Syyskuun luetut

Pekka Haavisto: Anna mun kaikki kestää. Sovinnon kirja

Olin aikaisemmin tänä vuonna lukenut Haaviston "Hatunnoston", joten kun näin tämän Helsinki-Vantaalla, päätin napata mukaan. Valitettavasti ei yltänyt yhtä hyvään suoritukseen kuin Hatunnosto, ja paikoitellen ajattelin että kirja oli sekavakin, mutta päällisin puolin jäi ihan hyvä fiilis.

Tässä kirjassa Haavisto kertoo työstään rauhanneuvottelijana eri puolilla maailmaa eri konfliktitilanteissa. Olin ajatellut kirjan kiinnostavan itseäni juuri tämän takia, olenhan opiskellut juuri näitä juttuja. Käsittely kuitenkin jäi jotenkin...noh, valjuksi. Hatunnosto kun oli parhaimmillaan todella sympaattinen ja mukava kirja lukea, Sovinnon kirja oli taas sekalainen ja paikoitellen hidaslukuinen (ei siis sivunkääntäjä).

Taavi Soininvaara: Pakonopeus

Otavan sivuilta lainattua: "Ihmiskauppa on täällä. Balkanin reitin rekkalastit eivät aja Suomen läpi - ne pysähtyvät tänne. YK:n huume- ja rikostoimiston erityisavustaja Leo Kara tekee kaikkensa päästäkseen ohjusiskun takana olleen Mundus Novuksen jäljille. Samaan aikaan juristi Kati Soisalo yrittää selvittää vuonna 1997 Dubrovnikissa siepartun tyttärensä kohtaloa. Belgradissa tehty silminnäkijähavainto herättää Soisalon toivon: Voisko Vilma olla elossa?"

Tartuin tähän kirjaan mökillä ollessa. Halusin testata minkälaista oli ihan kunnon lukeminen mummin Ipadilla, joten tämän valkkasin sieltä kirjastosta. Hyvä perusdekkari, mutta ihmettelin vähän koko ajan kun viitattiin menneisiin tapahtumiin. Oletin että tämä olisi ns. "itsenäinen" dekkari. Noh, luuloni osattautui vääräksi, tämä on nimittäin 2.osa Soininvaaran neliosaisessa dekkarisarjassa joka kertoo Leo Karasta ja tytärtään jäljittävästä Soisalosta. Joten major fail. Kirja oli siis ihan hyvä, mutta tietysti olisi varmaan ollut mielekkäämpää lukea oikeassa järjestyksessä nämäkin kirjat. Noh, ehkä joskus tartun seuraavaan osaan jos sellainen sattuu löytymään käsiin.


Annakaisa Iivari: Tyttöministeri

Kirja kertoo kuinka "tuikitavallinen" ruotsinopettaja Iiris Luoto Lietossalmelta päätyy monien sattumien kautta hurjalla äänivyöryllä eduskuntaan ja sitä kauttapa vielä ministeriksi. Itsepalveluministerin pesti on vastikään perustettu ja vaikeuksia on odotettavissa, niin puoluetovereilta kuin omalta perheeltä. 

Tartuin mun syntien kehdossa (eli Akateemisessa Kirjakaupassa) tähän kirjaan, koska suoraan sanottuna kirjan nimi herätti huomioni. Takakannen perusteella kirja vaikutti viihdyttävältä ja sitähän se myös oli. Vaikka minulla ei ole Suomen politiikan sisäpiiristä minkäänlaista kokemusta, voin hyvin uskoa että jotkut kirjan tapahtumat voisivat hyvinkin tapahtua oikeassa elämässä. Ja vaikka puolueet olivatkin tekaistuja, olihan niissä selviä viitteitä myös Suomen nykyiseen politiikaan ja hallintoon. Hyvin viihdyttävä kirja siis kaikenkaikkiaan ja teksti sujui vaivattomasti. Suosittelen ehdottomasti vaikka kirja politiikkaa käsitteleekin, ei se ole silti yhtään "stuffy". Tämä nousi suosikiksi tämän kuukauden luetuista.

Mitä tekemistä tällä kuvalla on tämän postauksen kanssa? Vastaus: ei yhtikäs mitään. Mutta se on niin söpö!!

pinterest.com

Tein muuten tietoisen valinnan kun lähdin "metsästämään" (eli toisinsanoen eksyin sinne tarkoituksella vaikken uutta kirjaa tarvinnut) uutta lukemista Akateemisesta. Nimittäin lukea enemmän suomalaista kirjallisuutta. Ja tällä tarkoitan nimenomaan suomalaisia kirjoja, en käännettyä kirjallisuutta. Luen nykyään melkeinpä vain ja ainoastaan englanniksi, joten totesin että olisi varmaan hyvä lukea kirjallisuutta toisinaan myös omalla äidinkielellä ja tutustua vähän suomalaiseen kirjallisuuteen. Ainakin nämä kirjat osoittautuivat hyväksi valinnaksi, nimittäin esim. eräs Virpi Hämeen-Anttilan kirja on jäänyt hyllylle kun en jaksanut lukea sitä 40 sivua pidemmälle (minun mielestä kankean suomenkielen takia mikä muistutti liikaa nuoruudessani lukemia Tuija Lehtisen kirjoja).

Millä kielellä te luette kirjoja? Tai löytyykö suosituksia hyvistä suomalaisista kirjailijoista?