Lokakuun alkua

Tykkään lukea yleensä blogeista sellaisia ihan arkipäiväisiä juttuja, ja koska mun päämääränä on aina ollut kirjoittaa sellaista blogia mistä itse tykkäisin lukea, niin blogin sisältöä yleensä olennaisesti on ne arjen höpinät. Ne on kuitenkin vähentynyt nyt Suomessa ollessa, joten tehdäänpä korjaus tälläisien kuvien muodossa. Pahoittelut kuvan laadusta, mutta kun kapula kulkee aina mukana (ja hyvä kamera ei) niin sinne yleensä tallentuu näitä arkipäivisiä otoksia.

Lokakuun alkuun on kuulunut siis:

1. Paistetut vihannekset on ihan parhaita (varsinkin äidin tekeminä). Olen itseasiassa vasta Briteissä asuessani oppinut syömään kunnolla vihanneksia ruuan kanssa. Tulee varmaan siitä, että tehdään niitä usein poikaystävän kanssa pääruuan seuraksi. Bataatti on parasta kun sen laittaa uuniin - ah!

2. En nykyään jaksa kierrellä ollenkaan vaatekaupoissa Helsingissä, kaikki näyttää vaan tylsältä ja ankeelta. Rahat onneksi säästyy siinä. Mutta mun kohtalonloukko on Akateeminen Kirjakauppa. Vaikka kuinka yritän pitää kukkaronnyörit kiinni, se harvoin onnistuu. Englanninkielisten pokkareiden hyllyrivit on taivas!

3. Kävin kuuntelemassa Ulkopoliittisen Instituutin järjestämää seminaaria "Towards more efficient support to peace processes in the Horn of Africa". Puhujina oli paikalla mm. Alexander Rondos sekä Pekka Haavisto. Mielenkiintoinen seminaari jossa oli hyviä puheenvuoroja, vaikka ei ehkä kamalasti uutta asiaa tullut esille, mutta hyvä että tälläisiä järjestetään!

4. Kävin syömässä sushia Stockalla ja aina muistan siinä vaiheessa kun olen jo tilannut, että kuinka pahaa se kyseisen lafkan sushi on. Mutta kun teki mieli ja piti saada ruokaa nopeasti. Tuli ikävä Wasabin susheja!

5. Syksy on nyt tainnut virallisesti tulla. Ainakin päätellen lehtien määrästä. Toisaalta, ruska-aika on ihan mielettömän kaunista Suomessa!

6. Mua nauratti tän koiran toheloinnit taas kerran. Heitteli leluansa (pinkkiä possua) ympäri huonetta kunnes se vahingossa lensi kirjahyllyyn, kaikkien kirjojen taakse. Ei siinä auttanut muuta kuin koiran tunkea päänsä kirjahyllyyn.

7-8. Olin tainnut jotenkin asennoitua siihen että olen tietysti lentämässä Lontooseen kun kerran Britteihin oli menossa. Ei ollut kerran eikä kaksi kun koneen kuulutuksesta kuului Manchester kun sydän hypähti kurkkuun ja mietin, että nyt olen kyllä väärässä koneessa. Vaan enpäs ollut. Manchesterista tosin jäi vain mieleen kuva juna-asemasta jossa ehdin sen 20 min viettää ennenkuin junani lähti.

Se olis sitten lokakuu. Mutta minne se syyskuu meni?