Pieleen mennyt torstai

Facebook on täynnä arkihaasteita ja eri blogeista saa lukea hyviä tekstejä kuinka usein näytetään vain se "täydellinen" puoli elämästä ja blogit on pelkkää kiiltokuvaa. Omasta mielestäni blogini on aina ollut sekoitus sitä ihan perus arkea kuin myös niitä luksushetkiä matkoilta. Nyt on aika kertoa ihan siitä perusarjesta. Tai lähinnä pieleen mennestä torstai-päivästä. Ei mennyt ihan putkeen tämä päivä.

Lähden normaalilla 7.27 junalla töihin. Vaihdan Birminghamissa junaa ja istun ainoalle vapaana olevalle paikalle koko junassa. Vieressä istuva äijä haluaa väkisin vääntää jutun juurta säästä, Coventryn kaupunkisuunnittelusta ja junista. Minua kiinnostaa tämä kasilta aamulla yhtä paljon kuin väittely arvonlisänveron hienouksista. Yritän teeskennellä nukkuvaa mutta sekään ei auta. Äijä jatkaa puheluaan.

Nousen Coventryssä pois ja karistin tämän äijän kannoiltani. Vettä tulee kuin Esterin perseetä. Siis kuin saavista kaatamalla. Unohdin tietysti sateenvarjon kotiin. Kysyn juna-aseman kaupasta sateenvarjoa mutta maksaa kuulemma 14 puntaa. Joo, pitäkää vaan sateenvarjonne. Päätän ottaa kolmella punnalla taksin töihin joka sijaitsee 20 min kävelymatkan päässä, koska en halunnut kastua läpimäräksi.

Saavun töihin ysiltä ja Word päätti temppuilla oikein urakalla heti aamusta. Tietysti. Sähköposti ei myöskään toiminut. Juoksin eri tapaamisissa ja lounasta sain vasta kolmen jälkeen jolloin pääni ylle oli jo kerääntynyt sellainen myrskypilvi ettei mikään auttanut. Tuntuu että odotin Costan työntekijöiden lämmittävän mun paniinia vähintäänkin ikuisuuden. Sekään ei maistunut hyvältä mutta tulipahan syötyä jotain. Lounaan söin kävellessä takaisin toimistolle tapaamisesta. Töissä meni kaikki juuri ärsyttävästi. Koin päivän blondi-momentin kun en tajunnut miten yksi kansio taitellaan kansioksi (kyllä).

Sitten sukkahousutkin meni rikki. Baltsut oli märät aikaisemmasta kävelystä lätäköiden läpi.

Vihdoin hieman ennen seitsemää pääsin lähtemään töistä mutta jatkoin koko junamatkan ajan työasioista murehtimista. Ärsytti. Derbyyn pääsin vasta kahdeksan jälkeen mutta poikaystävä oli unohtanut lähteä hakemaan mua joten odotin lisää. Narskuttelin hampaita. Oli kylmä. Joku saakelin idiottii kehtasi huudella mun perään auton ikkunasta kun odottelin kyytiä.

Kotiin pääsin puoli yhdeksän jälkeen ja ei ollut edes nälkä enään joten tyydyin Fazeriin. Ja totesin että ehkä bloggailu auttaa (ja se muuten auttoi).

Onneksi huomenna on perjantai.