Minä & Äiti

Jutellaan äidin kanssa joka päivä puhelimessa. Yleensä aina aamuisin kun kävelen asemalta töihin.

Ollaan kuulemma ihan samanlaisia äidin kanssa. Samannäköisiä ja samanoloisia (toisin sanoen pölötetään yhtä paljon).

Äiti (ja kyllä isikin!) on esikuvani siitä miten paljon on mahdollista saavuttaa kun vain on tarpeeksi tahtoa ja tekee kovasti töitä. Äiti on esikuvani siitä kuinka menestyksekäs ura ja perhe-elämä on mahdollista yhdistää.

Soitan aina äidille jos on joku ongelma. Oli se sitten kotitalousongelma tai jokin isompi juttu. Yleensä ongelmat tosin on tasoa "löysin jääkaapista 4 päivää sitten vanhentunutta kalaa, voisikohan tän vielä syödä?"

Äidin kanssa on ihanaa viettää äiti-tytär päivää kiertäen ympäri maita ja mantuja ja pysähtyä söpöihin sisustusliikkeisiin.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän muutun samankaltaiseksi kuin äitini.

Paitsi siivoamisen suhteen. Äiti rakastaa siistiä kotia ja minä, noh, mua ei haittaa pieni kaaos.

Meillä on sama maku vaatteiden, asusteiden ja kenkien suhteen. Meillä on myös kätevästi sama kengänkoko joten aina kotona ollessa lainailen äidin kenkiä. Joskus ne eksyy matkalaukkuun mukaan (josta äiti ei kyllä tykkää). Tai korut. Yhtenä päivänä äiti ihmetteli puhelimessa kuinka hän ei tiedä missä hänen yhdet rakkaat korvakorut on. "Kuule äiti, ne taitaa olla mulla täällä Englannissa. Hups".

Toivon että jos joskus minun elämääni siunautuu lapsia, että pystyn olemaan heille yhtä ihana ja rakastava äiti on kun oma äitini  on minulle ollut.

Äiti on paras ystäväni.

Ihanaa äitienpäivää!