Newquay, Cornwall

Nyt sain vihdoin kaikki Cornwallin kuvat ladattua koneella joten jos niitä tarinoita nyt jakaisin täällä blogin puolella. Loma aloitettiin siis Newquaysta jossa olimme yhteensä kaksi yötä. Newquay sijaitsee Atlannin rannikolla ja kaupunki on tunnettu surffaus mahdollisuuksistaan ja olikin jo täynnä surffaajien näköisiä tyyppejä jo näin huhtikuussa vaikka vannon, että Atlantti oli pirun kylmä tähän aikaan vuodesta!

Käveltiin meidän B&B:stä ekana aamuna kohti merta ja hetken kivuttuamme hieman ylöspäin, oli tämä ensimmäinen näkymä joka kohtasi meidät. Luulen että olin jo siinä vaiheessa menettänyt sydämeni Cornwallille. Ensimmäisenä lomapäivänä meillä oli vielä ihan mahtava sää joka kruunasi ensikohtaamisen Newquayn kanssa.

Jotenkin noi veden eri värit oli ihan uskomattomia ja nuo rannikkoviivan maisemat vaan yksinkertaisesti henkeäsalpaavia. Sanoinkin jo aikaisemmassa postauksessa että toisaalta oli tosi vaikea kuvitella olevansa Briteissä ja toisaalta jotenkin sitä on aina tiennyt että tästä maasta löytyy hyvinkin erilaisia ja upeita maisemia. Me nyt vaan satutaan asumaan Derbyssä joka on suunnilleen niin kaukana sisämaassa kuin vain pääsee.

Keskityttiin aika pitkälti nauttimaan vaan kaupungin upeista rannoista ja fiilistelemään kerrassaan mahtavaa keliä joka oli saanut kaikki ulos ja hauskanpitoon. Okei, ei siellä mun mielestä ihan bikini rantakeli ollut mutta luonnollisesti kaikki paikalliset oli uima-asuissa ja minulla oli nahkatakki päällä neuleen kanssa! En näköjään vieläkään ole siis täysin integroitunut tähän yhteiskuntaan (ja pukeutumisen suhteen tuskin koskaan tulen olemaan "paikallinen").

Satama-alue oli todella kivaa myös ja sieltä lähdimmekin etsimään josko löytäisimme sopivaa kalastusretkeä iltapäivälle. Ja löydettiinhän me se kahden tunnin makrilliretki jonka kalatarinasta voitte lukea lisää tästä postauksesta.

Newquaysta löytyy myös monia suloisia pikkukauppoja sekä söpöjä itsenäisiä kahviloita. Tosin samalla Newquay taitaa olla se kaikista vilkkain kaupunki Cornwallissa yöelämänsä puolesta - baareja löytyy aika monta ja niin muuten niitä polttariporukoitakin!

Yövyttiin muuten aivan mahtavassa B&B:ssä Newquayssa, joten jos joku on sinnepäin suuntaamassa niin voin lämpimästä suositella Jasmine Housea. Omistajat olivat superystävällisiä, aamiainen todella runsas ja maukas ja huoneet kivoja. Omistajilta saatiin myös hyviä vinkkejä sen suhteen mitä kannattaisi tehdä ja kaikenlisäksi talosta löytyi supersöpö bordecollie nimeltään Oreo.

Tänne lähden mielelläni siis joku päivä uusiksi ja toivon mukaan pidemmäksi aikaa!

Synttäriviikonloppu/Kedleston Hall

Tämä viikonloppu meni synttäritunnelmissa, täytin nimittäin tänään vuosia ja poikaystävä oli järkännyt kaikkea kivaa tekemistä viikonlopulle. Nyt makailen onnessani sohvalle, auringon paistaessa sisälle ja suklaakakun sulaessa mahassa. Asiat voisi olla huonomminkin!

Ikäkriisistäkään ei ole ollut sen suurempaa tietoa, varsinkin kun minulta pyydettiin henkkareita kun lähdettiin käymään extempore baarissa perjantaina illallisen jälkeen. Nolointa oli se, että koska oltiin todella lähdetty käymään vaan syömässä, ei mulla ollut edes henkkareita mukana. Siinä sitten selittelin, että ihan oikeasti, täytän jo 27 sunnuntaina. Nauratti kyllä tilanne ja totesin että onhan se ihan kiva että vieläkin välillä kysellään henkkareita! Ja kyllä ne poketkin sitten uskoi mua.

Lauantai-illaksi poikaystävä oli järkännyt ensimmäisen yllätyksen ja lähdettiin ajelemaan kohti Nottinghamia samalla kun minä yritin arvuutella että mitä mennään tekemään. Se selvisi samalla kun käveltiin Nottinghamin konserttisalin ohi - poikaystävä oli nimittäin hommannut meille liput Catsiin! Olipa ihana nähdä se pitkästä aikaa, viimeksi kun näin kyseisen musikaalin, mentiin sitä perheen kera katsomaan Hartwall Areenalle ja taisin olla aika junnu. Kylmät väreethän siinä meni kun Memories kajahti salissa.

Käytiin syömässä ennen näytöstä Revolution Vodka Barissa joka siis lähinnä tuo hauskoja muistoja mieleen Aberdeenin ajoilta. Se oli meidän vakiomesta ulos lähtiessä ja terassi oli myös todella kiva. Drinkit oli parhaita Revolutionissa joten siellä tuli notkuttua aika paljon opiskeluaikoina. Nottinghamin Revolution oli tosi kiva, kyseessä on ketjupaikka siis, ja olen kuullut että taso riippuu paljon kaupungista. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja drinkit vähintään yhtä hyviä kuin ennen.

Tänään eli varsinaisena synttäripäivänä poikaystävä teki meille aamupalaksi pannukakkuja, normi sunnuntai aamupala siis, mutta tällä kertaa mun ei tarvinnut tehdä niitä ;) Puolenpäivän jälkeen näytti vieläkin siltä että sää pysyy hyvänä joten lähdettiin piknikille kohti Kedleston Hallia. Sain nimittäin osana synttärilahjaa ihanan piknik-korin mitä piti tietysti heti päästä testaamaan, varsinkin kun poikaystävä oli käynyt salaa ostamassa vaikka mitä hyvää piknik-ruokaa.

Kedleston Hall on meiltä n.15 min ajomatkan päässä sijaitseva vanha kartano tyyppinen talo, tai tilaksi minä näitä kutsun. Nykyisin National Trustin omistuksessa vaikka perhe edelleenkin asuu talon toisessa siivessä. Maata löytyy sellaiset 820 eekkeriä ja tiluksia voi rauhassa kävellä ympäriinsä. Me käytiin tutustumassa talossa sisällä, jonka jälkeen kierrettiin maita hetki ympäriinsä. Liityttiin juuri hetki sitten National Trustin jäseniksi joka tarkoittaa että päästään ilmaiseksi sisälle kartanoon ja tiluksille. Odotankin siis innolla kesää ja palaamista tänne vielä paremmalla ilmalla. Tuonne voi hyvin mennä vaan rentoutumaan päiväksi, ottaa viltti ja hyvä kirja mukaan ja vain nauttia.

Tällä kertaa ei viitsitty ihan vielä istua maassa vaikka picnik-viltti olisi ollut mukana vaan päädyttiin levittämään picnik kamamme puupöydän ympärille joka sijaitsi ihanan suojaisessa paikassa. Myönnetään että sormia alkoi vähän kylmäämään loppua kohti mutta oltiin kuin suomalaiset vappu picnikin suhteen - oltiin päätetty että picnikille lähdetään joten tässähän me istutaan oli sää sitten vaikka mikä. Oikeasti oli tosi mukavaa ja poikaystävä oli valinnut oikein maukkaat eväät!

Kaikenkaikkiaan siis aivan ihana synttäriviikonloppu takana. Naurettiin juuri poikaystävän kanssa, että kiitos kaukosuhteilumme, on itseasiassa harvassa ne kerrat kun ollaan vietetty synttäripäiviä oikeasti yhdessä. Itseasiassa olen vain kerran viettänyt synttärini yhdessä poikaystäväni kanssa ennen tätä ja se oli ensimmäisenä vuonna kun oltiin yhdessä ja oltiin Quebecissä. Käytiin syömässä todella herkullinen fondue-ateria ja muistan vieläkin että mun korkkarit oli niin suuret että kävin hakemassa vessapaperia Quebecin bussiaseman vessasta mukaan ja tungin sitä sisälle korkkareihin!

Seuraavaksi onkin parin viikon päästä poikaystävän synttärit ja pitäisi keksiä jotain todella kivaa hänellä, saa nähdä mitä sitä tulee tehtyä...

Yummy Cornish goodies

Vielä en ole kuvia ehtinyt ladata kameroilta koneelle joten ajattelin aloittaa näiden Cornwall-postauksien kirjoittamisen ruuasta ja puhelinkuvista. Cornwallilaiset on siitä ovelaa kansaa että heilläkin on omat spesiaali ruokajutut ihan samalla tavalla kuin Skoteilla. Tässä siis muutamia ruokatarinoita Cornwallista kuvilla höystettynä.

Aloitetaan ehkä mielenkiintoisimmasta herkkuelämyksestä. Tai noh, en oikein tiedä voiko sitä kutsua elämykseksi mutta ainakin kokemukseksi. Käytiin Chapel Port biitsillä ja kukkuloilla kävelemässä ja päätettiin palkita itsemme herkulla jota paikallinen pieni kahvila möi,  eli Iced Hedgehog. Tämä erikoinen jääsiili-herkku jota kahvila tarjoilee on ilmeisesti paikallisesti aika kuuluisa. Kyseessä on siis jäätelötötterö jossa on cornwallilaista vanilijajäätelöä, jonka päälle on laitettua clotted creamia (ei taida löytyä Suomesta sellaisenaan, mutta se on siis superpaksua kermaa) ja rikottuja hasselpähkinöitä. Pitihän sitä kokeilla, niin erikoiselta se kuulosti. Minä pystyn syömään vaikka mitä herkkuja, mutta kun ensin piti syödä tiensä läpi sellaisen paksun kermakerroksen läpi päästääkseen jäätelöön käsiksi, tuli minullekin vähän äklö olo. Ei suositella heikkohermoisille!

Iced Hedgehog

Cream team on taas osittain Cornwallilainen herkku/tapa ja paikkoja mistä sai tätä herkullistä teetä skonssien kanssa löytyi monia. Me oltiin ajamassa St Ivesin ja Penzancen väliä kun rupesi satamaan kaatamalla ja tien vieressä nökötti kyltti "Green pig farm - cream team" . Kuulosti lupaavalta, vihreiden possujen paikka. Pysäköitiin hurmaavalle maatilalle jossa sijaitsi pieni ja suloinen teehuone. Omistaja oli todella mukava ja koska osuttiin paikalle hiljaisena hetkenä, hän antoi monia hyviä vinkkejä missä meidän kannattaisi käydä Cornwallissa ollessamme. Itse tee ja skonssit oli superherkullisia. Perinteisesti skonssit syödään hillon ja clotted creamin (jep, sitä käytetään kaikkialla) kanssa ja nautitaan siis tietysti cream tean kera. Ja hei, omistaja kertoi että itse Dame Judi Dench oli käynyt heidän parkkipaikallaan!! Joskus käy tuuri ja tämä sattumalta löydetty paikka osoittautui ihan helmeksi!

Cream team moment

Kalaa löytyi jokapaikasta, rannikolla kun oltiin. Syötiin pääasiallisesti paikallisissa pubeissa jossa oli aina päivän spesiaaleina sinä päivänä pyydystetyt kalat. Olen yleensä superlaiska katsomaan ravintoloiden  "spesiaalit" kohtaa, mutta Cornwallissa se kannatti koska kala oli todella tuoretta ja ehdottomasti parasta ruokaa. Maistoinkin eräässä pubissa Penzancessa aivan ihanasti kokattua lohta uusien perunoiden kanssa ja melkein tuli Suomi ja kesä mieleen! Kalaa todella löytyy jos minkälaista ja ruokavalio olikin hyvin fisupainotteinen koko reissun ajan, mikä oli kiva koska kalaa jaksan kuitenkin aika harvoin kokata kotona.

Salmon & new potatoes

Kalasta päästäänkin luonnollisesti seuraavaan kalatarinaan joka on pakko jakaa täälläkin. Käytiin nimittäin heti ensimmäisenä päivänä kalastamassa (siitä lisää myöhemmissä postauksissa) ja minä onnistuin saamaan yhden makrillin ja poikaystävä taas pollockin, joka on ilmeisesti seiti suomeksi. Noh, makrilli hävisi parempiin suihin mutta seitin päätimme pitää ja tarkoituksena oli grillata se. Hyvä päätös ottaen huomioon ettei meillä ollut mitään välineitä. Ensimmäisenä piti saada kala perattua. Soitto iskälle joka kysyi onko meillä mitään fileerausveitsen tyyppistä (tai ylipäätänsä veistä). No eipä, joten lähdettiin metsästämään sellaista Sainsburyyn (kala edelleen Morrisonin muovipussissa), eli ruokakauppaan. Luuletteko että Newquyan kokoisessa paikassa ja Sainsburystä löytyisi fileerausveistä? Ei tietystikään. Uudestaan kadulle kalan kanssa ja mietintämyssy päähän. Sitten saatiin nerokas idea ja googletettiin paikan kalakauppiaat. Netti löysi osoitteen parin kadun päähän. Käveltiin kalakauppaan, iskettiin meidän pieni sintti tiskille ja kysyttiin iäkkäämmältä kalakauppiaalta josko hän ystävällisesti voisi perata kalan meille. Hän myös kiltisti huomautti perkaamisen jälkeen, että kala ei ehkä riitä syömiseksi meille kahdelle (haha, ei kai) joten ostettiin parit katkaravut mukaan. Tämän jälkeen vielä etsittiin kertakäyttögrilliä kolmesta eri kaupasta ennekuin nappasi ja kasattiin loput tarvikkeet kasaan.

Meidän säälittävä saalis

Täällä saa yleisillä kunnan omistamilla rannoilla grillata kertakäyttögrillillä mutta yksityisillä rannoilla se on harvemmin sallittua. Käveltiin siis kolmen yksityisen rannan (ja samalla pari kilometriä) ohi ennenkuin vihdoin löydettiin kunnan ranta ja grillauspaikka. Kamala vaivannäkö yhden pienen sintin vuoksi mutta haluttiin välttämättä itse kokata se kun poikaystävä kerran sen pyydysti. Yhteensä meillä kesti siis varmaan parisen tuntia kun käveltiin sen kalapussin kanssa ympäri kaupunkia, mutta kyllä nyt naurattaa jo tämä stoori. Se oli kyllä sen arvoista koska voi että se meidän kala maistuikin hyvältä kun se viimein grilliltä saatiin! Pehmeää, maukasta ja tuoretta. Tähän voisi kyllä tottua (ja poikaystävä haluaa jo kalastamaan uudestaan). Meillä oli siis täydellinen vuoden ensimmäinen picnik rannalla, ja kalan kyytipojaksi oli ciabattaa, salamia, oliiveja ja jälkkäriksi tuoreita mansikoita. Siinä sitten istuskeltiin rantahietikolla ja siemailtiin valkkaria. Tosin suoraan pullosta luonnollisesti, kun ei meillä kunnollisia picnik-välineitä ollut!

Loistava grilli

Kokkauksen tulos

Ja kenelles se yksi makrilli meni? Tälle supersuloiselle kaverille joka tuli venettämme vastaan satamassa!

Tämä blogipostaus on osa Instagram Travel Thursday- tempausta jonka järjestäjinä toimivat Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running With Wild Horses.

#LoveCornwall

Takana on aivan ihana neljän päivän breikki Cornwallissa ja paljon kerrottavaa ja kuvia löytyy jaettavaksi myös tänne blogin puolelle (ei varmaan kamalan yllättävää).

Torstaina ajeltiin todella Cornwalliin ja takaisin tultiin eilen. Tosin eiliseen ajomatkaan meni tuplasti se aika mitä meillä kesti torstaina - jumituttiin nimittäin ruuhkiin. Ajomatkaan meni sellaiset 8 tuntia ja kotona oltiin vasta illalla myöhään vaikka alunperin meidän piti olla kotona jo alkuillasta. Noh, se oli sen arvoista! Ja meillä oli sentään hauskaa musiikin tahtiin tanssiessa (ja viihdyttäessä kanssa autoilijoita)

Valehtelematta Cornwall hurmasi minut täysin ja olenkin tänään haikaillut vaan kesämökkiä Cornwallin rannoilta. Voisinko lähteä jo takaisin? Maisemat oli upeita, ihmiset superystävällisiä ja kylät suloisia. Täydellinen setti siis! Rentoudutiin oikein urakalla ja otettiin jopa pariin otteeseen päikkärit jota ei usein meidän lomilla tapahdu!

Aloitettiin loma Newquaysta joka on todella suosittu paikka surffareiden keskuudessa. Siellä pidetiin majaa kaksi yötä maailman suloisimmassa B & B , jonka jälkeen siirryttiin vielä enemmän etelään ja Penzancen kylään jossa oltiin myöskin kaksi yötä. Koska meillä oli auto käytössä käytiin todella ajelemassa aika paljon ympäriinsä ja nähtiin mm. Britannian eteläisin sekä lounaisin kohta! Loman tarkoituksena olikin saada kunnon raitisilmaähky ja se kyllä toteutui! Vietettiin päivät pitkät raittiissa meri-ilmassa, joka takasi sen että yleensä jo kymmeneltä oltiin aivan poikki ja valmiina simahtamaan.

Britit jaksoi taas yllättää kauneudellaan, viimeksi ihastuin täysin uudestaan Skotlantiin ja tällä kertaa sitten tähän viehättävään Brittien eteläosaan. Cornwallissa rakastuihin juuri noihin aivan upeisiin merimaisemiin ja jylhiin rantakallioihin. Rannat oli myös toinen toistaan upeampia joten tuonne olisi kiva palata kesällä uudestaan. Välillä oli vaikea uskoa olevansa Briteissä vaikka samalla kyllä tiesin, että myös tälläisiä maisemia löytyy tästä monipuolisesta saarimaasta.

Ainut harmittava juttu Cornwallissa on kyllä se, että se on valitettavan kaukana meistä. Ja Lontoostakin taitaa mennä paremmat viisi tuntia ennenkuin tänne pääsee. Mutta se onkin hyvä syy mennä ensi kerralla tänne pidemmäksi aikaa. Kuten sanottua, nuo kylät missä käytiin oli todella viihtyisiä ja pieniä ja niistä löytyi monia suloisia pubeja (kertoo paljon kylästä minkälaisia pubeja sieltä löytyy). Paikallisetkin vaikutti niin onnellisilta kaikin puolin. Olin siis yhtä hymyä koko viikonlopun ajan ja tämäkin postaus taitaa pitää sisällään vain kaikenlaisia ylisanoja Cornwallia kohtaan.

Todettakoon siis että oli kiva loma, kivoja paikkoja ja hauskoja tyyppejä. Tänne haluan ehdottomasti takaisin. Ja koska kaikki mitataan nykyään hastageissa, tiivistää tämä kuva tunnelmat hyvin:

Lisää Cornwall-juttuja siis pian!

Sunday walk around Ashbourne

Taas olisi aika landeilla! Ja ihan kirjaimellisesti sillä sunnuntain vietimme rämpien pellolla lampaiden keskellä. Tarina alkaa tuttuun tapaan sillä, että totesimme että ulkona on liian kiva keli sisällä nyhjöttämiseen joten nappasimme auton alla ja ajoimme n.20 minuutin päässä sijaitsevaan Ashbournen kylään, joka toimii porttina aika monelle kävelypolulle Peak Districtin alueelle. Ashbournen kylä on itsessään myös aika söpö, ihan kivan kokoinen ja täynnä toinen toistaan suloisempia putiikkeja.

Tarkoituksena oli tehdä aika lyhyt kävelylenkki mutta poikaystävän löymättömät kartanlukutaidot petti ja me vähän eksyttiin jonka tuloksena käveltiinki paljon pidemmäs kun oltiin ajateltu. Kävelyreitin varrella näkyi niin perus englantilaismaisemaa kuin vain olla ja voi. Peltoja, pieniä kukkuloita ja paljon lampaita! Tosin lampaat oli juuri poikineet (vai onko ne vain lehmät jotka poikii?) ja niityillä näkyi paljon suloisia karitsoja jotka oli itseasiassa yllättävän rohkeita ja uteliaita meitä kohtaan. Ne oli niin suloisia ja niiden pienet hännät viskoi vimmattua vauhtia.

Keskusteltiin juuri poikaystävän kanssa siitä että tällä hetkellä ollaan ensimmäistä kertaa sitten opiskeluaikojen sellaisessa tilanteessa että tuntuu siltä että ollaan oikeasti asetuttu johonkin vaikka ollaankin asuttu yhdessä vasta se 6 kk. Viikonloput täyttää kuitenkin leppoisat sunnuntaikävelyt maalla ja arki menee tasaisesti eteenpäin. Osaan kuitenkin arvostaa tälläistä arjen tasaista rytmiä monen muuttoputken jälkeen ja mulle sopii rauhalliset sunnuntaikävelyt maalla. Onneksi ei kuitenkaan liian tylsisksi ryhdytä koska todettiin juuri, että meillä on jokaiselle viikonlopulle ensi viikosta aina kesäkuun alkuun asti jotain suunnitelmaa ja tekemistä. Kaikkea kivaa ja jännittävää tekemistä jota odotan innolla!

Englannissa ei ole samalla tavalla jokamiehen oikeuksia kuin Suomessa mutta nuo polut on aika selkeästi merkitty vaikka nytkin suurimmaksi osaksi pellolla kuljettiin. Aika vapaasti kuitenkin täällä saa liikkua, lähinnä vaan siinä pitää olla tarkka ettei juuri mene selkeästi aidatuille alueille tai pelloille jotka ovat selkeästi aidattu ja portit ovat kunnolla kiinni. Koirat tulee luonnollisesti pitää kiinni kun noin lähellä maatilaeläimiä kulkee. Skotlannissa on kuulemma sitten taas hyvin samanlaiset jokamiehen oikeudet kuin Suomessa. Skotithan nyt rakastaa olla erilaisia englantilaisista ;)

Alla myös esimerkki liikenneruuhkasta maalla. Ajeltiin pubia kohti pienellä maaseututiellä kunnes näin vasemmalla puolella tietä liikettä ja huusin poikaystävää pysäyttämään auton. Pensasaidassa oli selkeä aukko ja sieltä pilkisti nokka esiin ja perässä tuli viisi ankkaa. Siinä ne rauhallisesti käveli tien yli ja takaisin tien toisen puoleisesta aukosta ja mehän tietysti odotettiin ja naurettiin.

Kivan energinen päivä siis ja sai sopivasti puhtia tulevaan viikkoon vaikka se lyhyt onkin töiden puolesta!

Arkea ja blogimietelmiä

Ajattelin tulla taas tänne lörpöttelemään hieman yleisiä kuulumisia, nyt kun sitä fiilistä on. Olen niin mielettömän onnellinen näistä valoisista illoista ja kivoista kelistä! Pari viikkoa olen nyt jo hilpaissut menemään nahkatakki päällä ja hyvin pärjää. Huomaan että mielikin on paljon virkeämpi kun on niin valoisaa. Yleensä todella pääsen kotiin siinä klo.19-20 välillä ja talvisin se oli aika tuskallista kun oli niin pimeään. Nyt illatkin tuntuu paljon pidemmiltä vaikka tulen ihan samoihin aikoihin kotiin kuin ennenkin.

Töissä oli melkoisen kiireinen viikko mutta kivaa oli se, että viikkoon mahtui pariinkin otteeseen after-work drinkit jotka aina kummasti piristävät sitä perusarkea. Keskiviikkona oli aivan upea ilma ja mentiin töiden jälkeen terassille istuskelemaan ja hyvin tarkeni. Ja minä sain vielä Rekordeligin-siideriä joten ei kyllä ollut valittamista. Käytiin itseasiassa allaolevassa kuvassa näkyvässä baarissa joka sijaitsi vanhassa kirkossa Coventryssä. Oli aika makea paikka vaikka jo Aberdeenissä totuin baareihin jotka oli rakennettu vanhoihin kirkkoihin (joka oli mielestäni alkuun vähän outo juttu).

Eilen työkaveri järjesti pienet illanistujaiset ja viihdyin paikalla pari tuntia kunnes piti ottaa viimeinen iltajuna kohti Derbyä. Kotiin pääsinkin puolenyön jälkeen ja pidin sitä hyvänä tekosyynä että sain tänä aamuna nukkua pitkään. Ollaan päätetty että Tamworth, jossa kävimme viime viikonloppuna olisi varmaan hyvä paikka muuttaa, koska mun työmatka lyhenee tunnilla ja poikaystävän työmatka pitenee vain 20 minuutilla. Joten Tamworth vaikuttaa täydelliseltä kompromissilta. Meillä ei ole sinänsä mikään kiire muuttaa koska etsitään asuntoa hyvin rajatulta alueelta (ihan juna-aseman vierestä) joten eipä niitä asuntojakaan markkinoille niin usein tule. Sen lisäksi myönnän ihan avoimesti että olen todella nirso asuntojen suhteen. Meillä on niin kiva asunto tällä hetkellä etten todellakaan halua muuttaa mihinkään "huonompaan". Yleisestikin kun asuntojen taso on täällä hieman huono niin haluan, että jos ja kun uusi asunto löydetään, että se on vähintään yhtä kiva tai kivempi missä asutaan nyt.

Liityin tällä viikolla myös vihdoin Twitteriin ja olen jo ihan koukussa! Insta ja Facebook on minulla ne kaksi sosiaalisen median kanavaa jotka ovat täysin henkilökohtaisia joten Twitterin olen ajatellut pitää ns. professionaali kapasiteetissa. Ja nyt en tajua miten en ole aikaisemmin sinne liittynyt (ja ei muuten poikaystäväkään, hänen mukaansa kun se on just minunlaisille tyypeille tehty), sehän on todella kätevä paikka!

Ensi viikko onkin kiva kun kyseessä on lyhyempi viikko. Torstaina lähdetään ajelemaan kohti Cornwallia niinkuin varmaan puoli Britanniaa, toivotaan että ei jumituta ihan totaalisesti ruuhkiin. Mennään aika leppoisalla asenteella, asumiset on varattu ja muutama must-juttu päätetty tsekata, mutta muuten olisi tarkoitus vaan viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkona ja saada oikein raitisilmaähky. Toivotaan siis että kelit olisi hyvät! Mä haluaisin mennä ratsastamaan (ja ottaa poikaystävän mukaan) joten se pitäisi varata ja vielä vakuuttaa toinen puolisko että se on ihan turvallista toimintaa ja jos nopein vauhti on ponin kävelyvauhti, niin ei siinä voi mitään kamalan vaarallista tapahtua. Ainakaan toivottavasti ;)

Pohdin tuossa juuri viime viikolla kuinka tämänkin blogin sisältö on varmasti muuttunut sitten opiskeluaikojen. Silloin kun tuntui aika helpolta tarinoida usein ihan arkisista jutuista ja opiskeluista melkein joka päivä. Ja varsinkin opiskelijana Lontoossa tuntui että oli paljon kerrottavaa. Pystyi kertomaan kuinka kävi kirjastossa, kahvitteli kavereiden kanssa, tuskaili esseiden parissa, ihasteli Lontoota....Eri asia miten mielenkiintoisia nuo jutut oli mutta niistä oli todella helppo kirjottaa. Nyt kun arki pyörii siinä että lähtee aamulla töihin ja tulee illalla takaisin ei niitä kuulumisiakaan ole niin helppo kirjoitella, kun en luonnollisesti halua/voi työjutuista sen laajemmin kirjoitella. Noh, onneksi on kuitenkin viikonloput jolloin voi tehdä jotain "jännittävämpää". Kai se on luonnollista että bloginkin sisältö muuttuu kuin kirjoittajan elämä muuttuu, silleenhän blogi elää mukana.

Inspiraatiota kirjoittamiseen kyllä löytyy (ja itseasiassa paljonkin) ja mun rakkaaseen mukana kulkevaan muistikirjaan olen kirjoittanut aina ideoita mistä voisin postailla kun lamppu syttyy päässä. Jos en kirjoita niitä ylös, unohdan ne yleensä samantien. Joten tälläkin hetkellä mulla on aika monta ideaa mistä voisin tänne kirjoitella, kuten esimerkiksi yleisellä tasolla työnhausta/työnteosta omalla alallani täällä Briteissä.

Ajattelin kuitenkin samalla tässä kysyä tässä teiltä, että olisiko teillä jotain aiheita mistä toivoisitte mun kirjoittavan? Tiedän että monet tuntuu olevan sitä mieltä että jos pitää kysyä lukijoilta ideoita postauksen tekoon niin ei kannattaisi kirjoittaa, jos se tuntuu kerran niin hankalalta keksiä itse aiheita mutta minä uskon vahvasti ideoiden vaihtoon :) Juuri viime viikolla töissä tuskailin erään dokumentin parissa kunnes kysyin kollegalta ehdotuksia ja saman tien sieltä tuli hyvä ratkaisu pulmaan. Yleensä ideoiden jako on hyvä idea kun itsellä ajatukset saattaa kiertää sitä samaa ympyrää!

Jos teillä on siis jotain postausehdotuksia/kysymyksiä niin jättäkää ihmeessä kommenttia, minä raapustan ne eteenpäin rakkaaseen muistikirjaan ja alan kirjoittelemaan niitä!

Nyt menen kuitenkin auttamaan pizzojen valmistuksessa ja ottamaan lasin punkkua kyytipojaksi. Lauantai-illat ovat kyllä aina niin kivoja!

#IGTravelThursday: Christmas in Cuba 2008

Instagramiani (@lurabella) seuraavat osaavatkin jo aavistaa tämän postauksen aiheen. Selailin vanhoja matkakuvia ja törmäsin näihin kuviin Kuubasta jotka nostattavat hymyn huulille. Itseasiassa Kuubasta löytyy juttua blogia ennestään, nimittäin pidin blogia jo silloin kun sinne matkustin, mutta ne jutut ovat aika karseita löpinöitä joten ajattelin hieman uusia Kuuba- kertomuksia tämän postauksen muodossa. En kuitenkaan raaski poistaa niitä vanhoja matkakertomuksia blogin arkistoista koska ne jaksaa vieläkin hymyilyttää. Ja hyvinä muistoinahan ne toimii!

Lukukauden 2008-2009 vietin Kanadassa yliopistovaihdossa ja ystäväni/partner in crimen kanssa sitten mietittiin että miten vietettäisiin joulua. Suomeen ei oikein kannattanut vajaaksi kahdeksi viikoksi lentää ja kun lennotkin oli vielä aika kalliita niin suunnaattiin katseemme toisaalle. Siellä päin Kanadaa missä me oltiin vaihdossa (Kingston, Ontario) Kuuba oli kanadalaisille sitä mitä Kanaria suomalaisille. Eli helppo ja aika halpa lomakohde minne saattoi lentää viikoksi paistattelemaan auringossa ja pakenemaan Kanadan talvea. Löydettiin aika hyvä pakettihinta hotellille ja lennoille ja niinpä päätettiin viettää viikko ja samalla myös joulu Kuuban auringon alla. Sanoisin että aika hyvä päätös!

Matka ostettiin siis Varaderoon, joka on suuri turistikohde Kuubassa. Lentokoneesta kun astuttiin ulos myöhään illalla oli taivas tähtiä täynnä ja ilma tuoksui sikareille. Ja aamulla kun herättiin ja käppäiltiin 100 m rannalle löydettiin ehkä maailman upein näkymä. Upea valkoinen hiekkaranta ja upea kirkkaansininen meri. Todettiin että asiat voisi olla huonomminkin.

Jouluaatto vietettiin ehkä hieman perinteistä poikkevalla tavalla. Meidän huone oli ihan uima-altaan vieressä joten herättiin, vedettiin biksut päälle, asettauduttiin aurinkotuoleille ja syötiin Anna's pepperkakkors jotka tuotiin mukanamme. Kyllä nauratti. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen joulu pois kotoa perheen luota minulle, mutta koko tilanne oli niin absurdi ettei siinä oikein edes käsittänyt että oli jouluaatto. Päivällä pelattiin rannalla lentopalloa ja illalla lähdettiin uusien reissukavereiden kanssa rantaklubille. Tanssittiin tähtitaivaan alla kuubalaisten rytmien tahtiin ja ilta oli ihan mahtava. Kyllä hymyilytti! Joulupäivänä kävimme paikallisessa kirkossa muiden turistien kanssa jonkin sortin jouluhartauksessa.

Yhtenä päivänä vuokrattiin skootteri ja lähtiin ajelemaan sillä tarkoituksella että nähtäisiin jotain muutakin kuin ihan vain turistialuetta. Onneksi liikenne tuolla päin oli aika hiljaista koska ei huvittanut yhtään joutua törmäyskurssille kenenkään paikallisen kanssa, koska kuulemma kolareiden käsittely ei ole mitään maailman nopeinta toimintaa Kuubassa.  Onnistuttiin kuitenkin olla törmäämättä kehenkään ja löytämään tiemme jopa takaisin hotellille.

Olimme etukäteen päättäneet että yhtenä päivänä on pakko päästä käymään Havannassa, joten menimme edellisenä päivänä paikalliselle bussiasemalle hieman selvittelemään bussien aikataulua (onneksi oli kaveri joka puhui sujuvaa espanjaa). Meille käskettiin tulla seuraavana aamuna takaisin, kyyti kyllä löytyisi. Noh, seuraavana päivänä oltiin takaisin bussiasemalla mutta bussit oli kuulemma täynnä. "Mutta ei hätää", sanoi jonkun tyyppinen "pomo" meille, "minä järjestän kyydin!" Otettiin sitten ns. taksi eli ts. yksi heppu ajoi meidät ja erään saksalaisen pariskunnan Havannaan ja takaisin päiväretkelle. Me ajettiin kaikenlaisia pikkuteitä pitkin koska paikallisten ei periaatteessa pitäisi turisteja ihan tällä tavalla kuskata.

Havanna oli todella mielenkiintoinen kaupunki. Periaatteessa todella ränsistynyt mutta jokapuolella näkyi ihanan värikkäitä taloja ja autoja. Ja ihan kaikkialla näkyi pastellinvärisiä amerikanrautoja ja niistä jokaisesta piti tietysti ottaa kuva. Ne olivat vaan niin suloisia! Suurinosa rakennuksista oli todella rähjääntyneitä ja näyttivät siltä että niitä oli vähintäänkin pommitettu muttei koskaan korjattu. Kuskimme vei meidät illallisella ravintolaan joka oli kuulemma todella hyvä. Tultiin sellaisen rakennuksen eteen että sanoin Annikalle, että tää ei voi olla oikea paikka, tämä talohan on ihan luhistumiskunnossa. Eikä talon seinässä ollut edes mitään kylttiä että siellä sijaitsi ravintola. Sinne kuskimme meidät kuitenkin vei, toiseen kerrokseen. Ja yhtäkkiä todella oltiin todella tunnelmallisessa ja kauniissa ravintolassa joka kuhisi elämää!

Vanha Havanna alueena oli todella kaunista ja siellä kierreltiinkin pitkä tovi. Siellä istui niitä vanhoja papparaisia sikareja tuprutellen ja katukoirat juosta jolkotteli. Vanha Havanna kuuluu myös UNESCON maailmanperintökohteisiin. Onnistuinpa nappaaman tuon allaolevan kuvan värikkäässä mekossa olevasta naisesta, se on edelleen yksi kaikkien aikoijen lempparikuviani mitä matkustukseen tulee. Vanhassa kaupungissa sijaitsi myös markkinat joka taisi olla ainut paikka mistä pystyi ostamaan jotain matkamuistoja. Tietysti pääosin sikarikoteloita ja kauniita koruja. Yritettiin lähettää kortitkin Kuubasta Suomeen mutta ei ne ole vieläkään tullut perille. Ties minne jäänyt jonnekin paikalliseen postitoimistoon lojumaan.

Kuubassa vierailu oli todella mielenkiintoista ja vielä mielenkiintoisemmaksi sen teki että onnistuimme vielä vierailemaan siellä viimeisenä vuonna kun Fidel Castro toimi presidenttinä. Kauppasaarron takia kulutushyödykkeistä oli kova pula ja internetittä olimme luonnollisesti koko viikon. Minun silloinen suomalainen liittymä ei edes toiminut Kuubassa. En tiedä miten ajat ovat muuttuneet siten mutta ainakaan silloin vuonna 2008 eivät kuubalaiset saaneet käyttää internettiä tai ostaa autoja (elleivät ne olleet amerikanrautoja). Silloin he eivät myöskään saaneet matkustaa ulkomaille. Muistan että tuolloin oli puhetta että kun valta vaihtuu, voivat nämä säännökset hieman heltyä, esimerkiksi meille kerrottiin että silloin joulukuussa olivat jotkut paikalliset saaneet ensimmäistä kertaa käyttää ja ostaa kännyköitä. Kuubassa kuitenkin koulutus ja terveydenhuolto ovat ilmaisia ja lääkärit ovat arvostettuja ja hyvin koulutettuja. Olisikin mielenkiintoista vierailla Kuubassa taas joskus tulevaisuudessa ja nähdä ovatko asiat muuttuneet yhtään sitten vuoden 2008.

Meillä oli siis ihan mahtava loma ja vaikka aika turistipaikassa oltiinkin, väitän että kaverin espanjankielen taidot mahdollisti myös sen että pystyttiin kommunikoimaan paikallisten kanssa ja siten oppimaan myös enemmän Kuuban kulttuurista ja tavoista. Onneksi pääsimme myös tekemään päiväretken Havannaan koska se oli ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Muistelen edelleen tätä reissu lämmöllä ja niin monta hyvää muistoa on jäänyt mieleen. Erityisesti paikallisten rento elämäntyyli jäi muistoihin - salsaa tanssiittin vaikka kadulla jos sikseen tuli ja sinne minutkin, kankea suomalainen, vedettiin tanssin pyörteisiin. Edelleenkään en osaa tanssia salsaa kuin kuubalainen ja tuskin koskaan tulen osaamaan, se rytmi tulee verestä. Mutta ehkä sitten joskus.....

Tämä blogipostaus on osa Instagram Travel Thursday- tempausta jonka järjestäjinä toimivat Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Running With Wild Horses.