kielikurssin aloittamista kun se mahdollisuus tuli, mutta en vain osaa päättää kieltä. Olen siis opiskellut aikoinaan saksaa ja espanjaa ja viisainta olisi tietysti lähteä kertaamaan jompaakumpaa noista kielistä ja hieman olen jo kallistunut espanjan puolelle. Sitä opiskelin pari kurssia kun olin Kanadassa yliopistovaihdossa ja tykkäsin kyllä kovasti. Mutta, tarjolla olisi myös venäjän kielen alkeiskurssi ja olen jo pitkään vinkunut kuinka kiva olisi opiskella venäjää. En kuitenkaan tiedä kuinka järkevää olisi aloittaa taas uusi kieli, varsinkin kun sitä tarjotaan vain alkeistasolle asti. Eli sit kun tulen mestariksi venäjän alkeissa (haha) niin en pysty sitä kovin helposti viemään enää seuraavalle tasolle. En nyt siis oikein osaa päättää mikä olisi se hyvä ratkaisu. Tosin voisin nyt aloittaa venäjän alkeet ja jatkaa sitä espanjan opiskelua ensi syksynä, tai sitten toisinpäin.

Himoitsen myös kovasti tällä hetkellä sellaista Dolce Guston kapselikahvikonetta meille kotiin. Olen huono juomaan normaalia kahvia mutta kaikki sellaiset "erikoiskahvit" on ihan parhaita. Poikaystävän mielestä meillä ei ole tilaa sellaiseen keittiössä (eikä kyllä olekaan) mutta sehän ei estä meikäläistä sellaista haluamasta. Tosin sitten aina mietin että kuinka paljon sellaista tulisi loppuenlopuksi käytettyä. Ja kuinka helppokäyttöinen sellainen masiina on kun olen kuitenkin loppuenlopuksi aika laiska luonteeltani. Että jääkö ne kahvit sitten keittämättä jos sen tekeminen on liian hankalaa.

Haluaisin myös kovasti kehittää blogiani jonnekin suuntaan mutta en vain tiedä mihin? Ulkoasua olisi kiva muuttaa, mutta sekin vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa. Mietin myös että olisi kiva keksiä oikeasti jotain kivoja postausaiheita mutta tuntuu että tammikuu on kyllä vienyt hetkellisesti tämän luovan aivokapasiteetin talviunille...Ehkä se kohta taas löytyy jostain.

Elämä on siis otsikon mukaisesti vain elämää (joo, olen huono keksimään otsikoita), mutta mukavaa sellaista. Viikonlopuksi on kivaa ohjelmaa luvassa ja kohta ollaan jo tammikuun lopussa. Tammikuu on yleensä mielestäni kaikista tyhmin kuukausi, koska se tuntuu kestävän ikuisuuden, mutta tämä kuukausi on oikeasti mennyt aika nopsaan! Joten kaikki hyvin täällä! Ja vaikka luulin ettei mitään kirjoitettavaa olisi niin onnistuin aika hyvin löpisemään turhia?

Mitään kuvia jotka olisi suoraan liittynyt nykyhetkeen ei ollut, joten päätin lätkäistä tähän kuvia viime vuodelta Suomesta, sillä olen kuullut että siellä on ihanan talviset kelit (ja ehkä hieman täällä pimeydessä kaipaan niitä)...Lumella on niin piristävä vaikutus!

Kotiseutumatkailua

Sunnuntaina oli todella niin kaunis ja valoinen päivä että päätettiin ottaa ilo irti ja lähteä vähän ulkoilemaan. Sisällä kun kyhjötetään koko viikko niin on oikeasti kiva jos viikonloppuna voi tehdä jotain vähän spesiaalimpaa ja mikäs sen parempi kuin kotimaanmatkailu.

Se suuri etu Derbyssä asuessa on että olemme lähellä Peak Districtiä kuten myös monia muita kivoja paikkoja. Ja niin, onhan niitä kivoja paikkoja ympäri Englantia joten auto vain alle ja yleensä alle tunnissa pääsee jo jonnekin uuteen paikkaan.

Lähdettiin siis ajamaan kohti Ashby de la Zouchin kylää (joo, voitteko uskoa että se on englantilaisen kylän nimi?) ja siellä sijaitsevaa linnaa kohti. Minä ajoin sinnepäin joten poikaystävä johdatti minut harjoittelun vuoksi ihmeellisiä pikkuteitä pitkin perille joten matkaan meni yli tunti. Takaisinpäin kun hurauteltiin sitten motaria pitkin ja kotiin päästiin puolessa tunnissa. Oli muuten vähän kuumottava ajella niillä kapeilla englantilaisteillä kun vastaan tuli niin pyöräilijöitä ja ratsastajia kaikkien autojen lisäksi. Olen varma että tiet ovat täällä paljon kapeampia kuin Suomessa.

Kyseisessä kylässä sijaitseva linna (tai lähinnä sen rauniot) kuuluvat English Heritage paikkoihin ja kaunis paikka olikin kyseessä. Todella pieni mutta aika kauan aikaa me siellä vietettiin vaikka alueellisesti se ei todellakaan ollut suuri.

Tälläiset pienet retket lähialueille piristää kummasti ja palattiin takaisin pirteinä ja posket punaisina. Tai noh, tankattiinhan me tukevasti ensin paikallisessa pubissa roskaruokaa. Meidän läheltä löytyy todella aika monia samanlaisia paikkoja sekä tietysti ihan Peak District jonne voi mennä tekemään kivoja pitkiä kävelylenkkejä.

Kotimaanseikkailua parhaillaan!

Viikon kuulumiset

Heipparallaa! Ajattelin taas jakaa hieman menneen viikon kuulumisia puhelimella otettujen kuvien avulla.

Viikko alkoi kahvin voimalla. Myöhästyin täpärästi junasta joten seuraavaa junaa odotellessa ehdin hakemaan kahvin aseman Costasta ja heti aamu parani. Piristyin kummasti ja en edes nukahtanut junamatkalla (mikä kai kahvin tarkoitus onkin).

Sain myös kivan paketin kotoa iskältä - vähän postia ja kaksi Fazun levyä. Naurettiin hieman tuolle postimerkkimäärälle tosin (laskettiin äkkiseltään 17 postimerkkiä)! Ei huolta, paketti löysi tiensä perille tuolla määrällä isi!

Keskiviikkona kävin pikamatkalla Lontoossa ja vaikka siellä hyvin lyhyen pyrähdyksen teinkin, muistin taas kuinka vaan tykkään tuosta kaupungista. St. Pancrasin asemassa itsessään on jo jotain lumoavaa. Siitä hehkuu sellainen hyvä fiilis. Sieltä pääsee syvemmälle Englantiin tai vaihtoehtoisesti mantereen puolelle. Tykkään St Pancraksesta ihan mielettömästi. Lontoo on kiva ja kiireinen ja siellä omaksuu niin reippaan kävelytyylin että onnistuin saamaan kamalat rakot jalkoihin. Loppupäivän linkutinkin sitten korkkareissani.

Yleensä jos olen illan yksin kotona olen äärettömän laiska ja en jaksa laittaa sen kummemmin ruokaa itselleni. Joten tälläkin kertaa pari leipää sai riittää. Mutta iskinkin niiden päälle vuohenjuustoa, hunajaa ja pari omenaviipaletta ja heitin mikroon alle minuutiksi. Ja vitsit niistä tuli hyviä ja maukkaita leipiä! Vaikka ulkonäkö ei kyllä välttämättä vakuuta.

Perjantaina tehtiin mieletön löytö! Olen vinkunut jo pari kuukautta kuinka meidän kaupungista ei löydy mitään sushimestaa. Ja mites kävikään? Näköjään sellainen löytyy ja vielä ihan meidän naapurista mutta ei olla ennen vain tajuttu sitä. Käytännössä siis 200 m päästä meiltä löytyy ihan mieletön japanilainen ravintola jonka sushi oli suussasulavaa. Tämä nousi heti lempparipaikkojen listalle ja veikkaanpa että tullaan käymään siellä aika usein...Viihdyttiin ravintolassa niin hyvin että sen sijaan että oltaisiin jatkettu iltaa mentiinkin suoraan kotiin.

Lauantai kuluikin siinä että juoksin eri pankeissa metsästämässä parhaita diilejä ja yrittämällä varaamalla aikaa seuraavalle viikolle. Haluan vaihtaa todella nykyisen tilini toisaalle ja Briteissä se tuottaa aina tiettyjä haasteita. Tai lähinnä se on aikaavievää. Jatkettiin poikaystävän kanssa viikonlopun "terveellistä" linjaa ja syötiin lounasta amerikkalaistyyppisessä dinerissä - burgeriä ja milkshakea. Voi päivää.

Tänään lähdettiin päiväretkeilemään omalle seudullemme ja siitä retkestä lisää myöhemmin. Päivä oli aivan mielettömän kaunis ja aurinkoinen ja oli ihana saada kunnolla ulkoiltua. Tuntui itseasiassa ihan keväältä, linnut sirkuttivat ja muta tuoksui! Tosin mulla oli kamalasti vaatteita päällä kun tuntui jotenkin aika vilpoisalta. Kaiken tämän terveellisyyden jälkeen oli hyvä mennä lähipubiin vetämään epäterveellistä mättöä. Kuinka rakastankaan bataatti ranskiksia!

En tajua miksi on muka niin hauskaa ottaa ruuasta kuvia niin että tämäkin postaus niitä vilisee. Kyllä viikkoon mahtui kuitenkin paljon muutakin kuin ruokaa mutta se jostain syystä vain päätyi kuviin. Yritän ensi viikolla parantaa tapojani ja ottaa kuvia mielenkiintoisimmista asioista!

Lupasin nimittäin taas aloittaa projektin "Kesäkuntoon 2025".....

I wish....

Haluaisin olla sellainen henkilö joka herää joka aamu sellaisen 1,5 h ennen töihinlähtöä. Heräisin levollisena ja hyvin nukkuneena ja suihkun kautta kipittäisin aamiaispöytään kylpytakissa. Tekisin itselleni ihanan ja maittavan aamiaisen (jotain jugurttia ja hedelmiä) ja keittäisin itselleni kivalla kahvikoneella jonkun hyvän kahvin. Sitten nauttisin rauhassa siitä aamupalasta lukien samalla Ipadilta päivän uutiset. Sen jälkeen (rauhallisesti) taas valmistan itselleni lounaan mukaan otettavaksi, mieluiten jonkun kivan ja raikkaan salaatin johon pilkon jos jonkinsorttista juttua. Tämän kaiken jälkeen meikkaan itseni rauhassa ja valitsen kivat vaatteet töihin (vaatekaapista jossa on vain kivoja vaatteita). Lähden ulko-ovesta ulos juuri ajallaan rauhallisesti ja heränneenä.

Arvasitteko jo etten ole kuvauksen oloinen tyyppi? Herätyskello soi klo.06.45. Siitä pistän torkun päälle vielä ja herään seiskalta. Nousen ylös sängystä raahautuen pikasuihkuun (jos jaksan) jonka jälkeen yritän tunkea jotain meikkiä naamaan niiden puoliummessa olevien luomien alta. Sen jälkeen rupean metsästämään ympäri asuntoa juttuja jotka pitää ottaa mukaan mutta olen taas sijoittanut ne jonnekin ihan muualle kuin pitäisi. Sen jälkeen yritän valita jotkut vaatteet sieltä vaatekaapin, purkamattoman matkalaukun ja toisessa huoneessa sijaitsevan lipaston välistä. Yleensä ensimmäinen valinta on aina huono ja totean etten voi lähteä ulos sen näköisenä ja vaihdan vaatteet. Tässä vaiheessa kello on jo yleensä n.7.30 ja pitäisi lähteä ovesta ulos. Onneksi poikaystävä on yleensä heittänyt laukkuun yhden banaanin aamupalaksi. Ovesta lähdetään ulos kiireellä ja poikaystävä heittää asemalle. Ilman lounasta tietysti. Banaanin syön junassa jossa yleensä torkahdan uudestaan.

Joka aamu vannon että seuraavana aamuna herään aikaisemmin. Ehkä mun uuden vuoden lupaus pitäisi olla se että heräisin aamuisin aikaisemmin ja saisin myös enemmän aikaa. Ja lehmät lentää....

Arvaattekin varmasti että kuvat on viime viikonlopulta jolloin heräilin vasta kymmenen aikaa ja rauhassa valmistin creppi-aamiaisen.

Paras joululahja

Tiedättekö niitä hetkiä/päiviä elämässä kun menet nukkumaan suuri hymy naamalla? Tänään oli ehdottomasti sellainen päivä.

Sain poikaystävältäni mielettömän joululahjan: päiväkurssin pooloon! Kyseessä oli siis sellainen intro kurssi koska en ole todellakaan koskaan pooloa edes kokeillut. Ja voi vitsit että oli hauska päivä! Poikaystävä oli kyllä taas oikein kunnolla pohtinut joululahjoja, kamalat paineet tuli vaan mulle ensi vuodeksi!

Olen harrastanut ratsastusta aktiivisesti aina siihen saakka kunnes muutin Skotlantiin ja vaikka hevosista tykkään, en halua mennä enää ns. perusratsastustunneille täällä Briteissä. Sen takia poikaystävä oli keksinyt hyvin kokonaan uuden ratsastuksen lajin minulle kokeiltavaksi ja uutta se todella oli. Polo nimittäin eroaa täysin siitä mitä olen aikaisemmin tehnyt (eli siis treenannut esteratsastukseen). Jo pelkät käskyt (eteen, kääntymiset etc) on aika erilaiset mihin "normi" ratsastuksessa olen tottunut.

Poolon säännöt ovat todella monimutkaiset, kyllä ne meille kerrottiin mutta täytyy sanoa etten ihan tajunnut! Periaatteessa sitä palloa löydään kuitenkin mailalla ja yritetään saada maaliin. Vähän kuin lätkää pelaisi! Nimittäin muita pelaajia yritetään häiriköidä ratsastamalla ihan heihin (ja hevosiin) kiinni ja yrittää saada "siirrettyä" niitä muualle pallon perästä.

Voin muuten kertoa että oli hieman hankala osua palloon ensin! Lähdettiin tietysti harjoittelemaan sitä ihan kävelyvauhdissa ja siinäkin meni noin tunti ennenkuin homma oli ns. hanskassa enemmän tai vähemmän. Luulisi että se oli suhteellisen helppoa osua siihen mutta maila on todella painava ja ajoitus on kaiken A ja O. Sen jälkeen lähdin kokeilemaan tätä ravissa ja siinä menikin seuraava hetki harjoitellessa.

Iltapäivän päätteeksi meillä oli epävirallinen harjoituspeli ja vaikka säännöt ei ollutkaan ihan hanskassa niin hauskaa se oli. Ja taisi vähän päästä kilpailuviettikin esiin! Ponin olisi pitänyt mennä vain kovempaa ja kovempaa (ne on kyllä tosi säpäköitä pelejä).

Jäin siis tähän lajiin aivan koukkuun ja toivonkin että saisin tästä uuden mukavan harrastuksen. Olen kaivannut talleilla jo pitkään mutta poolon oppiminen tuo aivan uudet haasteet menoon. Tosin nyt kun on ollut taas ratsastuksesta taukoa ei 4 h keikka hevosen selässä tehnyt kamalan hyvää olemattomille lihaksille. Toivottavasti pääsen huomenna ylös sängystä...Käsikin on ihan jumissa mailan pitämisestä!

Nyt menen siis nukkumaan suuri hymy naamalla!

#IGTravelThursday: Scottish holiday

Joulun jälkeen lähdin viettämään uutta vuotta Skotlantiin poikaystävän ja hänen perheensä kanssa. Vietimme koko viikon pääasiallisesti pienessä rannikkokaupungissa 30 min matkan päässä Glasgowsta, vaikka pari kertaa myös itse Glasussa kerkesimme käymään (jotta sain esim. uuden puhelimen joka myös tämän postauksen kuvat mahdollistaa).

Uuden vuoden vietto on Skotlannissa iso juttu vaikka me sitä aika rauhallisesti vietettiinkin. Hyvässä seurassa, lämpimässä pubissa säkkipillien soittaessa Auld Lang Syneä kellojen soimisen jälkeen. Kyseinen biisi on muuten yksi ihan lemppareistani. Tälläinen uuden vuoden vietto sopii minulle paremmin kuin hyvin, varsinkin kun en ole mikään kova uuden vuoden fani. Viimeinen tuoppi ja takaisin kotiin takkatulen ääreen. Poikaystävän piti mennä ensin ovesta sisään koska se tuo kuulemma hyvää onnea tulevalle vuodelle että ovesta astuu ensimmäisenä sisään tumma, komea "muukalainen". Ennenaikaa Skotlannissa oli kuulemma myös tapana käydä naapurien ovilla kolkuttelemassa vuodenvaihtumisen jälkeen viemässä jokin tuliainen ja hiiliä!! Kyllä tästä maailmasta hauskoja perinteitä löytyy!

Ehdimme myös käymään laukkakisoissa Ayrissa tuhlaamassa rahoja ja yrittäen esittää asiantuntijoita jotka oikeasti tietäisi jotain laukkahevosista. Meillä oli kyllä todella hauskaa vaikka keli hieman ankea olikin...Ja tammikuussa ei luoja kiitos tarvitse pistää päälle normaaleja kuteita Brittiläisiin laukkakisoihin eli mekkoja ja hattuja. Mitään en valitettavasti vedonlyönnissä voittanut mutta onneksi panoksetkään eivät olleet turhan isoja!

Skotlannissa (ainakin rannikkolla) riehui hurja myrsky myös uuden vuoden jälkeen ja mentiinkin rannalle katsomaan huikeita aaltoja. Voin muuten kertoa että koko naama oli suolaveden peitossa tämän ekskursion jälkeen. Oli kyllä aika makeet aallot, vaikka ne tietysti tekivät valitettavasti tuhoja ihan rannalla sijaitseville taloille. Tuuli oli niin kova että se kuljetti meitä itsessään, välillä eteenpäin, välillä taaksepäin. Onneksi ei myöskään tarvinnut väkisin olla ulkona, hetken katsottiin menoa kunnes tuuli alkoi olemaan niin kova että haluttiin takaisin takkatulen lämpöön. Kuviin ei oikein myrskyn todellista luonnetta saanut taltioitua mutta hurja se oli!

Näissä vierekkäisissä kuvissa näkee aika hyvin myrskyn aikaiset aallot ja sitten myrskyn jälkeisen rauhallisen merimaiseman.

Skotlannissa olon aikana ehdimme käymään myös yksissä häissä, nämä oli järjestyksessään minulle ensimmäiset kunnon Skottihäät. Tyyppillisenä tietysti häiden hauskin osuus oli Ceilidh-tanssit joissa pyöritään ja mennään niin lujaa että väkisinkin rupeaa pyörryttämään.  Tanssin pyörteissä ei valitettavasti tullut otettua yhtään kuvaa, niin hauskaa meillä oli!

Rikkautena on ehdottomasti se että olen poikaystävän kautta päässyt tutustumaan erilaisiin skottilaisiin tapoihin ja perinteisiin, niistä monesta kun tykkään niin kovasti, kuten esimerkiksi juuri näistä Ceilidh-tansseista.

"Instagram Travel Thursday on viikottainen kokelma blogipostauksia, ja tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä". (Destination Unknown)

Suomessa järjestäjinä toimivat Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running with Wild Horses.

Vuoden 2013 kohokohdat

Hyvää uutta vuotta!

Muutama päivä on jo uutta vuotta mennyt mutta ajattelin palata kuitenkin perinteiden mukaan vielä hetkeksi vuoteen 2013, se oli nimittäin erityisen tapahtumarikas ja vauhdikas. Kai nämä ovat niitä muutoksen vuosia jolloin sattuu ja tapahtuu!

Vuoden kohokohdat

Vuoden 2013 aloitin kiipeämällä Pöytävuorelle Etelä-Afrikassa ja se tuntui hieman antavan suuntaa tulevalle vuodelle. En ole eläessäni minnekään kiivennyt joten kyse oli ehdottomasti itsensä voittamisesta ja tunne vuoren päälle saapuessa oli mitä mahtavin. Sama tunne oli vähän kun tämä vuosi saapui päätökseensä ja mietin kaikkia mahtavia tapahtumia kuluneelta vuodelta.

Huhtikuussa sain hyvin yllättävän puhelun jonka seurauksena muutin 4 kuukaudeksi Brysseliin 1,5 viikon varoitusajalla. Kyseinen työpaikka tuli todella hieman puuntakaa mutta oli aivan mieletön tilaisuus. Työ oli palkitsevaa ja ennenkaikkea pääsin työskentelemään organisaatiossa jossa olin aina haaveillut työskenteleväni. Olen siitä ikuisesti kiitollinen. Kesä Brysselissä itsestään jo oli yksi kohokohta.

Syyskuun lopussa muutin ensimmäistä kertaa saman katon alle poikaystäväni kanssa. Tämä oli ihan mieletön kohokohta koska suoraan sanoen en ollut ikinä varma tuleeko se tapahtumaan :) Oltiin eletty niin pitkään kaukosuhteessa, mutta elämä vie ja nyt se yhteenmuutto oli vihdoin mahdollista. Onneksi asioilla on kuitenkin tapana järjestyä!

Vuoden lopussa sain hyviä uutisia työrintamalta ja uusi vuosi tuokin nyt mukanaan uusia kujeita, uudet työt pääsen aloittamaan ensi viikolla. Tästä olen todella innoissani!

Vuoden reissut

Viime vuonna tuli käytyä Jenkeissä, Kanadassa, Hollannissa, Skotlannissa, Italiassa, Saksassa ja tietysti sitten reissailtua ympäri Belgiaa ja niistä löytyy lisää juttua tässä postauksessa.

Parhaita muistoja vuodesta 2013

Koko Brysselissä vietetty kesä oli ihan mieletön ja muistelen lämmöllä tuota aikaa vaikka se tuntuukin jo aika etäiseltä. Tapasin ihan mielettömän kivoja ihmisiä ja vietin yhden elämäni kesistä.  Myöhäiset kesäillat hyvässä seurassa, viikonloppureissut ja hauskat hetket toimistossa ovat parhaita muistojani Brysselin ajalta.

Yksi parhaista jutuista oli myös asua Suomessa 4 kk (vaikka ne olikin talvikuukausia), oli ihanaa olla taas lähellä omaa perhettä eikä lentomatkan päässä. Oli mukava jutustella äidin kanssa ihan real life ja käydä iskän kanssa lätkämatseissa.

Parhaita muistoja mieleen tuo myös yhteenmuutto poikaystävän kanssa ja ne arjen hetket joita ollaan saatu jakaa nyt keskenään. Myös oma koti jota voi oikeasti kutsua omaksi kodiksi tuntuu entistä arvokkaammalta näin monen vuoden matkalaukkuelämän jälkeen. Voi tosin olla että ensi vuonna joudutaan käytännön syistä muuttamaan vaikka tällä hetkellä ei tekisi yhtään mieli luopua meidän ihanasta asunnosta.

Mitä toivoin vuodelle 2014?

Viime vuosi oli aika mieletön. Asuin kolmessa eri maassa ja saavutin yhden omistasi henkilökohtaisista unelmistani työelämässä. Vuoden 2012 tiivistelmässä ja toiveissa tälle vuodelle kirjoitin seuraavasti:

"Tälle vuodelle on jo monet suunnitelmat tehty niin yleisesti elämän kuin reissujenkin suhteen. Tiedän kuitenkin että elämässä ei aina kaikki mene suunnitelmien mukaan, joten katsotaan mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Ainakin hetken vielä pysyn Suomen maan kamaralla. Carpe diem ja niin päin poispäin ;)"

Ja toden totta, ikinä ei tiedä mitä elämä tuo eteensä, viime tammikuussa en osannut ollenkaan aavistaa että huhtikuussa muutan Brysseliin ja syyskussa taas edelleen Britteihin. Elämä kuljettaa ja vuosi 2013 oli todellisen mahtava. Tulevasta vuodesta toivon tulevan vähintään yhtä upean kuin vuosi 2013 oli! Toivon ettei tarvitse vierättää yhtään surun kyyneleitä vaan itkeä onnesta. Innoissani lähden uusiin haasteisiin, ennenkaikkea toivon että vuoden lopussa minulla on yhtä monta syytä olla onnellinen kuin nyt.

Tämän mukaan mennään:

"Your life is your message to the world. Make sure it's inspiring"